sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kun suljen silmäni - S.J. Watson

Nimi: Kun suljen silmäni
Alkuteos: Before I Go to Sleep
Kirjailija: S.J. Watson
Kääntäjä: Laura Beck
Julkaisuvuosi: 2011 (suomeksi 2012, Bazar)
Sivuja: 385 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Christine herää joka aamu vieressään vieras mies, joka kertoo olevansa hänen aviomiehensä. Lisäksi mies kertoo, että Christine on 47-vuotias ja että hän oli 20 vuotta sitten auto-onnettomuudessa, joka vaurioitti hänen muistiaan pahasti. Joka ilta kun Christine nukahtaa, hänen muistonsa kuluneesta päivästä pyyhkiytyvät pois.
      Menneisyys alkaa hahmottua, kun Christine aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen salassa mieheltään.

Ajatukseni: Mitä jos joka aamu herätessäsi muistosi elämästäsi olisivat pyyhkiytyneet pois ja joudut joka päivä rakentamaan ne uudelleen? Aika ahdistava ajatus.

Tämä on 47-vuotiaan Christine Lucasin todellisuus. Hän herää joka aamu tuntemattoman miehen vierestä, joka kertoo olevansa hänen aviomiehensä Ben. Mies myös väittää, että parikymmentä vuotta sitten Christine oli onnettomuudessa, jossa hän sai niin pahoja vaurioita päähänsä, että se vaikuttaa hänen muistiinsa ja estää uusien muistojen keräämisen. Christine tapaa salaa neuropsykologia, tohtori Nashiä, joka on kehoittanut häntä kirjoittamaan päiväkirjaa. Joka päivä Christine lukee edelliset merkintänsä ja alkaa huomaamaan elämästään outoja asioita, aivan kuten aviomiehestään Benistä. Christine alkaa päästä aina vain lähemmäksi totuutta, mutta se saattaa olla liikaa hänelle käsiteltäväksi.

Muistin etäisesti puhetta Watsonin Kun suljen silmäni -teoksesta ja kun näin kirjan kirjastossa, päätin ottaa sen mukaani ja aloittaa pikaisesti. Olen edelleen psykologisten mysteeri-trillereiden tuulella, joten Kun suljen silmäni vaikutti juuri sopivalta tähän hätään.

Minä todella pidin tästä kirjasta. Tarinan lähtökohdat olivat todella kiehtovat ja Christine on esimerkkitapaus epäluotettavasta kertojasta. Hän joutuu nojautumaan muiden kertomuksiin sekä päiväkirjamerkintöihinsä muodostaakseen jonkinlaisen käsityksen itsestään ja menneisyydestään. Christine saattaa kokea muistonomaisia välähdyksiä, jotka eivät ollenkaan vastaa Benin kertomuksia tapahtumista. Kuinka Christine (tai lukija sen puoleen) voi olla ollenkaan varma, että hatarat muistot tai edes päiväkirjamerkinnät ovat totta, kun muistot pyyhkiytyvät aina yön aikana ja päivät toistavat suunnilleen aina samaa kaavaa? Epäluotettavaa kerrontaa parhaimmillaan!

Tarina kuvataan kolmessa osassa: ensimmäisessä osassa Christine herää taas muistamatta lainkaan omaa historiaansa, kunnes hän alkaa lukea päiväkirjaansa, toinen osa käydään takautuvasti läpi päiväkirjamerkintöjen kautta ja kolmannessa osassa ollaan taas nykypäivässä, kun Christinelle on selvinnyt paljon asioita hänen menneisyydestään. Tämä kerrontaratkaisu toimi tässä amnesiatarinassa erinomaisesti.

Flynnin Dark Places sekä Hawkinsin Nainen junassa olivat minulle molemmat melko ennalta-arvattavia tapauksia, joten vaikka viihdyinkin niiden parissa yllätyksiä ne eivät juurikaan jaelleet. Tämän teoksen suhteen ilmiselvyydet eivät läimineet – ainakaan pahasti – kasvoille. Minulla oli alusta asti whodunnit???-epäilykseni ja pääsin varsin lähelle totuutta, mutten kuitenkaan osannut ennakoida käännettä, jonka Watson lopussa tarjoili. Kirjailija onnistui kynäilemään tarinaansa todella tehokkaan tunnelman, sukeltamaan syvälle Christinen mieleen sekä hämäämään minua juonenkäänteillään.

En hetkeksikään tylsistynyt tämän teoksen parissa, mutta ainoa vain että koin lopun jääneen vajavaiseksi. Hetkinen, miten tässä nyt sitten edes kävikään? Miten koko tuon amnesiakuvion kanssa? Ei tätä näin voinut vain jättää!

Ei hemmetti että olen pettynyt elokuvaan. Pidän Kidmanistä ja Firthistä paljon, mutta he eivät mielestäni yhtään sopineet rooleihin. Koko tarina sutaistiin läpi todella tyhjästi ja tunteettomasti, Christinen hahmoa tai historiaa ei sen enempää käyty läpi ja muutenkin koko elokuva oli todella ontto kyhäelmä. Plääh...

Suosittelen kirjaa mutta skipatkaa elokuva!

