Syyskuussa tuli ostettua vähän kirjoja

MarikaOksa haastoi ostamaan syyskuun aikana kirjoja ja tekemään niistä kuun lopussa postauksen. Sanomattakin selvää, että hyppäsin iloissani mukaan haasteeseen.

Minä olen hommannut tässä kuussa niin paljon kirjoja, että melkein jo hävettää. Mutta vain melkein :D Uuden kännykän myötä innostuin sekä Google Playn että Amazonin kirjavalikoimista, minkä seurauksena olen ladannut yhteensä 98 e-kirjaa. Kyllä, luitte oikein. 98 kirjaa.

Mutta ei, en todellakaan ole ostanut noita kaikkia. Ostelen paljon kirjoja, mutta joku raja se minullakin on :D Suurin osa on ladattu ilmaiseksi ja olen todellisuudessa maksanut vain murto-osasta noista. Niistä, mistä olen maksanut ovat olleet hinnaltaan yleensä 0.99-3.99 dollaria. Monet kovasti haluamani kirjat ovat irtonneet todella halvalla, joten niitä olen lataillut paljon.

Olen käynyt myös kirjakaupoissa ja antikvariaateissa. Yleensä tilailen kirjani mieluummin nettikaupoista, koska siten ne ovat reilusti halvempia, mutta kyllä siinä on joku hohto käydä ostamassa kirja ihan kaupasta ja saada se mukaan heti. Sitä kirjaa on kiva hypistellä käsissä kassajonossa ja se on mukava viedä kotiin heti. Lisäksi kirjakaupat saavat suuren plussan siinä, että hyllyjä selatessa voi löytää vaikka minkälaisia aarteita, joiden luota ei yksinkertaisesti voi vain kävellä pois. Ne on pakko ottaa mukaan.

Syyskuun kirjahankintani kaikessa komeudessaan.

Akateemisesta ostamani kirjat:

x J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta -trilogia

x Dmitri Gluhovski: Metro 2033 ja Metro 2034

x Rainbow Rowell: Fangirl

x Liz de Jager: Banished

Vihdoinkin ostin Sormuten Herrasta -trilogian itselleni! Entinen pokkaripainos on niin piesty ja sydäntäsärkevässä kunnossa, etten uskalla enää edes koskea siihen. Mutta nyt minulla on tämä ihana järkäle, jota en voi lakata selailemasta (ja halailemasta).

En voinut enää vastustaa Fangirlin kutsuhuutoa. Ihmiset ovat oikealla ja vasemmalla laonneet kumarrukseen Rainbow Rowellin jalkoihin ja ylistykset hänen kirjoistaan ovat kaikuneet kautta valtakuntain. Tunnen oloni melkein ulkopuoliseksi. Siispä ostin Fangirlin.

Antikvariaatista mukaan tarttui:

x Philip Pullman: His Dark Materials -trilogia

x Cornelia Funke: Rosvoruhtinas

Löysin tämän iiiihanan Pullmanin trilogian painoksen, enkä voinut jättää sitä jälkeen. En vain voinut. Kannen kuvitus on niin ihana – miljoona kertaa upeampi mitä elokuvakannet, jotka löytyvät hyllystä. Nyt sitten kipeästi haluan lukea tämän trilogian uudelleen. Rosvoruhtinas on ihastuttava tarina ja sijoittuu lempikaupunkiini, joten sekin tarttui mukaan.

Adlibriksen kirjatilaukseni:

x William Ritter: Jackaby

x M. R. Carey: The Girl with All the Gifts

x Christian Schoon: Zenn Scarlett ja Under Nameless Stars

x Kat Ellis: Blackfin Skyn

Jackabya olen odottanut jo kesäkuusta lähtien, joten tilasin kirjan heti kuin mahdollista. The Girl with All the Gifts on saanut todella mielenkiintoisia arvosteluja ja kansi on todellinen katseenvangitsija, joten haluan ehdottomasti kirjan lukea. Schoonin kirjat sekä Ellisin Blackfin Skyn lisäsin tilaukseen hetken mielijohteesta.

