Ystävänpäivän lukumaraton | Loppufiilikset

Kuva Yöpöydän kirjat -blogista.

Tässä postauksessa päivittelen ystävänpäivän lukumaratonin edistymistäni.

14.2.2016, klo 0:00 – Maraton alkaa!

Luulen, että luen pitkälle yöhön sillä heräsin todella myöhään eikä väsymyksestä ei ole tietoakaan. Sepä toisaalta on minulle eduksi, sillä olen ilta- ja yölukija. Aloitan (luonnollisesti) Tolkienin tiiliskivellä, sillä hinku palata siihen vajaan viikon tauon jälkeen on valtava.

Klo 3:20 – Hyvin sujuu.

Kahdesta tornista enää vajaa sata sivua jäljellä ja voi Sam miten sinusta pidänkään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka Frodo onkin Sormuksen kantaja, Sam on tämän tarinan sielu. Ilman häntä Frodo ei olisi selvinnyt matkastaan. Luen tänä yönä Kaksi tornia loppuun ja alan sitten joko nukkumaan tai luen vielä hetken Sudenkorentoa tai aloitan House of Cardsia. 

Sivuja luettu: 109 

Klo 6:40 – Hyvää huomenta, maailma.

Kaksi tornia on saatu päätökseen ja tarinan viimeinen kolmannes polkaistaan liikkeelle. Kaikenlaista on ehtinyt kirjassa tapahtumaan ja totean nyt, että Faramir on äijä. Olisi varmaan varsin sopivaa alkaa kylläkin jo nukkumaan, koska unirytmi ja niin edelleen. Se on tainnut kyllä jo kääntyä päälaelleen... Syytän hyvää kirjaa. Painun nyt nukkumaan. Öitä.

Sivuja luettu: 211 

Klo 14:50 – Aika jatkaa.

Sain itseni siinä puoli yhden maissa hereille ja olen tässä nyt puuhastellut jotain koneen ääressä ja sen sellaista. On kuitenkin aika jatkaa lukemista. Olen hieman pohdiskellut Lotroa ja tulin siihen tulokseen, että jatkan sen lukemista illemmalla ja tässä välissä otan työn alle joko Gabaldonin tai Dobbsin.

Klo 18:40 – Jep :D

House of Cards, people, House of Cards. Aloitin kirjan lukemisen ja alun hämmennyksen jälkeen voin nyt todeta, että tulen varmasti nauttimaan teoksesta aivan valtavasti. Sata sivua luettu ja hykertelen nyt jo tulevia tapahtumia.

Sivuja luettu: 311

Klo 0:15 – Maraton ohi!

Nyt se maratoni on sitten ohi. No miten meni niinku omasta mielestä? Aika hyvin! Luin mielelläni eikä jumittanut pahemmin muuta kuin tietokoneella välillä :D Viimeset tunnit uppouduin täysin Michael Dobbsin House of Cardsiin ja johan kyllä on menoa. En yhtään tiedä vielä minkä aseman otan, kenen puolella olen tai mihin tässä kaikessa tähdätään. Francis Urquhart on häijyn nerokas hahmo.

Maratonin lopullinen saldo on 468 sivua.

Luin...

x J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa 211 sivua
x Michael Dobbsin House of Cardsia 257 sivua

Diana Gabaldon jäi nyt valitettavasti hyllylle, sillä HoC vei minut täysin mennessään. Nooo, kaikkeen ei aina ehdi. Minun oli myös tarkoitus lukea Tolkienia vielä maratonin loppupäässä, mutta sekin vielä jäi. Olen kuitenkin todella tyytyväinen miten olen siinä järkäleessä edennyt, vaikka toisaalta vähän surettaa ettei ole kuin Kuninkaan paluu (+liitteet) jäljellä.

Maratoni meni siis osaltani hyvin ja fiilis on todella mukava. Hyvin etenin näissä kirjoissa ja odotan innolla, että saan ne loppuun!

Hyvää maratoonailua vielä niille, jotka jatkavat :)

Ystävänpäivän lukumaraton 14.2.

Kuva Niina T:n blogista.

