Vilkaisu kirjavuoteen 2014 ja vähän tulevastakin vuodesta

On koittanut taas aika pistää vuosi pakettiin. Vuosi 2014 meni hurjan nopeasti ohi. Tuntuu ihan ihmeelliseltä kuunnella ulkona kajahtelevia ilotulitteita ja nähdä valoshow taivaalla, kun on edelleen ihan epätodellinen olo, että yksi vuosi on taas saatu päätökseen.

Luin tänä vuonna yhteensä 76 kirjaa, joista bloggasin kaikista muista paitsi yhdestä. Sen yhden luin loppuun noin tunti sitten enkä siis ehdi siitä enää kirjoitusta tänne postaamaan. Huomenna, lupaan sen! :)

Aivan loistavia kirjoja tuli luettua tänä vuonna ja onneksi vain muutama huti osui kohdalle. Kirjoista 21 luin suomeksi ja loput 55 englanniksi, 32 oli kirjastolainoja ja 44 omasta hyllystä joko fyysisenä kappaleena tai e-kirjana.

Olen tyytyväinen tuohon määrään, mitä ehdin lukea, sillä kevät ja kesä olivat melkoisen kiireistä aikaa ja tuli tehtyä paljon kaikkea enemmän tai vähemmän tärkeää ja aikaa vievää (olin nelisen kuukautta remppaevakossa kissan ja kirjalaatikoiden kanssa, suoritin moottoripyöräkortin, luin pääsykokeisiin, sain syksyllä työn mahtavasta paikasta...). Kiireinen vuosi tämä 2014.

Vuoden parhaat kirjat/sarjat:

1. Elizabeth Wein: Code Name Verity

Silmäni kyyneltyvät heti kun ajattelen tätä kirjaa. Kesällä junassa aloin kertoa tästä kaverilleni ja kirjaimellisesti purskahdin itkuun keskellä junanvaunua. Luojan kiitos muita matkustajia ei ollut montaa todistamassa tunteenpurkaustani kun vapisevalla äänellä kasvot kyynelistä märkänä yritän tästä puhua. Kaveri tuijotti minua järkyttyneenä, koska hän ei ole ikinä nähnyt minun itkevän, ei varsinkaan kirjan takia.

Code Name Verity oli sydäntäsärkevän kaunis tarina kahdesta tytöstä ja heidän ystävyydestään toisen maailmansodan jyllätessä ympärillä. Se on tarina uskollisuudesta ja rakkaudesta kaiken kaaoksen ja kuoleman keskellä, joka riipaisee todella syvältä.

Oho, mistä nämä kyyneleet taas ilmestyivät...

2. Laini Taylor: Dreams of Gods & Monsters

Yksi vuoden eniten odottamiani teoksia. Minä rakastan tätä trilogiaa niin paljon! Yksi suurista suosikeistani. Muistan kun sain tämän viimeisen osan käsiini niin en tehnyt muuta kuin tuijotin kantta hetken. En voinut aloittaa lukemistakaan heti, joten luin kirjan vasta kesällä kun minulla oli kunnolla aikaa saada rypeä tunnekuohujen vallassa.

Laini Taylorin kirjoitus on häkellyttävän upeaa. Muistan erään luvun Dreamsistä, joka oli niin traaginen mutta niin kauniisti kirjoitettu, että luin luvun monta kertaa putkeen. On uskomatonta, miten joku osaa käyttää sanoja noin taitavasti...

En tiedä, milloin tämän suomennos on tulossa, mutta toivottavasti pian.

3. Neal Shusterman: Unwind Dystology

Tämä sarja on niin jäätävä. Olen lukenut kaksi kirjaa neljästä ja täytyy kyllä sanoa, että parasta dystopiaa ehkä ikinä. Maailma on niin kamala, että heikompaa hirvittää eikä Shustermanista yhtään tiedä, mitä hän tekee hahmoilleen. Varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun en osaa sanoa yhtään, mikä tämän sarjan lopputulema voisikaan olla...

Connor Lassiter. Sitä rakastaa hahmoja ja sitten sitä rakastaa hahmoja. Minä rakastan Connor Lassiteria. Siinä on hahmo, joka on niin hyvin rakennettu ja on niin realistinen ja ihmillinen. Hän tekee virheitä eikä hän ole täydellinen, mutta tekee silti aina parhaansa tilanteessa kuin tilanteessa. Kahden kirjan aikana hän on kehittynyt niin paljon. Olisipa Connorin kaltaisia hahmoja enemmänkin!

Jos minulle annettaisiin valta päättää, mikä sarja suomennettaisiin seuraavaksi, se olisi hands down tämä.

