Pimeyden rakastaja - J.R. Ward

Nimi: Pimeyden rakastaja

Alkuteos: Dark Lover

Trilogia/sarja: Mustan tikarin veljeskunta, #1

Kirjailija: J.R. Ward

Kääntäjä: Marke Ahonen

Julkaisuvuosi: 2005 (suomeksi 2009, Basam)

Sivuja: 442 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★☆☆

Takakannesta: Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Tämä on salaisen veljeskunnan aluetta – kuuden vampyyrisoturin, jotka ovat lajinsa viimeiset puolustajat. Kukaan heistä ei nauti vihollistensa tuhoamisesta yhtä paljon kuin Wrath, Mustan Tikarin Veljeskunnan johtaja.

      Maapallon viimeinen puhdasverinen vampyyri, Wrath, hautoo kostoa tappajille, jotka murhasivat hänen vanhempansa kauan sitten. Wrath saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun hänen luottosoturinsa saa surmansa. Tältä jää puoliverinen tytär, Beth, jolla ei ole aavistustakaan synkästä verenperinnöstään eikä siitä, mitä kohtalo on hänen varalleen tarjoamassa. Wrathin on johdatettava tyttö kanssaan epäkuolleiden maailmaan…

      Bethiä kalvaa kummallinen, ennenkokematon levottomuus. Hänen on mahdotonta vastustaa vaarallisen houkuttelevaa miestä, joka ilmestyy yöllä hänen luokseen outo palo silmissään. Miehen tarinat veljeskunnasta ja verestä pelottavat Bethiä, mutta hänen kosketuksensa sytyttää nälän, joka on tuhota heidät molemmat.

Ajatukseni: Aaah, Mustan tikarin veljeskunta... Olen tässä nyt hieman potenut lukujumia, joten päätin tarttua johonkin kepeään ja simppeliin kirjaan. Taru Sormusten Herrasta ei ihan sovi tähän kategoriaan, mutta Pimeyden rakastaja puolestaan täydellisesti.

Wrath on vampyyrirodun viimeinen puhdasverinen vampyyri, kuningas sekä Mustan tikarin veljeskunnan, rotua suojelevan soturijoukkion jäsen. Hän vihaa ihmisiä eikä aluksi voi uskoa korviaan, kun hänen soturiveljensä Darius pyytää häntä auttamaan puoliseverisen tyttärensä muutoksen kanssa. Mutta kun Darius kuolee äkillisesti, Wrath kokee velvollisuudekseen auttaa tyttären muutoksen läpi ja samalla huomaa, kuinka tuo mustatukkainen kaunotar on varastamassa hänen mustuneen sydämensä itselleen. Kun Wrath ilmestyy eräänä yönä Beth Randallin asunnolle, huomaa tämä ensimmäisen kerran seksuaalisen viettinsä heräävän. Saadessaan tietää oman verenperintönsä ja lähestyvästä muutoksestaan, Bethin täytyy oppia hyväksymään tuo uusi maailma hänen ympärillään. Samalla Beth huomaa olevansa uhkaavasti rakastumassa Wrathiin, vaikka suhde heidän välillään on lähes tulkoon mahdottomuus.

Tutustuin tähän sarjaan 16-vuotiaana lukion ekalla ja silloin tämä oli jotain sellaista, mitä en ollut koskaan ennen lukenut. Lukemani silloin oli lähinnä Pullmania ja Rowlingia sekä taisin juuri olla tutustunut L.J. Smithin kirjoihin, joten vampyyrierotiikka oli täysin ulkona mukavuusalueeltani. Olin hieman häkeltynyt huomatessani, millaisesta tarinasta olikaan kyse. Samalla kuitenkin koukutuin niin totaalisesti, että luin kiireen vilkkaan kaikki neljä (viisi?) siihen mennessä ilmestynyttä suomennosta ja seuraavina vuosina kaihoisasti aina odotin uutta osaa, palaten näihin alkupään kirjoihin uudelleen ja uudelleen.

Sitten jonkun yhdeksännen osan jälkeen kiinnostukseni alkoi hiipua, sillä tarina vain toisteli itseään ja homma alkoi mennä vähän turhan leväperäiseksi. Hirmuisesti uusia hahmoja enkä meinannut enää muistaa, mitä ihmettä oli tapahtunut. Manellon ja Paynen kirjasta muistan sen verran, että touhu oli niin kivuliaan vaikeaa ja kiusallista etenkin romanssin osalta, etten kestänyt enää. En ollut koskenut näihin kirjoihin tyyliin kolmeen vuoteen, kunnes nyt sitten otin uudelleen syyniin.

Oli toisaalta nyt niin mukava pitkästä aikaa palata tämän sarjan pariin. Maailma oli tuttu, veljeskunta ihan yhtä hauska ja dialogi, vaikkakin melko räävitöntä, oli nasevaa ja hupaisaa. Mutta toisaalta sitä nyt ”vanhempana ja viisaampana” täytyy kyllä myöntää, että onhan tämä kirja melkoista tuubaa. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö viihdearvo voisi olla hyvinkin korkealla tai ettei tästä saisi tykätä. Minä tykkäsin, mutta kunhan en turhan kriittisesti ala tätä käsittelemään.

