Nimi: Unwind
Trilogia/sarja: Unwind Dystology, #1
Kirjailija: Neal Shusterman
Kustantaja: Simon & Schuster
Julkaisuvuosi: 2007
Sivuja: 335 + 20 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★
Juonikuvaus: Connor, Risa, and Lev are running for their lives.
Juonikuvaus: Connor, Risa, and Lev are running for their lives.
The Second Civil Was was fought over reproductive rights. The chilling resolution: Life is inviolable from the moment of conception until are thristeen. Between the ages of thirteen and eighteen, however, parents can have their child ”unwound”, whereby all of the child's organs are transplanted into different donors, so life doesn't technicall end. Connor is too difficult for his parents to control. Risa, a ward of the state, is not talented enough to be kept alive. And Lev is a tithe, a child conceived and raised to be unwound. Together, they may have a chance to escape – and to survive.
Ajatukseni: Se tunne.
Se tunne, kun kirja riisuu täysin kaikista aseista.
Se tunne, kun mitkään maailman sanat eivät riitä tunnetilan kuvaamiseen.
Se tunne, kun lyhyen ajan sisällä jo toinen kirja uhkaa musertaa kaikkien niiden tunteiden alle.
Valtaisat kiitokset Annamille, joka sai minut kiinnostumaan tästä upeasta teoksesta. Neal Shustermanin Unwind on yksi karmeimmista, pysäyttävimmistä, pelottavimmista ja koskettavimmista kirjoista, mitä olen koskaan lukenut. Ei epäilystäkään siitä, etteikö Code Name Verity saanut rinnalleen uuden lempikirjan.
Kuvitelkaa tulevaisuuden maailma, jossa 13-18-vuotiailla nuorilla ei ole oikeuksia omaan kehoonsa. Kirjaimellisesti. Vanhemmat tai lailliset huoltajat voivat allekirjoittaa paperin, ja tuo paperi oikeuttaa valtion ottaamaan nuoren haltuun ja paloittelemaan osiin. Noista osista tehdään elinsiirtoja niitä tarvitseville. Näitä nuoria kutsutaan unwindeiksi. Heille ei anneta oikeutta kieltäytyä tästä.
Connor joutui koulussa niin moniin tappeluihin, että hänen vanhempansa nostivat lopulta kätensä ylös ja luovuttivat. He allekirjoittivat unwind-luvan poikansa paloitteluun ja osien eteenpäin jakamiseen. Connor ei kuitenkaan suostu luovuttamaan niin helpolla, vaan pakenee jättäen jälkeensä kaaoksen. Risa on valtion ylläpitämä kasvattinuori, joka ei ollut riittävän taitava pianonsoittaja, jotta hänen ylläpitämisensä olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. Joten hänet luovutetaan paloiteltavaksi. Hänkin pääsee pakenemaan. Lev on juuri 13 vuotta täyttänyt poika, joka on aina tiennyt kohtalonsa. Hänet on kasvatettu uskomaan, että paloittelu on pyhä asia ja että itse Jumala on sallinut sen. Lev on sinut paloittelunsa kanssa, kunnes hänet kiskaistaan pois pyhältä tieltä, ja äkkiä hän huomaa joutuvansa itse tekemään ratkaisut omasta tulevaisuudestaan. Nämä kolme nuorta päätyvät yhdessä etsimään turvaa, joka pelastaisi heidät tuolta kohtalolta.
Unwindin maailma on ilman epäilystäkään yksi karmeimpia dystopisia skenaarioita, mitä olen koskaan lukenut. Maailma, jossa on käyty sota abortin kannattajien ja vastustajien välillä ja tuon sodan seurauksena on allekirjoitettu kompromissilaki. Tuo laki kieltää abortin, mutta mahdollistaa unwind-operaation tehtäväksi nuorelle pahimman teini-iän aikaan. Tuota paloittelua pidetään hyvinkin suosiollisena ja armollisena operaationa, koska elämähän ei varsinaisesti pääty, vaan se jatkuu, mutta vain eri muodossa – palasina eri ihmisten kehoissa. Kyseessä ei siis ole murha. Kyseessä on jakautuminen.
