Superlukumaraton | Ohi on!

Halusin osallistua tänä vuonna edes yhteen lukumaratoniin, joten kun aika koitti jälleen Hogwarts Libraryn Lotan ja Carry On Reading -blogin Hennan luotsaamassa superlukumaratonissa, päätin osallistua.

Aloitan oman 24-tuntisen maratonini tämän iltapäivän/alkuillan aikana. Luen siis lauantaista 25.11. sunnuntaihin 26.11. asti. Koska olen yöihminen, lukemiseni tulee todennäköisesti tapahtumaan pääasiassa illalla/yöllä, kun häiriötekijöitä on vähiten. Pitänee päivällä tehdä koulujuttuja ensin, että voin sitten maratoonailla hyvillä mielin.

Maratonipinkka:

x Rick Riordan: Hirviöidenmeri (Percy Jackson, #2)

x Douglas Preston & Lincoln Child: Kuolleiden kirja (Pendergast, #7)

x Jennifer Lynn Barnes: The Naturals (The Naturals, #1)

x Clare Mackintosh: I See You

x Justine Larbalestier: My Sister Rosa

Lukupinkka koostuu tällä kertaa sekä suomen- että englanninkielisistä teoksista. Yleensä suunnistan aina enkunkielisten kirjojen pariin, mutta tällä kertaa yritän myös suomeksi lukea. Olen valikoinut suomenkielisiksi teoksiksi sekä Pendergastia että Riordania ja luulen kyllä niitä lukevani. Percy Jacksonit ovat kyllä aivan täydellistä maratoniluettavaa; se on kevyttä, humoristista ja todella nopealukuista. Kuolleiden kirjan aloitin keväällä ja jäin sivulle 59, joten jatkan siitä sitten eteenpäin. Jännä olla Pendergasteissa jo seitsemännessä osassa menossa. Sarjasta on ehtinyt ilmestyä suomeksi Kuolleiden kirjan jälkeen vissiin kolme osaa, että ainakin minulla on jatkossakin mitä lukea. Pendergastit ♥

My Sister Rosa jäi minulla viime keväänä valitettavasti kesken, vaikka olin odottanut teoksen ilmestymistä lähes vuoden päivät. Se vaikutti niin hyvältä, mutta sitten plaaaah, lukuinto kuoli pois ja palautin teoksen keskeneräisenä kirjastoon. Olen nyt sen valmis saattamaan loppuun. Clare Macintoshin I See You on taas näitä mysteeri-trillereitä ja arvioiden perusteella se on kuulemma ihan menevä teos. Olenko muuten ihan täysin väärässä jos heitän veikkaa, että se olisi ilmestymässä suomeksi ensi vuoden puolella? Barnesin The Naturalsista olen kuullut paljon hyvää, joten sen kun kirjastosta löysin täytyi se napata mukaan. Toivottavasti on hyvä.

Tämä postaus tulee toimimaan myös päivittyvänä postauksena. Palailen asiaan lähempänä iltaa!

~ ~ ~ ~ ~

Klo 17:00 - Aloitetaan!

Aloitan maratoonamisen tasan klo 17 ja jatkan huomiseen klo 17 asti. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitu Hirviöidenmeri. Kahvi on keitetty ja on aika palata peiton alle kirjan kanssa.

Klo 19:10 - Hyvin on lähtenyt liikkeelle.

Hirviöidenmerestä yli puolet luettu. Kirjassa etenee todella nopeasti. Tätä sarjaa on ihan sairaan kiva taas lukea, sillä edellisestä kerrasta on vuosia. On tosin jäänyt jostain syystä sellainen olo, että Hirviöidenmeri ei olisi ihan niin hyvä mitä muut osat. En ole varma, miksi olen aina niin ajatellut, sillä tämähän on tosi hyvä.

Sivuja luettu: 160

Klo 21:00 - Eka kirja saatu päätökseen.

Hirviöidenmeri saatu päätökseen. Koska minulla on kolmososakin kirjastosta lainassa, haluan sittenkin jatkaa suoraan siihen. Aaaa nää kirjat on ihan parhautta!

Sivuja luettu: 284

Klo 22:30

Titaanien kirous etenee nopeasti. Tämä on varmaan suosikkini näistä kirjoista. Tämä tai nelososa. Vaikea kuitenkin keskittyä, kun kissa säntäilee pitkin kämppää naukuen ja tullen välillä myös puskemaan ja kehräämään hirmu kovaan ääneen :D

Sivuja luettu: 364

26.11. klo 1:35

Kahdeksan ja puoli tuntia lukemista takana ja noin kolmasosa enää Titaanien kirousta jäljellä. Vielä ei väsytä yhtään, joten luultavasti jatkan samaan malliin vielä muutaman tunnin. Ainakin tämän kirjan luen loppuun. Tämä on parempi mitä oikeasti edes muistin ja harmittaa ihan älyttömästi, etten lainannut nelososaa kirjastosta. Olisin jatkanut muuten siihenkin saman tien. Tämän loppuun saatuani on vuorossa joko Pendergast tai The Naturals.

Sivuja luettu: 503

Klo 2:50 - Toinen kirja saatu päätökseen.

Siinä meni Titaanien kirous. Percy Jacksonit ♥ Jatkan lukemista nyt vielä jonkin aikaa, sillä vieläkään ei väsytä. Kannattaa juoda kahvia puolilta öin. Aloitan seuraavaksi Barnesin The Naturalsin, sillä se vaikuttaa tosi nopealukuiselta.

Sivuja luettu: 596

Klo 5:00 - Hyvää yötä!

Olen nyt lukenut 12 tuntia lähes tulkoon putkeen. Muutamia vähän pidempiä taukoja lukuun ottamatta olen saanut keskityttyä lukemiseen todella hyvin. On kuitenkin aika sanoa heipat ja painua nukkumaan. The Naturalsia olen lukenut about kolmanneksen ja on sen verran kiinnostava, että ellen nyt pistä sitä syrjään saattaisin lukea sen heti loppuun. Mutta kello on kuitenkin jo viisi ja on aika sulkea kirja tälle yölle.

Sivuja luettu: 700

Klo 15:00 - Loppurutistus

Heräsin vähän puolen päivän jälkeen ja lähdin heti aamupalan syötyäni ulos. En millään jaksanut jatkaa heti lukemista. Nyt kotiuduttuani tarvitsen kipeästi kofeiinia, jotta pääsen jatkamaan The Naturalsin parissa.

