Haaveita ja suunnitelmia

Olen haaveilija ja ihminen, jolla täytyy olla aina suunnitelmia. Ei väliä toteutuvatko nuo suunnitelmat koskaan, sillä tykkään haaveilla ja kaavailla erinäistä tekemistä tarpeeen varalle. Pidän ajatuksesta, että minulla on tavotteita joihin tähdätä – se tuo motivaatiota ja jos joskus sattuisin voittamaan vaikka lotossa, tietäisin mitä sillä rahalla tekisin. Haaveilen vaellusreissuista, interraileuksesta, vaihtovuodesta saksankielisessä maassa, roadtripeistä ja niin edelleen. Toivossa on hyvä elää ja haaveet antavat sitä toivoa.

Huomaa, että ollaan kesän kynnyksellä, kun haaveilen oikein urakalla kaikesta mahdollisesta. Haikailen päästä tekemään jotain, mitä en ole vielä tähän mennessä tehnyt. Tähän aikaan vuodesta kaikki tuntuu olevan mahdollista ja valoisien öiden tullessa ajankohtaiseksi tiedän unirytmini kääntyvän päälaelleen ja vietän yöt suunnitellen kaikkea mahdollista. Kaverini ei jaksa ymmärtää, miksi teen niin paljon suunnitelmia. Hän kuulemma uupuu jo kuunnellessaan minua, kun paahdan kaikesta mahdollisesta mitä haluan tehdä :D

Toki realiteetit ovat ne, että kaikkea ei voi tehdä. Raha ratkaisee paljon (vaikka halvalla paljon tekemään pystyykin), sillä osa suunnitelmistani ovat melkoisen suuruudenhulluja ja saattavat vaatia aika paljon ei vain aikaa mutta myös sitä rahaa. Haluan Mongoliaan. Haluan Uuteen-Seelantiin. Haluan Britteihin. Norjaan. Itä-Eurooppaan. Haluan koluta läpi kaikki upeat historialliset kohteet. Mieluiten reppureissaamalla. En halua viettää enää perinteisiä kaupunkilomia, joissa kaikki toteutetaan todella kaavamaisesti. Reissasimme perheen kesken ahkerasti, joten tällaiset lomat olen jo hyvin pitkälle kokenut. Haluan tehdä jotain erilaista. Joudun kuitenkin toistaiseksi pitämään nämä vain haaveiden tasolla.

Onneksi minulla on odottaa ihan toteutuviakin suunnitelmia ettei nyt ihan kaikki jää vain haaveeksi.

Tahdon vaeltamaan!

Ja pääsenkin! Lyöttäydyn isäni ja hänen (avo)vaimonsa matkaan ja lähden neljän päivän vaellukselle lappiin. Haikailen Skotlannin upeista maisemista, mutta ehkä se on parempi ottaa harjoitusta alle vähän kotimaassa. Olen aikaisemmin käynyt talsimassa päivän matkoja, joten tämä reissu tulee olemaan ensimmäinen missä vietän öitä matkan varrella. Pitänee siis harjoitella Kuusamossa päivän matkoilla ennen kuin lähden rykäisemään tuon reitin. Minuun on muutenkin puraissut oikea vaelluskärpänen, sillä haluan joka paikkaan trekkeilemään.

Pompeii.

Tämäkin on varma reissu. Mamma betalar minulle ja veljilleni heinäkuussa reissun Roomaan, josta yhtenä päivänä matkaan vähän etelämmäs Napolin tuntumaan ja käyn katsastamassa Pompeiin rauniot sekä Vesuviuksen kraaterin. En sentään ihan ypöyksin lähde, vaan matkaseuraa saan tädin perheestä. Olen halunnut nähdä Pompeiin omin silmin jo vaikka kuinka kauan ja voin kuvitella, miten vaikuttava kohde kyseessä onkaan. Tämä tulee olemaan toinen kertani Roomassa, joten nyt on mielenkiintoista koluta läpi paikkoja joita en ennen ole nähnyt, eli perinteisen Colosseumin sijasta haluan nähdä mm. katakombit ja Capuchin luukryptan.

Pompeii. en.wikipedia.org

Minun on pakko huoltaa rullaluistimeni.