4. Joy N. Hensley: Rites of Passage

Tämä oli kyllä niin hyvä kirja ja suorastaan puhkui naisvoimaa. Olin niin täpinöissäni kun luin tätä :D Luin tämän alun perin e-kirjana, mutta tottahan kirja oli sitten pakko hankkia vielä fyysisenä kappaleena, koska tämä oli niin hyvä!

Olen niin ylpeä päähenkilöstä! Hänen puolestaan ei voi olla kannustamatta ja mitä enemmän hän sai törkyä niskaansa, sitä enemmän hän puski vastaan. Kaikki vastoinkäymiset vain kasvattivat hänen tahtoaan suoriutua veljensä kanssa tekemästään vedosta.

Aivan huikea kirja! Kaikki Hensleyn tulevat kirjat ovat automaattisesti lukulistallani :D

5. Marissa Meyer: The Lunar Chronicles

Jokainen kirja on klassikkosatujen uudelleenkerrontoja sijoitettuna uskomattoman luovaan maailmaan. Ensimmäinen osa koukutti niin pahasti tarinaan, että tein kirjastoon jatko-osistakin intopinkeänä hankintapyynnöt. Osat ovat toinen toistaan parempia ja hahmot niin mahtavia!

Neljäs ja viimeinen osa, Winter, ilmestyy vasta lokakuussa 2015. Tuo tieto oli kuin isku vasten kasvoja. Lokakuussa...? Voi taivas...

Kunniamaininta: Douglas Preston & Lincoln child: Ihmeiden kabinetti

Kaksi kertaa luettu ja molemmilla kerroilla rakastettu. Yksinkertaisesti niin pirun hyvä kirja. Erikoisagentti Pendergast on niin hieno hahmo, joka lumoaa lukijan täysin. Ihmeiden kabinetti on mysteeri/trilleri mitä parhaimmasta päästä, jota on todella vaikea laskea käsistä kun kerran lukemisen aloittaa.

Suosittelen tätä sarjaa niin paljon!

~ ~ ~ ~ ~

Kuittaan tällä kirjavuoden 2014 päätökseen ja käännän katseeni kohti vuotta 2015.

Muutama lupaus vuodelle 2015:

1. Luen vähemmäksi noita miljoonaa jatko-osaa, jotka hyllyssäni tälläkin hetkellä odottavat vuoroaan.

2. En lue niin monia kirjoja samaan aikaan. Menee sekaisin, osa unohtuu hävettävän pitkäksi aikaa kesken eikä se ole reilua kirjoja kohtaan. Tässä lupaan parantaa tapani!

3. Luen enemmän klassikoita. Jep, tänä vuonna luin... kaksi? Hyi minua. Lupaan lukea enemmän klassikoita, jos ei muuta niin edes sen yleissivistyksen vuoksi.

4. Lupaan pitää hauskaa lukemisen ja blogin parissa!

~ ~ ~ ~ ~

Kiitän kaikkia teitä lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan oikein hyvää uutta vuotta 2015!

Alienated - Melissa Landers

Nimi: Alienated

Trilogia/sarja: Alienated, #1

Kirjailija: Melissa Landers

Kustantaja: Hyperion

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 344 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Two years ago, the aliens made contact. Now Cara Sweeney is going to be sharing a bathroom with one of them.

      Handpicked to host the first-ever L’eihr exchange student, Cara thinks her future is set. Not only does she get a free ride to her dream college, she’ll have inside information about the mysterious L’eihrs that every journalist would kill for. Cara’s blog following is about to skyrocket.

      Still, Cara isn’t sure what to think when she meets Aelyx. Humans and L’eihrs have nearly identical DNA, but cold, infuriatingly brilliant Aelyx couldn’t seem more alien. She’s certain about one thing, though: no human boy is this good-looking.

      But when Cara's classmates get swept up by anti-L'eihr paranoia, Midtown High School suddenly isn't safe anymore. Threatening notes appear in Cara's locker, and a police officer has to escort her and Aelyx to class.

      Cara finds support in the last person she expected. She realizes that Aelyx isn’t just her only friend; she's fallen hard for him. But Aelyx has been hiding the truth about the purpose of his exchange, and its potentially deadly consequences. Soon Cara will be in for the fight of her life—not just for herself and the boy she loves, but for the future of her planet. 