Ja sitten olisi e-kirjat. En todellakaan ala listaamaan kaikkia niitä, mutta muutaman tässä nimeän:

x Jennifer L. Armentrout: Obsidian (ilmainen), Onyx, Opal ja White Hot Kiss

x Michael Grant: Gone, Hunger ja Lies

x J.D. Netto: The Whispers of the Fallen

x Michelle Hodkin: The Unbecoming of Mara Dyer

x Teal Haviland: Inception

x Rainbow Rowell: Eleanor & Park

x Samantha Shannon: The Bone Season

Edit 30.9.2014 klo 23.13
Terveiset Thessalonikista! :D

Otan vapauden vielä päivittää kolme kirjaa syyskuussa hankkimieni kirjojen listaan. Löysin täältä paikallisen kirjakaupan, jossa oli laaja englanninkielisten klassikoiden valikoima hintaan kolme euroa kappale. Kolme euroa! Valikoin siis mukaan muutaman opuksen:

x Jane Austen: Sense and Sensibility
x Alexandre Dumas: The Man in the Iron Mask
x Jules Verne: Journey to the Centre of the Earth

Nyt voin virallisesti ilmoittaa, että olen tyytyväinen syyskuun hankintoihin. Aarteita, oi aarteita!

Lähtö on jo huomenna...?

Syksy on edennyt huimaa vauhtia ja nyt yhtäkkiä, ilman että olen edes tajunnut, Kreikan-matka on jo oven takana.

Huomeniltana olisi tarkoitus ensin lentää Helsinkiin ja sitten varhain tiistaiaamuna jatkaa Saksan kautta Kreikan Thessalonikiin noin viikon mittaiselle lomalle. Lähden sinne veljeni kanssa ja tapaamme paikan päällä isämme ja hänen naisystävänsä.

Tapamme aikaa yön yli lentoasemalla ja luulen vähän, että nukkumisesta ei siellä tule mitään, joten tarvitsen jotain mielenkiintoista luettavaa mukaan. Veljeni ei oikein innostunut tuosta lentokenttäyöstä, mutta minä pärjään missä vain kunhan on musiikkia ja kirja kourassa :D Kolme pokkaria kuulostaa omaan korvaan hyvältä, ja jos tuntuu, että lukeminen loppuu kesken, olen lataillut e-kirjoja kännykkään vaikka hur mycket.

Valmiiksi jo ikävä...

Nyt syyhyää jo kädet reissuun lähdöstä! En ole käynyt ulkomailla pariin vuoteen, joten on kiva lähteä. Sovimme tapaavamme Thessalonikissa, koska aiomme mennä katsomaan Cirque de Soleilia, joka on kaupungissa samaan aikaan. Odotan jännityksellä tuota esitystä – olen nimittäin joskus kuusivuotiaana viimeksi nähnyt sirkusesityksen :D

Takaisin tulemme lauantai-iltana kymmenen aikoihin ja sen jälkeen hyppäämme linja-autoon, joka lähtee kello 1:30. Olemme takaisin kotona aamulla joskus yhdeksän kiemuroissa. Molemmat matkapäivät ovat aika pitkiä, mutta ei se mitään, kasvattaa vain luonnetta.

Yritän kestää vielä vuorokauden tässä jännityksessä :D

Opal - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Opal

Trilogia/sarja: Lux, #3

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Entangled Teen

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 325 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä 

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: After everything, I’m no longer the same Katy.

      I’m different... And I’m not sure what that will mean in the end. When each step we take in discovering the truth puts us in the path of the secret organization responsible for torturing and testing hybrids, the more I realize there is no end to what I’m capable of. The death of someone close still lingers, help comes from the most unlikely source, and friends will become the deadliest of enemies, but we won’t turn back. Even if the outcome will shatter our worlds forever.

      Together we’re stronger... and they know it.  

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä. 

Kirjasarjan maratoonaaminen ei ole ehkä ihan se minun juttuni. Yleensä tarvitsen hieman (tai joskus enemmänkin... monet jatko-osat kirkuen kaipaavat lukemista) aikaa pureskella edellisen osan tapahtumat läpi ennen jatko-osaan tarttumista ja joskus minun pitää ihan kunnolla nollata ajatukseni ennen sarjan jatkamista.

Tämän sarjan kohdalla kävi nyt niin, että ensimmäinen osoittautui niin hupaisaksi kirjaksi, että jatkoin heti toiseen ja vielä kolmanteenkin osaan, koska en voinut lopettaa lukemista. Luin viikon aikana kolme kirjaa viidestä ja noin tuhat sivua tätä tarinaa, enkä missään nimessä sano katuvani. Mutta nyt kolmannen osan jälkeen tarvitsen hengähdystauon.

