Liebster Award -tunnustus!

Kuva kopioitu Heidin blogista.

Nyt olisi sitten taas haastevastauksien vuoro! Dysphoria-blogin Heidi P nakkasi minulle tämän muutama vuosi sitten blogeissa kiertäneen Liebester Award -tunnustuksen ja toki otin sen vastaan. Kiitos Heidille! Tässä olisi siis taas hieman intelliä minusta :D

1. Onko joku kirja ollut joskus niin ahdistava tai pelottava, että sinun on pitänyt jättää se kesken?

Eipä tule mitään tällaista mieleen. Olen aina tuntenut todella pakottavaa tarvetta lukea kirjat loppuun ja mitä ahdistavampi, yleensä sen tehokkaampi lukukokemus. En säikähdä helposti, kunhan pysytään poissa syvyyksistä (ja tavallaan kuitenkin koen tarvetta lukea vesille sijoittuvia kirjoja...).

2. Luetko kirjaa mieluiten aamulla, päivällä, iltasella vai juuri ennen nukkumaan menoa?

Iltaisin ja yöllä. Illalla lukiessa nukkumaanmeno venähtää usein todella myöhälle ja sitä sitten yön pikkutunneille asti helposti istun lukemassa. Tykkään siitä, että saan keskittyä täysin rauhassa kaiken ollessa hiljaista ja liikkumatonta, ei ulkoa kantavia ääniä tai tuntua, että minun pitäisi tehdä jotain muuta kuin lukea, kuten vaikka opiskella (tämä fiilis tunkee aina päivällä lukemisen tielle). Ilta ja yö ovat minun suosikkilukuaikaani.

3. Luitko teini-ikäisenä kirjoja, ja jos luit, mitkä olivat suosikkejasi?

Ei noista omista teinivuosista kovinkaan kauan ole, joten voin sanoa että aika lailla joo. Toki makuni on laajentunut enemmän historialliseen kirjallisuuteen (sekä faktan että fiktion puolella) sekä tietokirjallisuuteen enkä enää säikähdä mitään massiivisia fantasiateoksia. Lukemiseni oli lukiossa aika epäsäännöllistä ykkös-kakkosvuosina kaikenlaisen draaman vuoksi, mutta kolmosvuoden alussa löysin Pendergastit ja johan ne nappasivat taas mukaan lukemisen maailmaan. Luin myös paljon L.J. Smithin kirjoja ja tykkäsin todella paljon The Dark Visions ja The Forbidden Game -trilogioista. Night Worldiin tai The Vampire Diariesiin en oikein koskaan tykästynyt, vaikka molempia sarjoja joku viisi tai kuusi osaa luin. Voisin siis kai teinivuosien suosikeiksini nimetä, Nälkäpeli -trilogian, Taru Sormusten Herrasta -trilogian, Pendergastit ja Pullmanin His Dark Materials -trilogian.

4. Valitseko koskaan kirjaa kansikuvan perusteella? Entä hylkäätkö kirjan sen takia, jos kansi on epäkiinnostava?

Jep, tähän syyllistyn aika usein :D Kannet kiinnittävät ensimmäisenä huomioni ja jos siinä on jotain joka todella herättää mielenkiinnon, yleensä sen sitten myös luen. Olen myös hylännyt kirjoja kun kansi on ollut niin epäkiinnostava ettei mikään siinä puhuttele suoraan minua.

5. Jos saisit säästää hyllystäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?

Ei saa kysyä tällaisia kysymyksiä... Kamala kun ei millään pysty valikoimaan vain viittä :D No yritetään: valitsisin Neal Shustermanin Unwindin (koska Connor), Prestonin ja Childin Ihmeiden kabinetin (hemmetin hyvä kirja), Megan Mirandan Soulprintin (koska pidän niin paljon Mirandan teoksista), Laini Taylorin Dreams of Gods & Monstersin (koska tämä trilogia on ihana ja yksi suosikkini ja niin tajuttoman kauniisti kirjoitettu) ja Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -trilogian (en koskaan kyllästy tähän maailmaan).

6. Ostatko kirjoja mieluiten omaksesi vai lainaatko kirjastosta?

Ostan todella monet englanninkieliset omaksi, mutta suomenkieliset pyrin lainaamaan kirjastosta. Tämä siksi, että enkunkielisiä löytyy vähemmän kirjaston hyllystä ja ne ovat halvempia ostettavaksi.

