An Ember in the Ashes - Sabaa Tahir

Nimi: An Ember in the Ashes

Trilogia/sarja: An Ember in the Ashes, #1

Kirjailija: Sabaa Tahir

Kustantaja: Razorbill

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 446 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Kirjankansibingo: Piirroskuva

Ajatukseni: Laia is a slave.

      Elias is a soldier.

      Neither is free. 

      Under the Martial Empire, defiance is met with death. Those who do not vow their blood and bodies to the Emperor risk the execution of their loved ones and the destruction of all they hold dear.

      It is in this brutal world, inspired by ancient Rome, that Laia lives with her grandparents and older brother. The family ekes out an existence in the Empire’s impoverished backstreets. They do not challenge the Empire. They’ve seen what happens to those who do.

      But when Laia’s brother is arrested for treason, Laia is forced to make a decision. In exchange for help from rebels who promise to rescue her brother, she will risk her life to spy for them from within the Empire’s greatest military academy.

      There, Laia meets Elias, the school’s finest soldier—and secretly, its most unwilling. Elias wants only to be free of the tyranny he’s being trained to enforce. He and Laia will soon realize that their destinies are intertwined—and that their choices will change the fate of the Empire itself.

Ajatukseni: Pitäisi purkaa tavaroita, mutta sen sijaan koko eilisen päivän makasin sohvalla puolikuolleena lahnana ja katsoin Serranon perhettä (aivan mahtava sarja!). Nukuin kuolleenunta sinne kahdeksaan asti kunnes joku ihana remontti-Reiska/Raija päätti alkaa porata seinää jatkaen nikkarointiaan sinne puolille päivin asti. Ohuet seinät ♥

Kyllä tämä tästä :D Jaksoin eilen illalla lukea jotain kymmenen sivua Melissa Greyn The Girl at Midnightia, kunnes nukahdin kännykkä kädessä. Nyt kun alan olla tässä kaaoksessa voiton puolella lukuhaluni ovat heränneet oikein kunnolla. Tekisi mieli lukea kaikkea mahdollista ja värkkäillä täällä bloginkin puolella yhtä sun toista. Tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, että blogi on ollut koko kesän näin hiljainen ja vaikka syitä sille löytyykin, harmittaa etten ole tehnyt läheskään kaikkea sitä, mitä haluaisin. Onneksi on aikaa tässä vielä tehdä kaikenlaista ennen kuin yliopistojutskat alkavat.

Ja sitten asiaan. An Ember in the Ashes oli osana kesäistä lukumaratoniani ja luin kirjaa jotain 150 ja risat sivua. Iskin silmäni tähän teokseen jo talvella (sanat 'antiikki' ja 'Rooma' voittivat minut heti puolelleen) ja ilmestymistä odotellessa odotukseksi nousivat tähtitieteellisiin lukemiin. Halusin pitää tästä ja pidinkin – paljon. Pidin täysien viiden tähden edestä.

Elias Veturius on Mask ja Martial, kasvatettu soturiksi pahamaineisessa Blackcliffin militaarikoulussa hyvin ankaran kurin alaisena maailmassa, missä Scholar-luokka on sorrettu orjuutta vastaavaan asemaan valtakunnassa ja jossa Martial-luokka pitää valtaa hyvin julmalla kädellä. Vuosia Blackcliffissä on kiertänyt huhu, jonka mukaan vanha keisarisuku syrjäytetään ja uusi hallitsija ottaisi paikkansa. Eräänä iltana mystiset Augur-olennot ilmestyvät koululle ilmoittamaan oikean hetken koittaneen ja valitsevat neljä ehdokasta koetuksiin tulevasta keisaruudesta.

Laia taasen on köyhä Scholar-tyttö, jonka isovanhemmat murhataan ja veli vangitaan syytettynä maanpetturuudesta. Hän löytää tiensä valtakuntaa vastaan kapinoivan joukon luokse ja tekee heidän kanssaan sopimuksen: Laia menee Blackcliffiin orjatytöksi vakoilemaan julmaa komentaja Veturiusta, Eliaksen äitiä, ja kapinalliset auttavat vapauttamaan hänen veljensä. Blackcliffissä Eliaksen ja Laian polut kohtaavat ja kumpikin alkaa kyseenalaistamaan rooliaan kaikissa noissa tapahtumissa. Kenties heidän kohtalonsa ei ole yksinkertainen käskyjen totteleleminen vaan jotain aivan muuta.

Tämän kirjan lukeminen todellakin oli yhtä jännitysnäytelmää alusta loppuun. Missään vaiheessa en kokenut oloani pitkästyneeksi ja paloin halusta aina tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sabaa Tahir kuljettaa tarinaansa eteenpäin ankaralla kädellä eikä anna armoa hahmoilleen, tehden näin kunniaa luomalleen maailmalle. Antiikin Rooma oli karu paikka ja sellainen tunnelma toimi tässäkin kirjassa.

Elias Veturiuksen nimi herätti minussa sellaista hilpeyttä, etten voinut lakata nauramasta sille keskellä yötä univeloissa. Kun vihdoinkin pääsin yli siitä hilpeyskohtauksesta totesin hahmon olevan kaiken kaikkiaan miellyttävä ja hänen päänsä sisällä oli mukava seurata tapahtumia. Elias on vakaa hahmo, jonka taustoista ymmärtää helposti, miksi hän on päätynyt pisteeseen, jossa kirjan alussa on. Pidin kovasti siitä ristiriidasta, joka tarinan edetessä rakentuu hänen sisällään, Laian lailla.

Laian sen sijaan herätti minussa hieman närkästystä hänen naiiviutensa ja helppouskoisuutensa vuoksi. Välillä hänellä oli vaikeuksia laskea kaksi plus kaksi yhteen. Toisaalta hän on vähän pumpulissa kasvanut eikä ”todellinen maailma” ollut ennen kirjan alun järkyttäviä tapahtumia iskenyt kynsiään häneen. Kyllä Laia siitä kehittyy, etenkin kun joutuu Blackcliffiin ja joutuu koville orjatytön roolissaan. Loppua kohden hänen rohkeuttaan sai jopa ihaillakin.

Pidin kovasti myös siitä, ettei tässä mitään romanssia alettu väkisillä tunkemaan lapiolla lukijan kurkusta alas. Tietynlaista kolmio-/neliödraamaa tästä löytyy, mutta se ei ollut väkinäistä ja väkisillä tehtyä. Tässä draamassa Helene, Eliaksen lapsuudenystävä ja valtakunnan sääntöjä pilkulleen noudattava, lähes sokean uskollinen soturi, oli se kaikkein mielenkiintoisin yksilö. Hänen hahmonsa oli todella mielenkiintoinen ja vaikka hänen kanssaan ei millään voinut olla samaa mieltä, häntä silti kunnioitti. Odotan kovasti, että pääsen näkemään miten hän jatko-osissa tulee kehittymään.