Ajatukseni: Tällä kirjalla on yksi suloisimmista kansista ikinä. Ja aivan mahtava värimaailma. Tunnustan rehellisesti, että tuomitsen kirjoja kansien perusteella ja tunnustan myös, että tämän kirjan hankin puhtaasti ja häpeilemättä juuri tuon kannen perusteella. En kadu pahettani, sillä se johtaa (ainakin joskus) yllättävän hyvien kirjojen pariin :D

Kaksi vuotta sitten alienirotu L'eihr otti yhteyttä maahan ja nyt aiotaan toteuttaa ensimmäinen askel kohti rotujen yhteen sitomista: vaihto-oppilasohjelma. Cara Sweeney valitaan hostaamaan alienia nimeltä Aelyx eikä Cara ole aivan mielissään asiasta. Pian hän kuitenkin huomaa alkavansa muodostaa tunnesidettä Aelyxin kanssa, mutta tällä on omat suunnitelmat siitä, miten tuo vaihtovuosi menee. Kaikki eivät halua mitään ystävyyssuhteita alieneiden kanssa ja osa epäilee heidän suunnittelevan jotain todella pahaa ihmisten varalle. Cara saa toinen toistaan pahempia uhkauksia ja pian ne muuttuvat hyvin vaarallisiksi. 

Alienated oli todella nopea ja helppolukuinen kirja. Sain juuri sen, mitä tältä odotin: hauskoja hahmoja, hupaisaa huumoria, kaiken kaikkiaan hyvin kirjoitetun alieniromanssin. Ei mitään tajunnanräjäyttävää tai taivaalta kuuta noutavaa maailmankaikkeuden tasapainoa järisyttävää tarinankerrontaa, vaan kevyttä draamaa, jonka parissa viihtyy hyvin ja josta jää hyvä mieli.

Cara Sweeney oli piristävä päähenkilö, jonka touhuja seurasi mielellään. Hän on koulunsa huippuoppilas ja alienit valitsevat hänet hostaamaan yhtä omistaan. Cara näkee pian mahdollisuuden tuossa epämukavassa järjestelyssä, sillä se mahdollistaa hänelle stipendin haluamaansa yliopistoon. Kuinka hän siis voisikaan vastustaa tuota mahdollisuutta? Hänen sisällään asuva kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen priimus ei voi ohittaa mitään noin hienoa.

Cara joutuu kuitenkin kärsimään paljon tarinan aikana. Oli epämukavaa lukea, kuinka Caran ystävät yksi kerrallaan lemppasivat hänet epäluottamuslauseena hänen hostaamaansa alienia ja siinä sivussa Caraa kohtaan. Puhisin itsekseni lukiessani sitä, koska nyt kamoon oikeasti, ei tosiystävät tuollaista tee. Missä on hei luottamus? Missä on uskollisuus?

Olen kai vähän nirso noiden jätkähahmojen suhteen kirjoissa. Voin jakaa heidät yleensä kolmeen kategoriaan:

Ensimmäisenä on ne täysin turhakkeet pällistelijät, jotka ovat niin paperinohuita että tuuli puhaltaa heidät tiehensä. Heillä ei ole mitään muuta asemaa tarinassa kuin näyttää hyvältä ja kuiskia kliseisiä iskurepliikkejä päähenkilön korvaan. Tähän kategoriaan lankeavat surullisen useat jätkähahmot. 

Toisena on ne suhteellisen hyvin kehitetyt hahmot, joissa on nähnyt jonkin verran yritystä, mutta jäävät silti melko etäisiksi. Tämä on parannusta edelliseen kategoriaan ja aika paljon näitä hahmoja löytyy. 

Sitten on se kruununjalokivikategoria eli hahmot, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa – positiivisella tavalla. Näitä tulee vastaan harvemmin. Connor Lassiter on ehkä suosikkini näistä helmistä.

Aelyx kuuluu toiseen kategoriaan. Hän oli ihan jees, mutta ei mitään über erikoinen. Sain kyllä revittyä huumoria hänen kiusallisesta suhtautumisestaan ihmisiin ja erityisesti Caraan heidän rotujensa välisten kulttuurierojen vuoksi. Oli hupaisaa seurata Aelyxin angstia hänen joutuessaan viettämään vuotensa ihmisten joukossa, erityisesti kun hän itsekään ei usko liittoutuman olevan millään tavalla kannattavaa. Pidin myös romanssista, joka Aelyxin ja Caran välille kehittyi, sillä se tuntui luonnolliselta eikä liian nopealta.

En ole vieläkään löytänyt sitä täydellistä alienikirjaa. Rick Yanceyn The 5th Wave on hyvin lähellä sitä täydellisyyttä, mutta se maailmankuulu se jokin jäi tarinasta vielä puuttumaan. Minulla on mielessä yksi alienikirja, joka saattaisi olla juuri sitä, mitä kaipaan ja aion varmaankin kohta siihen tarttua. Toiveeni ovat korkealla sen kirjan suhteen. 

