lauantai 27. syyskuuta 2014

Opal - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Opal
Trilogia/sarja: Lux, #3
Kirjailija: Jennifer L. Armentrout
Kustantaja: Entangled Teen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 325 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä 
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: After everything, I’m no longer the same Katy.
      I’m different... And I’m not sure what that will mean in the end. When each step we take in discovering the truth puts us in the path of the secret organization responsible for torturing and testing hybrids, the more I realize there is no end to what I’m capable of. The death of someone close still lingers, help comes from the most unlikely source, and friends will become the deadliest of enemies, but we won’t turn back. Even if the outcome will shatter our worlds forever.
      Together we’re stronger... and they know it.  

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä. 

Kirjasarjan maratoonaaminen ei ole ehkä ihan se minun juttuni. Yleensä tarvitsen hieman (tai joskus enemmänkin... monet jatko-osat kirkuen kaipaavat lukemista) aikaa pureskella edellisen osan tapahtumat läpi ennen jatko-osaan tarttumista ja joskus minun pitää ihan kunnolla nollata ajatukseni ennen sarjan jatkamista.

Tämän sarjan kohdalla kävi nyt niin, että ensimmäinen osoittautui niin hupaisaksi kirjaksi, että jatkoin heti toiseen ja vielä kolmanteenkin osaan, koska en voinut lopettaa lukemista. Luin viikon aikana kolme kirjaa viidestä ja noin tuhat sivua tätä tarinaa, enkä missään nimessä sano katuvani. Mutta nyt kolmannen osan jälkeen tarvitsen hengähdystauon.

Dawson on elossa ja palannut takaisin perheensä luokse. Jos Katy ja kumppanit luulivat, että Dawson olisi ainoa menneisyyden haamu, joka hyppää takaisin elävien kirjoihin, he ovat väärässä: Blake on myös palannut. Blake lyö kovan kovaa vasten ja tekee heille uhkavaatimuksen: Katyn, Daemonin ja kumppaneiden täytyy auttaa Blakea saamaan takaisin Chris, Luxen, jonka kanssa Blakella on samanlainen alieniside, mikä Katyllä ja Daemonilla. Chrisin lisäksi Blake tarjoaa mahdollisuutta saada takaisin Beth, Dawsonin tyttöystävä. Vastalahjana Blake lupaa olla paljastamatta Katyn uusia voimia puolustusministeriölle. Syntyy siis sopimus, jossa jokainen yrittää saada haluamansa ja samalla suojella rakkaimpiaan uhalta, joka vaanii heitä joka puolelta. 

Toinen osa, Onyx, jäi niin jännään kohtaan, että olin todella innoissani tästä osasta. Odotin huippua, intensiivistä, nopeaa ja jännittävää juonta, ripauksen koskettavaa draamaa ja hauskoja, komedisia hetkiä, mutta... Mutta en täysin saanut haluamaani. Edellisestä osasta jäi niin monia juonikuvioita odottamaan jatkoa (Dawsonin paluu, Deen ja Katyn ystävyyden mureneminen, Will...), mutta näitä ei oikein kunnolla edes käyty läpi. 

Nyt kun kyseessä on sarjan kolmas osa, luulisi, että panokset ovat jo niin korkealla ettei toimintaa voisi puuttua ja se olisi nonstoppia. Siksi olin vähän pettynyt, että toiminnan sijaan tässä osassa keskityttiin lähinnä Katyn ja Daemonin pehmopornoromanssiin ja lukemattomiin suutelukohtauksiin, jotka alkoivat ihan rehellisesti sanottuna kyllästyttää ties kuinka monennen suutelusession jälkeen. Oikeasti, osa noista kohtauksista oli pidempiä mitä ne muutaman toimintakohtaukset. Tämä vaivasi minua, etenkin kun niin paljon muutakin tärkeämpää oli meneillään.

Armentrout on hyvä kertomaan tarinaa ja hänen kirjoituksensa on nokkelaa ja persoonallista. Katyn kertojanääni on hauska, omaleimainen ja itseironinen eikä hän pelkää sanoa asioita suoraan. Armentroutin kirjoitusta on mukava lukea ja tuon humoristisuuden vuoksi olenkin osaksi jaksanut ahmia kolme hänen kirjaansa peräkkäin.

Tämä on kuitenkin yksi syy siihen, miksi kaipaan pientä hengähdystaukoa näistä kirjoista. Kaipaan jotain... uutta. Kaipaan erilaisia kertojanääniä ja näkökulmia ja uusia tarinoita. Tässä on syy sille, miksi en yleensä maratoonaa sarjoja. Kuulostaa pahemmalta mitä tarkoitan, jos sanon, että kyllästyn. En kyllästy, vaan paremminkin alan kaipaamaan vain uusia hahmotuttavuuksia ja erilaisia tarinoita.