Sabaa Tahirin kirjoitus on todella vaivatonta ja sopivan kuvailevaa tuodakseen esille komeasti luodun maailman ja harkitut yksityiskohdat. Maailma oli todella huolellisesti mietitty ja rakennettu, mikä teki siitä eloisan ja visuaalisen. Lisäksi kirjan alusta löytyy pari karttaa, jotka auttavat hahmottamaan vielä paremmin ympäristöä.

An Ember in the Ashes on täynnä toimintaa, juonittelua, hahmokehitystä ja draamaa sopivalla kädellä höystettynä. Tämä osa jäi niin kutkuttavaan kohtaan, etten millään malttaisi odottaa ensi vuoden huhtikuuhun nähdäkseni, mitä tulee vielä tapahtumaan.

Tätä kirjaa suosittelen mielelläni kaikille niille, jotka pitävät historiallisesta tapahtumaympäristöstä, toiminnasta, hyvinkehitetyistä hahmoista ja ankarasta maailmasta!

Lukunäyte: V: Laia, sivut 38-39

”You – you're –” I can't get the words out. Keenan's eyes fall on the tattoo, and he swears.

      ”Now you've done it”, he says to Sana. ”We can't leave her. If she tells them she saw us, they'll flood these tunnels until they find us.”

      He puts out the torch with brute swiftness and grabs my arm, pulling me after him. When I stumble into his hard back, he jerks his head around, and for a second, I catch the angry shine of his eyes. His scent, sharp and smoky, wafts over me.

      ”I'm sorr --”

      ”Keep quiet and watch your step.” He's closer than I realized, his breath warm against my ear. ”Or I'll knock you senseless and leave you in one of the crupts. Now move.” I bite my lip and follow, trying to ignore his threat and instead focus on Sana's tattoo.

      Izzat. It's Old Rei, the language spoken by Scholars before the Martials invaded and forced eveyone to speak Serran. Izzat means many things. Strenght, honor, pride. But in the past century, it's come to mean something specific: freedom.

      This is no band of thieves. It's the Resistance.

An Ember in the Ashes –sarja

An Ember in the Ashes (2015)

A Torch Against the Night (2016)

A Reaper at the Gates (2018)

4. osa (2019)

Dream Boy - Mary Crockett & Madelyn Rosenberg

Nimi: Dream Boy

Kirjailija: Mary Crockett & Madelyn Rosenberg

Kustantaja: Sourcebooks Fire

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 327 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

42. A book you own but never read

Kirjankansibingo: Sininen

Juonikuvaus: Annabelle Manning feels like she’s doing time at her high school in Chilton, Virginia. She has her friends at her lunchtime table of nobodies. What she doesn’t have are possibilities. Or a date for Homecoming. Things get more interesting at night, when she spends time with the boy of her dreams. But the blue-eyed boy with the fairytale smile is just that—a dream. Until the Friday afternoon he walks into her chemistry class.

      One of friends suspects he’s an alien. Another is pretty sure it’s all one big case of deja vu. While Annabelle doesn’t know what to think, she’s willing to believe that the charming Martin Zirkle may just be her dream come true. But as Annabelle discovers the truth behind dreams—where they come from and what they mean—she is forced to face a dark reality she had not expected. More than just Martin has arrived in Chilton. As Annabelle learns, if dreams can come true, so can nightmares.

Ajatukseni: Olen täyden muuttokaaoksen keskellä täällä ja siksi blogi on ollut hiljainen. Pahoittelen! Muutan sunnuntaina 600 kilsaa etelämpään ja maanantaina pitää mennä Ikeaan ja niin edelleen. Paljon hommaa vielä edessä...

Tiesitkö, että unessa näkemäsi henkilö on sellainen, jonka olet nähnyt myös valveilla ollessasi? Näemme elämämme aikana kymmeniä tuhansia kasvoja ja vaikka emme aktiivisesti niitä muistaisikaan, ne jäävät alitajuntaamme ja josta ne sitten heijastuvat uniimme. Alitajunta ei rakenna henkilöitä täysin tyhjistä. Viehättävä ajatus, eikö vain.

Annabelle uneksii joka yö omasta prinssistään, jonka kanssa seikkailee unimaailmassa tehden kaikkea, mikä ei ole tosielämässä mahdollista. Josh pitää Annabelleä kauniina ja on kiinnostunut hänestä, mutta todellisuudessa Annabelle on ulkopuolinen sosiaalisessa elämässä ja omaa vain pari ystävää, joista lähin on lapsuudenystävä Will. Eräänä päivänä Annabellen maailma mullistuu, kun Josh hänen unistaan ilmestyy hänen kouluunsa käyttäen nimeä Martin Zirkle. Samaan aikaan omituiset painajaiset alkavat vainota häntä eikä Annabelle enää tiedä, kehen tai mihin luottaa.

Tämänkin kirjan lukeminen oli vain hetken mielijohteen päätös. Luen e-kirjoja silloin kun fyysisten kirjojen lukeminen jumittaa, mutta haluan kuitenkin lukea jotain. Silloin valitsen jonkun e-kirjan, jonka lukee tyyliin yhdessä yössä. Näin myös Dream Boyn kanssa, vaikka en tätä nyt varsinaisesti aikonut lukea. No jaa, onpahan taas yksi e-kirja vähemmän pinossa odottamassa.

Dream Boy oli aika typerä kirja, näin rehellinen ollakseni. Kliseinen, täynnä turhaa, huokauksenomaista teinidraamaa ja jälleen kerran laiska über komea, ”täydellinen” jätkä. Unifantasiat ovat kyllä ihan mielenkiintoisia, mutta tämä ei nyt tehnyt minuun mitään suurta vaikutusta. Luin kirjan nopeasti aivot narikkaan -fiiliksellä todeten lopussa, että unholaan pidemmällä juoksulla tämä kirja jää.

Tiettyjä ihan taitavasti kirjoitettuja kohtauksia tarinassa löytyi. Erityisesti painajaisosuudet olivat hyvin vaikuttavia ja onnistuineita hakiessaan sitä pientä kauhun vivahdetta juuri oikeilla hetkillä. Muista osuuksista en sitten saanutkaan hirveästi mitään irti. No mutta hei, jos ei mitään muuta sitten niin ainakin kaunis kansi kirjalla on. Se on se myös joka veti minua puoleensa joskus talvella kun kirjan ilmaiseksi Amazonilta latasin.