Alienated oli oikein viihdyttävä alienidraama, jota suosittelen mielihyvin kaikille pehmoisesta ja pirteästä romanssista tykkääville. Mitään The 5th Waven kaltaista tämä kirja ei ole, joten sellaista odottaen tätä ei kannata lukea.

Jatko-osa, Invaded, ilmestyy vuoden 2015 alkupuolella ja sen aion lukea, koska tämä kirja päättyi niin mielenkiintoisella tavalla. 

Lukunäyte: Chapter Three, sivu 39

Finally, he [Aelyx] turned to Cara. She offered her hand, and he took it in both of his. While his grasp was warm and strong, there was an eerie vacancy in his gaze, almost robotic. She hadn't noticed it before, and the last line of HALO's pamphlet suddenly rang in her earn: He may look human, but he is not. Some long-buried, primal instinct screamed, Danger! but she tightened her grip and resisted the urge to pull her hand free.

      ”Cah-ra,” he began. His voice was alluring, but his eyes were dead. ”Your name is the Irish word for friend. I hope you and I will be great friends.” it sounded rehearsed and completely insincere, almost backhanded in its delivery.

      Her palms were sweaty – there was nothing she could do about that – but she was determined not to let her voice shake. Flasing her most diplomatic smile, she replied, ”Your name means 'son of Elyx,' which doesn't give me much to work with, but it's nice to meet you.” At his startled response, she added, ”Looks like we both did our homework.”

      He released her hand, stepped back, and didn't make eye contact for the rest of the night. It was going to be a long plane ride home the next day. And a very long year.

Alienated –sarja

Alienated (2014)

    1.5 Until Midnight (2014)

Invaded (2015)

Timebound - Rysa Walker

Nimi: Timebound

Trilogia/sarja: The Chronos Files, #1

Kirjailija: Rysa Walker

Kustantaja: Skyscape

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 366 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: When Kate Pierce-Keller’s grandmother gives her a strange blue medallion and speaks of time travel, sixteen-year-old Kate assumes the old woman is delusional. But it all becomes horrifyingly real when a murder in the past destroys the foundation of Kate’s present-day life. Suddenly, that medallion is the only thing protecting Kate from blinking out of existence.

      Kate learns that the 1893 killing is part of something much more sinister, and Kate’s genetic ability to time-travel makes her the only one who can stop him. Risking everything, she travels to the Chicago World’s Fair to try to prevent the killing and the chain of events that follows.

      Changing the timeline comes with a personal cost, however – if Kate succeeds, the boy she loves will have no memory of her existence. And regardless of her motives, does she have the right to manipulate the fate of the entire world?

Ajatukseni: Voi taivas, Timebound imi minut kuiviin kaikista voimavaroistani. Olin suorastaan fyysisesti uupunut, kun pääsin kirjan loppuun ja sain kuitata sen luetuksi. Aikamatkustus, hyvät ihmiset, aikamatkustus...

Kate saa tietää isoäitinsä olevan oikeasti tulevaisuudesta, mutta on joutunut pakenemaan sekopäistä miestään menneisyyteen aikamatkustusgeeninsä avulla. Kate kantaa samaa geeniä ja pian hän joutuu opettelemaan hurjan määrän CHRONOS-projektin, eli tulevaisuuden aikamatkustusta tutkivan ohjelman, teoriaa ja valmistautumaan samalla omaan hyppyynsä 1800-luvun lopulle nyt kun geeni hänen sisällään on herännyt. Kun menneisyydessä tapahtuu murha, heilahtaa Kate kokonaan pois omalta aikajanaltaan täysin toiselle sellaiselle. Hänen täytyy siis pistää asiat taas oikeaan järjestykseen ja estämään samalla mielipuolista isoisäänsä tuhoamasta maailmaa.

Aikamatkustus on mielenkiintoinen teema, mutta todella haastava sellainen. Se voidaan käsitellä hauskalla ja humoristisella tavalla (Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogia, jota muuten suosittelen ehdottomasti jos haluaa kastaa varpaansa tässä aiheessa) tai todella sekavalla tavalla (Julie Crossin Tempest). Mutta nämä vielä käsittää, mutta sitten on kolmas kokemani vaihtoehto, eli miten tämän kirjan kohdalla se käsiteltiin: uuvuttavalla ja raskaalla tavalla, joka lopulta jätti olon niin tukehtuneeksi.