Päätin osallistua Yöpöydän kirjat -blogin Niina T:n emännöimään ystävänpäivän lukumaratoniin. Osallistuin samaan maratoniin myös viime vuonna, jonka silloin emännöi Lukutoukan ruokalista -blogi.

En ole tällä viikolla lukenut mitään muuta kuin tenttikirjaa ja nyt kun vihdoinkin siitä möröstä on suoriuduttu, tekee valtavasti mieli palata näiden keskeneräisten teosten pariin. Lukupinkka tulee olemaan aika lailla sama mitä tammikuun lopun lukumaratoniviikolla, mutta Julianna Baggottin Pure vetää tällä hetkellä henkeä tauolla ja sen sijasta saatan yrittää ehtiä Michael Dobbsin House of Cardsiin.

Taru Sormusten Herrasta -trilogiassa olen tällä hetkellä menossa sivulla 562 ja Helmin syvänteen taistelu on nyt päättynyt. Rautapihaan käydään seuraavaksi ja edessä on yksi Kahden tornin lempikohtauksiani ♥ Ihanaa päästä nyt jatkamaan vajaan viikon (pakollisen) tauon jälkeen! Luen tätä kirjaa melkeinpä liian nopeaa tahtia nyt, sillä alun perin ajattelin saavani tämän loppuun ehkä maaliskuun lopulla. Hyvä kirja vie todella mennessään.

Diana Gabaldonin Sudenkorennossa olen pian puolivälin kieppeillä (sivulla 329) ja nyt huojentuneena voin sanoa, että jännien tapahtumien äärellä vihdoin ollaan. Ehkä nyt päästään kunnolla käsiksi juoneen. Sure hope so! Katsoin muuten tv-sarjan season 2:n trailerin ja johan oli huikea. Jännä miten eri tavalla kirja ja tv-sarja minuun vaikuttavat: kirja ei nyt vain oikein niin kovasti nappaa ja Claire ja Jamie ovat mielestäni aika paatoksellinen pariskunta muiden asioiden kiinnostaessa enemmän, kun taas tv-sarjassa en saa heistä tarpeekseni. Outlander on kyllä todella jännä vastapeluri minulle, sillä toisaalta olen täysin tarinan vedossa kun taas toisaalta en sitten hiffaa tätä valtavaa hypeä. Ehkä minun pitää antaa tälle sarjalle vain kunnolla aikaa, mutta kuinka monta osaa ja tuhatta sivua pitäisi lukea ennen kuin olisin täysin hullaantunut? Vähän veikkaan, että minulle tämä massiivinen sarja tulee olemaan miellyttävää, vaikkakin aika keskinkertaista luettavaa. Aina ei voi voittaa.

Michael Dobbsin House of Cards on listallani siksi, että haluan lukea teoksen ennen kuin katson Netflixin tv-sovituksen. Olen kuullut näiden olevan todella erilaisia toisistaan, mutta haluan silti kirjan ensin lukea. Toivottavasti on hyvä, sillä ainakin sarjasta olen kuullut huippuja juttuja ja veljeni on jo pari vuotta minulle sitä suositellut. Luotan häneen makuunsa, sillä hän minulle alun perin Game of Thronesiakin suositteli.

Aloitan maratoonaamisen puoliltaöin ja teen sitä varten erikseen päivittyvän postauksen.

Hyvää ystävänpäivää ja lukumaratonia kaikille! :)

Kirja Tag

Ensimmäisen tag-postauksen aika! Olen jo jonkin aikaa suunnitellut tekeväni jotain muutakin tänne blogiin kirja-arvioiden ja koostepostasten lisäksi, joten tässä on nyt askel sitä kohti. Tagit ovat olleet BookTuben puolella niin hauskaa seurattavaa, että haluan kokeilla niitä täällä blogissa tekstimuodossa. Kirja tagin nappasin Kirjavarkaan tunnustuksia -blogista, joka Riikan Lukijan roolissa -blogista lähti liikkeelle!

1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka, jossa luet?

Yleensä luen sängyllä.

2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?

Kirjanmerkki! Kirjanmerkit ovat ihan parhaita :D

3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko aina sivun tai kappaleen loppuun?

Luen aina luvun loppuun. En osaa lopettaa kesken, sillä en halua jättää jotain kohtausta roikkumaan keskeneräisenä.