Eipä minulla mitään sanottavaa tästä kirjasta ollut, halusin vain ilmaista näin olevani hengissä ja päivitellä vähän taas blogia. Ei siis kyse ole mistään blogin hylkäyksestä, vaan ihan vain muuttokaaoksesta ja -stressistä. Onneksi parin päivän päästä homma helpottaa ja voin ottaa iisimmin. Odotan sitä että voin vain lojua tekemättä mitään ilman painetta jostain hommasta joka täytyy hoitaa hetimmiten... Odotan myös sitä että voin ihan vain nukkua... lukea... ja katsoa Serranon perhettä.

Kuulemme seuraavan kerran siis todnäk 22. päivä tai vähän sen jälkeen, kunhan saan netin käyttöön uudessa kotisatamassani. Seuraavat postaukset tulevat käsittelemään paria todella hyvää kirjaa, jotka olen tässä heinäkuun aikana ehtinyt lukemaan. Stay tuned!

Lukunäyte: Chapter 1

”Like… homecoming,” I said, remembering last year when Daniel Kowalski spent half the night looking at other girls’ butts and half the next morning telling me I was delusional. ”If neither one of us is seeing anybody by then, we go to homecoming.”

      ”That’s like, what… ten days from now? I think I’ll still be free.”

      I tapped out G-O-O-D in Morse code on his knee.

      A-N-Y-T-I-M-E he tapped back.

      It was something we’d learned during our secret agent phase. I like to think of it as “pre-texting.”

      Will grinned down at me. There were times his eyes seemed to say things without him saying them out loud. And right now was one of those times. But I wasn’t totally sure what he wasn’t saying. It was almost like in his mind, he was just saying my name. Annabelle.

      ”Anyway, I’m just asking you as, you know, as friends. Like this,” I said, feeling my mouth go dry.

      ”Of course,” he said.

      It looked like poor Will was going to have to wear a tie instead of a T-shirt. Because the chances of me dating someone else by homecoming were less than slim.

      There was Josh, of course. Only there wasn’t. Because he wasn’t just out of my league. He was out of my universe.

      On paper – or papyrus or bone or whatever – it might seem like he was the perfect guy to whisk me away for a fairy-tale homecoming. But Will had one slight edge that made him the more viable candidate: Will was a real person. And Josh?

      Josh was a dream.

Wayward Pines: Ei pakotietä - Blake Crouch

Nimi: Wayward Pines: Ei pakotietä

Alkuteos: Pines

Trilogia/sarja: Wayward Pines, #1

Kirjailija: Blake Crouch

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2015, Tammi)

Sivuja: 330 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

49. A book based on or turned into a TV show

Kirjankansibingo: Mies

Takakannesta: Tervetuloa Wayward Pinesiin, aitoamerikkalaiseen unelmaan!

      Ja agentti Ethan Burken pahimpaan painajaiseen.

      Salaisen palvelun agentti Ethan Burke saapuu Wayward Pinesin pikkukaupunkiin etsimään kadonneita kollegojaan ja joutuu rajuun kolariin. Tultuaan tajuihinsa Ethan huomaa, että kaikki hänen tavaransa ovat kadonneet. Kukaan ei tunnu uskovan, kuka hän on. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Ethan huomaa, ettei hän saa yhteyttä kaupungin ulkopuoliseen maailmaan. Outo sattumus seuraa toistaan, kunnes Ethan on varma, että jotakin on pahasti vialla. Mitä lähemmäksi totuutta hän pääsee, sitä selvemmäksi käy, ettei idyllinen pikkukaupunki ole ollenkaan sitä miltä näyttää. Mutta ei ole Ethan Burkekaan.

Ajatukseni: Wayward Pines osui silmiini muutama kuukausi sitten Amazonin alennuksessa ja jokin kirjassa kiinnitti huomioni. Ilahduin kovasti kuullessani suomennoksesta ja vieläkin iloisemmaksi minut teki uutinen kirjan pohjalta tehdystä tv-sarjasta. Pines otti aikansa saapua kirjastosta, mutta onneksi sain sen käsiini parahiksi maratonia varten.

Salaisen palvelun agentti Ethan Burke herää tiedottomuuden tilasta joen penkalta keskeltä metsää ilman henkilöllisyystodistusta, kännykkää tai muistikuvia siitä, missä on ja miksi. Hän vaeltaa pieneen aitoamerikkalaiseen kaupunkiin, Wayward Pinesiin, löytääkseen apua. Pian Ethan kuitenkin huomaa, että kaupungissa on jotain outoa meneillään, kukaan ei tunnu uskovan hänen tarinaansa ammatistaan, identiteetistään tai tehtävästään etsiä kadonneet kollegansa eikä pakoon lähteminen olekaan ihan niin yksinkertainen asia.

Olin yllättävän kiinnostunut tästä kirjasta. Luen kyllä mysteeri-trillereitä aina silloin tällöin, mutta Pendergasteja lukuun ottamatta en ole ennen tuntenut näin voimakasta paloa päästä niihin käsiksi. Wayward Pines ei kauan työpöytäni reunalla ehtinyt odottaa, kun lukumaratoniin sen halusin jo mukaan. Itse lukemiseenkaan ei montaa tuntia kauemmin mennyt, sillä kirjaa oli vaikea laskea käsistä.

Aina uutta teosta aloittaessani joudun hetken aikaa totuttelemaan uuteen kirjoitustyyliin. Hyppään uusien hahmojen kenkiin, uusiin juonikuvioihin ja kertojanäänet ovat aina erilaisia, ja kaikkeen tähän tottuminen vie aina jonkun aukeaman verran. Niin tässäkin tapauksessa. Mutta Pinesissa siihen kirjoitukseen tottuminen vei vähän kauemmin. Tyyli oli niin yksinkertaistettua ja kertojan persoonallisuus luihin asti riisuttua, että mietin hetken, oliko tämä kirja kirjoitettu kenties tv-sarjan pohjalta markkinointitarkoituksiin eikä päin vastoin. Olen pari näitä movie/tv-sarja-tie-in-kirjoja lukenut ja yleensä ne ovat aika kalseaa tavaraa.

Mutta kun sain sitä tuulta purjeisiin ja lukeminen rupesi luistamaan, kirjoitustyyli alkoi tuntua luonnollisemmalta ja sopia tarinaan. Päähenkilö on sekaisin kuin seinäkello eikä juurikaan muista elämäänsä, joten se tyhjiö persoonallisuuden kohdalla oli ihan ymmärrettävää. Ei Wayward Pines mikään kirjallinen taidonnäyte ollutkaan, vaan lähinnä kujanjuoksu adrenaliinipiikin voimiinnuttamana.