Dawson on elossa ja palannut takaisin perheensä luokse. Jos Katy ja kumppanit luulivat, että Dawson olisi ainoa menneisyyden haamu, joka hyppää takaisin elävien kirjoihin, he ovat väärässä: Blake on myös palannut. Blake lyö kovan kovaa vasten ja tekee heille uhkavaatimuksen: Katyn, Daemonin ja kumppaneiden täytyy auttaa Blakea saamaan takaisin Chris, Luxen, jonka kanssa Blakella on samanlainen alieniside, mikä Katyllä ja Daemonilla. Chrisin lisäksi Blake tarjoaa mahdollisuutta saada takaisin Beth, Dawsonin tyttöystävä. Vastalahjana Blake lupaa olla paljastamatta Katyn uusia voimia puolustusministeriölle. Syntyy siis sopimus, jossa jokainen yrittää saada haluamansa ja samalla suojella rakkaimpiaan uhalta, joka vaanii heitä joka puolelta. 

Toinen osa, Onyx, jäi niin jännään kohtaan, että olin todella innoissani tästä osasta. Odotin huippua, intensiivistä, nopeaa ja jännittävää juonta, ripauksen koskettavaa draamaa ja hauskoja, komedisia hetkiä, mutta... Mutta en täysin saanut haluamaani. Edellisestä osasta jäi niin monia juonikuvioita odottamaan jatkoa (Dawsonin paluu, Deen ja Katyn ystävyyden mureneminen, Will...), mutta näitä ei oikein kunnolla edes käyty läpi. 

Nyt kun kyseessä on sarjan kolmas osa, luulisi, että panokset ovat jo niin korkealla ettei toimintaa voisi puuttua ja se olisi nonstoppia. Siksi olin vähän pettynyt, että toiminnan sijaan tässä osassa keskityttiin lähinnä Katyn ja Daemonin pehmopornoromanssiin ja lukemattomiin suutelukohtauksiin, jotka alkoivat ihan rehellisesti sanottuna kyllästyttää ties kuinka monennen suutelusession jälkeen. Oikeasti, osa noista kohtauksista oli pidempiä mitä ne muutaman toimintakohtaukset. Tämä vaivasi minua, etenkin kun niin paljon muutakin tärkeämpää oli meneillään.

Armentrout on hyvä kertomaan tarinaa ja hänen kirjoituksensa on nokkelaa ja persoonallista. Katyn kertojanääni on hauska, omaleimainen ja itseironinen eikä hän pelkää sanoa asioita suoraan. Armentroutin kirjoitusta on mukava lukea ja tuon humoristisuuden vuoksi olenkin osaksi jaksanut ahmia kolme hänen kirjaansa peräkkäin.

Tämä on kuitenkin yksi syy siihen, miksi kaipaan pientä hengähdystaukoa näistä kirjoista. Kaipaan jotain... uutta. Kaipaan erilaisia kertojanääniä ja näkökulmia ja uusia tarinoita. Tässä on syy sille, miksi en yleensä maratoonaa sarjoja. Kuulostaa pahemmalta mitä tarkoitan, jos sanon, että kyllästyn. En kyllästy, vaan paremminkin alan kaipaamaan vain uusia hahmotuttavuuksia ja erilaisia tarinoita.

Sitten tuli loppu. Ja loppu oli taas kerran todellinen koukku. Tämän Armentrout osaa todella hyvin. Koukut. Katy-Daemon-ähkystä huolimatta haluan lukea kaksi viimeistäkin osaa todella kovasti. En kuitenkaan ihan heti niihin tartu, vaan pidän nyt määrittelemättömän, vaikkakin lyhyen tauon ja luen jotain muuta tässä välissä.

Hyvä kirja kyseessä on ja tuon lopun vuoksi olen valmis antamaan tälle osalle kolme puoli tähteä. Heikompi kuitenkin mitä edellinen osa. 

Lukunäyte: Chapter 2, sivu 15

I stared down at the dead man, dressed like he was prepared to join the rebel alliance on the Hoth system. My thoughts were a little hazy at first, which was why it took me a few seconds to realize, dressed like that, he'd really blend in with the snow. Except for all the red streaming from his head...

      My already pounding heartbeat skyrocketed. ”Daemon...?”

      He pivoted, slipping back into his human form as he wrapped an arm around my waist, pulling me back from the carnage.

      ”He's a-an Officer,” I stuttered, smacking at his arms to get free. ”He's with the–”

      Dawson suddenly stood in the doorway, his eyes glowing much like Daemon's were. Two bright lights, like polished diamonds. ”He was sneaking around outside by the tree.”

      Daemon's arm loosened. ”You... you did this?”

