Ikuinen rakastaja - J.R. Ward

Nimi: Ikuinen rakastaja

Alkuteos: Lover Eternal

Trilogia/sarja: Mustan tikarin veljeskunta, #2

Kirjailija: J.R. Ward

Kääntäjä: Marke Ahonen

Julkaisuvuosi: 2006 (suomeksi 2010, Basam)

Sivuja: 447 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajinaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio. Rhage, jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.

      Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagen suojelua. Marylla on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on saatava Mary omakseen. Vihollisten uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.

Ajatukseni: Joo, huomaan olevani taas ihan tosissani koukuttumassa näihin kirjoihin. Kolmososan aloitin sillä samalla sekunnilla kun tämän osan sain loppuun. Hups.

Rhage on veljeskunnan paras taistelija sekä Hollywoodin tasoinen mieskauneus, joka kaataa naisia illasta toiseen. Hänellä on kuitenkin sisällään peto, joka tulee esiin ellei hän pääse purkamaan paineita tavalla tai toisella. Kun hän tapaa ihmisnaisen, Maryn, huomaa Rhage tuntevansa sisällään jotain sellaista mitä ei ole koskaan ennen tuntenut: rauhaa. Rhagen on pakko tutustua Maryyn paremmin. Mary Luce pelkää leukemiansa palanneen ja kun tuo valtavan iso ja kaunis vampyyrisoturi astuu hänen elämäänsä, tekee Mary kaikkensa pitääkseen tämän emotionaalisesti loitolla. Ainoa vain, että se on ihan hemmetin vaikeaa.

Tunnustus: olen lukenut tämän kirjan useammin kuin jaksan edes muistaa. Parhaimmillaan luin tämän kolme kertaa putkeen, aloittaen aina alusta kun olin loppuun päästä. Kyllä, pidin tästä kirjasta ihan niin paljon. En ole varmaan ikinä ennen niin innoissani yhtä ja samaa kirjaa lukenut. Joten... Ikuinen rakastaja ba-da-ba-tsss... tai jotain.

Aivan kuten Pimeyden rakastajan arviossa mainitsin, kiinnostuin pääparin sijasta niin paljon enemmän muista hahmoista, eritoten Rhagesta ja Zsadistista, ja heistäkin aivan eri syistä. Siinä missä Zsadistin synkkyys ja erikoisen vivahteet käytöksessä ja persoonassa saivat minut halajamaan saada enemmän tietoa hahmosta, Rhagen devil-may-care-asenne ja huumori olivat niitä piirteitä, joista hahmossa pidin. Rhage on yksinkertaisesti niin symppis hahmo, ettei hänestä voi olla pitämättä!

Pidin reilusti enemmän Rhagen ja Maryn suhteesta mitä Wrathin ja Bethin. Pidin heistä myös paljon enemmän hahmoina ylipäätään. Niinkin mukava kuin Beth onkin, hän tuntui vain hieman liian täydelliseltä ollakseen kiinnostava tai tarjotakseen ylipäätään minkäänlaista haastetta tarinaan, edes ihan vain juonen kannalta. Maryssä puolestaan on paljon enemmän syvyyttä hänen taustojensa puolesta.

Ikuinen rakastaja oli ihan niin lässy mitä muistinkin, ja itseni tuntien en yleensä innostu sellaisesta setistä, en ainakaan ensimmäisenä. Mutta tässä kirjassa, etenkin kun tarinan pääpaino on nimenomaan siinä romanssissa, tuodaan pöytään kuitenkin riittävästi muitakin elementtejä. Pääsemme lähemmin tutustumaan Harvennuskunnan (vampyyrien vihollisen) toimintaan sekä tarkastelemaan touhua myös muiden hahmojen näkövinkkelistä, mikä tasapainottaa tuota romanssipuolta sopivasti.

Toki minun täytyy myöntää, että homma meinasi mennä välillä aika helkkarin imeläksi. ”Ikuisesti”... heh. Ei sentään niin imeläksi mennyt, että hampaat olisivat uhanneet sulaa suuhun. Tämä osa kuitenkin lienee toisena suosikkilistallani, heti Herätetyn rakastajan jälkeen.

Lukunäyte: Luku 11, sivut 91-92

Rhage lakkasi hengittämästä ja ainoastaan katseli ihmisnaarasta. Voi, tämä oli ihana. Ei lainkaan sellainen kuin hän oli odottanut, mutta ihana yhtä kaikki.

      Naaraan iho oli kalpea ja sileä, kuin hienoa norsunluunvalkoista kirjepaperia. Häne kasvojensa luut olivat samoin hienotekoiset, leuka kaartui sirona korvista leuankärkeen, posket olivat korkeat ja luonnollisen punan värjäämät. Hänen kaulansa oli pitkä ja hoikka, samoin kuin hänen kätensä ja luultavasti myös sääret. Hänen tummanruskeat tukkansa oli vedetty taakse poninhännälle.

      Hänellä ei ollut meikkiä, eikä Rhage pystynyt erottamaan hajuveden tuoksua. Ainoat korut, jotka hänellä oli yllään, olivat pikkuruiset helmikorvakorut. Hänen luonnonvalkea neuleensa oli paksu ja löysä, ja Rhage oli valmis lyömään vetoa, että myös housut olivat väljät.

      Naaraassa ei ollut kerta kaikkiaan mitään, mikä olisi kerjännyt huomiota. Hän oli aivan toisenlainen kuin ne naaraat, joita Rhage yleensä harrasti. Ja hän vangitsi Rhage huomion tehokkaasti kuin soittokulkue.

      ”Hei, Mary”, Rhage sanoi hiljaa.

Black Dagger Brotherhood | Mustan tikarin veljeskunta –sarja

Dark Lover | Pimeyden rakastaja (2005/2009)

Lover Eternal | Ikuinen rakastaja (2006/2010)

Lover Awakened | Herätetty rakastaja (2006/2010)

Lover Revealed | Paljastettu rakastaja (2007/2011)

Lover Unbound | Sitomaton rakastaja (2007/2011)

Lover Enshrined | Varjeltu rakastaja (2008/2011)

    6.5 Father Mine (2008)

Lover Avenged | Kostettu rakastaja (2009/2012)

Lover Mine | Minun rakastajani (2010/2012)

Lover Unleashed | Vapautettu rakastaja (2011/2012)

Lover Reborn | Uudelleensyntynyt rakastaja (2012/2012)

Lover at Last | Rakastaja – viimeinkin (2013/2013)

The King | Kuningas (2014/2014)

The Shadows | Varjot (2015/2015)

The Beast (2016)

~

The Black Dagger Brotherhood: An Insider's Guide | Mustan tikarin veljeskunta: sisäpiirin tietoa (2006/2013)