Aloitin tämän lukemisen, koska tarvitsin kipeästi jotain hauskaa ja nappavaa kirjaa ajamaan lukujumin tiehensä. Ajattelin, että tämä voisi sen tehdä, koska kirja vaikutti niin kiinnostavalta. Ensimmäiset viisikymmentä sivua olivatkin viihdyttävää luettavaa, mutta sitten... Mutta sitten. Sitten tuli sellainen ihan hillitön, lähemmäs sadan sivun mittainen osio, jossa sain päälleni sellaisen informaatio-oksennuksen ettei pahemmasta väliä.

Yhtäkkiä puhuttiin tulevaisuudesta, sitten ollaan takaisin vaihtoehtoisessa aikajanassa, jossa hullu uususkonto on valtaamassa maailmaa, seuraavaksi oltiin menneisyydessä iPadien kera, kohta oltiin Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893, juostiin karkuun H.H. Holmesia ja rakastuttiinkin tämän kaiken kaaoksen keskellä...

Whaaatt?

Aloin jo ennen puolta väliä olemaan melko hukassa, etten enää oikein tiennyt, missä mentiin ja mikä onkaan homman pointti. Koko juoni oli niin päätön hanhijahti, että sanattomaksi veti. Juuri tästä syystä epäröin hieman Cristin Terrillin All Our Yesterdayn lukemista, koska olen kuullut juttua sen olevan melko monimutkainen seikkailu teemanaan aikamatkustus ja pelkään, että lukukokemuksestani tulisi samanlainen, mitä tämänkin kanssa. Katsotaan sitten myöhemmin tuota Terrillin kirjaa, kunhan saan kerättyä taas voimia tämän lajityypin suhteen.

Kate oli melko lörppähuulinen päähenkilö. Minua kyllä vähän ihmetytti, kuinka lunkisti hän ottaa kaikki ne salaisuudet, joita kaadetaan kymmenen litran kauhalla hänen niskaansa ja vielä enemmän minua sitten ihmetytti, että hän menee kertomaan suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle nuo asiat. Hän tapaa jonkun randomin pojan ja viiden minuutin kuluttua hän onkin kertonut geenistään ja siitä miten maailman kohtalo lepää yksin hänen harteillaan... Ja sitten he ovatkin rakastuneita toisiinsa.

Romanssi vain tapahtui. Se kirjaimellisesti oli yhtäkkiä siinä ilman minkäänlaista kehityskulkua tai kemiaa tai vastaavaa. Mutta edes Treyn ja Katen välinen romanssi ei ollut se, joka vei koko potin kotiinsa; ei, sen potin vei kolmiodraama Katen, erään Kiernanin ja Katen tädin välillä. Kyllä, luitte oikein. Tässä oli kolmiodraama, jossa päähenkilön täti on yhdessä kulmassa. Kiernanin Kate tapasi ensimmäisen kerran Chicagon World Expossa 1893, kun poika oli kahdeksanvuotias. Ja ilmeisesti he myöhemmin rakastuvat ja Katen täti on mustasukkainen... Mutta se tapahtui eri aikajanalla, jota Kate ei kykene muistamaan.

Tiedän, minä tiedän. Sitä hämmennystä minäkin tunsin lukiessani tätä kirjaa. Ei päätä eikä häntää tässä ollut. Ja huokaus ihan oikeasti, että Kate on aika pälli. Hän tietää joutuvansa hyppäämään vuoteen 1893, hän tietää joutuvansa kohtaamaan H.H. Mansonin ja sitten hän hämmästyy kun ei tiedäkään, että tyyppi rakensi hotellinsa sokkeloksi ja täyteen salaisia huoneita, ei mihinkään johtavia portaikkoja, valeovia... Ei sitten käynyt mielessä käydä tsekkaamassa rakennuksen pohjapiirustukset tyyliin netistä tai kirjastosta ennen sinne joutumista?

Ihan miten vain. Tässä kirjassa ei ollut järjen hiventäkään, vaan pelkkää sekavaa koikkelehdintaa joka puolelle ilman mitään selkeää kuvaa siitä, mihin koko tarinalla edes pyrittiin. En aio edes aloittaa puhumaan koko siitä hullusta uususkontosekoilusta, koska siinä oli suunnilleen yhtä paljon järkeä kuin siinä että skientologia alkaisi levitä ja kasvaa jonkun kristinuskon rinnalla varteenotettavaksi uskonnoksi. Älkää naurattako.

Voi olla, että jatkot eivät olisi niin pahoja, sillä tässä osassa opittiin se pakollinen teoria aikahypyistä sun muista, ja jatkoissa päästäisiin sitten kunnolla vauhtiin muun asian kanssa. Mutta silti minkäänlaista kiinnostusta en koe jatko-osia kohtaan. Ei rahtustakaan halua tarttua niihin.