Ihan puistattaa ajatus tuollaisesta yhteiskunnasta. Sain vähän väliä kylmiä väreitä lukiessani kohtauksia, joissa aikuiset puhuivat unwind-operaatiosta niin normaalina ja oikeutettuna. Millainen vanhempi antaisi lapsensa paloiteltavaksi? Ihmisten eettinen koodi on kyllä nyt kirjoitettu uudelleen. Unwindeiksi tuomitut nuoret katsotaan automaattisesti ongelmiksi, joista täytyy päästä eroon. Pahempaa oli vielä ehkä se, että jotkut vanhemmat kasvattavat lapsensa paloiteltavaksi. Ei, pahinta oli sittenkin se, että aikuiset puhuivat kuin tuo paloittelu olisi hieno, positiivinen asia, josta nuoren pitäisi olla mielissään. Se oli kaikkein pahinta.
Hahmoista erityisesti Connor tuli niin lähelle minua lukijana. Hän löysi hyvin nopeasti paikkansa sydämestäni ja loppua kohden hänestä tuli minulle aidosti rakas hahmo. Connor päätettiin luovuttaa unwindiksi, koska hän aiheutti liikaa hankaluuksia eikä hänen vanhempansa enää kestäneet sitä. Tuo Connorin räjähtävä luonne on kuitenkin se, joka pelastaa hänet useaan otteeseen. Lisäksi tuo luonne teki hänestä hahmon, jonka puolesta aidosti pelkäsi ja jolle toivoi pelkkää hyvää.
Connorin rinnalla Risa nousi ihastuttavaksi hahmoksi. He ovat hyvä pari ja täydentävät toisiaan loistavasti. Lev sen sijaan järkytti minua, kuinka hän kykeni ajattelemaan paloittelunsa olevan pyhä asia. Pidin itseni etäällä hänestä, koska aluksi en halunnut kiintyä häneen. Mutta kyllähän minä kiinnyin. Tässä kirjassa hahmot pääsivät loistamaan. Nämä hahmot olivat erittäin hyvin kirjoitettu ja oli hienoa päästä lukemaan tätä tarinaa heidän silmiensä kautta.
Unwind pisti sisälläni pystyyn todellisen tunteiden pyörremyrskyn. Olisin halunnut itkeä, mutta oloni oli liian tukahtunut siihen. Olisin halunnut vihata pahintakin hahmoa, mutta silti hänen kohtalonsa sai minut tuntemaan sääliä ja surua häntä kohtaan. Loppua kohden en enää edes tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tuntea.
Ajatukseni: Se tunne.
Se tunne, kun kirja riisuu täysin kaikista aseista.
Se tunne, kun mitkään maailman sanat eivät riitä tunnetilan kuvaamiseen.
Se tunne, kun lyhyen ajan sisällä jo toinen kirja uhkaa musertaa kaikkien niiden tunteiden alle.
Valtaisat kiitokset Annamille, joka sai minut kiinnostumaan tästä upeasta teoksesta. Neal Shustermanin Unwind on yksi karmeimmista, pysäyttävimmistä, pelottavimmista ja koskettavimmista kirjoista, mitä olen koskaan lukenut. Ei epäilystäkään siitä, etteikö Code Name Verity saanut rinnalleen uuden lempikirjan.
Kuvitelkaa tulevaisuuden maailma, jossa 13-18-vuotiailla nuorilla ei ole oikeuksia omaan kehoonsa. Kirjaimellisesti. Vanhemmat tai lailliset huoltajat voivat allekirjoittaa paperin, ja tuo paperi oikeuttaa valtion ottaamaan nuoren haltuun ja paloittelemaan osiin. Noista osista tehdään elinsiirtoja niitä tarvitseville. Näitä nuoria kutsutaan unwindeiksi. Heille ei anneta oikeutta kieltäytyä tästä.