Klo 17:00 - Ohi on!

Nyt on 24-tuntinen lukumaraton saatu päätökseen. Luin kaksi kirjaa kokonaan ja kolmannesta on jäljellä enää ~50 sivua. Ihan snadisti jäi harmittamaan, etten saanut tuota kolmatta loppuun, mutta olkoon. Olen tyytyväinen tähän :D

Luettua:

x Rick Riordan: Hirviöidenmeri, 284 sivua (kokonaan)

x Rick Riordan: Titaanien kirous, 312 sivua (kokonaan)

x Jennifer Lynn Barnes: The Naturals, 251 sivua (jäi kesken)

Yhteensä: 847 sivua

Elämäni suurin kirjatilaus

Lukuilon palattua innostuin laittamaan törkysumman rahaa kirjoihin. Olisinko voinut laittaa nuo eurot parempaan käyttöön? Ainahan sitä, mutta päätin ilahduttaa itseäni ja itkettää lompakkoani minun ja kirjojen jälleenkohtaamisen nimissä. Edellisen kerran taisin ostaa kirjoja viime tammikuussa, kun Stephen Kingin Sen, Hohdon sekä Stieg Larssonin Millenium-trilogian huomattavalla alennuksella hankin. Sallittanet siis sen, että pitkästä aikaa rohmusin kirjoja oikein urakalla.

Kirjatilausta kootessani halusin aivan erityisesti kerätä teoksia kirjailijoilta, joita olen jo valmiiksi lukenut. Tuntuu, että olen tämän vuoden aikana missannut tyyliin kaikki sellaiset uutuudet, joita olin aikaisemmin odottanut kuola suupielestä valuen – Laini Taylor ja Megan Miranda eritoten.

Ehkä on kuitenkin positiivista se, että esimerkiksi Megan Mirandalta on ehtinyt ilmestyä kaksia teosta sillä aikaa kun olin koko tämänastisen elämäni pahimmassa lukujumissa. Lisäksi häneltä on lähiaikoina ilmestymässä muutama muukin teos. En siis joudu kitumaan kauan niitä odottellessa.

Mitä sitä tuli sitten hankittua? Noh, saanen esitellä kirjahyllyni uudet asukit:

x Philip Pullman: La Belle Sauvage (The Book of Dust, #1)

Vedin kahvit henkeen kun sain tietää, että Pullman on aloittanut uuden trilogian His Dark Materials -maailmaan sijoittuen. Ellen ole tätä aikaisemmin kertonut, His Dark Materials on yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani. Kun luin sen ensimmäisen kerran olin aivan haltioitunut. Lensin kirjat läpi hetkessä ja vuodatin Kuolleenmeren verran kyyneliä viimeisen kirjan lopussa. Aaaah, voi luoja minun oli pakko hankkia La Belle Sauvage. Maksoin siitä lähes 20 euroa, mikä on minun mittapuullani todella suolainen hinta kirjalle, mutta menköön! La Belle Sauvage kuuluu hyllyyni.

x Laini Taylor: Strange the Dreamer (Strange the Dreamer, #1)

Laini Taylor, daa. Hänen Daughter of Smoke and Bone -trilogiansa oli niin huikea, että se kapusi ikuisten suosikkieni joukkoon. Odotin kuin kuuta nousevaa hänen uuden trilogiansa avausosaa, mutta missasin sen silloin maaliskuussa kun se ilmestyi... Nyt sentään kirja on käsissäni, mutta luultavasti joudun lykkäämään kirjan lukemista vielä jonkun aikaa. Liikaa hommaa enkä halua latistaa lukukokemustani.

x Stephanie Oakes: The Arsonist

Uuuuuu, tästä olen aivan erityisen innoissani. Olen aikaisemmin lukenut Oakesin The Sacred Lies of Minnow Blyn ja kyseinen teos oli aika järisyttävä. Tiesin, että tulisin lukemaan hänen tulevatkin teoksensa. Kuvauksen perusteella The Arsonist vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja hyvin erilaiselta teokselta.

x Jack Cheng: See You in the Cosmos

Pääosissa 11-vuotias avaruudesta ja raketeista kiinnostunut poika ja hänen koiransa Carl Sagan? SOLD. Tämä teos on ilmestynyt elokuussa suomeksi ja kantaa nimeä Kosmoksessa tavataan. Kirja vaikuttaa hyvin sympaattiselta, joten halusin lisätä sen ostoskoriin. Kirja oli muuten halvin koko tilauksesta: kovakantinen maksoi 7,70 euroa. Mitä. Ihmettä.

x Megan Miranda: The Safest Lies ja All the Missing Girls

Ah, Megan Miranda. Minä niin pidän hänen teoksistaan, joten toki minun täytyi hänen uusimmat kaksi teostaan lisätä tilaukseen. All the Missing Girls on käsittääkseni aikuisille suunnattu mysteeri-trilleri, joten se sopii minulle tuplasti – lempikirjailija ja genre, joka houkuttelee minua aivan älyttömästi. Nappiostos!

x Sarah J. Maas: Queen of Shadows (Throne of Glass, #4) ja Empire of Storms (Throne of Glass, #5)

Luonnollisesti. Olen kolme kirjaa tästä sarjasta lukenut ja osa osalta se muuttuu paremmaksi. Olen kyllä kuullut, että vitososa ei ole niin häävi, joten olen ihan snadisti hermostunut sen suhteen. Hieno homma kuitenkin, että tämä sarja on aloitettu suomentamaan! Ensimmäinen osa ei ole nyt ihan mistään kaikkein huikeimmasta päästä, mutta jatko-osat ovat olleet mielestäni aivan mahtavia.

x Maureen Johnson: The Name of the Star (Shades of London, #1)

Jack the Ripper tekee paluun moderniin Lontooseen. Olen kuullut tästä sarjasta pääasiassa vain hyvää, joten hei, miksi en tutustuisi siihen?

x Kerri Maniscalco: Stalking Jack the Ripper (Stalking Jack the Ripper, #1)