Lukunäyte: Chapter 3

”I don’t have a medallion.” I pulled the cord out of my blouse. At the end was the clear plastic holder that contained my school ID, a Metro pass, a few pictures, and two keys – one for Dad’s cottage and one for the townhouse. I flipped the holder around so that he could see the plain silver keys through the back. ”And these are the only keys I have. Could you stop talking in riddles?”

      The color drained from Kiernan’s face and panic filled his eyes. ”Was it in the bag? You should keep it on you.”

      ”No,” I repeated. ”I don’t have a medallion. Until now, I thought there was only one, and to the best of my knowledge it’s at my grandmother’s house.”

      ”Why?” he asked. ”Why in bloody hell would she send you out with no protection?”

      ”I don’t know how to use it! Yesterday, I nearly…” I blushed, thinking back to the scene in the kitchen. ”I saw you when I held it. Why? Who are you?”

      The train began to slow. Kiernan closed his eyes and rubbed his first two fingers against his temples for a few seconds before looking up and shaking his head. ”I didn’t plan for this, Kate. You’re going to have to run. Take a cab. Steal a car. Whatever you do, get to her house as quickly as you can and do not leave.”

The Chronos Files –trilogia

Timebound (2012)

    1.5 Time's Echo (2014)

Time's Edge (2014)

3. osa (2015)

Kirjahyllyni uudet tulokkaat

Joulu tuli ja meni ja vastoin kaikkia odotuksiani joulu olikin valkoinen ja pakkanen paukkui lähemmäs parinkymmenen pakkasasteen tienoilla! Ällistyttävää! :D Bongasin myös tähdenlentoja pari kappaletta ja kerrankin pärjäsin monopolissa enkä joutunut konkurssiin heti ensimmäisenä. Joulu oli kaiken kaikkiaan siis todella mukava ja onnistunut :)

Joulukuu on ollut todella hyvä kirjakuukausi sekä uusien julkaisujen, randomien ja harkittujen ostosten että joululahjojen osalta. Esittelen nyt kirjahyllyni uusimmat lisäykset koko joulukuun ajalta.

Muutama sotahistoriaa käsittelevää teosta...

x Anthony Beevor: Toinen maailmansota

x William Trotter: A Frozen Hell: The Russo-Finnish Winter War 1939-40

x Max Jakobson: Diplomaattien talvisota

Toisen maailmansodan teos on hirviö kooltaan...

Rakastan historiaa niin paljon. Ei voi ymmärtää tätä päivää, ellei ymmärrä menneisyyttä, ja minä todella haluan ymmärtää sekä menneisyyttä että nykymaailmaa parhaan kykyni mukaan. Isäni jo sanoi, että hän haluaa lainata näitä kaikkia teoksia ja aivan erityisesti tuota Max Jakobsonin kirjaa, sillä 1950-luvulla kirjoitetuksi Talvisotaa käsitteleväksi kirjaksi Jakobson osaa kuulemma ällistyttävällä tavalla asettaa tuon sodan sen todelliseen merkitykseensä jopa silloin kuin niin paljon totuuksia, faktoja ja todellisia aikomuksia pimitettiin ihmisiltä.

Fantasiaa, dystopiaa, aikamatkustusta...

x Romina Russell: Zodiac (Zodiac, #1)

x Shallee McArthur: The Unhappening of Genesis Lee

x Amy K. Nichols: Now That You're Here (Duplexity, #1)

x Sandra Waugh: Lark Rising (Guardians of Tarnec, #1)

x Martina Boone: Compulsion (The Heirs of Watson Island, #1)

Näitä olen odottanut kovasti ilmestyväksi! Kauniit kannet ja lupaukset jännitävistä tarinoista eivät koskaan epäonnistu herättämästä kiinnostustani.

Korkeaa fantasiaa, jota tarttuu mukaan aina silloin tällöin...

x Stella Gemmell: The City (The City, #1)

x Tim Willocks: The Religion ja The Twelve Children of Paris (Tannhauser Trilogy, #1-2)

Rakastan tuota The Cityn kantta. Siinä on sellainen metallinhohtoinen pinta ja se näyttää upealta kun sitä pitelee kädessä. Aina silloin tällöin minussa herää aivan mieletön himo lukea oikein kunnon hardcore high fantasya huipulla maailmalla, toiminnalla, jännittävällä juonella ja sankarillisilla hahmoilla. Nämä kirjat vaikuttavat juuri sellaisilta, jotka tarjoaisivat noita asioita.

Sekä joululahja veljeltäni, kiitos hänelle!

x Marisha Pessl: Yönäytös

Kiinnitin blogimaailmassa huomiota tähän kirjaan ja halusin itsekin tämän lukea. Onneksi veljeni kiinnitti huomiota hienovaraiseen vihjailuuni halustani lukea tämä kirja (kannoin kassalle ja ilmoitin, että tämä on hyvä joululahja minulle :D), joten hän osti tämän minulle lahjaksi. Kiitos veliseni!