7. Luetko omaelämäkertoja?

Todella vähän. Olen lukenut tyyliin Kim Hyun Heen Sieluni kyyneleet ja Anne Frankin päiväkirjan. Olen todella huono elämäkertojen lukija ihan ylipäätään.

8. Oletko koskaan haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta? Vai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?

Olen :D Kirjoitin joskus koko käsikirjoituksen eräästä tarinasta (sivuja taisi olla jotain lähemmäs 200), mutta sitten muistitikku jolle kirjoitukseni tallensin päätti seota ja kaikki katosi. Kaikki ne tuhannet sivut kymmenistä eri tarinanaluista ja suunnitelmista ja käsikirjoituksista... Kaikki poissa. Voin sanoa, että siinä vaiheessa kirjoitusintoni koki aikamoisen kolahduksen enkä enää sen jälkeen ole sellaista kunnon fiilistä saanut takaisin.

9. Pystytkö lukemaan autossa (matkustajana ollessasi tietenkin)?

Pystyn. Olen matkalukija. Auto, juna, lentokone, laiva – kaikki kelpaa. En onneksi koe matkapahoinvointia :)

10. Montako kirjaa luet vuodessa?

En ole ennen blogin aloittamista tilastoinut lukemisiani, joten vaikea oikein kunnolla sanoa. Ala-asteella luin todella paljon, yläasteella vähemmän, lukiossa vaihteli kovasti, nyt luen taas paljon... 50-80 ehkä?

11. Mainitse lempirunokirjasi.

Ei ole suosikkia koska en ole häävi runojen lukija, mutta pidän kuitenkin kovasti joistakin Robert Frostin kynäilyistä... The woods are lovely, dark and deep, but I have promises to keep, and miles to go before I sleep, and miles to go before I sleep.

Suurkiitokset Heidille tästä haasteesta!

Voisin itsekin laittaa hyvän kiertämään ja kyhäillä omat kysymykseni:

1. Mikä on inhokkisi kirjallisuusgenreissä?

2. Katsotko mielelläsi kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia ja tv-sarjoja?

3. Millaisista kansista pidät?

4. Nimeä viisi suosikkielokuvaasi.

5. Oletko kriittinen lukija?

6. Oletko aina ollut lukija?

7. Luetko kirjoja yhdeltä istumalta kokonaan?

8. Mikä kovasti hypetetty kirja on edelleen lukematta?

9. Järjestätkö kirjahyllysi millään erityisellä tavalla?

10. Kauhukirjallisuus, nay vai yay?

11. Ja vielä lopuksi, mitä kirjaa suosittelet kaikille?

Nakkaan haasteen seuraaville blogeille:

Notko, se lukeva peikko

Mustetta paperilla

Mustemaailmani

Kirjamaailma

Katinkan kirjasto

En tiedä onko joku näistä immeisistä jo tämän tehnyt, sillä en sen suurempaa salapoliisityötä lähtenyt tekemään :D

Säännöt ovat vielä seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkinto esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

The Sacred Lies of Minnow Bly - Stephanie Oakes

Nimi: The Sacred Lies of Minnow Bly

Kirjailija: Stephanie Oakes

Kustantaja: Dial Books

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 396 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: A hard-hitting and hopeful story about the dangers of blind faith—and the power of having faith in yourself.

      The Kevinian cult has taken everything from seventeen-year-old Minnow: twelve years of her life, her family, her ability to trust. And when she rebelled, they took away her hands, too.

      Now their Prophet has been murdered and their camp set aflame, and it's clear that Minnow knows something—but she's not talking. As she languishes in juvenile detention, she struggles to un-learn everything she has been taught to believe, adjusting to a life behind bars and recounting the events that led up to her incarceration. But when an FBI detective approaches her about making a deal, Minnow sees she can have the freedom she always dreamed of—if she’s willing to part with the terrible secrets of her past.

Ajatukseni: Ihana Notkopeikko tarjoutui lähettämään tämän teoksen minulle luettavaksi ilmaistuani mielenkiintoni heränneen hänen arvionsa perusteella. Ennen sitä olin vähän kahden vaiheilla halusinko lukea tämän vai en... Uskonnot ja erityisesti kultit ja lahkot kiinnostavat minua aivan valtavasti, mutta ne ovat todella haastavia käsiteltäväksi.