Pienemmän kaavan suunnitelma, mutta välttämätön sellainen. Laakerit ja renkaat ovat jo siinä kunnossa ettei luistelu ole enää yhtään nautinnollista. Tämä piti tehdä jo viime kesänä, mutta sitten muutin ja täällä on aika surkeat mahdollisuudet lähteä luistelemaan. Turun jalkakäytävät ovat aika kämäsessä kunnossa täällä päin missä asun ettei luistelemaan lähteminen ole sen arvoista. No mutta nyt kun menen kotiin otan luistimet mukaan, haen kaupasta ihan uutukaiset laakerit ja renkaat ja vaihdan ne. Lupasin tehdä saman myös äitini luistimille. Lähden sitten oikein pitkälle luistelureissulle ja otan ilon irti viime kesänkin edestä.

Mongolia.

Mongolia on kohde, josta olen todella kiinnostunut. Maa on häkellyttävän kaunis ja rikas luonnoltaan ja reppureissaajalle todellinen unelma aina laajoista aroista huikeisiin järvimaisemiin asti. Saatan vain kuvitella miten upea tähtitaivas erämaiden yllä onkaan... Olen viimeiset pari vuotta haikaillut reppureissauksesta Mongoliassa eikä kaipuutani yhtään helpota ihanat Youtube-videot ihmisten Mongolian-reissuista. Mongolia on niitä maita, joissa tiedän vierailevani vielä joskus ja mieluiten rinkka selässä erämailla vaellellen. 

Ukok plateau, Mongolia. worldtravelguide.net

Jääkiekon mm-kisat 2017 Köln/Pariisi!

Ihan aikuisten oikeasti suunnittelen lähteväni paikan päälle katsomaan pelejä. Olen taas vaihteeksi todellisessa lätkähuumassa ja johan leijonien pärjäämistä on ollut ilo katsoa (Unkari-peli nyt tosin oli vähän meh [Adam Vay oli huikea!]). Olisi niin mahtavaa päästä katsomaan mm-kisoja livenä keväällä 2017. Varsinkin jos Suomen lohko pelaa Kölnissä niin pääsisin en pelkästään kannustamaan leijonia mutta myös vierailemaan ensimmäisen kerran elämässäni ihan kunnolla Saksassa. Olen opiskellut kieltä kuusi vuotta (kevääseen 2017 mennessä seitsemän), joten olisihan se huisia päästä paikan päälle kokeilemaan epämääräisiä kielitaitojani.

Olen ihan tosissani tämän suhteen. Hintaa reissulle toki vähän tulisi, mutta esim. Saksan lätkäliiton isokiho on luvannut pitää lippujen hinnat suht alhaisina. Jos alkulohkon pelejä menee katsomaan niin saattaisi saada tyyliin pariin otteluun liput varsin halvalla. Sitten jos useampi immeinen lähtee niin majoituskulut voi jakaa osiin. Airbnb:stä voi löytää hyvinkin halvan kämpän majapaikaksi. Olen valmis pistämään vaikka veronpalautukseni likoon, että pääsisin katsomaan leijonien pelejä livenä.

Seuraan saa liittyä! Jos joku on ihan oikeasti kiinnostunut tällaisesta reissusta niin voisi haalia porukkaa kasaan ja lähteä seuraamaan pelejä Lanxessin Arenalle tai Palais Omnisport de Paris-Bercyyn. Mutta mieluummin Lanxessiin. Kirjabloggaaja(t) go(es) lätkäturisti(t) :D

~ ~ ~ ~ ~

Haaveita saa ja pitää olla. Minulla täytyy olla aina suunnitelmia valmiina enkä voisi niiden laatimista lopettaa vaikka haluaisin. Maailmassa on ihan liikaa tehtävää ja nähtävää vain kotiin neljän seinän sisälle jäämiseksi.

Kerro ihmeessä omia suunnitelmiasi! Haaveiletko jostain aivan erityisestä? Oletko päässyt joskus toteuttamaan kauan suunnittelemasi asian?

Unpopular Bookish Opinions

Kirjaneito tornihuoneestaan päätti nakata minua tällä mukavan epämukavalla haasteella, jossa paljastetaan karuja (ja epäsuosittuja) mielipiteitä kirjoista. Kiitokset tästä :D

Osaan kysymyksiin oli ihan yllättävän vaikea vastata, joten kysymyksen 2 muunsin käänteiseksi koska en millään meinannut keksiä siihen mitään.

