Nimi: Veljensä vartija
Alkuteos: Dance of Death
Trilogia/sarja: Pendergast, #6 (neljäs suomennettu osa)
Kirjailija: Douglas Preston & Lincoln Child
Kääntäjä: Pekka Marjamäki
Julkaisuvuosi: 2005 (suomeksi 2012, Gummerus)
Sivuja: 620 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆
Takakannesta: FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergastin pahin vihollinen on vaaninut häntä koko hänen ikänsä. Jo vuosikymmeniä tämä on suunnitellut täydellistä rikosta, ja nyt hetki on koittanut. Pendergastilla on vastassaan vihollisista kauhein –pirullisen ovela, häiriintynyt ja huippuälykäs veljensä Diogenes, joka asettaa veljelleen äärimmäisen haasteen: pysäytä minut jos voit…
Pendergast seuraa voimattomana, kuinka hänelle läheisiä ihmisiä murhataan kauhistuttavilla tavoilla, joihin kätkeytyy viittaus suvun historiaan. Kaiken huipuksi johtolangat viittaavat häneen itseensä. Apunaan taistossa mielipuolista veljeään vastaan Pendergastilla on vain vanha ystävänsä, New Yorkin poliisin komisario Vincent D’Agosta - joka on todennäköisesti itsekin tulevien uhrien listalla.
Ajatukseni: Tämä osa on erilainen muihin sarjan kirjoihin verrattuna. Se on osa suurempaa kokonaisuutta, jota ei voi lukea yksittäisenä kirjana.
Veljensä vartija on toinen osa Pendergast-sarjan sisäisessä Diogenes-trilogiassa, jossa yhteen ottavat erikoisagentti A.X.L. Pendergast ja hänen huippunerokas, mutta julma veljensä Diogenes. Diogenes on vuosikymmeniä suunnitellut täydellistä rikosta ja haastaa nyt veljensä häijyyn peliin: ellei Pendergast onnistu pysäyttämään häntä, Diogenes tulee yksi kerrallaan murhaamaan tämän ystäviä ja tuttuja. Apunaan Pendergastilla on vanha ystävä ja komisario Vincent D'Agosta ja yhdessä he kilpailevat aikaa vastaan ratkaistakseen Diogeneen julman pelin.
Veljensä vartija on enemmän tavallinen murhamysteeri eikä flirttaile yliluonnollisten elementtien kanssa samalla tavalla mitä aikaisemmat sarjan aiemmat teokset. Olen juuri tästä luonnollisen ja yliluonnolisen välisellä rajalla steppaulusta pitänyt, joten sen puutos vähän harmitti. Lisäksi tässä osassa on hyvin selvää, että se kuuluu triogiaan ja että etenkin tämä ja seuraava osa, Kuolleiden kirja kannattaa lukea mahdollisimman lähellä toisiaan. Pendergastin ja Diogeneen tarina on äärimmäisen mielenkiintoinen ja jättää kaipaamaan monia vastauksia, jotka (toivottavasti) saamme trilogian viimeisessä osassa.
Pidin eniten Pendergastin henkilöhistoriasta, joka on aina ollut hyvin salaperäinen sarjan aikana. Saamme joka kirjassa aina vähän enemmän tietää hahmosta, mutta tässä osassa saamme tietää huomattavasti enemmän mitä aiemmin edes yhteensä. Diogeneen hahmo tuo erikoista vastapainoa Pendergastille luonteiden suhteen, mutta jäin kaipaamaan sitä THE tiedonjyvästä heidän jäätävän huonoissa (understatement!) väleissä. Miksi Diogenes vihaa veljeään niin suunnattomasti? Mitä oikein tapahtui heidän lapsuudessaan? Mitä Pendergast yrittää työntää mielestään?
Näitä kysymyksiä sitä tuli pohdittua. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka niin tasainen ja vahva hahmoi kuin Pendergast romahtaa veljeensä liittyen muistojen painosta. Ja sitten on Viola Maskelene... Awawaw oikeasti, en millään malta odottaa, että pääsen näkemään miten Pendergastin ja Violan whatever-it-is tulee vielä kehittymään!
Tässä osassa tutustumme muihinkin vanhoihin tuttuihin, kuten tohtori Nora Kellyyn ja reportteri Bill Smithbackiin Ihmeiden kabinetista sekä vilkaisemme myös Corrieta Kuoleman asetelmasta. Toivon kovasti, että Corrieta näemme vielä enemmän, sillä pidin hänestä kovasti Kansasin maissipeltojen keskellä. Vähän kyllä luulen, että joku näistä hahmoista menettää vielä henkensä, koska ei Pendergastkaan nyt mikään supersankari ole ja Diogenes todella vihaa veljeään.
Veljensä vartija jää hyvin jännittävään kohtaan, mikä suorastaan kiljuen vaatii tarttumaan seuraavaan osaan mahdollisimman pian. Onneksi tätä sarjaa on vielä niin monta osaa jäljellä, sille minulle Pendergastit ovat niin ♥ ♥ ♥
Lukunäyte: Luku 12, sivut 102-103
D'Agosta tyrmistyi toviksi täysin. Hänen oli vaikea uskoa kuulemaansa – ääni oli tuttu ja silti jotenkin omituinen. Hän yritti puhua, mutta painoi hansikoidu kätensä entistä tiukemmin hänen suutaan vasten.
”Hys.”
Mies piteli D'Agostaa tiukasti otteessaan, kurkisti varovaisesti piemään kellarikäytävään ja katsoi huolellisesti molempiin suuntiin. Sitten hän työnsi D'Agostan helläkätisesti ulos kapeaan kylkykyätävään ja talutti tämän korkeita kevyttiiliseinäisiä käytäviä pitkin kellarikerroksen perukoille. Viimein mies pysähtyi naarmuuntuneen metallioven eteen. Ovessa ei ollut minkäänlaista kylttiä, ja se oli maalattu samala keltaisella maalilla kuin seinätkin. Ilmeisestirakennuksen lämpökeskus sijaitsi jossain lähistöllä, sillä D'Agosta kuuli lämmityslaitteiden matalaa huminaa. Mies vilkaisi jälleen ympärilleen ja jäi sitten hetkeksi tutkailemaan ovenkarmissa olevaa pientä hämähäkinseittiä. Lopulta hän veti taskustaan avaimen, avasi oven ja sysäsi D'Agostan sisälle. Sitten hän sulki oven ja pani sen lukkoon.
”Mukava nähdä sinua, Vincent. Vaikutat varsin hyvinvoivalta.”
D'Agosta ei saanut sanaa suustaan.
Pendergast –sarja
Relic (1995)
Reliquary (1997)
The Cabinet of Curiosities | Ihmeiden kabinetti (2001/2009)
Still Life with Crows | Kuoleman asetelma (2003/2010)
Brimstone | Tulikivi (2004/2011)
Dance of Death | Veljensä vartija (2006/2012)
The Book of the Dead | Kuolleiden kirja (2006/2013)
The Wheel of Darkness | Pimeyden pyörä (2007/2015)
Cemetery Dance | Kuoleman naamio (2009/2016)
Fever Dream (2010)
Cold Vengeance (2011)
Two Graves (2012)
12.5 Extraction (2012)
White Fire (2013)
Blue Labyrinth (2014)
Crimson Shore (2015)
The Obsidian Chamber (2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!