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)

Onyx - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Onyx

Trilogia/sarja: Lux, #2

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Entangled Teen

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 439 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆ 

Juonikuvaus: Being connected to Daemon Black sucks…

      Daemon’s determined to prove what he feels for me is more than a product of our bizarre connection. I’ve sworn him off even though he’s running more hot than cold these days. But against all common sense, I’m falling for him. Hard.

      Our relationship issues aren’t out biggest problem…
      The Department of Defense is here. If they ever find out what Daemon can do and that we’re linked, I’m a goner. So is he. And when a new boy shows up a school with a secret of his own, things get complicated fast. I need to choose between my own instincts and Daemon’s.

      But then everything changes…

      I’ve seen someone who shouldn’t be alive. Daemon’s never going to stop searching until gets the truth. What happened to his brother? Who betrayed him? And what does the DOD want from them—from me?

      No one is who they seem. And not everyone will survive the lies. 

Ajatukseni: Saatan menettää nyt kaiken katu-uskottavuuteni kun sanon, että minä todella pidin tästä kirjasta. Obsidian oli positiivinen yllätys minulle enkä melkein voinut uskoa itseäni, että viihdyin kirjan parissa niin hyvin. Nyt sitten olen vieläkin hämmästyneempi itseni suhteen, sillä Onyx onnistui todella koukuttamaan minut.

Edellisen osan tapahtumista on kulunut kuukausi pari ja Katy ja Daemon ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti. Daemon on lämmennyt kovasti ja erittäin mielellään näyttää tunteensa ja halunsa, mutta Katy taasen ei oikein osaa uskoa noiden tunteiden johtuvan mistään muusta kuin heidän välilleen muodostuneesta alieniyhteydestä Daemonin parannettuaan hänet voimillaan. Näiden kahden välisen draaman lisäksi epäilyksiä ja huolia aiheuttavat myös kaupunkiin tullut uusi poika, Blake, joka kiinnittää huomionsa Katyyn, Halloweenin oudoista tapahtumista kiinnostuneet puolustusministeriön porukat sekä Katyssä tapahtuvat oudot muutokset. Pian Katy ja Daemon huomaavat olevansa salaisuuksien, valheiden ja juonien verkon keskellä ja jokainen verkkooon sotkeutunut on hengenvaarassa.

Olipas tässä kyllä melkoista menoa. Aloitin lukemaan tätä kahvitauolla tiistaina ja jouduin todella pidättelemään maanjäristystä vastaavaa naurua jo heti ensimmäisessä luvussa. En malttanut pitää näppejäni erossa kännykästäni, koska kirja vaatimalla vaati jatkaa lukemista aina mahdollisuuden tullen (e-kirjat ovat yllättävän käteviä kännykältä luettuna!). Luin aamulla, luin töissä tauoilla, luin kotona töiden jälkeen, luin illalla ennen nukkumaanmenoa. Luin aina kuin mahdollista. Niin koukuttava tämä oli.

Olen aidosti hämmästynyt, kuinka voimakkaasti elin mukana tässä tarinassa, etenkin kun ensimmäisen osan jäljiltä ajattelin suhtautuvani tähän tarinaan pelkkänä huumorimyllynä, jota lukiessa voin nakata raskaat ajatukset mäkeen ja nauttia silkasta komediasta. Mutta tätä lukiessa syvennyin enemmän ja enemmän tarinaan ja aivan erityisesti viimeinen neljännes pisti todella istumaan tuolin reunalla. Viimeiset ~40 sivua olivat niin intensiivisiä, että meinasin tuhota kynteni. Nuo sivut myös nostivat tähdellä tämän kirjan arviota.

Katy on edelleen aika loistava, sillä hän ei hevillä unohda Daemonin törkeää käytöstä heidän ensitapaamisellaan, kävipä Daemon nyt kuinka kuumana tahansa. Daemonin parannettua Katyn, heidän välilleen on muodostunut nyt yhteys ja tästä syystä Katy ei osaa suhtautua heidän tuntemaansa vetovoimaan aitona eikä oikein usko Daemonin vakuutteluja heränneistä tunteista. Katy on vahva, omilla jaloillaan seisova päähenkilö, joka ymmärtää oman arvonsa eikä edelleenkään anna Daemonin hyppiä silmilleen tai olla liian kiimainen. Sain usein repeillä ääneen hahmojen letkautuksille:

”Humping my leg like a dog in a heat every time I'm around you doesn't prove you like me, Daemon.”