Lukunäyte: Ensimmäinen osa, Tänään, sivut 14-15
Palaan makuuhuoneeseen. Kuva on yhä kädesäni – kuva minusta ja miehestä, jonka vieressä olen nukkunut – ja pitelen sitä edessäni.
      ”Mitä tämä on?” minä kysyn. Minä huudan, kyyneleet valuvat kasvoillani. Mies istuu sängyssä silmät puoliummessa. ”Kuka sitä olet?”
      ”Olen miehesi”, hän sanoo. Hänen kasvonsa ovat uniset mutta eivät harmistuneet. Hän ei silmäile alastonta vartaloani. ”Olemme olleet naimisissa jo vuosia.”
      ”Mitä tarkoitat?” minä kysyn. Haluaisin paeta mutta en tiedä minne. ”Naimisissa jo vuosia? Mitä sinä sillä tarkoitat?”
      Hän nousee seisomaan. ”Tässä”, hän sanoo, ojentaa minulle aamutakin ja odottaa kun puen sen päälleni. Hänellä on yllään liian isot pyjamahousut ja valkoinen hihaton t-paita. Hän muistuttaa isääni.
      ”Menimme naimiin vuonna -85”, hän sanoo. ”22 vuotta sitten. Sinä
      ”Mitä –?” Tunnen veren karkaavan kasvoiltani ja huone alkaa pyöriä. Kello tikittää jossakin kovaa kuin vasaraniskuin. ”Mutta ” Hän astuu askeleen minua kohti. ”Kuinka –?”

14 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä (kirjana.) Paljon enemmän kuin Flynnin Pahasta paikasta (Dark Places ilmeisesti), Nainen junassa on lukematta, se kiinnostaa kyllä. Juoni toimi hyvin, vaikka Watsonin kirjoittaminen ei ollut mitään maailmaa mullistavaa. Minua ei edes haitannut se, että arvasin/päättelin taustalla olevan mysteerin hyvissä ajoin, mutta joskus se ei haittaa, kun kirja on noin muuten hyvin toteutettu. Katsoin elokuvan melko vasta, ja voi kyllä, allekirjoitan täysin tuntemuksesi, elokuva oli käsittämättömän heikko! Onneksi se oli sentään lyhyt. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, minusta tuntuu että minun olisi melkein pitänyt nähdä se juonenkäänne, mutta en nähnyt :D Epäilin siis kyseistä hahmoa koko ajan, mutta en osannut arvata mitä todellsuudessa oli meneillään. Kun suljen silmäni todellakin nappasi mukaansa ja toimi erittäin hyvin mysteerinä. Elokuva taasen? Ei juma että siinä onnistuttiin pilaamaan tämä tarina. Huokailin kuvaa katsellessani sitä miten surkeasti käsikirjoitus oli toteutettu ja niin paljon tärkeää henkilöhistoriaa oli jätetty pois... Onneksi tosiaan oli lyhyt :D

      Poista
  2. Tää kirja täytyykin lukea!

    VastaaPoista
  3. Luin tämän viime vuonna. Luin jännityksellä tekstisi, sillä minä pidin todella tästä kirjasta, ideasta mennä nukkumaan ja unohtaa. Tämä on mahtava trilleri.

    Sitten tämä elokuva. Varmasti lähes jokainen on katsonut Bridget Jonesit. Minun oli tosi vaikea mieltää Firth pahikseksi, joten hän ei vain toiminut listijänä. Kaiken lisäksi olin katsonut hyvin äskettäin BJ:t uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että löysin tämän kirjastosta. Todella hyvä psykologinen trilleri tämä tosiaankin oli!

      Joo, juuri tuo Colin Firth. Käsikirjoituksen rinnalla suurin ongelmani elokuvassa. Firth ei yksinkertaisesti sovi pahiksen rooliin, sillä hän on enemmän sellainen romanttisen englantilaisen herrasmiehen esikuva. Tämä mielikuva tosin johtuu hyvin pitkälle esim. Darcyn roolista. Mutta en tosiaankaan osannut Firthiä Beninä nähdä.

      Poista
  4. Elokuva on vielä katsomatta, mutta ainakin siinä on huippunäyttelijät. Kirja oli todella kunnon trilleri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippunäyttelijät kyllä, mutta leffan yleinen taso on todella heikko. Jos meinaat sen kuitenkin katsoa, pidä odotukset erittäin alhaisina.

      Poista
  5. Muistan joskus aikoinaan lukeneeni tästä ja kiinnostuin kirjan ideasta kovasti. Ja nyt huomaan etten yhtään enää muistanut mistä kirja kertoo, mutta kiinnostuin siitä taas uusiksi! Onneksi löytyy omastakin hyllystä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa nyt lukea! Erittäin sopiva kesäinen trilleri, jonka lukee läpi hetkessä :)

      Poista
  6. Kun suljen silmäni on yksi kaikkien aikojen suosikkijännäreistäni. Tykkäsin juonen rakenteesta todella paljon ja lopputulos pääsi yllättämään sopivasti. Leffaa en ole nähnyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffa kannattaa katsoa suurella varauksella (tai jättää kokonaan katsomatta...), sillä se ei hyvä. Kirja oli kyllä todella hyvä!

      Poista
  7. Oi tämä oli kyllä niin huippu kirja. Minulla ei kyllä ollut hajuakaan, että tästä on tehty elokuvakin. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Minä tiesin elokuvan olemassaolosta mutten ollenkaan osannut yhdistää sitä ja kirjaa toisiinsa. Ihan hyväkin etten elokuvaa ensin mennyt katsomaan, sillä sen perusteella tuskin olisin kirjaankaan tarttunut. Leffa ei ollut hyvä :\

      Poista

Jaa mietteesi!