Syy, miksi epäilin tämän aluksi olleen tie-in-teos oli kirjoitustyylin lisäksi tarinan hyvin trillerimäinen eteneminen. Juoni jyskytti eteenpäin pikajunan vauhtia eikä paljon jääty paikoilleen seisomaan ja asioita kertaamaan. Eteneminen oli sen verran yksioikoista eikä liiemmin kuvailuun keskittyvää, että se toi mieleeni lähinnä pintasilauksen, joka valmistaa lukijan tv-sarjan jännitysnäytelmään.

Mutta olin väärässä ja tämä onkin julkaistu ihan pari vuotta ennen tv-sarjaa. No jaa. Viihdyttävä teos yhtä kaikki ja liimasi onnistuneesti sivuihin. Wayward Pinesin pikkukaupunki ja sen asukkaat saivat kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin ja minua aidosti karmi tapahtumaympäristö ja se kummallinen tunnelma, joka kaiken yllä leijui. Tästä pidin aivan erityisesti.

Loppu on kuitenkin sitten edelleen hieman kysymysmerkin alla. En ole varma, mitä siitä ajattelen. Toisaalta olin ehkä hieman pettynyt, mikä ratkaisu mysteeriin annettiin, mutta toisaalta taas se oli niin uniikki etten voi muuta kuin kovalla jännityksellä odottaa jatko-osia päästäkseni muodostamaan paremman mielipiteen kokonaisuudesta. Tällaisenaan edelleen oudoksun erikoista päätöstä.

Suosittelen Wayward Pinesia mielelläni, sillä nopealukuinen ja näppärä jännäri tämä on eikä loppuratkaisu varmasti ole mistään ennalta-arvattavimmasta päästä.

Tv-sarja täältä tullaan!

Lukunäyte: Ensimmäinen luku, sivu 17

Minä muistan numeroni.

      Ennen kuin otti luurin käteensä hän näppäili numeron muutaman kerran varmuuden vuoksi, ja se tuntui lähtevän sormenpäästä lihasmuistin varmuudella.

      Hän soitti vastapuhelun. Toivottavasti joku olisi kotona, sikkäli kun hän ei asunut yksin. Hän ei tietenkään osaisi sanoa nimeään, ainakaan oikeaa nimeään, mutta että vastaaja tunnistisi häen äänensä ja suostuisi maksamaan puhelun.

      Hän nosti luurin korvalle.

      Vei sormea kohti nollanäppäintä.

      Ei valintaääntä.

      Hän kilkutti luurin koukkua monta kertaa, mutta mitään ei tapahtunut.

      Hän hämmästyi, miten äkkiä kiukku leimahti. Hän paiskasi luurin koukkuun. Pelon ja vihan kuohahdus paisui nopeasti purkautumiskanavaa etsien. Hän vei oikean käden taakse iskeäkseen lasin läpi – viis rystysistä – mutta kylkiluiden kipu peitti alleen kaiken ja pakotti hänet kyyristymään kaksin kerroin puhelinkopin lattialle.

      Nyt kallontyven tykytys hyökyi yli.

      Hän näki kaiken kahtena, sitten maailma sumeni ja lopulta pimeni...

Wayward Pines –trilogia

Pines | Wayward Pines: Ei pakotietä (2012/2015)

Wayward | Salaisuus (2013/2015)

The Last Town | Viimeinen kaupunki (2014/2016)

Muukalainen - Diana Gabaldon

Nimi: Muukalainen

Alkuteos: Outlander

Trilogia/sarja: Matkantekijä, #1

Kirjailija: Diana Gabaldon

Kääntäjä: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Julkaisuvuosi: 1991 (suomeksi 2002/2013, Gummerus)

Sivuja: 825 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

29. A book set somewhere you've always wanted to visit

Takakannesta: Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.

      Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa.

      Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

No nyt nämä kuvioni ovat selkiytyneet riittävästi voidakseni stressata vähän vähemmän ja ottaa kiinni näitä rästipostauksiani. Lähdin yliopistotulokset saatuani vielä samana iltana Turkuun seuraavan päivän asuntonäyttöihin ja sainkin juuri sen kämpän, minkä halusin. Minulla on nyt virallisesti uuden kotini avaimet taskussa ja muutan vajaan kahden viikon päästä. Jännittää... :D

Muukalainen on nyt vihdoinkin luettu. Kesti jotain puolitoista viikkoa suoriutua tästä möhkäleestä. Olihan tuo lukurupeama kyllä melkoinen (nuo yli 800-sivuiset kirjat vaativat niin paljon huomiota), mutta kun niistä ensimmäisistä parista sadasta sivusta selvisi niin veihän se tarina sitten mennessään.

On vuosi 1945, toinen maailmansota on juuri päättynyt ja Claire Randall lähtee aviomiehensä Frankin kanssa Skotlantiin toiselle kuherruskuukaudelle herättääkseen avioliittonsa kipinän pitkän erossaolon jälkeen. Muuta kun Claire vaeltaa Craigh na dunin kivikehälle, huomaa hän yhtäkkiä siirtyneensä ajassa taaksepäin vuoteen 1743. Hän on joutua Frankin esi-isän, Jonathan ”Black Jack” Randallin raiskaamaksi, kun hänet pelastaa kilttiin pukeutunut ylämaalainen. Claire viedään MacKenzien klaanin johtamaan Leochin linnaan, jossa joutuu kehittämään itselleen uuden menneisyyden, palauttamaan mieleensä historiaan intohimoisesti suhtautuneen Frankin kertomuksia tuon ajan tavoista ja yrittää samalla löytää tiensä takaisin kivikehälle ja omaan aikaansa. Kaikki muuttuu kuitenkin monimutkaisemmaksi, kun Claire tutustuu skottinuorukaiseen, Jamie Fraseriin, johon huomaa alkavansa tuntea aina vain enemmän vetoa. Pian ajatus kotiinpaluusta alkaa tuntua vaikeammalta kun elämä menneisyydessä alkaa rakastajan kanssa tuntua paljon houkuttelevammalta.

Olen nähnyt viimeisen vuoden aikana aivan valtavasti hypetystä tästä kirjasta booktubessa tv-sarjan seurauksena ja siksi minulla olikin aika monumentaaliset ennakko-odotukset. No ne odotukseni eivät aivan täyttyneet, mutta toisaalta sain myös enemmän mitä toivoin. Ei, en aivan lumoutunut romanssista tai kirjan Jamiesta, mutta toisaalta ihastuin täysin miljööseen ja Gabaldonin lumoavaan tyyliin kuvailla Skotlantia. Lisäksi kirjailijan kattava tuntemus maan menneisyydestä oli kuin hunajaa historiaa rakastavalle sielulleni. Muukalainen ei kenties ole mistään vakavimmasta päästä otettava kirja, mutta viihdyttävää ja kevyttä luettavaa kyllä.