Connor joutui koulussa niin moniin tappeluihin, että hänen vanhempansa nostivat lopulta kätensä ylös ja luovuttivat. He allekirjoittivat unwind-luvan poikansa paloitteluun ja osien eteenpäin jakamiseen. Connor ei kuitenkaan suostu luovuttamaan niin helpolla, vaan pakenee jättäen jälkeensä kaaoksen. Risa on valtion ylläpitämä kasvattinuori, joka ei ollut riittävän taitava pianonsoittaja, jotta hänen ylläpitämisensä olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. Joten hänet luovutetaan paloiteltavaksi. Hänkin pääsee pakenemaan. Lev on juuri 13 vuotta täyttänyt poika, joka on aina tiennyt kohtalonsa. Hänet on kasvatettu uskomaan, että paloittelu on pyhä asia ja että itse Jumala on sallinut sen. Lev on sinut paloittelunsa kanssa, kunnes hänet kiskaistaan pois pyhältä tieltä, ja äkkiä hän huomaa joutuvansa itse tekemään ratkaisut omasta tulevaisuudestaan. Nämä kolme nuorta päätyvät yhdessä etsimään turvaa, joka pelastaisi heidät tuolta kohtalolta.
Unwindin maailma on ilman epäilystäkään yksi karmeimpia dystopisia skenaarioita, mitä olen koskaan lukenut. Maailma, jossa on käyty sota abortin kannattajien ja vastustajien välillä ja tuon sodan seurauksena on allekirjoitettu kompromissilaki. Tuo laki kieltää abortin, mutta mahdollistaa unwind-operaation tehtäväksi nuorelle pahimman teini-iän aikaan. Tuota paloittelua pidetään hyvinkin suosiollisena ja armollisena operaationa, koska elämähän ei varsinaisesti pääty, vaan se jatkuu, mutta vain eri muodossa – palasina eri ihmisten kehoissa. Kyseessä ei siis ole murha. Kyseessä on jakautuminen.
Ihan puistattaa ajatus tuollaisesta yhteiskunnasta. Sain vähän väliä kylmiä väreitä lukiessani kohtauksia, joissa aikuiset puhuivat unwind-operaatiosta niin normaalina ja oikeutettuna. Millainen vanhempi antaisi lapsensa paloiteltavaksi? Ihmisten eettinen koodi on kyllä nyt kirjoitettu uudelleen. Unwindeiksi tuomitut nuoret katsotaan automaattisesti ongelmiksi, joista täytyy päästä eroon. Pahempaa oli vielä ehkä se, että jotkut vanhemmat kasvattavat lapsensa paloiteltavaksi. Ei, pahinta oli sittenkin se, että aikuiset puhuivat kuin tuo paloittelu olisi hieno, positiivinen asia, josta nuoren pitäisi olla mielissään. Se oli kaikkein pahinta.
Hahmoista erityisesti Connor tuli niin lähelle minua lukijana. Hän löysi hyvin nopeasti paikkansa sydämestäni ja loppua kohden hänestä tuli minulle aidosti rakas hahmo. Connor päätettiin luovuttaa unwindiksi, koska hän aiheutti liikaa hankaluuksia eikä hänen vanhempansa enää kestäneet sitä. Tuo Connorin räjähtävä luonne on kuitenkin se, joka pelastaa hänet useaan otteeseen. Lisäksi tuo luonne teki hänestä hahmon, jonka puolesta aidosti pelkäsi ja jolle toivoi pelkkää hyvää.
Connorin rinnalla Risa nousi ihastuttavaksi hahmoksi. He ovat hyvä pari ja täydentävät toisiaan loistavasti. Lev sen sijaan järkytti minua, kuinka hän kykeni ajattelemaan paloittelunsa olevan pyhä asia. Pidin itseni etäällä hänestä, koska aluksi en halunnut kiintyä häneen. Mutta kyllähän minä kiinnyin. Tässä kirjassa hahmot pääsivät loistamaan. Nämä hahmot olivat erittäin hyvin kirjoitettu ja oli hienoa päästä lukemaan tätä tarinaa heidän silmiensä kautta.
Unwind pisti sisälläni pystyyn todellisen tunteiden pyörremyrskyn. Olisin halunnut itkeä, mutta oloni oli liian tukahtunut siihen. Olisin halunnut vihata pahintakin hahmoa, mutta silti hänen kohtalonsa sai minut tuntemaan sääliä ja surua häntä kohtaan. Loppua kohden en enää edes tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tuntea.