4. Syötkö tai juotko lukiessasi?

Harvoin syön mitään, mutta juon usein kahvia, teetä tai vettä.

5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella televisiota lukiessasi?

Telkkaria en pidä päällä, mutta musiikkia voin kuunnella jos se on jotain instrumentaalista. Esim. nyt kun luen Lotroa, hiljaisena taustamusiikkina minulla on leffojen soundtrack. Kuuntelen musiikkia, jos koen sen auttavan kirjaan syventymistä tai luo tunnelmaa.

6. Luetko kotona vai missä vain?

Periaatteessa missä vain, riippuen tilanteesta. Kotona, junassa, autossa, mökillä, kaverin luona, kirjastossa... Kaikki käy!

7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?

Hiljaa päässä, mutta joskus saatan lausua tietyt sanat tai nimet ääneen kuullakseni niiden ääntämyksen ja painotuksen. Jos luen jotain fantasiaa, tapailen ääneen vieraita sanoja saadakseni niistä paremman käsityksen. Dol Guldur, Cirith Ungol, Osgiliath, Fangorn... näitähän riittää.

8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?

Pyrin lukemaan kaikki sivut, mutta aina ei vain pysty tai jaksa. Jos vaikka joku taistelukohtaus kestää kymmeniä sivuja (The Hunt for Atlantis), saatan surutta hypätä pari sillä en usko niiden muutaman sivun olevan nyt elintärkeitä tarinan juonen kannalta. Mutta yleisesti ottaen luen kaikki.

9. Hajoaako kirjan selkä lukiessasi vai pysyykö se kuin uutena?

Ei hajoa, jos suinkin vain pystyn sen estämään (ja olen masteroinut tämän taidon hyvin vaikka itse sanonkin)! Lainaan kirjojani vain harvoille ja valituille ja heillekin tolkutan varmaan kymmenen kertaa että haluan saada sen samassa kunnossa takaisin :D Haluan pitää kirjani siisteinä ja ehjinä. Minulle on käynyt joskus moooonta vuotta sitten siten, että kirjan selkä taitui niin useasti ja pahoin että se lopulta hajosi käsiin.

10 Kirjoitatko kirjoihin?

Ainoa kirja johon olen koskaan kirjoittanut oli Fifty Shades of Grey ja siihenkin siksi, etten välittänyt piiruakaan kirjan kohtalosta. Lukemani jälkeen ”lahjoitin” trilogian kaverilleni (=pakotin ottamaan), koska en halunnut säilyttää niitä hyllyssäni. Hän varmaan nauttii kirjoituksistani jos koskaan päätyy sitä scheissea lukemaan. Mutta siis en kirjoita kirjoihini, sillä se käy vastaan sääntöäni pitää kirjat siisteinä ja ehjinä.

Nappaa sinäkin tagi mukaan :)  

Yksin Marsissa - Andy Weir

Nimi: Yksin Marsissa

Alkuteos: The Martian

Kirjailija: Andy Weir

Kääntäjä: Kaj Lipponen

Julkaisuvuosi: 2011/2014 (suomeksi 2015, Into)

Sivuja: 387 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn ensimmäisellä miehitetyllä lennolla Marsiin. Evakuoinnin aikana astronautti Mark Watneyn avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Watney jää yksin - vailla keinoa, jolla ilmoittaa Maahan olevansa elossa. Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokavarastonsa loppuisivat kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti hän ei ehtisi edes nääntyä nälkään, sillä vaurioitunut laitteisto, säälimätön ympäristö tai pelkkä inhimillinen virhe ovat omiaan tappamaan hänet ensin.

      Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka kävelee Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Watney ei kuitenkaan ole valmis antamaan periksi, vaan hän turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Riittääkö neuvokkuus voittamaan ylitsepääsemättömät esteet?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Ei ollut kenties ihanteellista nähdä leffa ennen kirjan lukemista, mutta onneksi se ei haitannut lukukokemustani ollenkaan. Jännitin Mark Watneyn huikeaa selviytymistarinaa ihan kympillä ja pelkäsin hänen puolestaan, vaikka tiesinkin mitä tulisi tapahtuman.