Tiedättekö niitä minäkertojia, jotka ovat niin näkymättömiä ettei lukiessa heihin juurikaan kiinnitä huomiota? Tällaiset kertojat eivät herätä mielipidettä puoleen eikä toiseen. He vain... ovat. Minulle Claire Beauchamp/Randall/Fraser oli vähän tällainen. Joskus puolivälin tienoilla havahduin siihen, etten ollut muodostanut hänestä minkäänlaista mielipidettä ja etten hahmottanut mitään kunnollista persoonallisuutta hänessä. Hän tuntui sopeutuvan vähän turhan helposti 1700-luvun Skotlantiin ja minua vähän myös ihmetytti, miten nopeasti hän miehensä Frankin unohti Jamien tavattuaan. Clairesta ei juurikaan kerrottu lukijalle ja hänen kokemuksensa sairaanhoitajana toisen maailmansodan myrskyissä jätettiin todella vähälle huomiolle.

Clairea on kyllä kehuttu vahvaksi ja nokkelaksi hahmoksi, mutta minulla ei jäänyt oikeastaan mitään tällaista mieleen. Ehkä olin vain niin kiinnostunut muista seikoista (Jamie, miljöö, juoni näin yleisesti ottaen) etten antanut itse kertojalle sitä hänen tarvitsemaansa huomiota voidakseni muodostaa paremman mielipiteen. Toisaalta sitten kun aloin kiinnittää enemmän huomiota Claire hieman jopa ärsytti minua. Hänen reaktionsa tuntuivat oudoilta ja hän vaikutti vanhemmalta mitä oli. Minun piti vähän väliä muistuttaa itselleni, että hän oli 27-vuotias eikä jotain lähemmäs neljäkymmentä. Hänen kokemusensa lienee vanhentaneet häntä ennenaikaisesti, mutta kun noita kokemuksia ei juurikaan pohdittu, en oikein pystynyt yhdistämään niitä Clairen hahmoon.

Jamie Fraser. Mies, joka on sulattanut niin monien sydämet ja jonka toivoin lumoavan minutkin. Vaikka pidinkin Jamiesta ihan hyvin, sain hänestä silti hieman pösilön kuvan. Syy tähän löytyi lähinnä suomennoksesta, ei siitä millainen hahmo todella oli. Alkuperäinen teksti on kirjoitettu skottiaksentilla, mutta suomennos oli jotain omituista suomalaisten murteiden hybridiä... En oikein pidä puhekielisestä tekstistä kirjoissa. Olisin mieluummin lukenut kirjakielistä tekstiä skottihahmojen suusta, vaikka se olisikin kenties vienyt ”särmää” hahmoista.

Uskolliset hahmot voittavat minut aina puolelleen, niin tässäkin tapauksessa, ja kyllähän tuo Jamien persoonallisuus oli välillä hyvinkin herttaista luettavaa. Toki hän teki asioita joista jäi vähän paha maku suuhun, mutta nekin olivat (valitettavasti) ajan henkeen kuuluvaa. Kyllä, näin nykyajan arvomaailmaan tottuneen henkilön on vaikea antaa anteeksi joitain tämän kirjan juttuja, mutta historiallisessa konstekstissaan ne olivat (valitettavan) realistisia. Gabaldon on onnistunut vangitsemaan tarinaansa ajan hengen, sekä hyvässä että pahassa.

Minua ihastutti Gabaldonin laaja tietämys Skotlannin historiasta ja odotan jatko-osia nyt mielenkiinnolla päästäkseni näkemään, kuinka hän käsittelee jakobiittikapinan ja Cullodenin taistelun, niistä seuranneen klaanien alasajon ja skottiperinteiden kieltämisen. Uskaltaako Gabaldon todella alkaa kirjoittaa historiaa uusiksi vai tanssahteleeko hän vain noiden tapahtumien ohi vältellen sitä suurta vastuuta mitä historiallisten tapahtumien uudelleen kirjoittaminen tulisi olemaan? Tätä odotan mielenkiinnolla.

Aluksi suhtauduin tähän pelkkänä toiveidentäyttymysromanssina, jossa hyvin simppelillä fantasiakikkailulla (tässä tapauksessa aikamatkustuksella) saadaan vahva naishahmo urhoollisen skottiherkun sänkyyn komeissa ylämaan maisemissa. Ja sellaistahan tämä tiettyyn pisteeseen asti olikin. Mutta tässä annettiin loppua kohden viittauksia paljon monimutkaisemmasta tarinasta merkittävien historiallisten tapahtumien siivittämänä, joka levittyy sarjan kahdeksan osan mitalle ja useamman vuosikymmenen ajalle. Tästä syystä minulla on uskoa sarjalle vaikka kuinka paljon.

Kenties nämä valituksenaiheeni pohjautuvatkin siihen, että pidän tv-sarjasta aivan valtavasti ja siinä kaikki tuntuu vain niin paljon paremmalta. Sarjan Jamie on niin paljon viehättävämpi ja Claire miellyttävämpi päähenkilö (kunhan häneen totuin). Pidän päähenkilöparin kemiasta reilusti enemmän sarjassa enkä kyseenalaista Clairen tunteita yhtään niin kuin mitä kirjaa lukiessani tein. Ylipäätään uskon koko romanssiin enemmän. Tv-sarja on onnistunut tarinassa mielestäni niin paljon paremmin.

Muukalainen oli viihdyttävä, vaikkei nyt aivan ihastuttanutkaan minua niin kuin toivoin. Pitkäksi kirjaksi tämän kyllä lukee suhteellisen nopeasti ja pääasiassa tarina eteni miellyttävää tahtia eteenpäin. Myönnettäköön, että myös hitaampia, vähän puuduttaviakin jaksoja kirjassa oli ja hieman meinasi välillä tylsistyttää Clairen ja Jamien auvoisen avio-onnen kuvailu monen kymmenen sivun ajan.

Aion erittäin mielelläni lukea jatko-osat ja lähiaikoina mieluiten, mutta veikkaan näiden parin seuraavan viikon olevan niin kiireisiä (pitää muuttaa 600 kilsaa etelämpään ja saada uusi asunto asuttavaan kuntoon) että lukuaika tulee muutenkin olemaan aika kiven alla.

Tämä kirja löi lukkoon haaveeni Skotlannin-matkasta ja The Great Glen Wayn vaelluksesta. Taas yksi matkakohde lisää tähän loputtomaan listaani!