1. Linkkaa haasteen antajan blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi. 

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Da Vinci -koodi. Homman nimi tämän kanssa on se, että aihepiiriltään tämä on hurjan mielenkiintoinen näin uskonnoista, uskonto- ja kirkkohistoriasta sekä ikivanhoista myyteistä ja mysteereistä kiinnostuneelle. Metsästin käsiini myös pseudohistoriallisen Pyhä veri, pyhä Graal -teoksen, jossa spekuloidaan näitä salaliittoteorioita oikein urakalla. Da Vinci -koodi tarjoaa kiehtovan vastakkaisasettelun roomalaiskatolisen kirkon arvomaailmaan sekä nostaa esille todellisia kuumia perunoita aina Jeesuksen mahdollisesta sukulinjasta ja niin edelleen. Aihepiiriltään teos onkin siis napakymppi.

Tämän sanottuani tunnustan, etten voi oikeastaan sietää Brownin teosta. Näin ensin elokuvan – josta pidin silloin todella paljon – ja ajattelin kirjan täytyvän olla huikea. Pakkohan sen oli olla, kun tyyliin kaikki joilta kysyin pitivät siitä ja lähes yksimielisesti sanoivat kirjan olevan parempi. Siispä 15-vuotias minä tartuin siihen eräänä talvisena mökkireissuna. Aivan jäätävä pettymys. Olin niin pettynyt lukemaani aina kirjoituksesta hahmoihin ja kerronnasta tarinan yleiseen sävyttömyyteen asti. Silloin pettymyksestä ja ärsytyksestä puhistessani tokaisin isälleni, että kirja oli kuin idiootille kirjoitettu. Kirjoitus oli niin persoonatonta ja toistelevaa, asioita jankutettiin ja Brown varmistaa että lukijalle menee asiat jakeluun survomalla informaatiota kilon kokoisina kappaleina kurkusta alas eikä hahmoille annettu minkäänlaista oikeaa luonnetta. Harmistuin todella paljon kerrontaan sekä tapaan, jolla kirja käsitteli näitä asioita, puhumattakaan miten jäätävän antikliimaksiseksi lopun koin. Muistan edelleen miten kovasti harmi korvensi, sillä olin niin innoissani koko teoksen lukemisesta... Isäni totesi silloin, että Brownhan on osannut nimenomaan kirjansa fiksusti kirjoittaa, sillä kaikki vauvasta vaariin voivat sen vaikeuksitta lukea ja suosittuhan kirja siksi onkin. Tähän vastasin, että suosittu ei tarkoita hyvää eikä Da Vinci -koodi ei todellakaan ollut hyvä. 

2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät. (Koska en keksi tähän mitään, nimeän mieluummin sarjan josta monet muut pitävät mutta minä en.)

James Dashnerin The Maze Runner -trilogia. Ei nappaa sitten yyyyhtään. Niin monet joko tykkäävät tai suorastaan rakastavat tätä sarjaa, mutta minä en välittänyt ensimmäisestä osasta enkä tunne minkäänlaista tarvetta yrittää jatkaa.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.

En keksi ainuttakaan kolmiodraamaa tähän hätään! Ne mitkä tulevat mieleen ovat vielä kesken (The 5th Wave) enkä siis voi nimetä niitä. Siispä kerron parituksesta, joka oli minulle hieman yllättävä ja tavallaan pieni pettymys: Hermione ei päätynytkään yhteen Harryn kanssa. Siis minä kyllä pidän siitä miten parit lopulta menivät, mutta kun sarja oli vielä kesken minä luulin ja toivoin Hermionen päätyvän yhteen Harryn kanssa.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Chick lit. En saa tästä genrestä oikein mitään irti. Toisaalta olenkin lukenut elämäni aikana tyyliin yhden tai kaksi (Bridget Jones?) chick lit -kirjaa, joten näkemykseni saattaa olla ihan snadisti kapea, mutta näiden parin kirjan sekä mielikuvieni perusteella genren kirjat ovat ihan liian tuhkimotarinamaista hömppää minulle. Toki voisin joskus kokeilla ihan kevyen välipalakirjan muodossa jotain, mutta näin yleisesti ottaen en tosiaan löydä itseäni chick litin parista ihan ensimmäisenä. Tai edes toisena tai kolmantena.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Ainoa mikä tällä hetkellä tulee mieleen on Claire Fraser/Randall/Beauchamp. Ei sillä, etten yhtään hahmosta pitäisi, mutta jokin hänessä on minulle jokseenkin luotaantyöntävää. En jotenkin pidä hänen reaktioistaan, tavasta suhtautua asioihin ja ehkä eniten minua vaivaa se, miten en koe hänen välittävän minkäänlaista tunnetta.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.
Dan Brown. Toki olen lukenut häneltä vain yhden kirjan kokonaan. Yritin joitakin vuosia sitten uudestaan ja aloitin Murtumattoman linnakkeen, mutta en edennyt ensimmäistä kolmannesta pidemmälle kun luovutin. Sitten yritin vielä Kadonnutta symbolia eikä sekään onnistunut. En vain yhtään pidä Brownin kirjoituksesta tai kerronnasta! Kun ei niin ei. Tässä jokunen viikko sitten keskustelimme kaverin kanssa Brownista ja hän kannusti minua yrittämään uudestaan. Pitäisi kai antaa vielä kerran mahdollisuus, sillä herran teosten aiheet ovat niin tajuttoman kiinnostavia...

