Pitkästä aikaa! Taas se aika on vain hujahtanut ohi ja hyvä, että sitä pysyy edes mukana tässä menossa. Aikani kuluu edelleen siihen samaan, mihin se on kulunut viimeiset ~2 vuotta, joten ei yllätyksiä täällä päässä.
Tammikuun vietin ihan älyttömän hyvällä fiiliksellä. Mainitsin viime vuoden puolella opiskelujen aiheuttavan paljon paineita ja että meinasin yrittää tehdä enemmän kuin olisin ehtinyt ja jaksanut. No, tammikuun alussa päätin, että stressaaminen ei ole sen arvoista ja kirjoitin opintosuunnitelmani kokonaan uusiksi.
Tuli heti niin paljon parempi mieli. Päätin pudottaa poliittisen historian aineopinnot vekeen, sillä en yksinkertaisesti olisi ehtinyt niitä suorittaa niin hyvin kuin olisin halunnut (enkä halua niitä suorittaa tyyliin vasemmalla jalalla ja saada huonoja tuloksia). Luen valtio-opin laajana sivuaineena sitten maisteriin ja se on minulle paljon hyödyllisempi kokonaisuus loppupeleissä. Polihissan tilalle pääasialliseksi sivuaineeksi päätin ottaa folkloristiikan ja siitä ne aineopinnot suorittaa. Paras päätös mitä olen tähän mennessä tehnyt.
Olen täysin ihastunut folkkiin. Se on niin mielenkiintoinen oppiaine! Aluksi olin vähän skeptinen, että pystyisinkö sittenkään kiinnostumaan siitä, mutta vielä mitä! Olen niin silmittömän ihastunut noihin opintoihin etten tunne minkäänlaisia paineita aineopintojen suorittamisesta. Sopii niin hyvin yhteen uskontotieteen kanssa, että saan näistä opinnoista tosi helposti pitkän sivuaineen suoritettua.
Tammikuun 1. päivä blogini täytti neljä vuotta (jee!) ja minä itse vietin 8. päivä 23-vuotissynttäreitäni. Tai no ”vietin”, sillä oli sunnuntai ja seuraavana päivänä oli kolme tenttiä joten luin koko päivän sitten niihin. Kaikista pääsin läpi ja vielä hyvin numeroin, joten totally worth it :D
Minuun iski nyt helmikuussa todella kova kaipuu reissuun lähdöstä sekä kielten opiskelusta. Haluaisin lähteä reissuun niin moneen paikkaan ja tällä hetkellä ajatus Kroatiasta houkuttelee ehkä eniten. Haluaisin nähdä Kroatian huikeasti hehkutetut kansallispuistot – Plitvice ja Krka ihan ensimmäisenä. Myös Italia olisi niin ihana (Italia on lempimaani Euroopassa) ja Saksa nyt tietysti. Tekisi mieli alkaa opiskella kielistä espanjaa, italiaa, islantia, norjaa, japania ja venäjää. Espanjan kurssille nyt varmaan sitten syksyllä menenkin, mutta sitten erityisesti italia, islanti. venäjä ja japani houkuttelisivat. En ole varma, uskaltaisinko itsenäisesti alkaa lukea, mutta en sitäkään pitäisi mitenkään mahdottomana ajatuksena.
Helmikuun suurin saavutukseni oli lienee se, että leikkautin hiukseni lyhyiksi vihdoinkin. Tai no ”lyhyiksi”, koska ei nämä kyllä oikeasti lyhyet ole. Entinen pitkä tukka pätkittiin mediumiksi ja nyt on niin ihanan kevyt ja rento tunne päässä. Eipä ole tukka aina huppujen ja paksujen kaulahuivien ja laukun hihnojen ynnä muiden alla ja välissä. 5/5, suosittelen ;)
Niin, ja katsoinhan minä ensimmäisen kerran Oscar-gaalan ihan alusta loppuun, koko sen viiden tunnin spektaakkelin ajan. Huomasin siinä samalla, miten täysin pihalla olen kaikista vuoden 2016 leffoista, sillä olin nähnyt kaikista ehdokkaista kolme kappaletta (Rogue One, La La Land ja Arrival). Voisi ottaa ensi vuonna Oscar-maratonin uusiksi ja yrittää sitä varten hiukan petrata elokuvien katselussa :D
Mutta juu, tässäpä tämä vuoden alun recap nyt taisi sitten olla. Sitä samaa mitä ennenkin, miksikäpä tämä arki tästä muuttuisikaan.
Tammikuun kooste:
x Morgan Matson: The Unexpected Everything | bloggaus tulossa!
x Kasie West: P.S. I Like You | bloggaus tulossa!
x Kristin Hannah: The Nightingale | bloggaus tulossa!
Tammikuu oli hyvä lukukuukausi. Pääsin vihdoin Kristin Hannahin teoksen pariin ja voi luoja miten hyvä se olikaan! Westin ja Matsonin teokset toimivat minulle kevyinä, ajatukset kouluhommista pois vievinä höttöilyteoksina ja sellaisina myös toimivat. Ne luki hetkessä ja jäi hyvä mieli.
4 kirjaa / 1717 sivua
Helmikuussa en lukenut ainuttakaan kirjaa loppuun :(
En ainuttakaan! Helmikuu tuntuu olevan minulle aina todella kiireinen kuu, jolloin kirjat joutuvat suosiolla jäämään vähemmälle huomiolle. Sain viimein käsiini Justine Larbalestierin My Sister Rosan, jota olin odottanut maaliskuusta 2016 lähtien. Mutta en ole ehtinyt sitä lukemaan, vaikka mieli tekisi. Nyt alkaa yliopistolla vielä aivan erityisen tiivis periodi, joten joudun huhtikuun puoliväliin asti pistämään kaiken ajan ja energian sinne suunnalle. Joten helmikuun kaltaisia kuukausia saattaa olla vielä pari edessä. Rästipostauksia pitää kyllä tänne sitten laitella tulemaan, ettei ihan hengetöntä meno ole.
Tällaista kuuluu siis minulle. Miten teidän vuosi on alkanut? :)