Lukunäyte: Toinen luku, Kivikehä, sivu 54

Olin kerran nukahtanut öiseen aikaan matkustaessani autossa, ja liike ja ääni olivat luoneet harhan suloisesta painottomuudesta. Kun kuljettaja ajoi sillalle liian kovaa ja menetti ajokkinsa hallinnan, heräsin kelluvasta unestani suoraan kirkkaiden ajovalojen loisteeseen ja vauhdilla putoamisen ällöttävään tunteeseen. Tuo äkillinen muutos vastasi lähinnä sitä tunnetta, jonka nyt koin, mutta valitettavan heikko vertaus sekin oli.

      Näkökenttäni tiivistyi yhdeksi tummaksi pisteeksi. Sitten kaikki katosi, enkä ähnyt enää pimeyttä, vaan kirkkaan kuilun. Tunsin pyöriväni huimaavaa vauhtia tai tuntui kuin minut olisi käännetty ylösalaisin. Yksikään kuvaus ei kuitenkaan tee oikeutta kokemalleni täydellisen hajoamisen tunteelle, oli kuin minut olisi isketty valtavalla voimalla jotakin olematonta päin.

      Totuun on, että mikään ei liikkunut, mikään ei muuttunut, mitään ei tuntunut tapahtuvan, ja siitä huolimatta koin niin perustavanlaatuista kauhua, etten enää tiennyt, kuka tai mikä ja missä olin. Olin kaaoksen ytimessä, enkä voinut taistella sitä vastaan sen paremmin mieleni kuin kehonikaan voimin.

Outlander | Matkantekijä-sarja

    0.5 Virgins (2013)

Outlander | Muukalainen (1991/2002)

Dragonfly in Amber | Sudenkorento (1992/2003)

Voyager | Matkantekijä (1993/2004)

Drums of Autumn | Syysrummut (1996/2005)

The Fiery Cross | Tuliristi (2001/2006)

A Breath of Snow and Ashes | Lumen ja tuhkan maa (2005/2007)

An Echo in the Bone | Luiden kaiku (2009/2010)

    7.5 The Space Inbetween (2013)

Written in My Own Heart's Blood | Sydänverelläni kirjoitettu (2014/2014)

    8.5 A Leaf on the Wind of All Hallows (2012)

9. osa

Kesäkuun kooste + mahtavia uutisia!

No oho, kylläpä on aika taas mennyt nopeasti.

Ei kun ihan oikeasti, ihan äsken oli vasta toukokuu ja puhuin niin haikaillen kesäkuusta ja kaikesta siitä ajasta lukea ja tehdä kaikenlaista... Nyt on kesäkuu ohi ja suurin saavutukseni oli Game of Thrones -maratoni. Käyhän se näinkin :D

Tänään sain uutisen, joka pisti sydämeni skippaamaan lyönnin: pääsin opiskelemaan Turun yliopistoon ykköspaikkaani! Uskontotiede täältä tullaan!

Olen niin fiiliksissä! En ollut uskoa silmiäni kun kävin opintopolusta katsastamassa tilanteen. Pidin tuota folk./kans./usk.-vaihtoehtoa mahdottomana, sillä uskoin pääsykokeen menneen niin huonosti kun aikakin loppui kesken... ja sitten käykin näin :o

Mutta kyllä kelpaa! Nyt sitten alkaa se kauhea paniikki asunnosta ja muutosta ja vastaavaa...

Sitten taas kirja-aiheeseen. Kesäkuussa tuo lukeminen jumitti hiukan tv-sarjojen katsomisen vuoksi. Oli jotenkin sellainen vetämätön olo kaikkien noiden odottavien teosten kanssa eikä mikään oikein kunnolla houkutellut. Otin kuitenkin itseäni niskasta ja osallistuin myös lukumaratoniin, jonka aikana luin 507 sivua. Sellainen ihan ok lukukuukausi tämä on ollut, vaikka vähän vaikeaa välillä olikin.

Kesäkuussa luettua:

Jodi Lynn Anderson: The Vanishing Season

Tästä ei ole liiemmin mitään sanottavaa muuta kuin että kova pettymys.

Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma (Pendergast, #4)

Lempikirjoja! Ei muuta sanottavaa :D

E.L. James: Fifty Shades of Grey (Fifty Shades, #1)

Hyi. Hyyyyyi. Aivan järkyttävää kuraa! Kirja sai minussa nousemaan sellaista raivoa että olisin halunnut polttaa koko paskan tuhkaksi hymyillen samalla leveästi. Huonoin kirja mitä olen ikinä lukenut.

Diana Gabaldon: Muukalainen (Matkantekijä, #1)

Nyt se on luettu. Ihan monumentaaliset odotukseni eivät täyttyneet, mutta pidin kirjasta kuitenkin kovasti ja aion mielelläni jatkaa sarjan parissa. Bloggaus tulossa!

Mary Crockett & Madelyn Rosenberg: Dream Boy

Luin tämän hetken mielijohteesta. Ei ollut hääppöinen. Bloggaus tulossa!

Blake Crouch: Wayward Pines – Ei pakotietä (Wayward Pines, #1)

Luin tämän lukumaratonin aikana ja pidin kyllä, vaikka hieman outo maku erityisesti lopusta suuhun jäikin. Bloggaus tulossa!

6 kirjaa / 2870 sivua

Hyvää heinäkuun alkua kaikille!

Maratonin päivittyvä postaus | Loppufiilikset

Aika on koittanut. On 26.6. ja blogistanian laajuinen, viidettä kertaa järjestettävä lukumaratoni starttaa. Tätä on odotettu. Monissa blogeissa ollaan jo hyvässä vauhdissa ja nyt piakkoin minäkin loikkaan ilonpitoon mukaan.

Lukemiseni ja sivujen laskeminen alkaa klo 18:00. Tarvitsee ensin hoitaa muutama homma ja tehdä kaikki asiat niin valmiiksi kuin mahdollista, että pystyn sitten keskittymään ilman jatkuvaa keskeytystä ja paikasta toiseen säntäilyä. Taktiikkani illalle: luen niin kuin normaalisti lukisin. Kun en ota paineita, suoritukseni ovat paljon parempia. Kunhan vauhtiin pääsen, todennäköisesti tulen valvomaan aamuyöhön asti.

Tässäpä lukupinoni. Pahoittelen huonosta valotuksesta!

Tämä on siis päivittyvä postaus, johon tulen kirjaamaan edistymiseni. Seuraava päivitys on sitten lukemisen aloittaminen!

~ ~ ~ ~ ~

26.6., klo 18:00 – Julistan maratonin virallisesti alkaneeksi.