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja. En tähän päivään mennessä ole tuntenut minkäänlaista tarvetta lainata kirjoja kirjastosta luettavaksi. Sarja vaikuttaa hyvin perinteiseltä paranormaalilta romanssilta (toki suomalaisessa maisemassa) enkä kuulemani perusteella koe minkäänlaista intressiä tutustua kirjoihin itse. Kertokaapa siis, olisiko tämä sarja tutustumisen arvoinen? Kannattaisiko minun vain tarttua ensimmäiseen osaan ja yrittää?

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.

Tähtisumua. Olen Gaimanin kirjan kahdesti lukenut enkä kummallakaan kerralla pitänyt siitä läheskään niin paljon mitä elokuvasta. Leffa on niin symppis ja hauska, joka peittoaa kirjansa kirkkaasti.

Tarjoilen haastetta seuraaviin blogeihin:

The books of my life

Kirjamaailma

Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja

Maalis-huhtikuun kooste

Jotenkin sitä aina tähän aikaan havahtuu yhtäkkiä siihen, että kolmannes vuodesta on jo kulunut ja ollaan ihan kesän kynnyksellä. Viime vuonna tähän aikaan hukutin itseni pääsykoemateriaaliin, tänä vuonna tenttikirjoihin. Samoissa raameissa siis edelleen elelen.

En ole tälle keväälle ehtinyt lukemaan yhtään niin paljon kuin olisin halunnut. Huhtikuun loppuun mennessä olin lukenut vasta kolmetoista kirjaa ollen siis yhdeksän kirjaa jäljessä Goodreadsin lukuhaasteessa. Aika on mennyt ihan hullun nopeasti enkä ole ollenkaan pysynyt perässä lukemiseni parissa. Ne kirjat, jotka olen lukenut, ovat toisaalta olleet osaksi melkoisen massiivisia ja tunnetusti laatu korvaa määrän. Minulla on ikävä kesää, että pääsen normirytmiini kiinni.

Toisaalta ei ole ihmekään etten ole paljon lukenut, sillä olen pitkästä aikaa löytänyt itseni oikein kunnolla tv-sarjojen ja elokuvien parista. Arvatkaapa minkä sarjan luota aivan erityisesti olen itseni löytänyt. Supernaturalin, ylläri pylläri :D Kesällä meinaan katsoa kaikki uusimmat kaudet ja nauttia taas niin hyvästä sarjasta. Dean Winchester forever! Meillä on kaverin kanssa suunnitteilla jo kolmatta vuotta peräkkäin Game of Thrones -maratoni, mikä luonnollisesti tarkoittaa paria erittäin intensiivistä ja unetonta yötä. Emme ole vitoskautta katsoneet, sillä olemme suosiolla odottaneet kauden ilmestymistä DVD:lle (yksi niistä harvoista sarjoista joita kerään DVD:llä). Vähän hirvittää, mitä vitosseasoni tuo tullessaan...

Voisin kai sanoa, että olen vellonut pitkittyneessä lukujumissa käytännössä koko alkuvuoden. Minun ei tehnyt mieli lukea mitään muuta kuin Lotroa ja sen kun loppuun sain, en osannut aloittaa mitään muutakaan. Olen maratoonannut elokuvat tyyliin neljästi viimeisen kuukauden aikana, olen kuunnellut soundtrackiä nonstoppina ja pakkohan minun on vielä vähintään kerran leffat katsoa ennen kuin voin nyt ihan kunnolla vieroittaa itseni niistä edes vähäksi aikaa. Lotro on vain niin ♥

Mutta nyt on taas todella virkistynyt olo ja tekee taas mieli lukea paljon. Huomaa, että kesä on tuloillaan, sillä kaikkein eniten huomaan sukkuloivani contemporary-kirjojen pariin.