Sitten tuli loppu. Ja loppu oli taas kerran todellinen koukku. Tämän Armentrout osaa todella hyvin. Koukut. Katy-Daemon-ähkystä huolimatta haluan lukea kaksi viimeistäkin osaa todella kovasti. En kuitenkaan ihan heti niihin tartu, vaan pidän nyt määrittelemättömän, vaikkakin lyhyen tauon ja luen jotain muuta tässä välissä.

Hyvä kirja kyseessä on ja tuon lopun vuoksi olen valmis antamaan tälle osalle kolme puoli tähteä. Heikompi kuitenkin mitä edellinen osa. 

Lukunäyte: Chapter 2, sivu 15
I stared down at the dead man, dressed like he was prepared to join the rebel alliance on the Hoth system. My thoughts were a little hazy at first, which was why it took me a few seconds to realize, dressed like that, he'd really blend in with the snow. Except for all the red streaming from his head...
      My already pounding heartbeat skyrocketed. ”Daemon...?”
      He pivoted, slipping back into his human form as he wrapped an arm around my waist, pulling me back from the carnage.
      ”He's a-an Officer,” I stuttered, smacking at his arms to get free. ”He's with the–”
      Dawson suddenly stood in the doorway, his eyes glowing much like Daemon's were. Two bright lights, like polished diamonds. ”He was sneaking around outside by the tree.”
      Daemon's arm loosened. ”You... you did this?”

Lux –sarja
    0.5 Shadows (2012)
Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)
Onyx (2012)
Opal (2012)
Origin (2013)
Opposition (2014)

6 kommenttia:

  1. Kannet on kyllä hiukan rumat, mutta houkuttaa suunnattomasti tutustua näihin. ;) Puolittain pelottaa kieli, mutta näähän saa kännykkään...

    Voisipa ottaa projektiksi jollekin pidemmälle juna- tai budsimatkalle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kansista... En ole koskaan noista tykännyt ja se oli osasyynä, miksi alun perin en näistä koskaan kiinnostunut. Olen pinnallinen kun puhutaan kansista - sen nyt vain täytyy miellyttää silmää :D

      Kieli ei näissä kirjoissa ole vaikeaa ja siihen tottuu nopeasti. Näistä voi hyvin englanniksi lukemisen aloittaa :) Ota kokeiluun, kerta tuon ensimmäisen osan saa ilmaiseksi Google Playstä. Eipähän tarvitse katua menetettyjä rahoja, mikäli kirja ei innostakaan.

      Poista
  2. Vau, kerrassaan vau. Tämä sinun Lux maratonisi tuntuu ehkä siksi niin mielettömältä koska en itse pystynyt näkemään Obsidiania niin kuin sinä enkä tiedä pystynkö jatko-osiakaan. Mahdollisuus on kuitenkin annettava :D Huh huh! Olen myös ehdottomasti samaa mieltä siitä, että Armentroutilla on kieltämättä koukuttava kerronta, koska yhtään hänen kirjojaan en ole jättänyt kesken.

    Ja kun tämän sarjan kansista puhutaan, olen yhä sitä mieltä, että ne ovat karseat ja tylsät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihmeissään minäkin vielä olen. Kaksi viikkoa sitten sarja ei tippaakaan kiinnostanut, mutta nyt olen kolme kirjaa kiskonut kitusiini ja ihme kyllä, pitänyt näistä. Nämä taitavat olla minulle sellaista guilty pleasure -lukemista, vaikka laadun huipulla tuskin ovat :D Nyt pidän kuitenkin pienen tauon ennen neljättä osaa ja nollaan hieman tuntemuksiani.

      Nämä kolme ensimmäistä kantta ei ole edes sarjassa pahimpia... Oletteko nähneet neljännen osan kannen? Se se vasta onkin pahannäköinen...

      Poista
  3. Kannattaa klikata tuota alla olevaa linkkiä, jos pidit tästä kirjasarjasta
    ja vihaat 50 shades of Greytä.

    https://jennytrout.wordpress.com/jenny-reads-50-shades-of-grey/

    Ei mikään ihme, kun kirjailijan nimi kuulosti niin tutulta. Nyt aloin kiinnostua enemmän näistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon tuosta linkistä! Aivan mahtavaa tekstiä! :D

      Kyllä nämä kirjat on ihan luettavia. Ensimmäinen osa on kuin Twilightin parodia, että ainakin minulla oli hauskaa sitä lukiessani (Twilight ei lukeudu suosikkeihin...) ja jatko-osat ovat olleet hyvinkin koukuttavia :)

      Poista

Jaa mietteesi!