Parveke kiiltää, kahvit on keitetty ja olen valmis tähän rykäisyyn. Aloitan tänään klo 18:00 ja jatkan huomiseen klo 18:00 asti. 24 tuntia siis. Päätin sittenkin ottaa lämpimät Wayward Pinesilla, sillä eilen sitä hieman ehdinkin jo aloittaa ja tarina vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Ehdin eilen sivulle 55 ja alan siitä eteenpäin laskea etenemistäni.

Klo 19:50 – Hyvin menee lyhyistä keskeytyksistä huolimatta.

Olen koukuttunut. Wayward Pines on meinaan niin creepy, etten malta odottaa saavani tietää, mitä on tekeillä! Luen varmaan nyt heti loppuun, sillä en voisi kuvitellakaan jättäväni tätä nyt kesken.

Sivuja luettu: 120

Klo 21:45 – Loppu häämöttää ekassa kirjassa.

Alan olla loppusuorilla Wayward Pinesissa ja olen pitänyt kovasti lukemastani. Pidin puoli yhdeksältä noin puolen tunnin tauon ja söin vähän ja lueskelin muiden maratonikuulumisia. Ihan hyvin tämä lukeminen on sujunut, vaikka välillä huomio onkin herpaantunut toisaalle.

Sivuja luettu: 210

Klo 23:00 – Ensimmäinen kirja luettu.

Wayward Pines on saatu päätökseen. Todella hyvä kirja, joskin loppuratkaisu jätti hieman erikoisen maun suuhun. En vielä tiedä, kuinka siihen suhtautuisin. Seuraavana vuorossa Sabaa Tahirin An Ember in the Ashes. Ensin kuitenkin tauon paikka.

Sivuja luettu: 275

Klo 23:45– Tauko ohi ja takaisin kirjan pariin.

Voisi jatkaa lukemista. Alkoi väsyttää yhtäkkiä aivan älyttömästi, vaikka luulin että paljon myöhempään jaksaisin valvoa. Toisaalta viime yönä jäivät ne unet vähän lyhemmiksi ja siivosin tänään parvekkeen, että ehkäpä siinä sitä syytä... Noh, luen sen minkä jaksan ja jatkan sitten huomenna. 

27.6., klo 3:00 – Ei jaksa enää lukea.

Jaksoin lukea vielä 70 sivua, mutta sitten väsymys vei voiton ja pistin kirjan syrjään. Tarina vaikuttaa todella hyvältä enkä haluan laimentaa sitä siksi etteivät silmät pysy auki. Jumituin sitten kuitenkin Youtuben ääreen... Voisi alkaa nukkumaan.

Sivuja luettu: 345

Klo 13:40 – Sain vasta nyt kiskottua itseni ylös sängystä.

Sain vasta nyt herättyä ja olen edelleen ihan tiltissä. Nukuttaaaa... mutta minulla on vielä vähän yli neljä tuntia aikaa lukea ja haluan edetä vielä jonkin verran. Pakko keittää niin vahvaa kahvia että lusikka jää pystyyn.

Klo 17:25 – Jumittaa ja väsyttää.

Nyt takkuaa ja pahasti. On jumittanut koko päivän enkä ole edennyt kunnolla missään kirjassa. Aloitin Tahirin kirjan rinnalle Sarah J. Maasin Heir of Firen. Molemmat kirjat vaikuttavat hyviltä, mutta kun lukeminen ei nyt yleisesti ottaen suju niin niihin keskittyminen on vaikeaa. Väsymys painaa mieltä niin raskaasti että olo on ihan turtunut. Tekisi mieli vain kaivautua takaisin sänkyyn ja nukkua kellon ympäri, mutta olen muutenkin nukkunut jo tyyliin kymmenen tuntia tästä maratonista niin ei raaski enää. Univelka alkaa selvästi ottaa kiinni. On tämä nyt niin vaikeaa :D No, puoli tuntia vielä!

Sivuja luettu: 506

Klo 18:10 – Urakka ohi.

En ole viimeiseen puoleen tuntiin enää lukenut, sillä kun ei suju niin ei väkisin. Maratoni meni aikalailla niin kuin odotin, eli jotain sain aikaan, mutta mihinkään huippulukemiin en päässyt. Sain kuitenkin lukufiiliksen takaisin ja aion An Ember in the Ashesin lukea mahdollisiman pian loppun, sillä hyvä kirja on kyseessä.

~ ~ ~ ~ ~

Jälkifiilikset
 

Luettua:

Blake Crouch: Wayward Pines: Ei pakotietä, 275 sivua

Sabaa Tahir: An Ember in the Ashes, 156 sivua

Sarah J. Maas: Heir of Fire, 76 sivua

Luettua yhteensä: 507 sivua

24 tunnista luin yhteensä ehkä 7-8 tuntia. Univelka alkoi painaa tänään niin kovasti, että oli silkkaa tuskaa nousta silloin yhden jälkeen. Nämä maratonit tulevat nyt vähän huonoon saumaan, kun en ole virkeimmilläni :D

Mutta viis tuosta määrästä, sillä pääsin siihen ultimaattiseen tavoitteeseeni: saada takaisin sen, tavoittelevani lukufiiliksen, mitä olen koko kesäkuun ajan kaivannut ja hakenut. Olen aivan varma, että tämän rykäisyn jälkeen lukemiseni sujuu vallan mainiosti. On ollut ikävä aktiivista lukemista. Haluan lukea Tahirin teoksen loppuun mahdollisimman pian, sillä se vaikuttaa aivan mahtavalta.

Tsemppiä vielä niille, jotka urakkaa jatkavat! :)

Kesäisen lukumaratonin valmisteluja

Huomenna alkaa blogistanian viides kesälukumaratoni! Jeeee!

Olen suunnilleen valinnut kirjat, jotka aion/haluan/yritän lukea. Saatan kyllä helposti seilata teosten välillä, sillä tämänhetkinen mielialani on todella ailahteleva. Yksi kirja houkuttelee juuri nyt, mutta sitten on tuo toinen, ehkä myös kolmaskin... Olen koko kesäkuun aikana lukenut niin vähän, että hieman hirvittää, kuinka jaksan loikata maratoniin ”kylmiltään”.

No, vaikka en pystyisi keskittymään lukemiseen ja saisinkin vain parisataa sivua luettua, se ei nyt juurikaan haittaisi. Tärkeämpää on saada se lukemisen fiilis ja rytmi takaisin, joita onkin ollut jo ikävä. Tv-sarjat ovat vallanneet elämäni viimeisten kolmen viikon aikana niin tehokkaasti, että alkaa lähinnä jo kyllästyttää tuo ruudun tuijottaminen.

