Nimi: Enclave
Trilogia/sarja: Razorland, #1
Kirjailija: Ann Aguirre
Kustantaja: Feiwel & Friends
Kustantaja: Feiwel & Friends
Julkaisuvuosi: 2011
Sivuja: 259 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★☆☆☆
Juonikuvaus: Deucen koko maailma on aina ollut maanalainen yhteisö, enklaavi, jossa vahvin selviää ja omia puolustetaan. Viisitoistavuotiaana nuori saa itselleen nimen ja elämänammatin metsästäjänä, lisääntyjänä tai rakentajana.
Metsästäjänä Deucen tarkoitus on selvä: liikkua vaarallisissa tunneleissa yhteisön ulkopuolella, tuoda takaisin lihaa enklaavin jäsenien elättämiseksi ja samalla taistella vastaan raakoja lihansyöjiä, jotka tunnetaan Friikkeinä. Deuce on harjoitellut ahkerasti koko elämänsä päästäkseen päämääräänsä eikä mikään voi pysäyttää häntä, ei edes komea metsästäjä, Fade. Kun tuosta salaperäisestä pojasta tulee hänen metsästysparinsa, Deucen ongelmat ovat vasta alkamassa.
Fade ei pidä sääntöjen noudattamisesta. Deuce ei ole koskaan tuntenut toista Faden kaltaista poikaa, toista, joka voisi sekä koskettaa Deucea niin lempeästi että käyttää veitsiään yhtä kuolettavasti.
Samalla kun Deucen uskomus enklaavia kohtaan horjuu, niin käy myös kamppailussa eloonjäämisestä. Järjettömät Friikit, jotka joskus olivat uhka suurten määriensä takia, alkavat nyt osoittaa merkkejä järjestäytymisestä ja jopa strategiasta... mutta enklaavin valtaapitävät kieltäytyvät hyväksymästä merkkejä. Voimatta panna vastaan Deuce riuhtaistaan pois ainoasta maailmasta, jonka hän on koskaan tiennyt.
Ajatukseni: Päivän sana: logiikka. Minä pidän logiikasta. Minä pidän siitä, että asiat käyvät järkeen ja että on olemassa syy-seuraussuhde, jolla voidaan osoittaa jatkumo, pystytään todistamaan ja selvittämään tapahtumia ja asioita. Minä pidän siitä, että asioita selitetään tieteellisesti, biologisesti ja fysiologisesti oikein. Minä pitäisin myös siitä, että kirjailijat ottaisivat enemmän selvää asioista ja tekisivät enemmän taustatutkimusta ennen kuin alkavat hakata sormia näppäimistöllä. Vaadinko liikaa? Voi olla.
Minulla jäi tästä kirjasta hyvin kummallinen maku suuhun. Kokonaisuudessaan tämä oli itseasiassa ihan hyvä. Tavallaan. Hyvä siksi, että tässä oli aika hyvä juoni ja hahmokehitystä. Kummallinen maku jäi siksi, että minä en saanut missään vaiheessa kunnon näppituntumaa tästä kirjasta enkä yksinkertaisesti vain välittänyt siitä, mitä tapahtui millon ja kenelle. En liiemmin jaksanut välittää edes valtavista ammottavista aukoista logiikassa, koska minä ja tämä kirja kuljimme eri polkuja. En tiedä, jotenkin en vain päässyt millään sisälle tähän tarinaan. Yksi asia kuitenkin sai minut suutuksiin.
Kaninkoloja oli löydettävissä joka puolella, pitkin kirjaa. Minulla oli vaikeuksia ymmärtää maanalaista enklaavia ja sen toimintaa. Ensinnäkin sana 'enklaavi' tässä kirjassa ei merkitse yhtään mitään. Enklaavi tarkoittaa valtiota tai sen osaa, joka on kokoaan tai suurimmaksi osaksi toisen valtion ympäröimänä (kiitos sivistämisestä, arvon Wikipedia). Tässä sillä ei ollut minkäänlaista asemaa, se ei tarkoita mitään. Homma maan alla on se, että siellä on pieniä kaupunkilinnoituksia, tunneleita ja tunneleissa möyriviä ihmismäisiä hirviöitä.
Jo pelkästään siksi, ettei kirjailija kuluta liiemmin aikaa maanalaisen maailman kuvailemiseen, en osaa nähdä mielessäni Collegeksi kutsuttua enklaavia, joka on myös Deucen koti. En vain hiffannut sitä touhua. Kuinka he näkevät maan alla? Kaupungissa käytetään soihtuja valaisemiseen, mutta entä tunneleissa? Kuinka ihmeessä metsästäjät näkevät tunneleissa, kun he eivät voi pitää soihtuja mukana, koska niin he herättäisivät Friikkien huomion. Aguirre olisi voinut muuten keksiä jonkin vähän omaperäisemmän kutsumanimen noille oliolle. Mutta tosiaan, kuinka ihmeessä metsästäjät näkevän maan alla, kun soihtuja ei ole mukana? Lisäksi eikö ongelmana ole myös, että maan alta alkaisi loppua happi, kun soihdut polttavat sitä ja enklaavien asukkaat hengittävät ilmaa jatkuvasti?
