Nimi: Dark Places
Kirjailija: Gillian Flynn
Kustantaja: Phoenix
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 421 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Juonikuvaus: Libby Day was just seven years old when her evidence put her fifteen-year-old brother behind bars.
Since then, she has been drifting. But when she is contacted by a group who are convinced of Ben's innocence, Libby starts to ask questions she never dared to before. Was the voice she heard her borther's? Ben was a misfit in their small town, but was he capable of murder? Are there secrets to uncover at the family farm or is Libby deluding herself because she wants her brother back?
She begins to realise that everyone in her family had something to hide that day... especially Ben. Now, twenty-four years later, the truth is going to be even harder to find.
Who did massacre the Day family?
Ajatukseni: Gillian Flynn on helkkarinmoinen kirjailija. En osaa päättää, pitäisikö minun kunnioittaa häntä suuresti hänen kyvyistään luoda näin pirun ahdistavia tarinoita vai pelätä häntä hänen niin synkeän ajatusmaailmansa vuoksi. Varmaankin vähän molempia...
Tammikuun 3. päivä vuonna 1985, noin kello kahdelta yöllä 7-vuotiaan Libby Dayn perhe murhattiin hyvin raa'alla tavalla. Libby on varma, että hänen 15-vuotias veljensä Ben teki sen ja hänen lausuntonta panee veljen vankilaan elinkautista kärsimään. Lähes 25 vuotta myöhemmin aikuinen Libby elää ihmisiltä saamillaan lahjoitusrahoilla, rikkinäisenä ja epävakaana tekemättä mitään rakentavaa. Rahat alkavat olla kuitenkin loppu ja Libbyn täytyy keksiä keino tienata lisää päivätyön kuitenkin ollessa ehdottomasti pois listalta. Sopivasti häneen ottaa yhteyttä Lyle Wirth, rikoksista ja niiden selvittämisesät kiinnostuneen Kill Clubin edustaja. Kill Club on vakuuttunut Benin syyttömyydestä ja tarjoavat Libbylle rahaa, jos tämä alkaa penkoa murhayön taustoja. Libby ottaa tarjouksen vastaan ja selvittäessään tapahtumia hänen uskonsa Benin syyllisyydestä alkaa horjua.
Dark Places houkutteli minua siitä päivästä lähtien, kun sain syksyllä Sharp Objectsin loppuun. Aloitin tämän kirjan aamupalalla ja heti ensimmäisen lauseen kohdalla lusikka jäi puolitiehen roikkumaan:
I have meanness inside me, real as an organ. Slit me at my belly and it might slide out, meaty and dark, drop on the floor so you could stomp on it.
Joo, kiitos, jäi aamupala syömättä.
Luin tämän päivässä käytännössä yhdellä pitkällä istunnolla, sillä en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Vaikka osasin arvata mysteerin jo hyvän aikaa ennen loppua, paloin halusta edetä tarinassa ja suorastaan janosin informaatiota. Lukeminen sujui todella nopsakkaa, vaikka siinä puolivälin tienoilla meinasikin tuntua vähän raskaalta. Kaikki se tavara on mukana varmasti tarkoin harkitusti, mutta välillä meinasi vähän uuvuttaa se ettei tarinassa edetty niin nopeasti mitä toivoin.
Flynn kirjoittaa aivan ällistyttävän epämiellyttäviä hahmoja. Libby Day on varsin vastenmielinen, hän on valehtelija ja lähes tulkoon kleptomaani, joka elelee lahjoitusten varassa hyvin velttona ja traumatisoituneena, täysin päivätyöstä vierottuneena aikuisena. Hän käyttää murhayötä hyväkseen yrittäessään saada edes jonkin verran rahaa elämiseen. Muissakaan hahmoissa ei persoonallisuuden puolesta ole kehumista, ja empatiaa on vaikea tuntea niitäkään kohtaan, jotka sitä kenties ansaitsivat. On mielenkiintoista, miten Flynn uskaltaa kirjoittaa näin karmeita hahmoja, varsinkin naisia. Hän ei tee eroa sukupuolten välille ja todistaa, että naiset voivat olla ihan yhtä huonoja hahmoja sekä ihmisiä mitä miehetkin. Hänen kirjoissaan ei kiiltokuvamaisia sankarittaria nähdä.
Minun kirjoissani Sharp Objects on edelleen paras Flynnin teoksista, mutta Dark Placesissä on jotain mikä jäi painamaan mieltäni todella kovasti. Huomasin ajattelevani tätä tarinaa vielä pitkään viimeisen sivun käännettyäni, pohtivani hahmoja sekä kirjan yleistä sävyä. Toisaalta Dark Places on kuin suoraan jostain CSI:n jaksosta saatananpalvontakultteineen, mutta taas toisaalta kirja onnistuu saavuttamaan aivan uuden tason kieroutuneiden hahmojen käsittämättömän rikkinäisessä ajatusmaailmassa.