Työpöytäni reunalla on pinossa tällä hetkellä kuusi aivan erityisen kovasti houkuttelevaa teosta, jotka olen maratonille varannut:

• Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
• Susan Ee: End of Days (Penryn and the End of Days, #3)
• Sabaa Tahir: An Ember is the Ashes (An Ember in the Ashes, #1)
• Megan Miranda: Hysteria
• Blake Crouch: Wayward Pines: Ei pakotietä (Wayward Pines, #1)
• Sarah J. Maas: Heir of Fire (Throne of Glass, #3)

Tahirin kirja on näistä se, johon aion ensisijaisesti keskittyä, sillä mieleni halajaa tällä hetkellä jotain oikein kovasti kehuttua YA-kirjaa (joka ei kuitenkaan ole jatko-osa). Lisäksi aion yrittää ehtiä myös Maasin kirjaan. Susan Een End of Daysille taidan omistaa ihan oman päivänsä, mutta olkoon sekin nyt tuossa pinossa. Saatan lukea jotain e-kirjaakin, sillä aina kun minulla on näin vetämätön olo fyysisten kirjojen kanssa, e-kirjat auttavat fiiliksen nostattamisessa niiden ollessa niin helppoja. E-kirjaksi olen valinnut Melissa Grayn The Girl at Midnightin, joka on kiinnostanut minua jo kauan.

Saa tosiaan kyllä nähdä, miten huomenna sujuu. Tämänhetkisistä tuntemuksista huolimatta olen ihan positiivisin mielin ja uskon pystyväni edes jonkintasoiseen suoritukseen. Jos ei niin otan uusinnan sitten omia aikojani :D

Aloitan lukemisen todennäköisesti aika myöhään (kenties alkuillasta?), sillä aion nukkua pitkään. Lisäksi luen parhaiten illalla/yöllä, kun mitkään häiriötekijät eivät vaivaa ja kaikki ympärillä on hiljaista ja liikkumatonta. Aion tehdä itse maratonin seuraamiseen vielä erikseen oman päivittyvän postauksen.

Huomenna kuulemme siis luku-urakan merkeissä!

Blogistanian kesälukumaraton + GoT + Outlander

Hyllytontun höpinöitä -blogissa järjestetään lukumaratoni, jonka ajankohta on 26.6.2015. Osallistua voit yllä mainitun blogin kommenttikentässä, joten tule ihmeessä mukaan! Kesäinen lukumaratoni järjestetään nyt viidennen kerran ja itse osallistun toivoen, että session aikana saan lyhennettyä lukulistaani edes parilla teoksella. Tein kesäkuulle suuret lukusuunnitelmat, mutta olen pahasti niistä jäljessä. Yksi syy: Game of Thrones.

Ollaan nyt kaverin kanssa viimeisten kahden viikon aikana katsottu neljä kautta yhtä kaikkien aikojen mahtavinta sarjaa. Olemme kulkeneet tunneskaalan päästä päähän monta kertaa, tuijottaneet paskahalvauksen saaneena paria kohtausta ja hurranneet kovaan ääneen eräälle ”tragedialle” (sarja tuo meissä esiin parhaat piirteemme :D). Game of Thrones on yksi kaikkien aikojen pahimmista mindfuckeryistä ikinä. Hahmot puukottavat toisiaan selkään (tämä kirpaisee aivan erityisesti) ja kuolevat laumoittain, tilanteet vaihtuvat todella nopeasti ja edelleen pitää epäillä tiettyjen hahmojen motiiveja ja miettiä, mihin he pyrkivät. Eipähän ainakaan ole tylsää sarjaa katsoessa.

Olen tullut siihen tulokseen, että ainoa hahmo josta uskallan todella tykätä on Jaqen H'ghar.

♥♥♥

On suorastaan naurettavaa, miten kovasti olen kyseiseen hahmoon kiintynyt (enkä toivu ikinä, jos hänelle tapahtuu jotain...) :D On niitä muitakin hyviä hahmoja joiden puolesta pelätä. Tyrion. Arya. Jon Snow. Daenerys. Viime aikoina jopa Jamie Lannister (kuka olisi uskonut!). Loput suosikkini sitten ovatkin lahdattu todella julmasti ja verisesti. Kiitos särystä ja kivusta, George R.R. Martin.

Suunnitellaan kaverin kanssa huomiselle ja ylihuomiselle vitoskauden katsomista ja odotan jo kauhulla, kuka kuolee seuraavaksi. Shit's about to hit the fan...

Game of Thronesin ohella olen viettänyt jonkin verran aikaa myös kirjojen parissa. Aktiivisesti luen Diana Gabaldonin Muukalaista, joka on nyt viimein kunnolla napannut minut mukaansa. Kirja ei tehnyt ensimmäisten parin sadan sivun aikana suurta vaikutusta vaikka sitä mielelläni luinkin. Kyllä se into siitä kuitenkin elpyi. Ihan hirveästi ei kirjassa tapahdu, mutta Gabaldon osaa kirjoittaa sen verran kiinnostavaa tekstiä ja hupaisaa dialogia, että ahmin sivuja aivan huomaamattani.

En voinut hillitä itseäni ja aloitin Outlander-tv-sarjan katsomisen. Pidän huolen etten katso ohi kohdan mihin kirjassa olen edennyt, mutta se on vaikeaa ja kysyy itsehillintää. Haluaisin vain katsoa sarjan yhdeltä istumalta ja huokailla sen autenttista tunnelmaa ja puvustusta ja maisemia... ja Sam Heughania, joka sopii Jamien rooliin aika pirun täydellisesti. Samin ansiosta opin pitämään kirja-Jamiesta. Kesti aika monta jaksoa oppia pitämään myös Caitriona Balfesta Clairen roolissa, mutta nyt kun puolet sarjasta on katsottu voin todeta hänen kyllä sopivan Claireksi todella hyvin. Nautin muuten aivan suunnattomasti päähenkilöparin välisestä kemiasta ja ruudulla he sopivat mahtavasti yhteen.

Niin viihdyttävää :D

Sarja on kaiken kaikkiaan ollut todella hyvä ja uskollinen kirjalle, antaen sitä kaipaamaani perspektiiviä kerrontaan, syventäen hahmoja ja tehden heistä kiinnostavampia. Olen erittäin tyytyväinen sekä lukemaani että näkemääni.

Että tällaista täällä :D Lukumaratonia odotan nyt kovasti, sillä minulla on monia kirjoja, joiden perään olen haikaillut jo pidemmän aikaa. Ennen maratonia aion kuitenkin lukea loppuun Gabaldonin kirjan ja yrittää suoriutua vihdoin myös Anthony Doerrin teoksesta. Sitä onkin jo odotettu.

Kuulkaamme piakkoin enemmänkin Outlanderin merkeissä!

Hyvää juhannusta kaikille! :)