Oikein, Katy! Olin kuolla nauruun niin monta kertaa. Oikeasti, huumori kukoistaa todella vahvasti tässäkin kirjassa. Daemon osoittaa parantaneensa luontoaan hieman ja pidänkin hänestä ehkä ihan vähän enemmän, mutta viihdyin heidän välisen draamansa parissa lähinnä silloin kun he ovat nokittain käyden kunnon tahtojen taistoa asiassa kuin asiassa. En kuitenkaan hehkuta hahmoja täysillä. Katylläkin oli välillä aika rasittavat hetkensä ja silloin tällöin halusin ravistella häntä. Daemoninkin otti pannuun välillä ja lujasti, mutta hei, ainakaan en halunnut kuristaa häntä tässä osassa.

Sävyltään juoni oli kuitenkin yleisesti ottaen tummanpuhuvampi. Panokset kovenevat rutkasti, kun tapahtumat eivät ole enää pienen piirin juttu, vaan jopa Yhdysvaltain puolustusministeriö nostaa päätään tapahtumien johdosta. Homma muuttuu aina vain vaarallisemmaksi, kun puolustusministeriön ja Daemonien ja kumppanien avaruusoliorodun, Luxenin, viholliset, Arumit, alkavat lähestyä heitä joka puolelta. Lisäksi menneisyyden aaveet alkavat ilmoitella itsestään.

Kyllä, tämä oli tietyllä tavalla aika ennalta-arvattava ja aika monien hahmojen motiivit osasi arvata hyvin nopeasti heidän pelmahtaessaan paikalle. Siinä vähän ennen puolta väliä juoni tuntui pysähtyneen paikoilleen ja vähän turhempi draama vei liikaa sivutilaa. En ole turhan draaman ylin ystävä, joten tuon pätkän lukeminen vähän ärsytti.

Näistä miinuksista huolimatta tämä oli todella viihdyttävä ja yllättävän koukuttava lukukokemus. Olen vieläkin ihmeissäni, kuinka suhtautumiseni tähän sarjaan on muuttunut viikossa näin päinvastaiseksi ja nyt suhtaudun jopa aika vakavasti ajatukseen jatko-osien lukemisesta. En nimittäin jättäisi niitä välistä mistään hinnasta. Kolmas osa on aloitettu jo!

Uskallan melkeinpä jo suositella tätä sarjaa muillekin. 

Lukunäyte: Chapter 4, sivu 40

Glass shattered.

      I jumped at the sound and then hurried to the kitchen, thinking someone had broken the window from outside, but it wasn't like we had a lot of visitors out here unless it was a Department of Defence officer bum rushing the house. At that thought, my heart tripped up a little as my gaze went to the counter below an opened cupboard. One of the tall, frosted glasses was in three large pieces on the counter.

      Drip. Drip. Drip.

      Frowning, I looked around, unable to figure out the source of the noise. Broken glass and water dripping... Then it struck me. My pulse sped up as I opened up the fridge.

      The jug of tea was on its side. Lid off. Brown liquid ran across the shelf, spilling down the sides. I glanced at the counter. I'd wanted tea, which requires a glass and, well, tea.

      ”No way,” I whispered, backing up. There was no way the act of wanting tea had somehow caused this.

      But what other explanation could there be? It wasn't like there was an alien hiding under the table, moving crap around for fun. 

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)

Obsidian - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Obsidian

Trilogia/sarja: Lux, #1

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Entangled Teen

Julkaisuvuosi: 2011

Sivuja: 255 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Starting over sucks.

      When we moved to West Virginia right before my senior year, I'd pretty much resigned myself to thick accents, dodgy internet access, and a whole lot of boring...until I spotted my hot neighbor, with his looming height and eerie green eyes. Things were looking up. And then he opened his mouth.

      Daemon is infuriating. Arrogant. Stab-worthy. We do not get along. At all. But when a stranger attacks me and Daemon literally freezes time with a wave of his hand, well, something...unexpected happens. The hot alien living next door marks me. You heard me. Alien. Turns out Daemon and his sister have a galaxy of enemies wanting to steal their abilities, and Daemon's touch has me lit up like the Vegas Strip. The only way I'm getting out of this alive is by sticking close to Daemon until my alien mojo fades.

      If I don't kill him first, that is.

Ajatukseni: En voi uskoa, että luin tämän ja pidin tästä. Olen tiennyt tämän kirjan olemassaolosta vaikka kuinka kauan, mutta koskaan kirja ei ole herättänyt minussa mitään mielenkiintoa. Kansikin on mielestäni aika pahannäköinen. Mutta sitten tämä käveli eteeni Google Playssä ilmaiseksi enkä tietenkään voinut vastustaa ilmaisen kirjan kiusausta. Psst, jos haluat tämän maksutta, klikkaa tästä.