Mark Watney on yksi kuudesta Ares 3:n astronauteista, joiden tehtävänä on tutkia Marsia kahden kuukauden ajan ja palata sitten turvallisesti takaisin maahan. Mutta kuudentena tutkimuspäivänä, solina, ryhmä joutuvat rajuun hiekkamyrskyyn, joka pakottaa heidät keskeyttämään tehtävän ja paeta planeetalta. Watney kuitenkin joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena muu ryhmä luulee hänen kuolleen ja he lähtevät ilman häntä. Mutta hups, Mark onkin elossa ja nyt hänellä on hurja tehtävä edessään: selvitä yksin Marsissa, planeetalla jolla mikään ei kasva, neljä vuotta seuraavaa Mars-lentoa odottaen. On sanomattakin selvää, että mahdollisuudet tähän ovat erittäin laihat, mutta tämä humoristinen botanisti jos kuka keksii keinot.

Yksin Marsissa on elämys. Kyseessä on selviytymistarina potenssiin tuhat, joka vie vaikeat olosuhteet äärimmilleen ja kirjoittaa eloonjäämiskamppailulle uuden merkityksen. En voisi kuvitella miten paljon pidemmälle hommaa oltaisi voitu viedä, sillä nyt pelaillaan erittäin ohuilla mahdollisuuksilla aivan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Weir antoi tarinallaan minulle about kaiken, mitä olisin voinut pyytääkään.

Mark Watney on aivan yllättävän hauska heppu ja hänen tarinastaan saa paljon huumoria revittyä. Hän on neuvokas ja keksii konstit selviytyä niin karuissa olosuhteissa. Hän aikoo selviytyä eikä jääkään tuleen makaamaan. Välillä sitä ihan ällistyi miten hän osasi suoriutua kaikesta niistä vastaan tulleista tilanteista. Hän on nerokkain ihminen mitä Mars on koskaan – tai vastaavasti tuleekaan – päällään kantamaan.

Kirja oli luonnollisesti täynnä fysiikkaa, kemiaa ja tekniikkaa, joka voitaisiin tehdä aivan äärimmäisen vaikeaselkoiseksi ja tylsäksi. Mutta tässä en kokenut sellaista. Pidin Watneyn narraatiota näistä asioista varsin selkeänä ja se on jo paljon sanottu se, sillä mikään asiantuntija en ole, vaikka tiedettä rakastankin. Toki osa asioista menivät vähän yli hilseen, mutta pääasiassa olin kartalla tapahtumista.

Minulla kesti hiukan aikaa tottua Markin ääneen ja alussa monet hänen letkautuksensa menivät vähän ohi. Tämä johtui hyvin pitkälti suomennoksesta, mutta ei siten että se olisi ollut huono. Ei, tämän kirjan suomennos on sieltä paremmasta päästä, mutta kaikki vitsit ja letkautukset eivät yksinkertaisesti käänny hyvin suomen kielelle ja ne menettivätkin sen särmänsä ja huumorinsa. Osa vitseistä tosin oli kyllä melkoisen kömpelösti käännetty, esimerkkinä rautamies. Eikö Iron Man ole niin universaalisti tunnettu, että sen olisi voinut jättää kääntämättä? Rautamies ei heti ensi näkemältä sanonut minulle yhtään mitään.

Koska ehdin nähdä elokuvan ensin, näin miljöön mielessäni erinomaisesti ja kuulin Mark Watneyn Matt Damonin äänenä. Kirjassa toivoin enemmän Marsin ja miljöön kuvailua ja sitä avaruuden ja yksinolontunnetta niin suurella ja tyhjällä planeetalla, joten leffa täydensi tätä pientä puutetta.

Toinen pieni puutos kirjassa oli tunneskaalan laajentumattomuus myös niihin negatiivisiin tunteisiin. Odotin Markin käyvän myös siellä tunteiden pimeällä puolella tilanteeseensa nähden. Hän on yksin Marsissa joten odotin hänen siinä häkellyttävän optimistisessa mielentilassaan käyvän myös edes vähän apatian puolella. Ei edes masennuksen, vaan edes pienimuotoisen apaattisuuden odotin käyvän Markin mielessä. Tuntui vain hieman epäuskottavalta että hän kykenee niin pitkän aikaa pitämään tunnelman korkealla.