Toinenkin teos, jota tähdittää Jack the Ripper. Tosin tämän kirjan kanssa minua kiinnostaa jatko-osa rutkasti enemmän, mutta en halua aloittaa sarjan lukemista keskeltä. Toivottavasti tämä ensimmäinen osa on edes keskinkertainen. Ja vaikka ei olisi, haluan siitäkin huolimatta lukea jatko-osan (Dracula...!).

x Kristin Hannah: The Nightingale

Luin tämän helmikuussa ja voi luoja miten hyvä se oli! Minun oli pakko hankkia kirja fyysisenä kappaleena hyllyyni, sillä tiedän tulevani lukemaan sen vielä uudestaan. Minun täytyy. Tarina meni nimittäin suoraan tunteisiin. Lukekaa tämä hyvät ihmiset!!!

x Richard Dawkins: The God Delusion

Tämä teos on ollut lukulistallani jo pienen ikuisuuden. Dawkins on äärimmäisen mielenkiintoinen hahmo, jonka puheita olen kuunnellut lukemattomia tunteja. Hänellä on hyvin provosoiva tyyli puhua uskonnoista ja ateismista, ja kyllä, se vetoaa minuun. Luulen saavani paljon irti tästä teoksesta. Ainakin toivottavasti.

x Libba Bray: Lair of Dreams (The Diviners, #2)

Lair of Dreams on viime vuoden lopussa lukemani The Divinersin jatko-osa ja odotan innolla sen lukemista. Pidin Brayn aikaisemmasta Gemma Doyle -trilogiasta hyvin paljon ja The Diviners oli todella jännittävä aloitus uudelle sarjalle. Tämä toinenkin osa on saanut paljon kehuja.

x Alexandra Bracken: Passenger (Passenger, #1)

Tämä kirja muistuttaa minua kuvaukseltaan Diana Gabaldonin kirjoja, joten se lienee oli syy miksi tämän hankin. En ole edes lukenut Bracken aikaisempaa trilogiaa, vaikka se ihan omastakin hyllystä löytyy. Pitäisi. Tosin tällä hetkellä Passenger kiinnostaa enemmän.

x Stacey Lee: Outrun the Moon

Köyhyydessä elävä kiinalais-amerikkalainen tyttö päättää ottaa onnensa omiin kätösiinsä ja lähteä etsimään parempaa elämää. SOLD. Minulla löytyy hyllystä muuten toinenkin Staceyn kirja, Under the Painted Sky. Hänen kirjansa ainakin kuvausten perusteella vaikuttavat juuri minun kirjoiltani.

x Cassandra Rose Clarke: Magic of Blood and Sea (The Assassin's Curse, #1-2)

Tämä kirja sisältää kaksi teosta, The Assassin's Cursen ja sen jatko-osan The Pirate's Wishin. Olen itse asiassa halunnut lukea tämän duologian heti niiden ilmestymisestä lähtien (vuodesta 2013), mutta kirjoja ei ollut koskaan saatavilla. Ilahduin nyt kovasti huomatessani, että noista kirjoista on ilmestynyt tämä yhteisnidos. Kyseessä on siis merirosvofantasia, joka ammentaa voimakkaasti arabialaisesta/persialaisesta historiasta ja perinteestä. Tulee ihan mieleen Aladdin. Saman kirjailijan The Mad Scientist's Daughter houkuttelee myös todella paljon.

Tässä oli siis kirjatilaukseni. Sinne meni kesätyösäästöni (ei ihan, mutta melkein). Tein jo uuden tilauksen, koska black fridayn alennus ja siihen laitan sitten loput pennoseni (en ihan, mutta melkein). Nuo kirjat haltuun saatuani menen ostolakkoon vähintään kevääseen asti, koska voi hyvää päivää nyt oikeasti. Lukujumi oli kyllä oikeastaan aika oivallinen tapa säästää pitkä penni...

Pinosta löytyy seitsemän jo entuudestaan tuttua kirjailijaa, joten ainakin onnistuin tavoitteessani. Tämän tilauksen jälkeen minulta löytyy hyllystäni viisi Maasin teosta, kuusi Megan Mirandan teosta ja neljä Laini Taylorin teosta. Kertonee siis miten paljon heistä kirjailijoina pidän :)

Jää nähtäväksi, milloin ehdin nämä kaikki edes lukea. En ole varma, mihin saan tuon läjän edes tungettua, sillä kirjahyllyni on jo nyt halkeamispisteessä. Tällä hetkellä tuo metrin korkuinen pino on keskellä lattiaa, mutta en minä sitä siinä loputtomasti voi säilyttää. Pitänee keksiä jotain...

Silent Child - Sarah A. Denzil

Nimi: Silent Child

Kirjailija: Sarah A. Denzil

Kustantaja: Itsenäinen julkaisu

Julkaisuvuosi: 2017

Sivuja: 416 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: In the summer of 2006, Emma Price watched helplessly as her six-year-old son's red coat was fished out of the River Ouse. It was the tragic story of the year - a little boy, Aiden, wandered away from school during a terrible flood, fell into the river, and drowned.

      His body was never recovered.

      Ten years later, Emma has finally rediscovered the joy in life. She's married, pregnant, and in control again...
      ...until Aiden returns.

      Too traumatized to speak, he raises endless questions and answers none. Only his body tells the story of his decade-long disappearance. The historic broken bones and injuries cast a mere glimpse into the horrors Aiden has experienced. Aiden never drowned. Aiden was taken.

      As Emma attempts to reconnect with her now teenage son, she must unmask the monster who took him away from her. But who, in their tiny village, could be capable of such a crime?

      It's Aiden who has the answers, but he cannot tell the unspeakable.

Ajatukseni: Alan nyt päästä näihin tuoreimpiin arvioihin. Tämän teoksen luin lokakuun lopussa. En pitänyt lukamastani juuri ollenkaan, mutta olin niin tyytyväinen tuntiessani lukuilon roihahtavan jälleen eloon.

Emman kuusivuotias poika Aiden katosi rankkasateeseen ja myöhemmin tämän punainen sadetakki ongittiin joesta. Ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty. Kymmenen vuotta myöhemmin Emma on vihdoin löytänyt jonkinlaisen rauhan elämässään; hän on naimisissa ja odottaa toista lastaan. Kaikki tuntuu olevan hyvin, kunnes jotain aivan odottamatonta tapahtuu ja Emman maailma kääntyy ylösalaisin: teini-ikäinen Aiden löydetään vaeltamasta maantien varressa. Aiden on selvästi läpikäynyt todella rankkoja ja karuja asioita, jotka ovat jättäneet häneen jäljen: hän ei puhu eikä luo oikein minkäänlaista kontaktia keneenkään, edes äitiinsä. Mitä Aidenille siis tapahtui? Sen Emma haluaa selvittää vaikka mikä olisi.