~ ~ ~ ~ ~

Tässä oli minun joulukuun saldoni. Kirjahyllyni halkeaa jo liitoksistaan ja saan olla todella luova sen järjestämisen suhteen, mutta ei se mitään, minulla on jo pari kirjaa mielessä, joista voisin pian järjestää arvonnan :)

Millainen oli teidän joulunne? Saitteko kirjalahjoja? Kertokaa ihmeessä kuulumisenne! :)

Hyvää joulua, vuoden loppua ja onnellista uutta vuotta!

The Murder Complex - Lindsay Cummings

Nimi: The Murder Complex

Trilogia/sarja: The Murder Complex, #1

Kirjailija: Lindsay Cummings

Kustantaja: Greenwillow Books

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 398 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Meadow Woodson, a fifteen-year-old girl who has been trained by her father to fight, to kill, and to survive in any situation, lives with her family on a houseboat in Florida. The state is controlled by The Murder Complex, an organization that tracks the population with precision.

      The plot starts to thicken when Meadow meets Zephyr James, who is – although he doesn’t know it – one of the MC’s programmed assassins. Is their meeting a coincidence? Destiny? Or part of a terrifying strategy? And will Zephyr keep Meadow from discovering the haunting truth about her family?
      Action-packed, blood-soaked, and chilling, this is a dark and compelling debut novel by Lindsay Cummings. 

Ajatukseni: Törmäsin tähän kirjaan ensimmäisen kerran kesällä, kun näin tämän videon. Lindsay Cummingsia täytyy kyllä ihailla ja samalla minussa heräsi mieletön halu lukea hänen esikoiskirjansa, The Murder Complex.

Olen kärsinyt tämän kuun aikana sellaisesta kaamoksellisesta lukujumista, ettei oikein mikään kirja onnistunut herättämään mielenkiintoani, sillä minua yksinkertaisesti väsytti koko ajan. Halusin kuitenkin kipeästi jumituksen pois, joten päätin vain mennä tunteen mukana ja lukea mitä ikinä teki mieli välittämättä keskeneräisistä kirjoista. Päätin lukea The Murder Complexin ja se oli myös hyvä päätös. Lukujumi meni ohi ja nyt olen innoissani taas tutkimassa kirjahyllyäni.

Meadow Woodson elää maailmassa, jossa murhatilastot ylittävät syntyvyyden. Joka yö kaduilta löytyy satoja uusia ruumiita eikä kaupunki näe yhtäkään päivää ilman eloonjäämiskamppailua. Meadowin isä on kouluttanut tyttärensä kamppailemaan tiensä aina takaisin kotiin ja tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä – kuten tappamaan muita. Kun Meadow kohtaa Zephyr Jamesin, orvon, joka siivoaa päivittäin uudet ruumiit pois kaduilta, hän saa pian huomata, ettei tällä ole kaikki hyvin. Zephyr kadottaa itsensä joka yö ja havahtuu aamulla vain löytääkseen itsensä keskeltä ruumiskasaa ja kädet veren peitossa muistamatta lainkaan mitä on tapahtunut. Nämä kaksi huomaavat löytävänsä itsensä samasta sopasta eikä heitä auta muu kuin yrittää tehdä yhteistyötä selvittääkseen kaupungin synkät salaisuudet.

Pidätkö Nälkäpeliä verisenä ja raakana? Welcome to The Murder Complex. Meinaan, että tämä kirja on ihan oikeasti verinen ja raaka, ei epäilystäkään siitä. Aluksi tämän kirjan ruumiskasat yllättivät jopa minut (hei, olen kauhuelokuvien vannoutunut ystävä), vaikka olinkin kuullut sanottavan siitä. Tässä kirjassa ruumiita syntyy jatkuvasti. 

Olen ylen tyytyväinen ja vaikuttunut tästä kirjasta. Jep, minulla oli ongelmia maailman ja hahmojen suhteen, mutta toisaalta sitten viihdyin niin hyvin etten välitä niistä juurikaan. Olen kuullut sanottavan, että tämä muistuttaa liikaa Nälkäpeliä tai Divergentia tai Legendiä... nooh jaah, saa todella lähteä hiuksia halkomaan, mutta ehkä The Murder Complexissa jotain samoja piirteitä löytyy. Mielestäni Cummings teki kuitenkin useamman järkevän ratkaisun, joka erotti tämän tarinan noista edellä mainituista kun juonet alkoivat muistuttaa liikaa toisiaan.