Yksin Marsissa oli huippuhyvä kirja, jonka luin läpi hetkessä ja nautin joka hetkestä. Pidin kirjan tieteellisyydestä ja kuinka oikealta se ainakin kuulosti. Pidin siitä, miten realiteetit tässä oli huomioitu ja että Markille anettiin kuitenkin eväät mahdolliseen selviämiseen. Oli kyllä todella huikea lukukokemus kaikin puolin.

Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Kyllä, myös niille jotka kokevat olevansa tieteen ja/tai tekniikan kentällä hieman eksyneitä ;)

Lukunäyte: Luku 1, lokimerkintä: sol 6, sivu 9

Olen melkoisessa kusessa.

      Tämä on harkittu mielipiteeni.

      Kusessa.

      Se minkä piti olla elämäni hienoimmat kaksi kuukautta, muuttui painajaiseksi kuudentena päivänä.

      En edes tiedä lukeeko tätä kukaan. Ehkä joku löytää nämä muistiinpanot lopulta. Sadan vuoden päästä.

      Tiedoksi: en kuollut kuudentena päivänä. Muu miehistö varmasti luuli niin enkä voi syyttää heitä. Kenties minulle järjestetään kansallinen surupäivä ja Wikipedia-sivullani lukee: ”Mark Watney on ainoa Marsissa kuollut ihminen.”

      Ja se pitää todennäköisesti paikkansa. Koska täällä minä kuolen. En kuitenkaan solina 6 niin kuin kaikki luulevat.

      Katsotaanpa... mistä aloittaisin?

Liebster Award -tunnustus, #3

Cillain Wonderlandin Cilla ehti laittaa minulle tämän haasteen vielä viime vuoden puolella. Kiitos Cilla! Olen tähän vastannut viimeksi lokakuussa, joten homma onkin jo tuttu.

Haasteessa toimitaan seuraavasti:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1. Opitko lukemaan koulussa vai jo aikaisemmin?

Aikaisemmin. Olin kolmevuotias kun opin eikä kukaan aluksi meinannut uskoa sitä :D Sitten kun aloin lukea tarhatätien kanssa samaan aikaan niin johan ihmeteltiin.

2. Muistatko tai onko sinulle kerrottu, mikä oli ensimmäinen kirja, jonka olet itse lukenut?

Ei mitään muistikuvia. Varmaan jotain Disneyn satukirjoja tai vastaavaa.

3. Miten suhtaudut elokuviin, jotka pohjautuvat kirjoihin?
Ristiriitaisasti. On olemassa aivan häkellyttävän upeita adaptaatioita (Taru Sormusten Herrasta -trilogia) ja toisaalta sitten umpisurkeita (Percy Jacksonit). Odotan aina pelon ja jännityksen sekaisin tuntein näitä kirjaan pohjautuvia elokuvia, mutta pyrin pitämään odotukseni matalina etten vain pettyisi.

4. Kuinka paljon kiinnyt kirjojen hahmoihin?
Joihinkin niin kovasti että sisimpään sattuu (Connor, Risa, Sormuksen saattue, Karou, Akiva, Deryn, Alek, Maddie, Julie...) ja osasta en sitten saa mitään kosketuspintaa tai yksinkertaisesti pidä heistä yhtään.

5. Oletko koskaan itkenyt lukiessasi kirjaa?
Kyllä, monta kertaa.

6. Kirjalahja jouluna tai syntymäpäivänä, hyvä idea vai pitäisikö keksiä jotain muuta? 
Loistava idea! :D Kirjalahjat merkkaavat minulle paljon, sillä koen että lahjan antaja arvostaa harrastustani ja kiinnostuksenkohteitani.

7. Ostatko kirjoja heräteostoksina? 
Kyllä. Nyt viimeisten puolen vuoden aikana en kuitenkaan ole ostanut muuta kuin kaksi kirjaa. Sen sijaan kirjaston kierrätyshyllystä olen kantanut useita teoksia kotiin.

8. Mikä on oudoin tilanne ja paikka, jossa olet lukenut kirjaa?
Hömhöm, mikähän olisi. Olen lukenut kolmenkymmenen asteen pakkasessa kävellessäni kotiin, talvella mökillä keskellä yötä vilttiin käärieytyneenä tulen palaessa ulkogrillissä, luennoilla, kauppajonossa... Jotain tällaista, ei mitään erityisen outoa.

