Yksin Marsissa - Andy Weir

Nimi: Yksin Marsissa

Alkuteos: The Martian

Kirjailija: Andy Weir

Kääntäjä: Kaj Lipponen

Julkaisuvuosi: 2011/2014 (suomeksi 2015, Into)

Sivuja: 387 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn ensimmäisellä miehitetyllä lennolla Marsiin. Evakuoinnin aikana astronautti Mark Watneyn avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Watney jää yksin - vailla keinoa, jolla ilmoittaa Maahan olevansa elossa. Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokavarastonsa loppuisivat kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti hän ei ehtisi edes nääntyä nälkään, sillä vaurioitunut laitteisto, säälimätön ympäristö tai pelkkä inhimillinen virhe ovat omiaan tappamaan hänet ensin.

      Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka kävelee Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Watney ei kuitenkaan ole valmis antamaan periksi, vaan hän turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Riittääkö neuvokkuus voittamaan ylitsepääsemättömät esteet?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Ei ollut kenties ihanteellista nähdä leffa ennen kirjan lukemista, mutta onneksi se ei haitannut lukukokemustani ollenkaan. Jännitin Mark Watneyn huikeaa selviytymistarinaa ihan kympillä ja pelkäsin hänen puolestaan, vaikka tiesinkin mitä tulisi tapahtuman.

Mark Watney on yksi kuudesta Ares 3:n astronauteista, joiden tehtävänä on tutkia Marsia kahden kuukauden ajan ja palata sitten turvallisesti takaisin maahan. Mutta kuudentena tutkimuspäivänä, solina, ryhmä joutuvat rajuun hiekkamyrskyyn, joka pakottaa heidät keskeyttämään tehtävän ja paeta planeetalta. Watney kuitenkin joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena muu ryhmä luulee hänen kuolleen ja he lähtevät ilman häntä. Mutta hups, Mark onkin elossa ja nyt hänellä on hurja tehtävä edessään: selvitä yksin Marsissa, planeetalla jolla mikään ei kasva, neljä vuotta seuraavaa Mars-lentoa odottaen. On sanomattakin selvää, että mahdollisuudet tähän ovat erittäin laihat, mutta tämä humoristinen botanisti jos kuka keksii keinot.

Yksin Marsissa on elämys. Kyseessä on selviytymistarina potenssiin tuhat, joka vie vaikeat olosuhteet äärimmilleen ja kirjoittaa eloonjäämiskamppailulle uuden merkityksen. En voisi kuvitella miten paljon pidemmälle hommaa oltaisi voitu viedä, sillä nyt pelaillaan erittäin ohuilla mahdollisuuksilla aivan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Weir antoi tarinallaan minulle about kaiken, mitä olisin voinut pyytääkään.

Mark Watney on aivan yllättävän hauska heppu ja hänen tarinastaan saa paljon huumoria revittyä. Hän on neuvokas ja keksii konstit selviytyä niin karuissa olosuhteissa. Hän aikoo selviytyä eikä jääkään tuleen makaamaan. Välillä sitä ihan ällistyi miten hän osasi suoriutua kaikesta niistä vastaan tulleista tilanteista. Hän on nerokkain ihminen mitä Mars on koskaan – tai vastaavasti tuleekaan – päällään kantamaan.

Kirja oli luonnollisesti täynnä fysiikkaa, kemiaa ja tekniikkaa, joka voitaisiin tehdä aivan äärimmäisen vaikeaselkoiseksi ja tylsäksi. Mutta tässä en kokenut sellaista. Pidin Watneyn narraatiota näistä asioista varsin selkeänä ja se on jo paljon sanottu se, sillä mikään asiantuntija en ole, vaikka tiedettä rakastankin. Toki osa asioista menivät vähän yli hilseen, mutta pääasiassa olin kartalla tapahtumista.

Minulla kesti hiukan aikaa tottua Markin ääneen ja alussa monet hänen letkautuksensa menivät vähän ohi. Tämä johtui hyvin pitkälti suomennoksesta, mutta ei siten että se olisi ollut huono. Ei, tämän kirjan suomennos on sieltä paremmasta päästä, mutta kaikki vitsit ja letkautukset eivät yksinkertaisesti käänny hyvin suomen kielelle ja ne menettivätkin sen särmänsä ja huumorinsa. Osa vitseistä tosin oli kyllä melkoisen kömpelösti käännetty, esimerkkinä rautamies. Eikö Iron Man ole niin universaalisti tunnettu, että sen olisi voinut jättää kääntämättä? Rautamies ei heti ensi näkemältä sanonut minulle yhtään mitään.

Koska ehdin nähdä elokuvan ensin, näin miljöön mielessäni erinomaisesti ja kuulin Mark Watneyn Matt Damonin äänenä. Kirjassa toivoin enemmän Marsin ja miljöön kuvailua ja sitä avaruuden ja yksinolontunnetta niin suurella ja tyhjällä planeetalla, joten leffa täydensi tätä pientä puutetta.

Toinen pieni puutos kirjassa oli tunneskaalan laajentumattomuus myös niihin negatiivisiin tunteisiin. Odotin Markin käyvän myös siellä tunteiden pimeällä puolella tilanteeseensa nähden. Hän on yksin Marsissa joten odotin hänen siinä häkellyttävän optimistisessa mielentilassaan käyvän myös edes vähän apatian puolella. Ei edes masennuksen, vaan edes pienimuotoisen apaattisuuden odotin käyvän Markin mielessä. Tuntui vain hieman epäuskottavalta että hän kykenee niin pitkän aikaa pitämään tunnelman korkealla.

Yksin Marsissa oli huippuhyvä kirja, jonka luin läpi hetkessä ja nautin joka hetkestä. Pidin kirjan tieteellisyydestä ja kuinka oikealta se ainakin kuulosti. Pidin siitä, miten realiteetit tässä oli huomioitu ja että Markille anettiin kuitenkin eväät mahdolliseen selviämiseen. Oli kyllä todella huikea lukukokemus kaikin puolin.

Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Kyllä, myös niille jotka kokevat olevansa tieteen ja/tai tekniikan kentällä hieman eksyneitä ;)

Lukunäyte: Luku 1, lokimerkintä: sol 6, sivu 9

Olen melkoisessa kusessa.

      Tämä on harkittu mielipiteeni.

      Kusessa.

      Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.

      En edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä joku löytää nämä muistiinpanot lopulta. Sadan vuoden päästä.

      Tiedoksi: en kuollut kuudentena päivänä. Muu miehistö varmasti luuli niin enkä voi syyttää heitä. Kenties minulle järjestetään kansallinen surupäivä ja Wikipedia-sivullani lukee: ”Mark Watney on ainoa Marsissa kuollut ihminen.”

      Ja se pitää todennäköisesti paikkansa. Koska täällä minä kuolen. En kuitenkaan solina 6 niin kuin kaikki luulevat.

      Katsotaanpa... mistä aloittaisin?