Kuvitelkaapa hämmästystäni, kun sain tietää Sarah A. Denzilin kirjoittavan YA-kirjoja nimellä Sarah Dalton. Hän on se sama Sarah Dalton, jonka teoksen The Blemished olen aikaisemmin lukenut. Ooooh daaaamn, olisinpa tiennyt tämän kytköksen ennen kuin Silent Childin aloitin, niin olisin vähintäänkin osannut odottaa aivan jäätävää jankkaamista suurimmaksi osaksi tarinaa. Kenties olisin jopa skipannut tämän kokonaan.

Ei kolahtanut. Silent Childissa oli niin paljon potentiaalia olla huikea psykologinen trilleri, mutta sitä tämä ei kyllä ollut. Saamme aivan jäätävää itsesäälissä rypemistä ja ruikutusta Emman osalta voi hyvä luoja oikeasti. Emma ruikuttaa loputtomasti sanomatta kuitenkaan oikeasti mitään olennaista. Sen sijaan, että tässä olisi oikeasti käsitelty Aidenin katoamista, hänen paluutaan ja sitä mysteeriä tapahtumien ympärillä, tarinan pääpaino olikin täysin Emman raastavassa romanttisessa elämässä ja siinä, miten vaikeaa hänellä oli. Heti alussa Aidenin isä ja Emman ex-rakastaja ilmestyy paikalle ja ohohohooo miten hänet heti ensiaskelilla kuvattiin. Oli ilmiselvää, mitä tarinassa oli luvassa.

Entä Aiden? Nuori poika jonka oletettiin hukkuneen, mutta joka vastoin kaikkien luuloa onkin elossa? Tuota koko hahmoa käytettiin vain kyhäelmänä antamaan Emman tarinalle traagisuutta. Voi nuorta Emma-parkaa, joka menetti lapsensa niin kummallisissa olosuhteissa! Voi odottavaa Emma-parkaa, jonka teini-ikäinen poika yllättäen ilmestyykin paikalle! Voi Emma-parkaa, joka on raskaana ja joka on aloittanut uuden elämän! Voi Emma-parkaa, jonka superkuuma alfauros-ex-mies on tullut jälleen hänen elämäänsä ja aiheuttaa kitkaa uuden miehen välillä! Mutta entä Aiden-parka, joka on selvästi kokenut jotain todella kammottavaa? Tosi surullista, mutta voi Emma-parkaa.

Entäs itse mysteeri sitten? Se oli aika ennalta-arvattavaa, mutta se ei ollut se joka sai vereni kiehahtamaan. Mysteeri on kaksijakoinen: Aidenin osuus on aikalailla whatever ja käsitelty todella nopeasti ja pintapuolisesti, mutta Emman osuutta taasen märehdittiin loputtomiin. Voiko olla kornimpaa pahista mitä tässä kirjassa? Eikö se ollut aika selvää, mitä tuo hahmo oikein duunasi? Minusta oli.

Silent Childissa oli niin paljon lupausta ja potentiaalia, mutta lopputulos oli minusta kyllä aika heikko. Janoan enemmän vaikuttavia psykologisia mysteeri-trillereitä odottaessani uusia julkaisuja Gillian Flynniltä, mutta yleensä nämä jäävät todella kuiviksi kohdallani. Harmittaa, koska tunnen suurta vetoa näiden kirjojen puoleen...

Lukunäyte: Chapter 1

The day I lost Aiden was the day I realised what it meant to lose control. People talk about losing control of themselves all the time, whether it's from drink, drugs, passion, or anger. But they don't know what it's truly like to lose control, and I'm not talking about my emotions, but about my life. I lost control of my life. Everything around me fell apart while I remained the impotent bystander.

      I've heard it said that you can only control yourself and how you behave in any given setting. You can never control the circumstances around you. You can't control how other people react, only how you, youself, act. That's the great tragedy of life. One moment everything is perfect and the next it's all in tatters because of the circumstances happening all around you. And what are you supposed to think when your child is taken from you? That it was fate? God? Bad luck? How are you supposed to move on?

The Problem with Forever - Jennifer L. Armentrout

Nimi: The Problem with Forever

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Harlequin Teen

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 480 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: A story about friendship, survival and finding your voice.

      Growing up, Mallory Dodge learned that the best way to survive was to say nothing. And even though it's been four years since her nightmare ended, she's beginning to worry that the fear that holds her back will last a lifetime. Now, after years of homeschooling, Mallory must face a new milestone—spending her senior year at a public high school. But she never imagined she'd run into Rider Stark, the friend and protector she hasn't seen since childhood, on her very first day.

      It doesn't take long for Mallory to realize that the connection she shared with Rider never really faded. Yet soon it becomes apparent that she's not the only one grappling with lingering scars from the past. And as she watches Rider's life spiral out of control, Mallory must make a choice between staying silent and speaking out—for the people she loves, the life she wants and the truths that need to be heard.

Ajatukseni: The Problem with Forever on seitsemäs lukemani Jennifer L. Armentroutin kirja. Kertoo lienee, että olen hyvin kiinnostunut hänen teoksistaan.

Mallory Dodgella ei ollut mikään paras lapsuus: hän ja hänen kasvattiveljensä Ryder elivät väkivaltaisessa sijaiskodissa, jossa heitä pahoinpideltiin lähes päivittäin. Lopulta Mallory joutuu onnettomuuteen, joka tarjoaa hänelle tien pois tuosta kodista ja löytää itselleen rakastatavat sijaisvanhemmat. Samalla hän kuitenkin menettää yhteytensä Ryderiin. Vuosia myöhemmin Mallory edelleen kärsii vaikeuksista puhua ääneen opittuaan jo pienenä olemaan hiljaa oman turvallisuutensa vuoksi, mutta on valmis yrittämään lukioon menoa. Ensimmäisenä päivänään hän kuitenkin kohtaa Ryderin, ja pian synkät lapsuudenmuistot alkavat hiipiä takaisin hänen painajaisiinsa.

