Darkness Before Dawn - J. A. London

Nimi: Darkness Before Dawn

Trilogia/sarja: Darkness Before Dawn, #1

Kirjailija: J. A. London
Kustantaja: Harper Teen

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 342 + 12 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Haastekirja 2/20

Juonikuvaus: Me rakensimme muurin pitääksemme heidät ulkona, meidät turvassa. Mutta se tekee meistä myös vankeja, jotka ovat jääneet ansaan hävitetyn kaupunkimme sisälle pelkäämään pimeän tuloa.

       Vanhempieni kuoleman jälkeen on minun vastuullani kaupungin uutena edustajana neuvotella vampyyriherramme kanssa. Minä luulin, että olin valmis. Luulin, että tiesin kaiken, mitä hirviöistä oli tiedettävissä. Mutta sitten, mikään ei olisi voinut valmistella minua kohtaamaan lordi Valentinen... tai hänen poikansa. Ehkä kaikki vampyyrit eivät ole tappajia. Ehkä on turvallista päästää yksi sisään.

       Vain yksi asia on varmaa: edes muuri ei ole tarpeeksi. Sota on tulossa emmekä me voi piilotella ikuisesti.

Ajatukseni: Ah, voi luoja, tämä kirja... Minä jo luulin, että olin menettänyt kokonaan toivoni vampyyrifiktiossa, etenkin YA -muodossa. Mutta tämä kirja... tämä pelasti kaiken uskoni ja nosti sen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Minä haluan seuraavan osan vähän niin kuin nyt heti.

Kun lisäsin tämän kirjan ostoskoriin minulla ei ollut haisuakaan, mikä tämän idea oli. En tiennyt, oliko kyse enkeleistä vai vampyyreistä vai koppakuoriaisista. Katsoin vain, että hieno kansi, halpa seitsemän euron hinta ja lisäsin kirjan tilaukseen. En tiennyt juonta, en edes päähenkilön nimeä. Joten hyppäsin tähän seikkailuun mukaan täysin nollista.

Huhhuh, oli kyllä melkoinen tarina. Oikeastaan jouduin pitkään arpomaan neljän ja viiden tähden välillä, koska Darkness Before Dawn olisi aivan ehdottomasti ansainnut viisi tähteä. Päädyin neljään kuitenkin siksi, että haluan antaa jatko-osille varaa ylittää ensimmäisensä, sillä minulla on vahva tunne, että sen ne myös tekevät. Aivan törkeän hyvä kirja ja odotukseni saada seuraava osa käsiin ovat tähtitieteellisissä lukemissa.

Darkness Before Dawnissa on post-apokalyptinen maailma. Ihmisten ja vampyyrien välillä riehunut kolmekymmenvuotinen sota tuhosi ihmisten maailman aika perusteellisesti. Jäljellä on ydinkaupunkeja, jotka on ripoteltu ympäri Yhdysvaltoja aina päivänvalon matkan päähän toisistaan. Tarinan tapahtumat sijoittuvat Coloradon osavaltioon, Denveriin. Sota päättyi, kun molemmat osapuolet allekirjoittivat VampHu -rauhansopimuksen, jonka mukaan vampyyrit ottavat hallitsevan herran aseman ja ihmiset toimivat yhteistyössä ja heidän alaisenaan. Sopimuksen mukaan ihmisten tulee pitää huoli siitä, että vampyyrien verensaanti ei lopu ja vastalahjaksi vampyyrit lupaavat olla lähtemättä iltapalalle omine nokkineen. Kaikki eivät kuitenkaan noudata sopimusta, mikä aiheuttaa kitkaa rotujen välille. Lisäksi pinnan alla kytee aivan uudenlainen uhka, mitä kumpikaan rotu ei ole vielä koskaan kohdannut.

Tarinan päähenkilö on 17-vuotias Dawn Montgomery. Nimi on jotenkin niin... suuri teinitytölle, ja kuvittelin mielessäni jonkun kolmekymppisen kansanedustajan. Meni muutama luku, että pystyin lukemaan nimen ilman virnistämistä. Dawn on joutunut ottamaan taakakseen kaupungin edustajan roolin, kun eräänä yönä hänen vanhempansa tapetaan matkalla lordi Valentinen luokse. Työstä ei ole kieltäytyminen, koska Valentine itse vaati Dawnia ottamaan paikan eikä vampyyriherraa vastusteta eikä kyseenalaisteta.

Dawn oli aivan mahtava päähenkilö. Hän oli terävä, vastuullinen, vahva, mutta myös sisältäpäin surullinen ja kovia kokenut. Hän on menettänyt koko perheensä vampyyreille, ja siitä syystä Dawn vihaa vampyyrejä syvästi. Dawn haluaa hoitaa työnsä edustajana kunnioittaakseen vanhempiaan ja suojellakseen kaupunkia. Mutta hän on periaatteessa itse täysin suojaton Valentinen edessä. Vihastaan huolimatta hän nielee viktoriaanisen ajan käytösetiketin ja noudattaa Valentinen vaatimaa viktoriaanista pukukoodia ja oikeaa puhetapaa kaikkine m'lordeineen ja vanhanaikaisine lausemuotoineen.

