Soulprint - Megan Miranda

Nimi: Soulprint

Kirjailija: Megan Miranda

Kustantaja: Bloomsbury

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 353 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Two girls. One is a victim, the other a criminal. They are the same person.

      Soul-printing is now a reality. Every life a soul has ever lived is logged, recorded, watched – you can never be free from old evil.

      And yet, somehow Alina Chase manages to escape from prison and uncover the vital clues to her past. Can she change her future or is she fated to repeat her past forever, and be forever punished?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Noin vuosi sitten luin Megan Mirandan Fracturen ja se yllätti minut täysin. Olin valmistautunut todella keskinkertaiseen lukukokemukseen, mutta sen sijaan kirja onnistuikin todella lumoamaan minut. Syksyllä luin jatko-osan, Vengeancen, mutta se floppasikin hieman. Turha jatko, mutta ei siitä sen enempää.

Kun sain sitten kuulla Mirandan uudesta kirjasta, en malttanut odottaa sen ilmestymistä. Meinasin vähän, että lukisin tämän vasta kesällä, mutta en sitten jaksanutkaan enää odottaa. Tämän naisen kirjoissa on vetovoimaa, jota en pysty vastustamaan ja kun kemiat kohtaavat niin ai että lukeminen tuntuu hyvältä!

Alina Chase on viettänyt koko seitsentoistavuotisen elämänsä lukkojen takana yksityisellä saarella, jossa häntä vahditaan ympäri vuorokauden. Alina itse ei ole tehnyt mitään väärää, mutta hän sattui syntymään sisällään June Calahanin sielu. Seitsemäntoista vuotta sitten June yhdessä rikoskumppaninsa Liam Whiten kanssa onnistui murtautumaan läpäisemättömäksi tituleerattuun tietokantaan ja saamaan käsiinsä salaista tietoa sielujen uusista identiteeteistä sukupolvien ajan. Nuo tiedot he vuotivat julki saattaen monet ihmiset vaaraan. Junen kuoltua päätettiin hänen jälleensyntynyt sielunsa paikantaa ja pistää lukkojen taakse, koska kantajan pelätään seuraavan tämän jalanjäljissä ja uusivan nuo rikokset. Viimein Alinalle tarjoutuu mahdollisuus pakoon ja lähteä jäljittämään Junen jättämiä vihjeitä selvittääkseen, mitä seitsemäntoista vuotta sitten todella tapahtui.

Soulprint on dystopiaa henkivä mysteeri, jossa lähdetään liikkeelle ajatuksella, että sielujen olemassaolo on nyt todistettua ja tieteellistettyä. Sielut syntyvät uudelleen ja niiden elinkaarta seurataan ja tiedot talletetaan erityiseen tietokantaan. Jotkut uskovat, että edellisessä elämässä rikoksia tehneet sielut toistavat ne uudessakin. Tällä periaatteella yritetään minimoida riski ja lukita Alina pois ihmisten ilmoilta.

Megan Mirandan kirjoissa on se kuuluisa se jokin joka kolahtaa minuun niin lujaa. Mirandan kirjoitus ja kerronta on sellaista mistä nautin aivan suunnattomasti. Se on kiireetöntä, vakaata, pohdiskelevaa ja sukeltaa syvälle hahmojen persoonallisuuteen tehden heistä monisävyisiä ja aivan äärimmäisen mielenkiintoisia. Aivan kuten Fracturessa, tässäkin kirjassa hahmot tekivät minuun niin suuren vaikutuksen. Alinan kertojanääni imaisi minut heti mukaan tarinaan, aivan kuten Delaneynkin. Ja aivan kuten Decker, Cameron onnistui rakastuttamaan minut täysin. Niin. Suuria. Tunteita.

Alina tasapainottelee jatkuvasti sekä omansa että Junen sielun välillä. Hän on koko elämänsä ajan yrittänyt kieltää junemaiset piirteet itsestään osoittaakseen vartijoilleen, ettei ole mitään tämän kaltaista. Mutta silti Alinassa on ihmisiä ja heidän käytöstään tutkiva, laskelmoiva ja älykäs puoli. Kun hän tutustuu Cameroniin ja Caseyihin, oli aivan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä heidän kanssakäymistään ja miettiä samalla, kuinka aitoa se on. Sitä ei voinut olla toivomatta parasta noille hahmoille.

Kyllä se vain niin on, että joidenkin kirjailijoiden kanssa ne kemiat vain kohtaavat niin täydellisesti. Joillakin on kyky kirjoittaa tiensä suoraan lukijan sydämeen. Laini Taylor on tehnyt tämän jo minulle ja Megan Miranda tulee perässä. Nautin niin paljon siitä, kuinka vaivattomasti hän kuvailee tapahtumia ja paikkoja, miten tehokasta tunnelmaa ja kiehtovia hahmoja hän kirjoittaa. Kolmen kirjan perusteella voin kyllä sanoa, että Mirandan kirjat ovat minulle taattua viihdettä.

Pidin Soulprintista aivan valtavasti. En halunnut kirjan päättyvän, vaan toivoin sen jatkuvan vielä pitkään saadakseni tietää, mitä hahmoille vielä tapahtuisi. Halusin tietää, löytäisikö Alina etsimänsä ja mitä hänelle ja Cameronille vielä kävisi. En kuitenkaan toivo jatko-osaa. Vengeance oli jo niin turha jatko, etten toivo tälle samanlaista. Soulprint oli hyvä näin.

Hysteria on vielä Mirandan jo ilmestyneistä kirjoista minulla lukematta (mikä täytyy korjata mahdollisimman pian) ja tänä vuonna pitäisi ilmestyä häneltä vielä toinen teos, Disappear. Aion lukea kaiken mitä häneltä vain julkaistaan.

Suosittelen sekä Soulprintia että Fracturea kovasti!

Lukunäyte: Chapter 2, sivut 19-20

He [Cameron] lowers me onto the cold tile, and I lie back. My head is on the hard floor. He's leaning over me, his breath on my chest. Dangerously close. I feel his fingers trace the ribs as he counts them, then he takes a breah and the metal slides into my flesh. It stings in a shocking, sudden way, and I have this moment where I realize that, though this place has kept everything from me, it has also kept pain from me.

      The blade slides under the bone and I feel it scraping at something, at the inside of me, and then I understand the need for the shower. For sound of it.

      I'm crying.

      I grit my teeth into the towel, trying, trying, trying not to make this sobbing sound that seems to come from the deepest place inside me. Trying not to make noise at all. But the pain builds, and it will smother me if I don't let it out. If I don't scream out. ”It will be worse if I take a break,” he says, I guess as an apology.

      But he doesn't stop. And I feel the pain, and I bite back the scream until it tastes like vomit, and it chokes me from the inside until everything turns gray.