Tarvitsiko tämän oikeasti olla näin pitkä? Tuntui, että kirja oli väkisillä sullottu täyteen fillerillä, jota ei olisi oikeasti tarvittu. Minua harmitti, että vaikka molempien päähenkilöiden taustat ovat niin surulliset, saimme hyvin vähän oikeasti sitä kuvailua heidän lapsuudestaan. Pari flashbackia, mutta siinä se. Sen sijaan saamme paljon vääntämistä heidän välillään. Meh.

Minä pidin tästä, mutta jotain jäi puuttumaan. Jotain, mikä olisi tehnyt minuun vaikutuksen. Ottaen huomioon kuinka rankkoja aiheita teos käsitteli, oli valitettavaa, ettei lukemani sen suuremmin jättänyt minuun minkäänlaista jälkeä itsestään. En ajatellut tarinaa jälkeenpäin, en kokenut tarvetta tietää enemmän hahmoista, en tuntenut juurikaan yhteyttä koko kirjaan.

Tämä oli aivan äärimmäisen valitettavaa. Armentrout osaa selvästi kertoa hyvän tarinan ja hänen kirjoituksensa on todella nappaavaa ja viihdyttävää, mutta tämän teoksen kohdalla en onnistunut löytämään yhteistä säveltä. Mallory tuntui hahmona jotenkin tyhjältä. Minua ei vaivannut hänen tyylinsä puhua, sillä se oli relevanttia ja eräänlaisen post-traumaattisen stressireaktion jättämä jälki hänessä. Sen sijaan minua vaivasi hänen sisäinen äänensä. 480 sivua hänen sisäistä monologiaan pääasiassa Ryderista – joka muuten on näitä aika tyypillisiä YA-hunkseja – oli jotain sellaista, mikä sai pyörittelemään päätään. Olisin kaivannut syvällisempää katsausta heidän lapsuutensa sen sijaan, että olisin lukenut heidän toisiaan kohtaan roihahtaneista tunteista.

Mutta The Problem with Forever on jopa vähän heikompana teoksena reilusti parempi, mitä useat muut lukemani sosiaalisia ja mielenterveydellisiä ongelmia käsittelevät teokset. Kyseessä ei siis missään nimessä ole huono kirja – ei, se ei vain kolahtanut juuri minuun niin hyvin mitä toivoin.

En ole varma, haluanko lukea muita Armentroutin contemporary-romansseja. Sanoisin hänen olevan parhaimmillaan humoristisen, piikittelevän dialogin ja sarkastisten hahmojen parissa, ja ne puuttuivat tästä teoksesta aika lailla kokonaan. En minä tarkoituksella halua olla pitämättä hänen teoksistaan.

Lukunäyte: Chapter 2

I couldn't believe he was here. My heart was trying to claw itseld out of my chest as lips – lips fuller than I remembered – tilted up, and a knot formed in my belly as the dimple formed in his right cheek. The only dimple he had. No mathing set. Just one. My mind raced back through the years, and I could only think of a handful of times I'd seen him relaxed. Leaning back in the cahir that seemed too small for him, he slowly turned his head toward me. Eyes that were brown with tiny flecks of gold met mine.

      Eyes I'd never forgotten.

      The easy, almost lazy smile I'd never seen on his face before froze. His lips parted and a paleness seeped under his tawny skin. Those eyes widened, the gold flecks seeming to expand. He recognized me; I had changed a lot since then, but still, recognition dawned in his features. He was moving again, leaning forward on his seat toward me. Four words roared out of the past and echoed in my head.

      Don't make a sound.

      ”Mouse?” he breathed.

By Your Side - Kasie West

Nimi: By Your Side

Kirjailija: Kasie West

Kustantaja: HarperTeen

Julkaisuvuosi: 2017

Sivuja: 352 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: When Autumn Collins finds herself accidentally locked in the library for an entire weekend, she doesn’t think things could get any worse. But that’s before she realizes that Dax Miller is locked in with her. Autumn doesn’t know much about Dax except that he’s trouble. Between the rumors about the fight he was in (and that brief stint in juvie that followed it) and his reputation as a loner, he’s not exactly the ideal person to be stuck with. Still, she just keeps reminding herself that it is only a matter of time before Jeff, her almost-boyfriend, realizes he left her in the library and comes to rescue her.

      Only he doesn’t come. No one does.

      Instead it becomes clear that Autumn is going to have to spend the next couple of days living off vending-machine food and making conversation with a boy who clearly wants nothing to do with her. Except there is more to Dax than meets the eye. As he and Autumn first grudgingly, and then not so grudgingly, open up to each other, Autumn is struck by their surprising connection. But can their feelings for each other survive once the weekend is over and Autumn’s old life, and old love interest, threaten to pull her from Dax’s side?

Ajatukseni: Tämän luin kesäkuussa ja luulin sen olleen se teos joka pelasti minut lukujumin parista. Aivan näin ei tapahtunut, mutta viihdyin silti lukemani parissa.

Eräänä talvisena päivänä Autumn saa huomata tulleensa lukituksi kirjastoon eikä kukaan ole tulossa avaamaan ovia useampaan päivään. Ellei tämä riitä jo pelästyttämään hänet, tajuaa hän kirjastossa olevan joku muukin. Tuo henkilö paljastuu huonomaineiseksi Daxiksi, joka on salaa majaillut kirjastossa jo jonkin aikaa. Aluksi he suhtautuvat toisiinsa epäillen, kunnes alkavat hieman juttelemaan ja lopulta avautuvat enemmän. Daxista kiertävät huhut eivät olekaan niin yksiselitteisiä, ja jälkeenpäin Lily saakin huomata, että hänellä saattaa olla tunteita tätä kohtaan.

Olen nyt lukenut yhteensä kuusi Kasie Westin kirjaa. Ei ole kovinkaan montaa kirjailijaa, jonka kirjoja näin uskollisesti kahlaan lävitse. Ovatko nämä hyviä? Eeeh, kyllä kai. The Distance Between Us ja Pivot Point ovat edelleen parhaat lukemani Westin kirjat eivätkä nämä muut yllä niiden tasolle. Mutta nämä ovat silti niin viihdyttäviä ja nopealukuisia.