Syy, miksi tämä kirja ei ole aikaisemmin herättänyt minussa mitään kiinnostusta oli se, että tämä herätti minussa hyvin vahvoja Twilight-viboja. Mutta hei nyt ihan oikeasti, kuinka kovasti nämä kirjat voisivatkaan muistuttaa loppu peleissä toisiaan...? Vastaus: paljon. Nämä muistuttavat niin paljon toisiaan, etten voi uskoa, että se on sattumaa.

Katy Swartz muuttaa Länsi-Virginiaan pikkukaupunkiin ja siellä hän tapaa eriskummalliset uudet naapurit: tuhottoman seksikkään Daemonin ja hänen siskonsa Deen. Daemon osoittaa heti vastenmielisyytensä Katya kohtaan, mutta Dee on enemmän kuin innoissaan uudesta naapurista. Katy saa pian selville sisarusten salaisuuden ja joutuu itsekin heidän vihollisensa hyökkäyksen kohteeksi.

Sanon suoraan, että jos olet lukenut Twilightin, olet lukenut myös tämän kirjan. Mutta. Jos olet kaltaiseni etkä voi sietää kimaltelevia vampyyrejä, tämä komediapommi voi olla sopiva juuri sinulle. Sain kuollakseni nauraa tämän kirjan parissa, etenkin kun alun ärsytyksen jälkeen päätin suhtautua lukemaani silkkana parodiana ja komedian huippuna. Näin kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Ihan oikeasti, en suostu uskomaan, että samankaltaisuudet näiden tarinoiden välillä on pelkkää sattumaa. Ei yksinkertaisesti voi olla pelkkää sattumaa. Voin melkein kuvitella, että Armentrout eräänä päivänä kyllästyi kimalteleviin vampyyreihin ja täysin selkärangattomaan päähenkilöön ja päätti kirjoittaa tarinan niin kuin sen oikeasti pitäisi olla kirjoitettu. Kimaltelevien vampyyrien sijasta meillä onkin käsissä valoa hohkaavia alieneita. Ja jos Obsidian olisi ollut alkuperäinen tarina, olen täysin varma, että suhtautuisin siihen nykyään ihan eri tavalla.

Aluksi minusta tuntui, että Katy oli kirjabloggaajille liian täydellinen päähenkilö. Katy itsekin on kirjabloggaaja ja puhuu usein rakkaudestaan kirjoihin. Näin jälkeepäin suhtaudun Katyyn ihan eri tavalla ja kunnioitan häntä kovasti, mutta aluksi minusta tuntui kuin Armentrout yrittäisi kiivetä kirjabloggaajien lahjetta pitkin suosioon tekemällä päähenkilön niin samanlaiseksi. Tuohon mielipiteeseeni vaikutti kuitenkin se, että aluksi olin niin varma, että tulisin inhoamaan tätä kirjaa ja kaikki tuntui niin silmiinpistävältä. Mutta sitten kun Obsidian alkoi voittaa minua puolelleen, Katy muuttui silmissäni aika loistavaksi päähenkilöksi.

Daemon Black on kuin kusipääversio Edward Cullenista. Daemon on juuri sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Heti ensi silmäyksellä Katy ilmaisee inhonsa jätkän käytöstä kohtaan:

      ”Thanks,” I muttered and added under my breath, ”Douchebag.”
      He laughed, deep and throaty. ”Now that's not very ladylike, Kittycat.”
      I whipped around. ”Don't ever call me that,” I snapped.
      ”It's better than calling someone a douchebag, isn't it?” He pushed out the door. ”This has been a stimulating visit. I'll cherish it for a long time to come.”
      Okay. That was it. ”You know, you're right. How wrong of me to call you a douchebag. Because a douchebag is too nice of a word for you,” I said, smiling sweetly. ”You're a dickhead.”
      ”A dickhead?” he repeated. ”How charming.”
      I flipped him off.

Näiden kahden välisistä dialogeista sain revittyä paljon huumoria irti, mutta en tämän kirjan perusteella pysty vielä kehumaan Daemonia ihanaksi. Hän oli hupaisa ja sarkastinen, mutta en häntä ihanaksi saata sanoa. Katsotaan sitten myöhemmin, kun hän todistaa parantaneensa luontoaan. Katylle nostan kuitenkin hattua, että hän piti kiinni arvoistaan eikä antanut Daemonin hyppiä liikaa silmille.