Dark Places kerrotaan kahdessa aikatasossa: Libbyn aikuisiässä sekä menneisyydessä Dayn perheen viimeisenä elinpäivänä, heidän äitinsä sekä Benin näkökulmasta. Kunhan totuin tähän kerrontaan, pidin siitä kovasti, mutta samalla koin sen hidastavan tarinankulkua merkittävästi. Se oli kuitenkin olennaista, sillä saamme hyvin kokonaisvaltaisen kuvan tuon päivän tapahtumista.
Gillian Flynnissä on sitä jotain. Hänen tarinansa menevät suoraan ihon alle ja jäävät pyörimään mieleen vielä pitkäksi aikaa kirjan suljettua. Flynn osaa kirjoittaa tekstiä, joka samaan aikaan lumoaa täysin, mutta myös puistattaa kuinka elävää ja terävää se on. Hän ei pelkää kirjoittaa hyvinkin groteskeja ja raakoja kohtauksia – itse asiassa hän kirjoittaa välillä liiankin raakoja kohtauksia. Minä en tosiaankaan hätkähdä helpolla, mutta minun piti skipata pari sivua kun meinasi alkaa ihan itkettää. Eläinten satuttaminen on sellaista mitä en kestä.
Minulla on jälleen kerran ristiriitainen olo lopusta, aivan kuten Gone Girlinkin kanssa. En osaa sanoa, olenko nyt tyytyväinen siihen vai en... Toisaalta se oli todella napakka, toisaalta en sitten oikein pitänyt kaikista kirjailijan ratkaisuista. Loppu olisi käytännössä voinut olla ihan mitä tahansa, mutta osa Flynnin ratkaisuista tuntuivat lähes tulkoon irrallisilta. Minulle jäi myös vähän epäselväksi pari seikkaa: Libbyn motivaatio alkaa penkoa tuon murhayön tapahtumia oli siinä että 31-vuotias Libby on persaukinen ja tarvitsee rahaa Kill Clubilta. Miten lopussa Libbyn rahatilanteelle kävi, kun totuus paljastuu? Kuinka hän vastedes elää? En ole varma kerrottiinko tätä. Entä ne eläinten jäänteet Benin kaapissa? Laittoiko Ben ne sinne? Entä miksi Ben oli vihkoonsa kirjoittanut Krissin lisäksi muiden tyttöjen nimiä?
Niinkin kammottavia psykologisia ahdituskeriä kuin Flynn kirjoittaakin, olen huomannut täysin ihastuneeni niihin. En voi edes sanoa tarkalleen pitäväni näistä kirjoista, mutta silti olen täysin hullaantunut. Flynn kirjoittaa ihan erilaisia kirjoja mitä olen koskaan ennen lukenut, joten niinkin kieroja kuin ne ovatkin, olen todella koukussa näihin. Rikkinäiset, epämiellyttävät hahmot, ahdistava ilmapiiri, rohkeus rikkoa rajoja ja vielä päälle todella tehokasta, suoraan iho alle menevää kirjoitusta... Nämä vetoavat minuun niin paljon. Sairaita kirjoja hyvin kiehtovalla tavalla.
Pakko muuten antaa Flynnille peukkua siitä ettei hän sekoita saatananpalvojia ja satanisteja keskenään. Elokuvassa (joka ei ole häävi...) puhutaan satanisteista, ja minua ärsytti. Saatananpalvojat ja satanistit ja vielä luciferianistit ovat kaikki eri uskonnon-/elämänfilosofian harjoittajia.
Ei ole epäilystäkään ettenkö lukisi myös Flynnin tulevia teoksia. Halajan aina vain enemmän tämäntyyppisiä kirjoja luettavaksi, joten jos tiedätte jotain niin vinkkailkaa!
Lukunäyte: Libby Day, Now, sivut 43-44
”Fact: Somewhere around 2 a.m. on January 3, 1985, a person or persons killed three members of the Day family in their farkhouse in Kinnakee, Kansas. The deceased include Michelle Day, age ten; Debby Day, age nine; and the family matriarch Patty Day, age thirty-two. Michelle Day was strangled; Debby Day died of axe wounds, Patty Day of two shotgun wounds, axe wounds, and deep cuts from a Bowie hunting knife.”
I felt the blood rush in my ears, and told myself I wasn't hearing anything new. Nothing to panic about. I never really listened to the details of the murder. I'd let the words run over my brain and out my ears, like a terrified cancer patient hearing all the coded jargon and understanding nothing, except that it was very bad news.
”Fact,” the man continued. ”Youngest child Libby Day, age seven, was in the house at the time, and escaped the killer or killers a through a window in her mother's room.
”Fact: Oldest child Benjamin Day, fifteen, claims he was out sleeping in a neighbor's barn that night after an argument with his mother. He has never produced another alibi, and his demeanor with the police was extremely unhelpful. He was subsequently arrested and convicted, based largely on rumors within the community that he'd become involved in Satan worship – the walls of the house were covered in symbols and words associated with Devil worship. In his mother's blood.”