9. Jos sinua pyydettäisiin suosittelemaan yhtä kirjaa, mitä suosittelisit?
Riippuu paljolti kuka kysyy. Lukija vai ei-lukija, vakavien romaanien lukija vai keveämmän YA:n ystävä... Isäni kanssa jaan paljon erilaisia lukuvinkkejä, viimeisimpänä käskin häntä lukemaan Yksin Marsissa. Jos luen tai ostan jonkun hyvin scifin tai historiallisen kirjan, kerron siitä hänelle ja mahdollisesti lainaan teosta.

10. Osallistutko blogeissa kiertäviin lukuhaasteisiin?
Kyllä osallistun, aina kun sattuu vain sopivaan saumaan :)

11. Minkälainen oli joulusi, entä miten juhlistat uutta vuotta? Vastaa kahden eri kirjan nimellä.

Ihania päiviä ja This Is Not a Test

Tuntuu, että kaikki ovat tähän jo vastanneet, joten en laita haastetta enää eteenpäin. Jos joku ei ole vielä vastannut niin napatkaa vaikka nämä samat kysymykset ja tehkää itsekin :)

Viiden kirjan haaste

Sekä Kirjaneidon tornihuoneen Kirjaneito että Lukunurkan Q+Black nakkasivat tämän viiden kirjan haasteen minulle ja nyt on aika antaa omat vastaukseni. Kiitokset molemmille!

1. Kirja, jota luen parhaillaan

x J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta -trilogia

Ihana. Niin ihana. Aaaah, en koskaan tule saamaan tarpeekseni tästä maailmasta. Saattue on nyt lähtenyt matkaan ja fiilis on vielä aika korkealla.

x Diana Gabaldon: Sudenkorento (Matkantekijä, #2)

Alku oli todella mielenkiintoinen, mutta nyt Ranskassa on vietetty yli 200 sivua eikä mitään kovin jännää ole tapahtunut. Clairen ja Jamien auvoinen avio-onni on tullut jo selväksi, joten kaipaisin nyt jotain muutakin sisältöä.

x Julianna Baggott: Pure (Pure, #1)

En ole edelleenkään vakuuttunut. Edelleen tässä kuitenkin yritetään.

+ Läjä muitakin taukoilevia kirjoja.

2. Kirja, josta pidin lapsena

x James Gurney: Dinotopia

Olin umpirakastunut Dinotopiaan, enemmälti sen upean kuvituksen ansiosta. Myös vanhemmalla iällä tarina vei täysin mennessään. Suosittelen!

Lisäksi luin läjäpäin R.L. Stinen kirjoja ja niistä tykkäsin erittäin paljon.

3. Kirja, joka jäi kesken

x David Mitchell: Pilvikartasto

Pakko kyllä myöntää, vaikka kovasti kirpaiseekin. Ei jäänyt kesken siksi, että kirja olisi huono tai muuta sellaista, vaan kun kirjan palautin kirjastoon en enää sitä sitten uudestaan lainannut ja lukutauko venyi ja venyi. En enää näe järkeä jatkaa yli puolentoista vuoden tauon jälkeen kohdasta mihin jäin, joten kun kirjan otan uudelleen työn alle aloitan sen alusta.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

x Elizabeth Wein: Code Name Verity

Voisin vastata niin monia, mutta tämä pomppaa aina ensimmäisenä mieleen kun vaikuttavia lukukokemuksia mietin.

5. Kirja, johon palaan uudelleen

x Colleen McCullough: Troijan laulu

Yksi kaikkien aikojen lempikirjojani, jonka olen lukenut jo neljästi. Niin hyvä.

Nakkaan tämän haasteen seuraaville tyypperöisille:

Notko, se lukeva peikko

The books of my life

Kirjakartano

Kirjaston Kummitus

Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja

Until the Beginning - Amy Plum

Nimi: Until the Beginning

Trilogia/sarja: After the End, #2

Kirjailija: Amy Plum

Kustantaja: HarperTeen

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 321 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: When Juneau's clan disappeared, she lost so much more than her friends and family. She soon discovered everything she thought she knew about her life was a lie. Her people's gifts were actually secret abilities that others wanted, desperately enough to kidnap an entire village.