Westin kirjoihin tarttuessani tiedän tarkalleen, mitä tulen saamaan: kevyttä hömppää. Puhdasta kevyttä hömppää. Aina silloin tällöin tarvitsen tätä kamaa enemmän kuin mitään muuta, ja siksi West on muodostunut luottokirjailijakseni. Taattua laatua omalla tavallaan.

Vastoin luuloani tämä teos ei sijoittunutkaan kokonaisuudessaan vain kirjastoon. Hahmot viettävät jokusen kymmentä sivua kirjan alusta sinne lukittuna, ja tuona aikana heidän välilleen muodostuu eräänlainen yhteys. Tuo tilanne toimi siis ponnahduslautana Autumnin ja Daxin orastavalle romanssille. Ehkäpä siis kirjan synopsista voi pitää vähän harhaanjohtavana, mutta mitäpä tuosta.

By Your Sidessa oli vähemmän – paremman sanan puuttessa – hupsua söpöilyä mitä esim. P.S. I Love Youssa. Tässä käsiteltiin vakavampia aiheita, ja se oli lienee se mikä sai minut pitämään lukemastani enemmän mitä useammasta muusta saman kirjailijan teoksesta. Contemporaryssa on se ongelma, että tosi monet kirjat ovat sitä samaa draamaromantiikkaa ja soutamista ja huopaamista päähenkilöparin välillä, jolloin tuntuu että on lukenut saman kirjan läpi jo vaikka kuinka monta kertaa.

Porukka ei tunnu pitävän tästä niin paljon mitä P.S. I Love Yousta, mutta minun kohdallani homma on päin vastoin. Tästä minä aidosti pidin. En niin paljon mitä TDBU:sta mutta reilusti enemmän mitä muista lukemistani Westin contemporary-kirjoista.

Lukunäyte: Chapter 3

I stayed as flat against the wall as possible. Maybe the person wouldn't see me. No, that was unlikely, considering that seconds before I had been banging on the wall and pulling the chains on the door. I might as well have been screaming, I'm trapped in a library all alone and am desperate to get out!

      What was my plan now? I could run somewhere. Lock myself in a room. Though as far as I knew all the rooms that had locks were already locking me out. Just when I was about to run somewhere, anywhere, to find a weapon or somewhere to hide, he spoke.

      ”I'm not going to hurt you. I didn't know anyone else was here.” He held up his hands and then, as if just now realizing he held a knife in one, he bent down and tucked it into his boot.

      That didn't make me feel much better. ”What are you doing here?”

      ”Just needed a place to stay.”

      Great. I was trapped in the library with a homeless guy? A homeless guy with a knife. My heart was in my throat.

P.S. I Like You - Kasie West

Nimi: P.S. I Like You

Kirjailija: Kasie West

Kustantaja: Point

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 336 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Signed, sealed, delivered...

      While zoning out in Chemistry class, Lily scribbles some of her favorite song lyrics onto her desk. The next day, she finds that someone has continued the lyrics on the desk, and added a message to her.

      Soon, Lily and her anonymous pen pal are exchanging full-on letters— sharing secrets, recommending bands, and opening up to each other. Lily realizes she’s kind of falling for this letter writer. Only who is he? As Lily attempts to unravel the mystery, and juggle school, friends, crushes, and her crazy family, she discovers that matters of the heart can’t always be spelled out...

Ajatukseni: Tämä teos on odottanut tulla arvioiduksi sitten tammikuun. Tuntuu melkein pahalta laiminlyödä kirjoja näin rankasti.

Lily on misfit, joka kuuntelee alternatiivista musiikkia, kirjoittelee omia lyriikoita eikä ole järin kiinnostunut kemiantunneista. Yhdellä näistä tunneista hän päätyy raaputtelemaan suosikkibändinsä lyriikoita työpöytään ja seuraavana päivänä yllättyykin huomatessaan, että joku on vastannut hänen kirjotuksiinsa. Lily ja tämä mysteerihenkilö alkavat jättää toisilleen viestilappusia ja heidän välilleen muodostuu tietynlainen yhteisymmärrys. Mutta sitten, lo and behold, heille selviää kuka toinen onkaan ja jo on draamaa käsissä.

Luin tämän tosiaan melkein vuosi sitten ja voin todeta, ettei ollut mitenkään kauhean vaikuttava kirja sillä kamalasti ei mieleeni ole jäänyt. Muistan ajatelleeni miten naurettavan ennalta-arvattava tämä oli (ikään kuin se ei olisi ollut ilmiselvää kenen kanssa Lily niitä lappusia vaihteli) ja kuinka paljon pidin siitä, että musiikki oli vahva osa tarinaa ja hahmoja.

Hahmot olivat nyt mitä olivat. Tyypillisiä, eivät ollenkaan muistettavia. Ihan suoraan sanottuna en muista lainkaan, kuka olikaan Lilyn romanttisten tunteiden vastaanottavassa päässä, mutta kolmiodraama tässä taisi olla? Lily, Lilyn pitkäaikainen ihastuksenkohde sekä koulun huippusuosittu urheilija. Yllättävää, eikö vain.

Olipa kuinka tahansa, P.S. I Like You on niitä teoksia, joista pitää sillä hetkellä kun sen lukee, mutta jälkeenpäin ei sitä kauheasti enää ajatuksia tälle uhraa. West yritti olla liian söpö tämän tarinan kanssa. Se oli muuten ongelmana myös The Fill-In Boyfriendissä; liian pinnallinen, liian höttöinen, liian romanssipainoitteinen. Kirja ei tarjoa juurikaan ajattelemisen aihetta. Se vain... on.

Ei tämä kuitenkaan niin pinnallinen ollut kuin edellä mainittu TFIB enkä myöskään inhonnut tätä yhtä paljon. Pidin tästä, niinkin paljon kuin se oli sinänsä mahdollista. PSILY nyt vain on. Ei siitä sen enempää.

Lukunäyte: Chapter 1

”Ms. Abbott? Give me one minute of your time.”

      I tried to think of a good excuse to leave with the rest of the class.

      ”You owe me at least one minute seeing as how the last fifty-five were definitely not spent on me.”

      The last student filed out of class and I took a few steps closer. ”I'm sorry, Mr. Ortega,” I said. ”Chemistry and I don't get each other.”