Onneksi – voi onneksi – sain tämän kirjan luettavaksi, sillä se oli yksinkertaisesti häkellyttävä. The Sacred Lies of Minnow Bly on yksi tämän vuoden parhaita lukukokemuksiani.

Eräänä talvisena yönä poliisit saapuvat paikalle järkyttävän näyn luokse: maassa makaa pahoinpitelyn uhri ja hänen vieressään seisoo pahoinpitelyn tehnyt, yltä päältä verinen teinityttö, jonka molemmat kädet ovat poissa. Minnow Bly tuomitaan viideksi vuodeksi nuorisovankilaan, jossa alkaa kertoa järkyttävää tarinaansa hänen tapauksensa parissa työskentelevälle etsivälle. Minnow kertoo elämästään metsän keskelle asettuneen uskonnollisen kultin ja joukkoa johtavan, armottoman Profeetan rajattoman käskyvallan kynsissä, kuinka menetti kätensä ja myös pojan jota rakasti. Minnow saattaa myös pitää hallussa avaintietoa erään yön tapahtumista, kun kyläyhteisö syttyi tuleen ja Profeetta löydettiin kuolleena raunioiksi palaneen mökkinsä lattialta.

Kirja alkaa todella vangitsevalla ja karulla kuvauksella:

I'm a blood-soaked girl.

      Before me, a body. Pulped. My boots drenched with his blood. I search out his eyes, but they're gone, hidden away behind pale lids.

Olin heti alusta asti vangittuna Minnow'n ääneen ja tarinaan. Teksti on melko graafista eikä säästele yksityiskohdissa, mutta koen, että Minnow'n tarina itsessään on niin rankka että kaunistelu olisi saattanut jopa tuhota sen merkityksen ja vaikuttavuuden.

Minnow Bly yllätti minut täydellisesti. Aluksi olin aivan järkyttynyt saadessani tietää, ettei hänellä ole käsiä ja vielä enemmän järkytyin saadessani tietää kuinka hän ne menetti. Olin aluksi aivan varma, että Minnow olisi täysin kuoreensa vetäytynyt eikä puhuisi kahta sanaa enempää kenenkään kanssa, mutta hämmästyksekseni hänellä oli vielä niin paljon taistelutahtoa selviytyä vielä tuossa uudessa ympäristössä eli nuorisovankilassa. Hän puhuu, hän kyselee, hän tutkiskelee. Olin suorastaan ylpeä hänestä!

Tämä kirja käsittelee monia aiheita, jotka puhuttelevat. Teos tarkastelee Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmää ja sitä, kuinka joskus rangaistu ei ollenkaan kohtaa rikosta ja kuinka vallitsevia olosuhteita ei huomioida tuomiota langettaessa. Tästä esimerkkinä on Angel, Minnow'n sellitoveri, joka nousi yhdeksi suosikkihahmokseni. Hän teki rikoksen, mutta kun teon taustat paljastaan niin ei sitä voinut muuta kuin ajatella hänen tuomionsa olevan kohtuuton inhimillisellä tasolla. Angel oli hahmona niin mielenkiintonen ja pidin kovasti dynamiikasta hänen ja Minnow'n välillä. Eikö ole jännä miten sitä joskus liputtaa rikollisten puolesta?

The Sacred Lies of Minnow Bly kiteyttää juuri sen, mikä minua sekä kiehtoo että vihastuttaa uskonnoissa ja aivan erityisesti lahkoissa ja kulteissa. Minusta on aivan äärimmäisen mielenkiintoista tutkia sitä, miten uskonto ohjaa ihmisten päivittäisiä päätöksiä, kuinka se määrittelee joidenkin ihmisten elämien sisällön, kuinka se saattaa aivopestä uskomaan aivan käsittämättömiin asioihin ja laittamaan nämä asiat oman perheen hyvinvoinnin edelle, antaa kuvitellun oikeuden tuomita muiden elämiä, kuinka väkivalta ja jopa murha voidaan nähdä sallittavana, koska uskonto. Uskontotieteilijänä (tai alan aloittelevana opiskelijana) haluan objektiivisesti tutkia kaikkea sitä, mitä uskonto ohjaa ja miten se kanssakäy niin monien asioiden kanssa. Juuri tämän kulttiasetelman ja Minnow'n kertojanäänen vuoksi nautin aivan suunnattomasti tämän teoksen sisällöstä. Se oli karua ja järkyttävää, mutta samalla myös todella vangitsevaa ja oudolla tapaa kiehtovaa.