Nykyään elinsiirrot eivät ole mitenkään harvinaisia ja ne pelastavat ihmishenkiä, mutta en voinut olla miettimättä, kuinka pitkälle elinsiirrot tulevaisuudessa vielä menevät. Ei varmaankaan ihan näihin mittoihin, mutta kuinka monta prosenttia ihmisestä voidaan korvata toisten ihmisten osilla ennen kuin tämä lakkaa olemasta täysin oma itsensä fyysisesti? Missä pisteessä ihmisen pelastamisen sijaan elinsiirrot muuttuvatkin kosmeettisiksi? Sitä tapahtuu jo. Kuinka pitkälle tässä lopulta oikein mennään? Ehditäänkö vielä rakentaa se ihka oikea Frankensteinin hirviö ennen kuin ihminen tajuaa menevänsä liian pitkälle? Missä se raja edes kulkee, kun se on kuin veteen piirretty viiva?
Tein jo sadan sivun jälkeen päätöksen, että hankin itselleni Unwind Dystology -boksin, joka sisältää kaikki neljä osaa kovakantisina. Sen on tarkoitus ilmestyä loppusyksystä, kun viimeinen osa ilmestyy.
Suosittelen tätä kirjaa erittäin lämpimästi!
Unwind sopii kirjabingon ruutuun Pokkari.
Lukunäyte: 2. Risa, sivu 23-24
”I'm being unwound?”
Silence. It's more of an answer than if they had said ”yes.”
The social worker reaches over to take Risa's hand, but Risa pulls it back before she can. ”It's all right to be frightened. Change is always scary.”
”Change?” yells Risa, ”What do you mean 'change'? Dying is a little bit more than a 'change.'”
The headmaster's tie turns into a noose again, preventing blood from getting his face. The lawyer opens his briefcase. ”Please, Miss Ward. It's not dying, and I'm sure everyone here would be more comfortable if you didn't suggest something so blatantly inflammatory. The fact is, 100 percent of you will still be alive, just in a divided state.” Then he reaches into his briefcase and hands her a colorful pamphlet. ”This is a brochure from Twin Lakes Harvest Camp.”
”It's a fine camp,” the headmaster says. ”It's our facility of choice for all our Unwinds. In fact, my own nephew was unwound there.”
”Goody for him.”
”Goody for him.”
On melkein pelottavaa, miten samanlainen kirjamaku meillä on. Emme me nyt tietysti aina ole samaa mieltä kirjoista, mutta tämä bloggaus on ihan sellainen, että olisin voinut kirjoittaa sen. Aloin todellakin lukea innostuksesi innoittamana kolmatta osaa, ja sekin tuntuu niin hyvältä. Minua vain harmittaa, miksei tämä ole saanut osakseen vielä suurempaa huomiota. Ensi vuonna pitäisi ilmeisesti tulla tästä elokuva, ja toivon niin paljon, että sarja suomennettaisiin sen innostamana. Tosin yritän pitää toivoni kohtuullisena, etten pety, jos ei suomennetakaan. Tämä vain on parasta ja karmivinta YA-dystopiaa, jota olen ikinä lukenut. Divergent-trilogia on hyvä, mutta miksi sitä hypetetään niin paljon enemmän kuin tätä? Miksi voi miksi? Tosin ehkäpä joillekin lukijoille tämä saattaa olla liiankin karmiva, mutta loistava tämä on. Sitä ei voi kiistää. Taisin vielä löytää kirjan ihan sattumalta Goodreadsista. Sitten joskus näin tämän kirjaston hyllyssä ja lainasin ilman kovin suuria odotuksia. Olen kyllä varmaan ihan sekaisin sitten, kun saan luettavakseni viimeisen osan. Haluan niin tietää, miten kaikki päättyy, mutta toisaalta en halua luopua tästä sarjasta.