      He sighed. ”It's a two-way street and you haven't been doing your part.”

      ”I know. I'll try.”

      ”Yes, you will. If I see your notebook out again in class, it's mine.”

      I held back a groan. How would I make it through fifty-five minutes of torture every day without distraction? ”But I need to take notes. Chemistry notes.” I couldn't remember the last time I took s single Chemistry note, let alone multiple ones.

      ”You can have one sheet of paper, unattached to a book, that you will show me at the end of each period.”

      I clutched my green-and-purple notebook to my chest. Inside it lived hundreds of ideas for songs and lyrics, half-finished verses, doodles and sketched. It was my lifeline. ”This is cruel and unusual punishment.”

Kertausta viime kuukausista – mitä oikein tapahtui?

No niin, nyt kun olen vihdoin taas aktiivinen täällä blogin puolella, haluan kertoa mitä tapahtui. Miksi katosin bittiavaruudesta? Miksi blogi vaipui niin syvään horrokseen ilman varoituksen sanaa? Dafuq happened?

Minulla on keväästä asti ollut todella väsynyt olo ja vaikeuksia keskittyä mihinkään. En ole nukkunut kunnolla, olen ollut todella stressaantunut ja henkisesti loppuun kulunut. Tuntui niin absurdilta menettää kaikki kiinnostus sellaista harrastusta kohtaan, joka on tuonut minulle vain iloa ja toiminut stressin lievittäjänä. Kirjat jäivät lukematta ja blogi hyytyi kokonaan. Ei vain jaksanut tai pystynyt.

Tämä kaikki paheni nyt syksyllä. Yliopiston ja kandivuoden alettua minun olisi pitänyt olla todella keskittynyt ja tehdä hulluna asioita, mutta siihen kuitenkaan kykenemättä. Olin aivan järkyttävän väsynyt huolimatta siitä, miten paljon nukuin, mieliala oli ihan pohjalukemissa ja pienenkin fyysisen työn tekeminen tuntui aivan ylivoimaiselta. Tenttikirjat kasautuivat yöpöydälle, mutta mihinkään niistä en jaksanut koskea. En kyennyt keskittymään mihinkään. Aloin jäämään enemmän ja enemmän jälkeen aikataulustani, mikä oli omiaan lisäämään huonoa fiilistä ja stressiä.

Vihdoinkin lokakuussa tulin siihen pisteeseen, että jouduin myöntämään itselleni ettei tämä ole enää normaalia. Vaikka siihen mennessä olin lähinnä syyttänyt itseäni ja ajatellut tekeväni itse jotain väärin, jouduin vihdoin harkitsemaan toista vaihtoehtoa. Häikkää terveydessä. Ei tämä olotilani voinut olla oikeasti normaali, sillä fiilis ja jaksaminen olivat niin pohjalukemissa. En minä ennen ole tällainen ollut. Menin sitten vihdoin lääkäriin ja otettiin verikokeet, joissa mitattiin kaikennäköisiä arvoja aina kilpirauhasesta hormoonitoimintaan. Viikon päästä sain tulokset, ja vastaus yllätti. Ja huojensi.

B12-vitamiinin puutos. Lääkäri totesi, että sen perusteella, mitä olen olotilastani kertonut, oireet selittyvät hyvin. Väsymystä, uupumusta, apatiaa, tarkkaavaisuushäiriöitä, univaikeuksia, lihaskipua... check, check, check. Todennäköisesti alkanut silloin viime keväänä, kun fiilis alkoi tehdä mahalaskua. Ohjeeksi annettiin ostaa puhdas B12-vitamiinivalmiste, vetää pilleriä poskeen kuukauden parin ajan ja tulla sitten kontrolliin. Seuraavaksi täytyy selvittää, onko minulla mahdollisesti jokin imeytymishäiriö, kun puutostila on tullut.

Olen nyt nelisen viikkoa syönyt vitamiinivalmistetta purkista enkä voi edes uskoa, millainen muutos vointiini on tullut. Eroa kuin yöllä ja päivällä. Vaikeaa näin muutamaa viikkoa myöhemmin edes käsittää, miten joku B12-vitamiinin puutos on vaikuttanut minuun niin suuresti. Olen oikeasti huojentunut, että oireilleni oli jokin oikea syy. Eniten minua hirvitti, että se loppuun kulutettu fiilis olisi ollut uusi normaalitilani. Että kaiken kiinnostuksen lopahtaminen lähes kaikkea kohtaan olisi ollut uusi todellisuuteni. Hieman harmittaa, että niin kauan pistin oireet omaksi syykseni enkä mennyt lääkäriin aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mikäli nykyinen olotilani on yhtään indikaattorina sille, onko purkista syötävä valmiste auttanut, olen 110% varma vastauksen olevan kyllä. Olen jälleen aivan hullun motivoitunut ja energinen. Pystyn taas istumaan alas kirjan kanssa ja keskittyä lukemaani. Olen viimeisten kahden viikon aikana lukenut neljä kirjaa, mikä on enemmän mitä viimeisten kahdeksan kuukauden aikana yhteensä. Olen taas innostunut opiskelusta ja kandin suunnittelu etenee hienosti. Pystyn taas nukkumaan kunnolla, en ole pienen fyysisen rasituksen jälkeen enää ihan kipeänä ja mikä parasta, tunnen oloni yksinkertaisesti vain hyväksi.

Joten siinäpä se. Tässä on syy, miksi blogini ja lukuharrastukseni lähes tulkoon kuolivat pois ja miksi katosin bittiavaruudesta. Tässä myös syy, miksi olen aktivoitunut jälleen. Sikäli harmittaa, että tämä vuosi on mennyt niin monella tavalla hukkaan, mutta ei sitä auta nyt murehtia. Täytyy vain panostaa tulevaisuudessa kahta kauheammin.

Yritän nyt postailla tämän vuoden aikana kertyneitä rästipostauksia ja päästä jälleen jonkilaiseen rytmiin täällä blogin puolella. Sääli, että viidentenä vuotenaan blogi koki tällaisen kolauksen, mutta asialle en voi enää mitään. Toivottavasti kuudes vuosi on sitten parempi. Ja näilllä näkymin se tulee olemaan aivan erinomainen. Paljon kaikenlaista edessä.