Tämä teos oli niin vaikuttava, niin koskettava, niin upeasti kirjoitettu. Ei mikään nopeatempoinen juonirytinä tai toimintapommi, vaan kertomus nuoren tytön selviytymisestä kultin käsissä ja kuinka yrittää löytää omaa polkua ja oppia elämään kaiken tapahtuneen jälkeen. Paikka paikoin Minnow'n pohdinta elämästä ja maailmasta oli niin kaunista, että luin sitä silmät kyynelissä ja kurkkua kuristaen.

Tuntui kuin teos olisi ihan minulle tehty. Se tarjosi minulle kaiken sen, mitä tämäntyyppiseltä kirjalta saatoin toivoa. Upea, yksinkertaisesti upea.

Suuren suuret kiitokset vielä kerran Notkopeikolle! Lahjoitit minulle upean lukukokemuksen!

Lukunäyte: Chapter 3, sivut 7-8

When the police arrive they are blurry white shapes, like ghosts, stuffed inside tight blue uniforms. My eyes can't follow their features. One moment, I grasp an eye, a nose, but it slips away just as quickly and all I sense are their voices, scribbling ovet the light on the new morning. The ruined mess of the boy's body is shoved inside an ambulance, and it screams down the street.

      The cops try handcuffing me around my stumps, but the metal slides off. I bite my lip around against the cold steel grating over my newborn pink skin.

      ”Do we even need to cuff her?” one cop mutters.

      ”Look at what she did,” the other insists. ”You saw the kid, looked like he's been run over.”

      ”But, just look at her.”

      Look at me. My arms are crossed over my stomach and, at the end of the arms, an absence of hands, of fingers, of fists, of nails. Of any way to fight back. I feel the cops' eyes inch over the homespun trousers and the disgusting rag of a shirt Jude gave me, the fabric blazoned with blood.

      In the end, they squeeze the cuffs around my elbows, the pressure nearly popping my shoulders from the sockets, but I don't scream. I don't say anything. I feel like I have said enough for my entire life.

Death Sworn - Leah Cypess

Nimi: Death Sworn

Trilogia/sarja: Death Sworn, #1

Kirjailija: Leah Cypess

Kustantaja: Greenwillow Books

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 344 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: When Ileni lost her magic, she lost everything: her place in society, her purpose in life, and the man she had expected to spend her life with. So when the Elders sent her to be magic tutor to a secret sect of assassins, she went willingly, even though the last two tutors had died under mysterious circumstances.

      But beneath the assassins’ caves, Ileni will discover a new place and a new purpose… and a new and dangerous love. She will struggle to keep her lost magic a secret while teaching it to her deadly students, and to find out what happened to the two tutors who preceded her. But what she discovers will change not only her future, but the future of her people, the assassins… and possibly the entire world.

Ajatukseni: Kaksi tähteä antaa hiukan väärän kuvan suhtautumisesta tähän teokseen. Death Sworn ei ole huono kahden tähden kirja, lähinnä vain liian suppea ja mitäänsanomaton ollakseen sen enempääkään.

Ileni on menettämässä voimansa ja samalla elämänilonsa, joten hän suostuu lähtemään kotikylästään salamurhaajien asuttamaan luolaan opettamaan tappajille taikuutta. Kaksi hänen edeltäjäänsä on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa ja Ileni on päättäväinen selvittämään heidän kuolemiensa todelliset syyt, saaden apua Sorinilta, eräältä luolan salamurhaajakokelaalta.

Fantasiannälässäni päätin ottaa työn alle Death Swornin, joka on kiinnostanut minua aina ilmestymisestään lähtien. Korkeaksi fantasiaksi tituleerattuun kirjaan on aina silloin tällöin niin mukavan uppoutua, sillä voi vain heittäytyä kirjan maailmaan ja nauttia kirjailijan lennokkaasta mielikuvituksesta.