Totesin nyt saman mitä ensimmäiselläkin lukukerralla: mielestäni Wrath ja Beth ovat aika tylsä pari. En pahemmin kiinnostunut heidän romanssistaan, vaan sen sijaan huomioni kiinnittivät kaikki muut hahmot ja maailma. Beth, vaikkakin todella mukava, tuntuu vähän turhan täydelliseltä ollakseen oikeasti kiinnostava. Ei hänessä varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta eipä kyllä mitään muutakaan. Wrath puolestaan hieman ärsytti minua, vaikka hänelläkin on hetkensä. Hänellä on vain melkoisen luotaantyöntävä persoona.

Ehkä se mikä tästä kirjasta tekee niin helmen on ettei se yritä ottaa itseään liian vakavasti. Tässä annetaan riittävästi maailmaa, kiinnostavia hahmoja, hupaisaa dialogia sekä erotiikkaa pitämään lukijan kiinni sivuissa, mutta silti vedellään kieli poskessa menemään. En voisi suurin surminkaan lähteä näitä miksikään laatukirjallisuudeksi väittämään, mutta pirun viihdyttäviä nämä silti ovat.

Pakko nyt sanoa, mutta minua huvittaa niin paljon miten veljeskuntaa kuvaillaan :D Heistä saa käsityksen kuin he olisivat joitain jumalattomia steroideja lapsuudesta asti popsineita siitossonneihin rinnastettavia lihasmöykkyjä, joista uhkuva testosteroni sulattaa tapetitkin seinältä. Tämä kuvaus menee niin överiksi. Lisäksi tämä ihme nahkahousufetissi ei ihan nyt sytytä minua. Tulee mieleen lähinnä Ross Geller ja hänen unohtumaton nahkahoususeikkailunsa.

Huomaan olevani taas koukuttumassa näihin kirjoihin, sillä hain kirjastosta neljä seuraavaa osaa enkä malttaisi odottaa niihin pääsemistä. Rhagen ja Zsadistin kirjat ovat suosikkejani, mutta nyt odotan mielenkiinnolla myös Butchin ja Vishousin kirjojen uusintalukua. Jännä nyt muutaman vuoden jälkeen tarkastella miten oma suhtautumiseni on muuttunut.

Lukunäyte: Luku 6, sivut 55-56

Silloin hän näki miehen. Mies seisoi sisäpihan takaseinää vasten – musta hahmo, paljon suurempi tuttuja varjoja, jotka roska-astiat ja sammalen peittämä piknikpöytä heittivät.

      Vapisevin käsin Beth tarkasti oven lukon ja meni sitten ikkunoiden luo. Myös ne olivat lukossa. Hän veti verhot alas, tarttui langattomaan puhelimeensa ja meni jälleen seisomaan Boon viereen.

      Mies oli liikkunut.

      Hemmetti!

      Mies oli tulossa häntä kohti. Beth tarkasti jälleen oven lukon ja perääntyi. Hänen jalkansa osui futonin reunaan. Hän kaatui, puhelin kirposi hänen kädestään ja pomppi tiehensä. Hän iskeytyi patjaan, mikä sai hänen päänsä nytkähtämään kaulan varassa.

      Uskomatonta kyllä, ovi liukui auki ikään kuin sitä ei olisi koskaan lukitta, ikään kuin hän ei olisi koskaan sulkenut sitä.

      Yhä selällään maaten Beth huitoi villisti jaloillaan ja sotkeutui lakanoihin yrittäessään perääntyä kauemmas miehestä. Mies oli valtavan suuri, hänen hartiansa leveät kuin hirret, hänen säärensä yhtä paksut kuin Bethin vyötärö. Beth ei kyennyt näkemään miehen kasvoja, mutta mies huokui uhkaa, joka oli kuin Bethin rintaan tähdätty ase.

Black Dagger Brotherhood | Mustan tikarin veljeskunta –sarja

Dark Lover | Pimeyden rakastaja (2005/2009)

Lover Eternal | Ikuinen rakastaja (2006/2010)

Lover Awakened | Herätetty rakastaja (2006/2010)

Lover Revealed | Paljastettu rakastaja (2007/2011)

Lover Unbound | Sitomaton rakastaja (2007/2011)

Lover Enshrined | Varjeltu rakastaja (2008/2011)

    6.5 Father Mine (2008)

Lover Avenged | Kostettu rakastaja (2009/2012)

Lover Mine | Minun rakastajani (2010/2012)

Lover Unleashed | Vapautettu rakastaja (2011/2012)

Lover Reborn | Uudelleensyntynyt rakastaja (2012/2012)

Lover at Last | Rakastaja – viimeinkin (2013/2013)

The King | Kuningas (2014/2014)

The Shadows | Varjot (2015/2015)

The Beast (2016)

~

The Black Dagger Brotherhood: An Insider's Guide | Mustan tikarin veljeskunta: sisäpiirin tietoa (2006/2013)