Obsidian ei tarjoa lukijoille mitään uutta eikä varmasti mitään omaperäistä, mutta ainakin se tarjoilee hurskasta huumoria ja suoraa puhetta. Ei kannata lukea tätä kovinkaan vakavasti, vaan kannattaa ottaa se huumori irti, jota kirja sylikaupalla tarjoilee. Sillä tavalla lukukokemuksesta voi tulla hyvinkin positiivinen. Minä olen elävä esimerkki tästä.

Meinaan varmasti lukea ainakin seuraavan kirjan sarjasta. En pitänyt tätä kirjaa mitenkään loistavana tai valtaisan kehuttavana, mutta niin komedisena että haluan kipeästi tietää, mille linjalle Armentrout aikoo tämän vielä viedä. Haluan saada naurut seuraavastakin osasta!

Lukunäyte: Chapter 7, sivu 59

Dread pushed through my calm and blossomed. ”What? There's a bear–?” I pulled out of his grasp ad spun around.

      Oh, yeah, there was a bear.

      No more than fifteen feet from us, a big bear, black and furry, sniffed the air with its long whisked muzzle. Its ears twitched at the sound of our breathing. For a moment I was kind of stunned. I'd never seen a bear, not in real life. There was something majestic about the creature. The way its muscles moved under the heavy coat of fur, how its dark eyes watched us as intently as we watched it.

      The animal moved closer, stepping under the rays of light that broke through the branches overhead. The fur had turned a glossy black in the sunlight.

      ”Don't run,” he whispered.

      Like I could move even if I wanted to.

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)

Gone - Michael Grant

Nimi: Gone

Trilogia/sarja: Gone, #1

Kirjailija: Michael Grant

Kustantaja: Katherine Tegen Books

Julkaisuvuosi: 2008

Sivuja: 392 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: In the blink of an eye. Everyone disappears. GONE.

      Except for the young. Teens. Middle schoolers. Toddlers. But not one single adult. No teachers, no cops, no doctors, no parents. Just as suddenly, there are no phones, no internet, no television. No way to get help. And no way to figure out what's happened.

      Hunger threatens. Bullies rule. A sinister creature lurks. Animals are mutating. And the teens themselves are changing, developing new talents—unimaginable, dangerous, deadly powers—that grow stronger by the day.

      It's a terrifying new world. Sides are being chosen, a fight is shaping up. Townies against rich kids. Bullies against the weak. Powerful against powerless. And time is running out: On your birthday, you disappear just like everyone else...

Ajatukseni: Gone on ensimmäinen koskaan lukemani e-kirja ja olen jopa yllättynyt, kuinka positiiviseksi lukukokemukseni osoittautui. Lukulaitetta minulla ei ole vaan kännykällä luin, mutta nyt enemmän kuin koskaan harkitsen todella vakavasti e-readerin hankkimista. Suosituksia hyvistä laitteista? Kindle kuumottelisi.

Gone alkaa siitä, kun 14-vuotias Sam Temple tuijottaa opettajaansa yhdellä hetkellä ja seuraavalla opettaja katoaakin. Samoin katoavat kaikki viidestätoista ikävuodesta ylöspäin ja kaupungin ympärille muodostuu muuri, jota ei voi läpäistä. Yhtäkkiä Kalifornian Berdido Beachin kaupungissa on jäljellä porukkaa vauvasta varhaisteiniin eikä sekasorrolta, kauhulta ja kaaokselta vältytä. Alkaa valtataistelu ja selviytymiskamppailu, jossa vahvin ja ovelin voittaa... Kaikki muuttuu ainoastaan pahemmaksi, kun osa nuorista alkaa saada erikoisia voimia, eläimet muuttuvat ja kaiken keskellä alkaa pimeydessä kehittyä jotain todella vaarallista.

Todella koukuttavaa luettavaa tämä näin. Aina kahvitauoilla ja lounaalla luin pari lukua enkä malttanut odottaa, että sain taas jatkaa. Teksti oli helppoa ja nopeasti luettavaa ja juoni oli koukuttava ja nopeatempoinen. Pidin tästä enemmän, mitä odotin. Pidin tästä kovasti aina viimeisiin lukuihin asti, mutta sitten tuntui kuin kirjailijalta olisi mopo karannut vähän käsistä. Tämä oli raakaa ja veristä pitkin matkaa, mutta loppu... loppu meni jo todella yli.

