Nimi: IhmeAlkuteos: Wonder
Kirjailija: R.J. Palacio
Kääntäjä: Inka Parpola
Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2017, WSOY)
Sivuja: 336 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★★
Juonikuvaus: Hauska ja rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta
"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta." August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverinsa uskomaan sen?
R. J. Palacio on kirjoittanut modernin klassikon - Ihme on hauska, rohkaiseva ja koskettava romaani, jota on vaikea päästää käsistään. Sen haluaa jakaa muiden kanssa ja sen tarina tarttuu syvälle lukijan mieleen. Monen kertojan äänellä etenevässä tarinassa on useita haavoittuneita henkilöitä, joiden taakka ei ole niin näkyvä kuin Auggien, mutta yhtä vaikea käsitellä. Heidän rinnallaan Auggiesta tulee helposti samaistuttava henkilö.
Ajatukseni: Voi hyvä luoja miten ihana kirja tämä oli. Niin suurella sydämellä tehty, että se sulatti minut aivan täysin.
Kymmenvuotiaan August ”Auggie” Pullmanin kasvot ovat hyvin epämuodostuneet, jonka vuoksi hän on ollut käynyt leikkauksesta toiseen ja ollut kotikoulutettavana. Kunnes nyt, kun hänen vanhempansa nostavat esille ajatuksen julkiseen kouluun menosta. Aluksi ajatus kammottaa Auggieta, mutta lopulta hän suostuu. Uudessa ympäristössään Auggie opettelee navigoimaan tiensä läpi kiusaajien, ystävien ja uusien kokemusten.
Ei voi olla totta, että näin ihana kirja on edes olemassa! Havahduin kunnolla tähän vasta kun elokuva ilmoitteli tulostaan trailerin muodossa, ja se vaikutti niin symppikseltä, että pakko tämä oli lukea. Aivan ihana teos!
Ihme on aivan äärimmäisen helppo ja nopealukuinen. Se on kirjoitettu Auggien lisäksi muutaman muunkin hahmon näkökulmasta, joten saamme varsin kokonaisvaltaisen kuvan tapahtumista. Pidin jokaisen kertojan äänestä ihan älyttömästi, sillä he kuulostiva juuri sellaisilta kuin olivatkin: lapset kuulostivat lapsilta ja teinit kuulostivat teineiltä.
Auggie on aivan ihana hahmo! Hänen äänensä on hauska ja itsetietoinen, sarkastinen ja samalla myös vähän surumielinen. Kirjassa nousee hyvin esille se, että Auggien kasvojen epämuodostumat eivät vaikuta hänen älykkyyteensä millään tavalla, vaikka ihmiset hänen ympärillään saattavat niin luulla. Auggie onkin fiksu kymmenvuotias, jonka ensimmäistä kouluvuotta on hauska ja koskettavaa seurata.
Ihme on hyvän mielen kirja, joka rakastutti minut ihan täysin. Hymyilin, nauroin, tunsin myötätuntoa ja surua kaikkia hahmoja kohtaan, myös kiusaajia. Palacio on onnistunut luomaan tarinallaan jotain todella kultaista ja jos minulta kysytään, jokaisen tulisi lukea tämä teos. Ihme kuuluisi kouluun luettavien teosten joukkoon ilman epäilystäkään sen tärkeiden, aina olennaisten teemojensa vuoksi.
Minun on kyllä aivan pakko käydä elokuva tammikuussa katsomassa. Se vaikuttaa trailerinsa ja muutamien clippiensä perusteella suhteellisen uskolliselta kirjalle ja suurin osa arvioistakin ovat olleet hyvin positiivisia, joten aion rohkaistua ja mennä se katsomaan. Toivottavasti tekee kunniaa tälle kirjalle!
Lukunäyte: Kotona, sivu 44
”Julian.”
”Eikä hän siis ollut kiva?”
”Ei todellakaan.”
”Ai.” Äiti ajatteli asiaa hetken. ”Okei, hän on siis niitä tyyppejä, jotka käyttäytyvät ei lailla aikuisten edessä ja toisella lailla lasten edessä?”
”Joo, niin kai.”
”Äh, että minä inhoan niitä”, äiti vastasi ja nyökkäsi.
”Hän oli ihan että 'no niin August, mikä sinun naamaasi vaivaa?'” minä sanoin koko ajan Daisya katsoen. ”Olitko sinä tulipalossa tai jotain?”
Äiti ei sanonut mitään. Kun katsoin häntä, huomasin, että hän oli totaalisen järkyttynyt.
”Ei hän sitä ilkeällä tavalla sanonut”, sanoin nopeasti. ”Hän vain kysyi.”
Äiti nyökkäsi.
”Mutta minä tosiaan tykkäsin Jackistä”, sanoin. ”Hän sanoi, että 'ole hiljaa, Julian!'. Ja Charlotte sanoi, että 'sinä olet niin töykeä, Julian!'”
Äiti nyökkäili jälleen. Hän painoi sormensa otsalleen ihan kuin olisi työntänyt päänsärkyä taaemmas.
”Olen ihan kamalan pahoillani, Auggie”, hän sanoi hiljaa. Hänen posknsa olivat kirkkaanpunaiset.
”Ei, kaikki on ihan hyvin, äiti, ihan totta.”
”Sinun ei tarvitse mennä kouluun, ellet halua, nuppu.”
”Haluan minä”, sanoin.
”Auggie...”
”Ihan oikeasti, äiti, kyllä minä haluan.” Enkä minä valehdellut.
Toin tämän kirjastosta kotiin ja 12-vuotiaat kaksostyttöni suorastaan ahmaisivat kirjan. Osui ja upposi ja arviosi luettuani ymmärrän miksi. Harmittaa, etten itse lukenut kirjaa. Taidan lainata sen uudestaan...
VastaaPoistaTämä teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja sopii kaikenikäisille. Suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjan uudelleen ja lukemaan :)
PoistaOlen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta en ole aikaisemmin saanut kehaistua, miten paljon tästä tykkään. Ajattelin vaikkapa näin uuden vuoden kunniaksi heittää kommenttia :)
VastaaPoistaTykkään tosi paljon siitä, kuinka blogin ulkoasu on samalla sekä tyylikäs että yksinkertainen. On ihanaa, miten kirjat löytyvät listattuina tähdittäin. Monissa muissa blogeissa niitä ei ole juuri millään tavalla eritelty. Luen varsinkin arvosteluja niistä kirjoista, joista et ole tykännyt, koska osaat ilmaista mielipiteesi niin hauskasti. Fifty Shades of Grey on ehkä lempipostaukseni :D
Plussaa vielä siitä, ettet nielet kaikkea, mitä kirjat sisältävät. Pidän siitä, että osaat tarkastella asioita myös kriittisesti.
Kiitos!♥ Niinkin kauheaa kuin FSoG:n lukeminen olikin, arvion kirjoittaminen oli kyllä aika hupaisaa puuhaa :D helpottaa oloa kun saa pusertaa kaikki tunteet ulos arvion muodossa! ;)
PoistaKiitos kommentistasi :) Toivottavasti jatkossakin seuraat blogiani ja löydät hyviä lukuvinkkejä!