Tarina alkaa, kun Dawn suostuu lähtemään Teganin mukaan uhkarohkeisiin bileisiin kaupungin asumattomalle, suojattomalle vampyyrivaara-alueelle lähelle muuria. Dawn haluaa rentoutua ja ottaa kaiken ilosta irti, sillä seuraavana yönä hän joutuu kohtaamaan Valentinen yksin. Kaikki ei kuitenkaan suju kuin unelma, sillä villi Tegan huumataan ja Dawn joutuu ottamaan vastuukseen hoitaa paras ystävänsä kotiin keskellä yötä niin vaarallisessa paikassa. Denverissä liikkuu yksin ainoa paikallisliikenteestä vastaava trolleybussi, jonka kyytiin Dawn hyppää Teganin kanssa. Heidän kimppuunsa kuitenkin hyökkää neljä kontrolloimatonta vampyyria ja Dawnilla alkaa olla tukalat paikat puolustaa sekä itseään että tajutonta ystäväänsä. Mutta sitten paikalle ilmestyy mustiin pukeutunut poika, joka pelastaa heidät auttamattoman varmalta eläväksi veripussiksi muuttumiselta.

Aluksi Dawn luulee, että heidän pelastajansa Victor kuuluu Denveriä vampyyreiltä vartioivaan yövartioon, sillä poika vaatii Dawnia pitämään hänen olinpaikkansa ja henkilöllisyytensä salassa. Mutta kun Dawn joutuu lähtemään edustusmatkalle lordi Valentinen kartanoon ensimmäistä kertaa yksin, hän joutuu kartanossa kasvokkain karun totuuden kanssa. Ja Dawn vihaa Victoria.

Denveriä ympäröivä tuhoutunut, autioitunut maailma muodostaa eräänlaisen kuplan kaupungin ylle. Ihmiset ovat jumissa muurien sisällä, mutta eivät täysin suojassa. Pimeäntulo merkitsee jokaisen varjoisan nurkan takana piilevää vaaraa eikä ilman vaarnaa ole turvallista lähteä ulos. Ihmisten tulisi kuitenkin noudattaa rauhansopimusta ja luovuttaa säännöllisesti verta vampyyrien ravinnoksi, mutta tämä on hyvin nihkeää vihamielisyyden vuoksi. Ihmiset sekä pelkäävät että vihaavat lääninherraa Valentinea ja suuntaavat vihamielisyytensä kaupungin edustajaa vastaan.

Tämän kirjan tunnelma on hyvin voimakas. Kaikki elementit lähtevät alussa hitaaseen nousuun saavuttaen jatkuvasti uuden tason jännittävyydessä. Tarina alkaa hitaasti, mutta lähtee lumipalloefektin lailla vyörymään sitten eteenpäin lukujen edetessä. Tarina ei ole täynnä valtavia toimintakohtauksia, vaan siinä tähdätään kohti suurempaa tapahtumaa. Tarinassa voi tuntea sen viban, että jokin kuplii pinnan alla ja tässä ollaan koko ajan menossa kohti jotain oikeasti suurta, pelottavaa.

Oikeastaan tarinassa on kaksi suurta teemaa, joista toinen jää hautumaan seuraavaa ja kolmatta osaa varten. Toinen niistä on ensimmäisen kirjan tarinankulku, joka jätetään auki lopussa, ja toinen kulkee pinnan alla, hiljaisena ja huomaamattomana. Alussa on prologi, jossa puhutaan Dawnista, mutta asiaan ei palata kuin muutamalla lauseella kirjan loppupuolella. Lopussa oli sitten lukunäyte seuraavasta osasta, Blood-Kissed Skystä, jossa otetaan uudestaan, suuremmalla roolilla puheeksi tämä asia. Tämä ei ollut missään vaiheessa häiritsevää, sillä tässä kirjassa tähdättiin vahvasti siihen konfliktiin, mikä laukaisee todellisen uhan, jolta kukaan ei ole turvassa. Tällainen hitaasti kehittyvä juoni on itseasiassa varsin jännittävä ratkaisu. Kaikkea ei heitetä silmille aivan heti.

Darkness Before Dawnissa ei missään vaiheessa maalailla vaaleapunaista tulevaisuutta sateenkaarilla ja ruusunnupuilla höystettynä pumpulipitsitanssina. Se on tummasävyinen, jopa epätoivoinen.

Suosittelen kyllä lukemaan tämän, ehdottomasti. Nyt en malta odottaa, että saan kakkososan käsiin, sillä haluan niin paljon tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu! Blood-Kissed Sky, me tapaamme pian. Hyvin pian.

Lukunäyte: luku 3, sivut 25-26

I hear another scream and suddenly only two vampires are in the trolley. With both vamps distracted, gazes darting between each other and the door, I try to get to Tegan. Somehow I have to get her off this trolley. But my body refuses my commands. I'm frozen in place when a stranger steps onto the trolley. It's too dark to make out the details, only that he's dressed in black, blends in with the night. He's not wearing a balaclava or the Night Watchmen's medallion, but since he's already quickly dispensed with two vamps, I have to assume he's one of the city's elite. Off duty, maybe.

       Out of desperation, the uninjured vamp attacks the stranger, but he slumps over quickly, a stake through his chest; I don't have time to register how it happened. I can't find my strength, and my vision is fuzzy, the image in front of me turning black. The last vampire left yanks my stake from his chest. Before I can react, he wrenches me in front of him and holds the stake up to my throat.

       ”Don't come any closer,” he says, his voice high-pitched with fear. ”I'll kill her.”

       But the stranger just takes another step, and I feel the point of the stake against my neck. Maybe the stranger doesn't care. Maybe he's not a knight in shining armor.

Darkness Before Dawn –trilogia:

Darkness Before Dawn (2012)

Blood-Kissed Sky (2012)

After Daybreak (2013)