Meadow oli mielenkiintoinen hahmo. Hänen ajatuksenjuoksuaan oli jännä seurata. Perhe, johon kuuluu seitsemänvuotias pikkusisko Peri, isoveli Koi sekä heidän isänsä on Meadowille tärkeintä elämässä ja Meadow tekee mitä tahansa pitääkseen heidät turvassa. Hän on kasvanut maailmassa, jossa joko tapat tai tulet tapetuksi, joten hän ei kavahda jos joutuu raivaamaan tiensä puukollaan läpi ihmisten.

Meadow ei välttämättä ole sellainen päähenkilö, josta voi pitää heti ensimetreillä. Hänen rakkautensa pikkusiskoaan kohtaan tulee heti ensimmäisillä sivuilla selväksi, mutta kun hänen päänsä sisällä viettää enemmän aikaa, pistää ihan todella kyseenalaistamaan onko hän hyvä ihminen. Seuraavaksi sitten miettii, että onko sillä hyvyydellä edes väliä kun elää maailmassa, jossa tilastollisesti tapetaan enemmän ihmisiä mitä syntyy.

Maailma oli todellakin melkoisen karu dystopinen kuvaus. Olisin toivonut, että siitä olisi kerrottu enemmän, sillä aukoton se ei missään tapauksessa ollut ja osa teknologiasta ja termeistä jäivät hieman liian vähälle selityksiä. Sillon tällöin tapahtumaympäristö ja osa tapahtumista hämmensivät hieman, sillä kirjailija ei kertonut riittävästi, missä mennään ja mitä tapahtuu. Hyvin tässä pysyi kärryillä, mutta välillä kaipasin enemmän infoa.

Tämä kirja olisi ollut vielä parempi, jos romanssi olisi jätetty kokonaan välistä ja annettu Meadowin ja Zephyrin välien kehittyä enemmän, koska näin lyhyellä kehityksellä se melkeinpä kirkui instalovea, mikä ei riemastuttanut minua. Olisi ollut parempi, jos suhdetta Meadown ja Zephyrin välillä ei olisi pakotettu niin paljon, koska sitä romanssia ei olisi tarvittu tähän kirjaan. Kaikkea muuta oli meneillään niin paljon, että romanssi vei turhaa huomiota pois niistä oikeasti olennaisista asioista.

Tästä kirjasta ei kannata tietää liikaa ennen kuin aloittaa lukemisen. Näin se toimi minulla todella hyvin. Olen vähän yllättynyt, että kaltaiseni dystopian konkari koki niin monet juonenkäänteet odottamattomina. Lisäksi minusta tuntui kuin Cummings olisi nähnyt suoraan tajuntaani: joka kerta kun tarina alkoi uhkaavasti mennä sellaiselle epätoivotulle linjalle, tuli juonenkäänne joka väisti sen ikävän ansakuopan erittäin onnistuneesti. Annan hitaat aplodit muutamille noille kohdille. 

The Murder Complex on todella hyvin kirjoitettu esikoisteos, joka pikkuvioistaan huolimatta oli hyvä lukukokemus. Jos alkaa kovastikin ruotimaan tätä tarinaa, löytää paljonkin häikkää, mutta minä jätän sen nyt välistä, sillä kokonaisuudessaan pidin tästä kovasti.

Ehkei tämä sovi kaikkein herkkähermoisimmille, mutta muuten suosittelen tätä kyllä. Jatko-osa ilmestyy huhtikuussa ja sekin meni lukulistalle. 

Lukunäyte: Chapter 5, Meadow, sivut 39-40

Only one of you will leave that room alive.

      ”She's done!” I yell to the door. I look up at the cameras. I hold up the badge. ”I'm done!”

      Nothing. I slump down against the wall and wait. Time is slow. I can hear people walking by putside the dooe, hear screams from somewhere, and I know that someone else is doing what I have yet to do.

      It's obvious. The Initiative won't let me out until I do what they want. I take a deep breath. This is what my father trained me to do. This is what I have to do.

      Sometimes we have to give up little pieces of our humanity so that we can keep living.

      I grab the dagger from my waistband and walk over to the girl. Her face is bloodied and bruised. I hold the dagger right above her heart.

      Her eyes flutter open. They look right into mine.

      Blue. Peri's favorite color.

      ”Do it,” she says through tears. ”I want to die. Do it. Please. We don't have a choice.”

      ”It'll be quick,” I whisper.

      Then I drive the dagger right into her heart.

The Murder Complex –sarja

    0.5 The Fear Trials (2014)

The Murder Complex (2014)

The Death Cure (2015)