Tästä pimeydestä ja maan alla olemisesta tulee iso kysymys ihmisen fysiologiaan liittyen. Enklaavissa ihmisten eliniänodote on todella alhainen (vanhin taisi olla jotain 25 vuotta). Nuoret jaetaan ammatteihin 15-vuotiaina ja lisääntyjät aloittavat jyystämisen siinä samoihin aikoihin, eli 15-17-vuotiaina. Yksi sukupolvi on siis todella lyhyt. Mutta koska tässä kirjassa on ällistyttävän vähän historiaa ja maailman rakennusta, tämä-tapahtui-ja-se-johti-tähän -tapahtumaketjua ei selvitetä ja niin edelleen, joten en voi olla ajallisesti täysin varma enkä ole asiantuntija näissä asioissa. He ovat ilmeisesti olleet maan alla kuitenkin useita sukupolvia (jossain taisin kuulla puhuttavan sadasta vuodesta), niin eikö kaiken järjen mukaan näillä ihmisillä pitäisi alkaa tulla fysiologisia muutoksia? He elävät kuitenkin luolassa. Heillä ei pitäisi olla toimivaa näköaistia valonpuutteen vuoksi ja kuulo- ja hajuaistin pitäisi olla äärimmilleen terävöityneet. Heidän aivonsa eivät millään voisi kehittyä samalla tavalla kuin maan päällä eläneiden, joten lukeminen ja kaikki tällainen määrätietoinen ja tietoista ajattelua vaativa tekeminen olisi mahdotonta. Heidän ei pitäisi käyttää vaatteita ja aseita metsästämiseen ja liikkua kahdella jalalla tunneleissa, vaan heidän pitäisi olla neljällä raajalla ja hyökätä hampaat ja kynnet edellä vaiston mukaan – vähän niin kuin Friikit. Oletteko katsoneet elokuvan The Descent (hyvä elokuva muuten, kannattaa katsoa)? Sellaisia olentoja pitäisi myös enklaavin asukkaiden olla.
Enklaavissa tuntuu olevan loputtomat lähteet kankaisiin, työkaluihin, juoksevaan puhtaaseen veteen, ja kaikenlaisiin muihin välineisiin. Kuinka he saavat käsiinsä kaiken tämän? Ei tietoa. Luolastossa pitäisi olla myös sisäsiittoisuusongelmia. He jakavat nuoret kolmeen ammattiryhmään. Ainoastaan lisääntyjät saavat tehdä lapsia keskenään. Koska kolmasosa tekee tämän, niin sisäsiittoisuusongelma tulee ainoastaan nopeammin. Turhauttavan paljon epäkohtia löytyy, enkä ala jokaista nyt osoittamaan.
Tästä eteenpäin tulee pieniä spoilereita, mutta ei mitään suurta ja mullistavaa oikeasti. Kun Deuce joutuu karkoitetuksi enklaavista, hän löytää pian itsensä maanpinnalta, paljaan taivaan alta, kohtaamassa maailman, jonka hän uskoi olevan tuhoutunut ja tyhjä. Mutta ylläri pylläri, ei ollutkaan. Kyllähän Deucella oli hieman vaikeuksia totutella uuteen ympäristöön, mutta ei tarpeeksi. Ulkomaailmassa Deuce joutuu käyttämään aurinkolaseja suojatakseen silmiään ja hänen ihonsa palaa hieman auringossa. Mitä? Deucen pitäisi olla sokea aurinkolaseista huolimatta ja hänen ihonsa pitäisi olla täysin valkoinen ilman minkäänlaista pigmentin tarjoamaa suojaa. Deucen pitäisi palaa ja pahasti, hänestä pitäisi tulla melanoomapotilas.
Deuce oli aika mukava päähenkilö. Hän on vahva ja omatoiminen, puolustaa omiaan ja toimii sen mukaan, minkä hänen sisimpänsä kertoo olevan oikein. Hän alkaa hyvin nopeasti tajuta, etteivät enklaavin valtaapitävät ole oikeassa ja että he salaavat asukkailta tärkeitä asioita. Tällaiset piirteet päähenkilössä ovat erittäin hyviä. Minä pidin Deucesta. Mutta sitten. MUTTA SITTEN. Sitten hän ajatteli jotain sellaista, joka heitti erittäin paskamaisen varjon kirjan ylle.