Innostuin muutama päivä sitten tekemään kirjatilauksen ensimmäisen kerran pitkään aikaa ja luulenpa tekeväni siitä postauksen tänne blogin puolelle. Lisäksi olen käynyt kirjastosta hakemassa pinon kirjoja luettavaksi. Aaaaaaa, tuntuu niin hyvältä palata taas rakkaan harrastuksen pariin!

Lukupinoa loppuvuodelle.

Tällaista on siis kuulunut tänne minun suuntaani. Mitä sinulle kuuluu? :)

The Unexpected Everything - Morgan Matson

Nimi: The Unexpected Everything

Kirjailija: Morgan Matson

Kustantaja: Simon & Schuster

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 519 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Andie has a plan. And she always sticks to her plan.

      Future? A top-tier medical school.

      Dad? Avoid him as much as possible (which isn’t that hard considering he’s a Congressman and he’s never around).

      Friends? Palmer, Bri, and Toby—pretty much the most awesome people on the planet, who needs anyone else?

      Relationships? No one’s worth more than three weeks.

      So it’s no surprise that Andie’s got her summer all planned out too.

      Until a political scandal costs Andie her summer pre-med internship, and lands both she and Dad back in the same house together for the first time in years. Suddenly she’s doing things that aren’t Andie at all—working as a dog walker, doing an epic scavenger hunt with her dad, and maybe, just maybe, letting the super cute Clark get closer than she expected. Palmer, Bri, and Toby tell her to embrace all the chaos, but can she really let go of her control?

Ajatukseni: Jatkan rästipostausten parissa. Tämän jälkeen enää seitsemän jäljellä! Wooo!

Andien kesä saa täysin uuden käsikirjoituksen, kun hänen hakemuksensa huipputärkeään lääkiksen ohjelmaan hylätään hänen isänsä jouduttua poliittisen skandaalin kouriin. Andie joutuu hakemaan kesätyötä koiranulkoiluttajana eikä hän voisi tuntea oloaan surkeammaksi. Välit isään ovat tulehtuneet ja rakoilua näkyy myös hänen ystäväpiirissään. Eräänä päivänä Andie kohtaa Clarkin, nuoren kirjailijan, ja tämä saa Andien tekemään asioita joita hän ei ole koskaan ennen harkinnutkaan. Kesä tuntuukin hitaasti paremmalta kuin Andie olisi osannut kuvitellakaan.

Contemporary-genressä on sellainen vika, että nämä kirjat ovat niin ennalta-arvattavia. Tarinan ajava voima on (lähes) aina romanssi, ja sitten lukija vain seuraa muutaman sadan sivun verran sitä draamaa, joka pyörii päähenkilön ja ihanstuksen kohteen ympärillä. Osa näistä genren kirjoista melkoisen paatoksellista luettavaa ja voi tuntua, että kun on lukenut yhden, kaksi, viisi tai kymmenen niin on suunnilleen lukenut kaikki muutkin. Mutta sitten näin näitä muutamia helmiä, jotka loistavat kaltaistensa joukosta edukseen.

Mikä tekee Morgan Matsonin teoksista niitä helmiä? Mikä näissä teoksissa on se, joka saa on niin koukuttavaa? Ensinnäkin, hän kirjoittaa niin kauniisti. Huomaan ahmivani hänen tekstiään, palaten sivuja taaksepäin lukeaksi kohtauksia uudestaan, huokaillen hänen proosalleen. Toiseksi, hän kirjoittaa varsin realistisia hahmoja, jotka ottavat massiivisia harppauksia henkisen kasvun saralla kirjan loppuun tultaessa. Kolmanneksi, hänen kirjansa nyt vain ovat niin viihdyttäviä, hauskoja ja söpöjä.

Tämä kirja on täynnä ihan mahtavia hetkiä. Suosikkini lienee oli Andien ja hänen ystäviensä aarteenmetsästys, kuinka he kaikki – Andien isää myöten – innostuivat siitä ja olivat ihan kympillä mukana. Ja sitten on Andie ja hänen isänsä vaikeat välit. Andien äidin kuoltua ja hänen isänsä poliittisen uran lähdettyä nousukiitoon, heidän välinsä alkoivat rakoilla, kunnes he olivat lähes vieraita toisilleen. Tarinan aikana he yrittävät kuitenkin jälleen löytää sitä kytköstä välillään ja olla jälleen perhe. Voi että sitä oli hienoa lukea.

Ja kyllä, The Unexpected Everything osaa olla aivan äärimmäisen siirappinen. Hyvä luoja, hyvä etteivät hampaat sulaneet suuhun. Mutta se on vain osa Matsonin teosten viehätystä. Hänen kirjojaan on niin helppo lukea, niistä on niin helppo nauttia. Haluan lukea kaiken, mitä hän kirjottaa!

The Unexpected Everything on niitä feel-good kirjoja, jotka jättävät hyvän mielen viimeisen sivun käännyttyä ja tarinan päätyttyä. Luin tämän hyvin nopeasti, kykenemättä laskemaan tätä käsistä. Loistava lukukokemus!

Lukunäyte: Chapter Three

Feeling like I was about to cry— something I very rarely did, usually only at movies— I turned around and started walking across the street, back to my car, crossing my arms over my chest.

      ”Uh— so, see you around?” the guy called after me, and I could hear the nervous, hopeful note in his voice. Under other circumstances, I probably would have responded to this. He was really cute, after all, even if he had no idea how to walk a dog. But not today. Not with everything that had been my life currently in pieces at my feet.

      ”Probably not,” I said, keeping my eyes fixed straight ahead as I pulled open my car door. ”I don’t live around here.” I got in and shut the door but didn’t start the car yet— mostly because I had no idea what I was going to do now, or where I was going to go.

      The guy turned and started walking back the way he’d come, and I looked for maybe a moment longer than I should have, watching as Bertie took off at a run, the guy stumbling a few steps behind, trying to catch up.

      I made myself turn away, then picked up my phone. I unlocked it, then stopped. If I let myself think about the bigger picture— like what this actually meant for my future— I knew I would start to spiral out. I needed to think about my next immediate steps. Small pieces that I could manage. I looked down at my phone and saw the text from Palmer was still open— and Bri had responded, saying she’d be at the diner if she could haul Toby out of bed.

      I didn’t know what I was going to do, but I knew I wasn’t going to figure it out without coffee.