No, Death Swornin kohdalla tämä oli hyvin vaikeaa, sillä kirjan maailma oli ihan liian suppea ollakseen mitään muuta kuin erittäin heikosti ja laiskasti laadittu lavaste romanssin taustalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pelkästään luolaan, josta ulkomaailmaa emme juurikaan pääse näkemään. Cypess nakkelee vain muutamia lauseita sinne tänne kuvailemaan kirjan maailmaa mikä ei riittänyt lähimaillakaan ollakseen edes uskottava.

Ileni oli onneksi ihan sympaattinen päähenkilö. Cypess kuvaa onnistuneesti hänen mielensä myrskyjä, menetyksen ja pettymyksen tunteita, kun hän menettää ennen niin mahtavat taikavoimansa ja sitä myöten paikkansa yhteisössään, perheensä, poikaystävänsä. Ileni ei ole mikään pelkkä uhri, joka kuluttaa kymmeniä sivuja ulisemiseen, vaan hän on määrätietoinen ja päättää tehdä edes jotain hyvää ennen kuin menettää voimansa ja mahdollisesti tapetaan, kuten edeltäjille kävi.

Muut hahmot taasen... Tarkoitan siis niitä persoonattomia pahvinukkeja, joiden roolit tarinassa olivat niin kliseisiä ja mitäänsanomattomia. On Sorin, se komea jätkä joka vetää päähenkilön polvet veteliksi, on Irun, se jätkä jonka tehtävänä on olla ylimielinen mulkku ja ärsyttää päähenkilöparia... Ihan oikeasti, onhan tämä nähty jo miljoona kertaa aikaisemminkin. Sivuhahmoja täytyy kehittää jotta ne olisivat muutakin kuin vain sanoja paperilla.

Olen pettynyt Death Sworniin ja siihen tasoon, mitä kirja fantasiagenressä yritti olla. En tykkää yhtään siitä tunteesta, että koko kirjan ajan vain hapuilen jotain tarttumapintaa tarinaan, hahmoihin tai maailmaan jotten nyt ihan täysin joutuisi pettymään. Tämän kohdalla tuo tarttumapinta oli hyvin hapara, mutta teos oli sentään ihan viihdyttävä ja menevää luettavaa.

Voisin ehkä lukea myös jatko-osan, jos ei tarvitsisi maksaa siitä... Ei minulla ole mitään kovaa paloa saada tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta kai se olisi ihan jees se jatkokin lukea jos tilaisuus siihen joskus tulee.

Lukunäyte: Chapter One

That look had driven her to accept the Elders’ mission, to come here to these caves filled with killers, where two of her people had died within the past half year. She had sworn to find out why they died, before she met the same fate, but it was an empty promise. What were the chances that she – a seventeen-year-old with rapidly fading powers – could survive whatever had killed two older, seasoned sorcerers?

      But she hadn’t cared how dangerous it was, or how lonely. All she had cared about was putting physical distance between herself and all the people who thought she was worthless. No one here would look at her with pity.

      Ileni’s lips quirked upward – not much, but it was the first time since the meeting with the Elders that she had seen any humor in her situation at all. The people here wouldn’t pity her because they would be too busy trying to kill her. At least it would be different.

      Now that she was leagues away from that humiliating parting, she could finally be glad that Tellis hadn’t allowed her to refuse the warding stones, his last gift. If Sorin tried to harm her in any way, he would find her better defended than she appeared.

      The stones tumbled against each other as she gathered them into the pack. One down, several hundred to go.

      She pushed the pack under her bed and waited for the assassin to come for her.

Death Sworn –sarja

Death Sworn (2014)

Death Marked (2015)

Unmade - Sarah Rees Brennan

Nimi: Unmade

Trilogia/sarja: The Lynburn Legacy, #3

Kirjailija: Sarah Rees Brennan

Kustantaja: Random House

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 384 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

8. A funny book

Juonikuvaus: A modern, magical twist on the Gothic romance and girl detective genres, The Lynburn Legacy books will appeal to fans of both Beautiful Creatures and The Mortal Instruments series.

      Powerful love comes with a price. Who will be the sacrifice?

      Kami has lost the boy she loves, is tied to a boy she does not, and faces an enemy more powerful than ever before. With Jared missing for months and presumed dead, Kami must rely on her new magical link with Ash for the strength to face the evil spreading through her town.

      Rob Lynburn is now the master of Sorry-in-the-Vale, and he demands a death. Kami will use every tool at her disposal to stop him. Together with Rusty, Angela, and Holly, she uncovers a secret that might be the key to saving the town. But with knowledge comes responsibility—and a painful choice. A choice that will risk not only Kami’s life, but also the lives of those she loves most.