      Juneau and her new companion Miles's cross-country journey to find her clan has led them to a game preserve in New Mexico. Now Juneau's people are finally within reach, and she will stop at nothing to save them. But she has a target on her back too, because unbeknownst to her she is the key to unlocking everything. To rescue her people - and herself – Juneau must discover what she, and her abilities, are truly capable of.

Ajatukseni: Elämän suuria kysymyksiä osa X: Oliko välttämätöntä jakaa tämä tarina kahteen osaan? Vastaus: Ei.

Juneau on tehnyt kaikkensa pelastaakseen Milesin kuolemalta: hän on antanut tälle klaaninsa salaista lääkettä, Amritia, joka pidentää ihmisen elinikää usealla sadalla vuodella ja tekee immuuniksi kaikille sairauksille. Tuo sama lääke on syynä Juneaun Alaskan klaanin kidnappaamiselle ja sille, miksi häntä ja Milesia jahdataan nyt useamman tahdon toimesta. Juneau ei suostu luovuttamaan klaaninsa suhteen, vaan tekee matkaa edelleen heidän luokseen, käyttäen apunaan luontoa ja sen eläimiä jäljityksessä.

Ei tosiaan ollut tarvetta jakaa tätä tarinaa. Tapahtumat jatkuivat ihan samasta kohtaan mihin edellinen osa loppui ja voisin kuvitella tuon eräänlaisen cliffhangerin olleen syynä jakamiselle. Olisi yhtä hyvin toiminut kyllä vain yhtenä pitkänä kirjana.

Mutta Until the Beginning oli silti todella nappaava ja viihdyttävä teos. Tarinan suunta on jo edellisestä osasta hyvin tuttu, mutta tässä osassa pääsemme tarkastelemaan hahmoja tarkemmin. Juneau on aina vain lähempänä selvittämässä, mitä hänen klaanilleen tapahtui ja samalla hän joutuu pakoilemaan Whitia, entistä mentoriaan, joka on pettänyt heidät kaikki.

Miles erityisesti oli nyt todella näkyvässä asemassa uuden elämänsä kynnyksellä. Häntä ammuttiin kuolettavasti edellisen osan lopulla ja ainoa asia mitä Juneau pystyi tekemään pelastaakseen hänet oli suorittaa rituaali, joka pidentää ikää sadoilla vuosilla ja tekee immuuniksi taudeille. Se myös oletettavasti auttaa luomaan yhteyden Gaiaan, maan voimaan, sekä Yaraan, kaikissa virtaavaan energiaan. Milesin on vaikea käsittää tätä eikä hän oikein osaa hyväksyä tätä uutta elämäänsä.

Roadtrip-henkiset kirjat ovat todella viihdyttäviä niiden vaihtuvan maiseman ansiosta ja yleensä niihin usein liittyy myös itsensä etsimistä. Tässä tätä roadtripiä ei niin paljon ollut, vaan enemmän keskityttiin strategioimaan Juneaun klaanin löytöä ja pelastamista. Tämä seikka ei kuitenkaan vähentänyt kirjan viihdearvoa, joka edelleen hipoo taivaita. Minulla oli tajuttoman hauskaa tämänkin osan parissa.

Johan on vuosi alkanut hyvin, kun jo nyt saan ensimmäisen sarjan päätökseen. Aivan kuten viimekin vuonna, tämän vuoden ykköstavoitteitani on saattaa keskeneräisiä trilogioita ja sarjoja loppuun, etenkin kun näitä jatko-osia omasta hyllystä löytyy.

After the Endistä alkanut duologia päättyy siis hyvällä nuotilla Until the Beginningiin ja voin tyytyväisenä todeta, että näinkin simppeleillä aineksilla voidaan saada oikein viihdyttävä tarina kasaan. Täydellisiä välipalakirjoja kevyempään nälkään. Suosittelen!

Lukunäyte: Chapter 7, Juneau, sivu 25

The landscape grows harsher as we approach the Arizona border, and signs for Mojave National Preserve begin to appear along the highway. I think back to Mount Rainier, where Miles and I camped. A national park means a lot of out-of-the-way places to hide, which is exactly what we need if Miles is going to wake.