VastaaPoistaMe molemmat ilmiselvästi pidämme hyvistä kirjoista, ja tämä on erittäin hyvä esimerkki sellaisesta! :D Yhtenevä kirjamaku takaa loistavia kirjavinkkejä toisen kokoelmista ja sellaisia olen sinultakin ehdottomasti saanut (kuten vaikka juurikin tämä kirja) :)
PoistaYksi suurimmista syistä, miksi luulen tämän sarjan saaneen ihmeen vähän huomiota on se, että ensimmäisen ja toisen osan ilmestymisten välillä on viisi vuotta eroa. Unwindille pisteytyksiä on annettu yli 84 000 ja UnWhollylle vain yli 16 000. Useammat ovat tavallaan varmaan unohtaneet tämän sarjan, kerta jatko-osia ei kuulunut niin moneen vuoteen ja kun se vihdoin ilmestyi, he ovat lukijoina siirtyneet eteenpäin. Se on todella sääli, koska tämä sarja ansaitsisi ehdottomasti enemmän huomiota!
Nyt uskaltaisin väittää, että tämä kirja jopa parempi kuin Divergent. Ehkä jopa parempi kuin Nälkäpeli. Unwind on eräällä tavalla nuorten dystopian edelläkävijä, koska Nälkäpeli räjäytti pankin vasta vuotta myöhemmin. Luulen, että tuo Nälkäpelin suosio oli myös yksi syy sille, miksi Unwind jäi vähän jalkoihin. Nälkäpeli ehti ilmestyä kokonaan jo ennen tämän sarjan toista osaa ja silloin kaikki spottivalot osoittivat Nälkäpeliin ja sen vanavedessä pulikoiviin muihin dystopioihin. Lisäksi dystopiabuumi alkoi monilta mennä jo ohi. Jos UnWholly olisi ilmestynyt esim. seuraavana vuonna Unwindistä olisi tämä sarja ihan varmasti todella paljon suositumpi.
Pitäisi ihan kyllä lähettää kustantamoille viestiä ja ehdottaa tämän kääntämistä, sillä käännöksen tämä ehdottomasti ansaitsee! On sääli, että joku Mystic City käännetään, mutta tällainen huikeus jätetään kääntämättä. Tuntuu niin epäreilulta :\
Olen niin tajuttoman tyytyväinen, että otin vinkistäsi vaarin ja luin tämän! Ehdottomasti nousi yhdeksi lempikirjakseni heti Code Name Verityn rinnalle! :)
Minä kyllä väitän kirjaa ehdottomasti Divergentiä paremmaksi ja myös Nälkäpelin ylittäneeksi. Arvelusi saattavat olla oikeita, ja se on kyllä todella harmi. Suomeksi käännetään välillä todellakin niitä dystopiakirjallisuuden ei-helmiä. Condien Tarkoitettu-trilogiaa en jaksanut ensimmäistä osaa pidemmälle.
PoistaEn suoraan sanottuna ymmärrä, miksi tietyt kirjat ollaan käännetty, kun niin paljon parempiakin kirjoja olisi tarjolla... Toivottavasti kustantamot vielä heräisivät tähän sarjaan ja ottaisivat käännettäväksi!
PoistaEn uskaltanut lukea kuin muutaman lauseen sinun ja Annamin bloggauksesta, mutta tämä menee ehdottomasti lukulistalle! Alkuasetelma kuulostaa niin hyvältä.
VastaaPoistaOi, lue tämä ehdottomasti! Niin tajuttoman hyvä kirja on kyseessä, joka ansaitsee kaiken huomion!
PoistaNo niin, nyt on kirja varattu :D Sinä ja Annami olette vaahdonneet tästä kirjasta sen verran vakuuttavasti, että kiinnostukseni on huipussaan!
VastaaPoistaLue ensisijassa, kun saat kirjan käsiisi! Olen ihan varma, että pidät tästä :D
PoistaSait minut pirun hyvin vakuutettua plus katsottuani Annamin arvion, pakkohan tämä on lukea! :D Todella mielenkiintoinen kirja ja toivottavasti suureksi kasaantunut kirjapinoni päästäisi minut tämän kimppuun mahdollisimman pian :)
VastaaPoistaMahtavaa, että kiinnostuit! Unwind on aivan loistava kirja! Salli tämän kirja kiilata pinossa etusijalle, koska se on yksinkertaisesti vain niin välttämätöntä luettavaa :D
Poista