Ajatukseni: The Lynburn Legacy on ollut erittäin ilahduttava tuttavuus ja sekä surukseni että ilokseni voin todeta, että tämä trilogia on nyt saatu päätökseen.

Jätä seuraava kappale lukematta, mikäli et kahta edellistä osaa ole lukenut!

Rob Lynburn on voittanut vaimonsa Lilianin ja ottanut Aurimeren kartanon ja sitä myös Sorry-in-the-Valen pikkukaupungin haltuunsa. Jared on kateissa ja Kami alkaa luopua toivosta löytää hänet elossa. Kevätpäiväntasaus on lähestymässä ja ihmiset aavistelevat, että Rob suunnittelee jotain suurta ja että se tulee vaatimaan monia ihmisuhreja. Kami ystävineen joutuu nyt panemaan itsensä todella likoon pysäyttääkseen Robin suuruudenhullun suunnitelman.

Nyt voit jatkaa!

Voi Unmade... Aivan loistava päätösosa, joka naurattaa, jännittää, liikuttaa, naurattaa, naurattaa ja naurattaa niin kuin asiaan kuului. Kaksi edellistä osaa ovat jo todistaneet minulle sen, että Sarah Rees Brennan osaa kirjoittaa todella komedista tekstiä, mutta myös laittaa sydämen vihlomaan kivuliaasti ja läimiä julmuutta päin naamaa.

Olen saanut nauraa huutonaurua näiden kirjojen parissa. Hahmot ovat niin erinomaisia ja rakastettavia! Usein missaan sen huumoripysäkin hauskoiksi luokitelluissa kirjoissa, mutta tämän trilogian parissa olen nauranut vedet silmissä hahmojen sarkastisille ja nokkelille letkautuksille, tuntenut myötähäpeää kaikesta siitä surkuhupaisuudesta, mitä draama välillä oli. Olen monesti sanonut, etten pidä turhasta draamasta, mutta tässä on poikkeus; tässä se draama on hyvin kirjoitettu ja se toimii erittäin hyvin!

Kamin ja Jaredin suhde on sanalla sanoen monimutkainen. Jared on niin tajuttoman vaikea persoona ettei hänestä nyt millään meinaa ottaa selvää, mutta silti on niin päivän selvää että hän kuuluu Kamin kanssa yhteen! Repeilin totaalisesti heidän väliselle kädenväännölleen, samalla kun kiemurtelin sympatian ja tuskan sekaisessa tunteessa kaikelle sille monimutkaisuudelle, mitä tuo suhde on.

The Lynburn Legacy –trilogiassa on niin paljon mitä rakastaa. Tapahtumaympäristö on ihanan salapeärinen, Kamin perhe mahtava (Jon Glass on edelleen paras YA-isä mitä olen ikinä lukenut), ryhmädynamiikka Kamin ja kumppaneiden kesken on vertaansa vailla ja romanttinen draama aivan tajuttoman viihdyttävää.

Kirjan suljettuani minut valtasi ylitsevuotava onnen tunne ja kaikki mitä pystyin ajattelemaan oli...

VIHDOINKIN.

Onko vielä epäselvää suosittelenko tätä trilogiaa? ;)

Lukunäyte: Part One: Loss and blood, 1. Desperate Times

Kami Glass was standing too close to the fire. The magical flames scorched her face, so hot that though her eyes stung and her vision swam, there was no possibility of tears.

      Aurimere House, the golden manor from which the Lynburn sorcerers had ruled her town for centuries, was surrounded by a ring of fire that never spread too far or burned completely out. The flames ebbed and flowed like a wicked orange sea, separating her from the house.
      There’s nothing in there for you, said Ash Lynburn, one of the few good sorcerers left alive and the one sorcerer who was connected to her, mind to mind. He’s gone.

      You don’t know that, Kami told him.

      I do know that, said Ash. And if you would admit it, you know it too. He’s not in there. He’s not anywhere. He’s dead.

The Lynburn Legacy –trilogia

    0.25 The Spring Before I Met You (2012)

    0.5 The Summer Before I Met You (2012)

Unspoken (2012)

    1.5 The Night After I Lost You (2013)

Untold (2013)

Unmade (2014)