Kun Deuce ja Fade, eli poika, josta tulee Deucen rakkaudenkohde, joutuvat maanpinnalle, heidät vangitsee Susiksi itseään tituleeraava jengi, jota johtaa Stalker-niminen poika. Jengiläisten kynsistä Deuce ja Fade pelastavat Tegan-nimisen tytön, jonka Stalker on alistanut jengiin lisääntyjäksi, koska muuta hyötyä Teganista ei ole. Toisin sanoen Tegan on vuosien ajan joutunut joukkoraiskauksien uhriksi ja synnyttänyt heille lapsia. Ja tässä vaiheessa Deuce ajattelee jotain hyvin kuvottavaa. Hän kirjaimellisesti katsoo Tegania ja ihmettelee, miksei Tegan ole taistellut raiskaajiaan vastaan kuolemaan saakka, vaan on antanut kaiken tapahtua itselleen vastaan panematta. Anteeksi mitä? Deuce siis ajattelee, että raiskaukset olivat Teganin niskassa, koska tämä ei kuollut taistellen vastaan. Ei. Ei, ei, ei. Raiskauksista EI syytetä uhria. Niissä EI kysytä uhrilta, miksi tämä ei pannut tarpeeksi vastaan. Mitä pirua kirjailija on oikein miettinyt tuollaista kirjoittaessaan?
Ja tästä pääsemmekin hyvin, hyvin kieroutuneeseen kolmiodraamaan. Nämä Friikit möyrivät myös maan päällä, joten Deucen ja kumppanien tulee taistella otuksia vastaan myös ulkona. Friikit hyökkäävät Sutten ja Deucen, Faden ja Teganin kimppuun. Taistelun mentyä ohi Stalker päättää jättää jenginsä ja lähteä näiden mukaan kohti pohjoista, missä huhutaan olevan turvallista. Deuce ja Fade suostuvat Teganin vastustuksista huolimatta ottamaan mukaansa tuon pojan, joka on vuosikausia usuttanut jengiläisiään tappamaan ja raiskaamaan avuttomia ihmisiä. Eli nämä kaksi päähenkilöä päättävät laittaa vuosikausia pahoinpitelyä ja raiskauksia kestäneen tytön ja näistä kaikista vastuussa olleen pojan samaan tilaan ja ilmoitavat, että heidän täytyy tulla toimeen keskenään ja antaa menneiden olla. Voi hyvä helvetti. Teganin olisi pitänyt puukottaa Stalkeria silmään tämän nukkuessa. Mieluiten ruosteisella lusikalla. Sanon vain.
Kolmiodraama. Huhhuh, mitä voinkaan sanoa. Deucella ja Fadella alkaa synkata jo maan alla, kun he metsästävät yhdessä. Heillä alkavat hormonit hyrrätä ja perhoset lepattelevat vatsassa. Minä pidin heidän välisestä kanssakäymisestä ja kehittyvästä suhteesta. Mutta sitten kun Stalker ja Tegan astuvat kuvioon ja he lähtevät yhdessä kohti pohjoista, Deucen ja Stalkerin välillä alkaa kipinöidä. Mitä?! Deuce tietää mitä kaikkea Stalker on tehnyt ja Deuce pitää Tegania parhaana ystävänään, ja kaikesta huolimatta hän alkaa katsella Stalkeria sillä silmällä. Samaan aikaan Deucen ja Faden suhde muuttuu olemattomaksi. Kuinka Deuce voi edes sietää Stalkeria silmissään? En. Ymmärrä.
Aguirre on hyvä kirjoittamaan sujuvaa dialogia. Hän ei kuitenkaan osannut rakentaa uskottavaa maailmaa tai selittää tapahtumia ja asioita. Minulla ei ole hajuakaan, miksi kukaan menisi maan alle asumaan, koska maanpäällinen maailma on täydellisen elinkelpoinen. En ymmärrä Enclaven maailmaa. Minulle jäi kirjan lopusta sellainen maku suuhun, että kirjasta puuttuu muutaman kymmentä sivua, koska lopussa ei ollut minkäänlaista huipentumaa ja kirja loppui vain yhtäkkiä, kuin seinään.
En osaa sanoa, suosittelenko tätä kenellekään vai en. Tämä ei ole huono kirja, mutta tässä on valtava logiikkakato ja tyrmistyttäviä asioita, mitkä varjostavat tätä pahasti. En aio sanoa, että älkää lukeko, mutta en siltikään kannusta tarttumaan tähän. Omalla vastuulla, sanoisin.
Edit 8.7.2013: Voi hitto, äsken tuli tarkistettua, mitä Deuce tarkoittaa: kakkonen, paska, perkele, piru, sorsa. Mitä ihmettä! Miksi kukaan kirjailija antaisi päähenkilölleen nimeksi Deuce?
Edit 8.7.2013: Voi hitto, äsken tuli tarkistettua, mitä Deuce tarkoittaa: kakkonen, paska, perkele, piru, sorsa. Mitä ihmettä! Miksi kukaan kirjailija antaisi päähenkilölleen nimeksi Deuce?
Lukunäyte: Deuce, sivu 6-7
I am Deuce.
Tears spilled down my cheeks as the nerve endings died, but the scars appeared one by one, procclaiming my strenght and my ability to weather whatever I found out in the tunnels. I had been training for this day my whole life; I could wield a knife or a club with equal proficiency. Every bite of food I ate that had been supplied by someone else, I consumed with the understanding it would be my turn someday to provide for the brats.
That day had come. Girl15 was dead.
Long live Deuce.
Razorland –sarja
0.5 Foundation (2012)
Enclave (2011)
1.5 Endurance (2012)
Horde (2013)