Hahmokaarti oli aika kirjava. Päähenkilö, 14-vuotias Sam Temple oli kuin koristeellinen tapetti: muuten aika huomaamaton, mutta kun häntä katsoo suoraan, huomaa hänestä yllättävän paljon mielenkiintoisia piirteitä. Sam on tunnettu nuori Perdido Beachillä ja kun aikuiset yhtäkkiä katoavat, kääntyvät monet Samin puoleen odottaen hänen tietävän mitä tehdä. Mutta Sam on samalla vaatimaton ja haluaa mieluummin pysytellä pelkkänä tavallisena harmaana tapettina, jolta kukaan ei odottaisi mitään ihmetekoja tai vastauksia.

Kun paniikki ja kaaos alkaa levitä alun aikuisettomuuden hurman jälkeen, alkavat nuoret jakautua ryhmiin. Kiusaajat yrittävät ottaa paikan haltuun väkivalloin, osa nuorista kääntyy järkevän toiminnan, kuten vaippaikäisten hoitamisen ja ruoan säännöstelyn, puoleen. Mutta sitten on Coatsen sisäoppilaitoksen pahaluontoiset nuoret, joista charmikas Caine, kylmä Diana ja sadistinen psykopaatti Drake saapuvat paikalle ja manipuloivat itsensä koko kaupungin johtoon.

Kiinnostavinta tässä tarinassa oli mysteeri kaupunkia ympäröivän muurin ja ihmisten katoamisten takana. Miksi juuri 15-vuotiaat ja vanhemmat? Miksi tuo muuri ympäröi niin tarkasti kymmenen mailin säteellä tuon kaupungin? Kuka tai mikä sai tuon kaiken aikaan? Nämä kysymykset kirkuen vaativat vastauksia. Kirjan älykköhahmo, Astrid, kehitteli kiinnostavia teorioita tapahtumista ja niiden pohjalta tavallaan odotin koko ajan jotain järkevää selitystä tapahtumille. Tästä johtuen tätä kirjaa lukiessa piti välillä nakata aivot narikkaan ja lueskella ajattelematta (tai toivomatta) liikaa, koska mitään realistista perustetta ei lukijalle tarjoilla.

Väkivaltaisuus ja irti revityt raajat ja muu vastaava meni jopa minulla jo vähän ällötyksen puolelle, erityisesti kun kaikki hahmot olivat niin nuoria ja koska Grant tuntui aina yrittävän ylittää itsensä toinen toistaan pahemmilla kidutuskuvauksilla. Se oli niin mautonta. En lähtisi ihan kaikkein nuorimmille tai herkimmille lukijoille suosittelemaan.

Tuon lopun teurastuksen lisäksi suurin ongelmani oli ihan loppu. Gone olisi voinut niin helposti olla yksittäinen osa, mutta sen sijaan Grant päätti tarinan todella turhalla ja typerällä tavalla, jonka ainoa tarkoitus oli venyttää tämä tarina sarjaksi. Kuusiosaiseksi sarjaksi. Tässä osassa mentiin jo niin pitkälle niin monella tavalla, etten yhtään tiedä, miten paljon pahemmaksi jatko-osissa homma voi mennä. Veikkaan, että paljon paljon pahemmaksi. Grant ei rajoja tunnu tuntevan. Innostuin latailemaan enemmänkin e-kirjoja ja tulin hommaneeksi kaksi seuraavaakin osaa, joten aion ainakin sen verran jatkaa vielä tämän sarjan parissa.

Suosittelen lukemaan tämän kirjan varauksella. Varoitan tosissani raakuudesta ja yksityiskohtaisesti kuvatuista väkivallan teoista, sillä niitä ei tästä puuttunut. Mutta muuten, kyllä tämä luettava oli, koukuttava ja nopealukuinen. Pidin tästä, mutta tuo loppu oli niin... meh.

Lukunäyte: One, 299 hours, 54 minutes, sivu 12

One minute, the teacher was talking about the Civil War. And the next minute he was gone.

      There.

      Gone.

      No ”poof.” No flash of light. No explosion.

      Sam Temple was sitting in third-period history class staring blankly at the blackboard, but far away in his head. In his head he was down at the beach, he and Quinn. Down at the beach, yelling, bracing for that first plunge into cold Pacific water.

      For a moment he thought he had imagined it, the teacher disappearing. For a moment he thought he'd slipperd into a daydream.

      Sam turned to Mary Terrafino, who sat just to his left. ”You saw that, right?”

      Mary was staring hard at the place where the teacher had been.

Gone –sarja

Gone (2008)

Hunger (2009)

Lies (2010)

Plague (2010)

Fear (2012)

Light (2013)