Nimi: Vengeance Road
Trilogia/sarja: Vengeance Road, #1
Kirjailija: Erin Bowman
Kustantaja: HMH Books for Young Readers
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 327 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆
Juonikuvaus: Revenge is worth its weight in gold.
When her father is murdered for a journal revealing the location of a hidden gold mine, eighteen-year-old Kate Thompson disguises herself as a boy and takes to the gritty plains looking for answers—and justice. What she finds are untrustworthy strangers, endless dust and heat, and a surprising band of allies, among them a young Apache girl and a pair of stubborn brothers who refuse to quit riding in her shadow. But as Kate gets closer to the secrets about her family, a startling truth becomes clear: some men will stop at nothing to get their hands on gold, and Kate’s quest for revenge may prove fatal.
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.
Vengeance Road oli yksi vuoden 2015 odotetuimpia teoksiani. Se kuulosti jännittävältä ja nopealukuiselta tarinalta, jonka lukisi hetkessä. Ja sitä tämä olikin, mutta eeppisen seikkailutarinan tasoa ei saavutettu.
Eräänä kammottavana päivänä vuonna 1877 Kate Thompson löytää isänsä hirtettynä puunoksaan ja murhaajat pakenemassa tärkeän tiedon kanssa: aikoinaan Katen isä oli kullankaivaja, joka kätki valtavan aarteen jonnekin Arizonan kanjoneihin. Kate ei voisi vähempää kiinnostua tuosta aarteesta, vaan hänen aikomuksensa on kostaa isänsä murha Wayland Roselle, pahamaineiselle rikolliselle, joka kulta-aarretta jahtaa. Vastentahtoisesti Kate joutuu hyväksymään avun kahdelta veljekseltä sekä Apache-heimon tytöltä, sillä jahti muuttuu vaikeammaksi kuin hän alun perin osasi arvatakaan.
Odotukseni huikaisevasta kostotarinasta eivät aivan täyttyneet, mutta sain irti kyllä ihan riittävästi voidakseni sanoa sitä hyväksi. Kirjan positiivisin anti oli kieli: Bowman on kirjoittanut kirjan 1800-luvun etelän aksentilla, joka sopi sävyyn sekä hahmojen luonteeseen erittäin onnistuneesti. Vei kieleen totuttelu hetken, mutta nopeasti se nappasi mukaansa.
Matkakertomuksissa on sellainen sudenkuoppa, että kun hahmojen taivallusta kuvataan useamman kymmenen sivun ajan eikä mitään oikeasti tapahdu, lukija voi tylsistyä. Näin kävi minulle. Kate kumppaneineen kulkevat noissa solissa, etsivät karttaan merkittyä kätköä ja kilpailevat Rose Ridereiden kanssa sinne ehtimisestä. Sivutolkulla pelkkää kuvausta tuosta kulusta ilman kunnollista dialogia tai tapahtumia... Ironista, että tämä sai minut huokailemaan, sillä toisaalta luen Lotroa tuntematta hitustakaan kyllästymistä ja siinähän ei ole ollenkaan matkakuvausta... :D
Lukiessa minulla tuli vähän väliä mieleen Dee Brownin Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, joka lukiossa järkytti minua syvästi. Teos kuvailee eurooppalaisten uudisasukkaiden ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön veristä kohtaamista ja kuinka vain vajaassa kahdessasadassa vuodessa alkuperäisväestö kulttuureineen oli tuhottu lähes kokonaan. Minua kylmää edelleen muisto tuosta kirjasta, joka ravisteli niin syvästi. Vengeance Roadissa tavataan Apache-heimon jäseniä ja hahmot vääntävät kättä us versus them -asetelmassa. Länkkärit ovat kiehtovia, mutta niin kaksinaismoralistista tavaraa.
Vengeance Road oli lukemisen arvoinen kirja, mutta ei niin eeppinen kostotarina mitä toivoin. Katen särmät pehmenevät romanssinpoikasen tullessa mukaan kuvioihin, mutta ei liikaa että se olisi vienyt persoonallisuuden mennessään. Vaikka pikkuseikat vähän jättivätkin toivomisen varaa, kokonaisuudessaan kirja toimi hyvin.
Teokselle on tulossa itsenäinen jatko-osa, jonka mielelläni luen jos kirjasto senkin kokoelmiinsa hankkii. Omaksi en aio hankkia, koska en vaikuttunut tästä niin paljon että odotukseni hipoisivat pilviä jatkon suhteen.
P.S. Minulla on tosi monta postausta rästissä. Yritän edelleen saada kasaan Rooman kuulumisia ja pari kirja-arviotakin odottaa vuoroaan. Huomenna (tai tänään) lähden Leville patikoimaan, joten nämä postaukset joutuvat odottelemaan vielä jokusen päivän lisää.
Lukunäyte: Chapter One, sivut 8-9
”How did you find us?” I says.
The bastard grunts.
”I ain't asking it twice.”
”A clerk at Goldwaters,” he says. ”Real cordial fellow. He points us to yer pa with a smile.”
Morris.
”Seems you ain't the only boy ignoring of what's walking around yer town,” the bastard says. He's still grinning at me with those tarred teeth, and I wanna knock every last one loose.
”Now you listen, and you listen good,” I says. ”I'm going to Goldwaters, and I'm gonna get what you ain't giving up. Then I'm gonna ride after yer friends and do to them exactly what's in store for you – what's in store for every yellow-bellied coward who goes round stringing up innocent men.”
”That sounds real nice, boy,” he says. ”Now for the love of God, lower that damn pistol.”
”All right,” I says.
And I do.
Right after I shoot him through the skull.
Vengeance Road –sarja
Vengeance Road (2015)
Retribution Rails (2017)