      If. That word is like a punch to my gut, and the misgivings I've dammed up for the past few hours flood in to drown me.

      If. How can two little letter hold so much importance? Wield so much power? How is single stunted syllable able to threaten a world of pain and simultaneously dangle a glimmering, flashing jewel of hope?

      If Miles awakes, he will be a changed person. He will have the gift of life: free of disease and aging. If he doesn't, then the one person who matters most to me – outside my clan, of course – will be gone. Abruptly. And forever.

After the End –duologia

After the End (2014)

Until the Beginning (2015)

Viikon lukumaratoni: päivät 6 & 7 + lopputunnelmat

Maratoni on ohi! No miten meni näi niinku omasta mielestä? Ihan jees, ihan jees.

Luin tämän viikon aikana yhteensä 647 sivua.

Kuulostaa ehkä vähältä, mutta siltä se ei tunnu. Nimittäin yli 200 sivua tuosta kuuluu Lotrolle, jonka lukeneet varmasti ymmärtävät, mitä tarkoitan. Se on sen verran järeää matskua, ettei sen luettuja sivuja voi vähätellä.

Luin siis:

x 51 sivua Diana Gabaldonin Sudenkorentoa

x 387 sivua Andy Weirin Yksin Marsissa (eli kokonaan)

x 209 sivua J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa

Kuudentena maratonipäivänä en lukenut oikeastaan yhtään. Keskityin sitä vastoin katsomaan Roswellia Netflixistä ja fiilistelemään sitä nostalgiaa mitä tuo sarja minussa herättää. Lempisarjoja, ehdottomasti! Suosittelen ;)

Seitsemäntenä päivänä sitä vastoin käytännössä vain luin. Kävin kyllä kaupassa ja hengasin koneella, mutta pääasiassa luin vain Lotroa. Pääsin siinä hyvin vauhtiin ja tiedän vain, että tarina vain paranee mitä edemmäs nyt pääsen.

Tämä viikko on ollut minulla melkoisen hektinen, joten olen hyvin tyytyväinen tuohon saldoon. Minun ei ollut tarkoitus innostua näin kovasti Lotrosta, mutta kun vauhtiin pääsee niin en sitten millään malttanut laskea järkälettä käsistä. Maailma, hahmot, kirjoitus, kerronta♥ Kaikki vie niin totaalisesti mukanaan! Olen nyt Elrondin neuvonpidosta suoriutunut ja kohta aletaan saattuetta muodostaa ja hipsiä matkaan.

Andy Weirin Yksin Marsissa oli erittäin bueno kirja. Tykkäsin kovasti ja luin sen parissa päivässä. Toivoin, että olisin Gabaldonin kirjassa edennyt enemmän, mutta syyttäkäämme Tolkienia siitä että se Clairen ja Jamien romanssi jäi yöpöydälle makaamaan. Ei mutta, kyllä minä viimeistään helmikuun aikana sen aion loppuun lukea.

Tämä lukuviikko tuli erittäin hyvään saumaan, sillä helmikuu tulee olemaan minulla erittäin kiireinen tenttien osalta. Otin tähtitieteen historian kurssin, johon minun täytyy lukea yli tuhat sivua kirjoja sekä yli sadan sivun luentomonistenivaskan. Jep, niihin tulee sitten vuodatettua verta, hikeä ja kyyneliä, mutta asia kiinnostaa niin paljon että luen sitä kyllä mielelläni. Lisäksi on sitten muitakin tenttejä tulossa, että saattaa vähän tämä omaehtoinen lukeminen jäädä vähemmälle. Tarvitsen kuitenkin aina välillä tuuletusta ja pakoa fiktiivisiin maailmoihin, joten saan varmasti luettua myös näitä muita kirjoja.

Ei tämä viikon mittainen maratoni ollutkaan niin vaikea mitä oletin, vaan suhteellisen rento. Ei ollut niin kovia paineita ja vaikka en parina päivänä lukenut mitään, saattoi olla rauhallisin mielin ja miettiä maratoonausta vasta seuraavana päivänä. Hauskaa oli ja voisin harkita uusiksi ottamista joskus!