Maaliskuussa luettua:

x J.R. Ward: Pimeyden rakastaja (Mustan tikarin veljeskunta, #1)

x J.R. Ward: Ikuinen rakastaja (Mustan tikarin veljeskunta, #2)

x Marissa Meyer: Winter (The Lunar Chronicle, #4)

3 kirjaa / 1713 sivua

Huhtikuussa luettua:

x J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta -trilogia

x Diana Gabaldon: Sudenkorento (Matkantekijä, #2)

x Amanda Maciel: Tease

x Jessi Kirby: Things We Know by Heart (bloggaus tulossa!)

4 kirjaa / 2577 sivua

Tällaista on siis minun kevääseeni kuulunut. Kuinka teillä muilla? :D

Ette muuten varmaan ikinä arvaa, mitä meinaan tehdä seuraavat kolme viikkoa. Vinkki: huomenna (6.5.) klo 20:00, MTV3 ;)

Tease - Amanda Maciel

Nimi: Tease

Kirjailija: Amanda Maciel

Kustantaja: Blazer + Bray

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 328 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: We didn't mean to hurt anyone.

      Emma Putnam is dead, and it's all Sara Wharton's fault.
      At least, that's what everyone seems to think. Sara, along with her best friend and three other classmates, has been criminally charged for the bullying and harassment that led to Emma's shocking suicide. Now Sara is the one who's ostracized, already guilty according to her peers, the community, and the media.

      During the summer before her senior year, in between meetings with lawyers and a court-recommended therapist, Sara is forced to reflect on the events that brought her to this moment — and ultimately consider her role in an undeniable tragedy. And she'll have to find a way to move forward, even when it feels like her own life is over.

      In this powerful debut novel inspired by real-life events, Amanda Maciel weaves a narrative of high school life as complex and heartbreaking as it is familiar: a story of everyday jealousies and resentments, misunderstandings and desires.

     Tease is a thought-provoking must-read that will haunt readers long after the last page.

Ajatukseni: Tease on erikoislaatuinen kirja, joka herättää erittäin voimakkaita tunteita allekirjoittaneessa. En ole ennen lukenut kirjaa kiusaajan näkövinkkelistä.

Emma Putnam teki itsemurhan ja Sara Wharton ystävineen ovat syytettyinä. He nimittäin julmasti kiusasivat Emmaa ja ajoivat tämän päättämään oman elämänsä. Sara ei kuitenkaan suostu myöntämään osaansa tapahtumissa ja kieltäytyy ottamasta vastuuta. Emma teki sen itse. Emma oli se, joka oli yhdessä niin monien poikien kanssa ja sai lutkan leiman. Emma oli se, joka varasti muiden poikaystäviä. Sara ja hänen paras ystävänsä Brielle eivät tehneet mitään erilaista mitä muut tekivät. Emma oli syyllinen kaikkeen. Mutta kun oikeudenkäynti lähestyy, joutuu Sara käymään läpi tapahtumia ja pohtimaan omaa osuuttaan ja syitä siihen.

Tämä kirja on toisaalta aivan järkyttävä, mutta myös niin voimakas ja hienosti toteutettu. Tarina kerrotaan Saran, kiusaajan, näkökulmasta ja äänellä, mutta kirjailija Amanda Maciel ei ota puolia tapahtumissa. Inhosin Saran narratiivia niin paljon, mutta nimenomaan siksi että se oli niin onnistunut ja realistisuudessaan kamala.

Tease pohjautuu 15-vuotiaan Phoebe Princen tapaukseen, jossa kiusattu päätyi hirttämään itsensä ja kiusaajat joutuivat rikostutkinnan kohteeksi saaden tuomiot osallisuudestaan. Maciel kiinnostui tapauksesta niin paljon, että päätti yrittää tarkastella vastaavaa tilannetta kusaajien näkökulmasta. Mitä heidän mielessään liikkui? Mitkä olivat motiivit? Entä mitä he ajattelevat, kun uhri lopulta riistää oman henkensä kun ei kestä enää? Tämä oli erittäin kunnianhimoinen tehtävä, mutta myös todella vaikea sellainen.

Luin kirjan yhdeltä istumalta, sillä halusin niin kovasti nähdä Saran kehityskaaren hahmona. Saamme takaumia, joissa kerrotaan mitä Emman kanssa tapahtui sekä opimme tuntemaan Saran aika hyvin. Saran hahmoa tutkaillessa sitä huomaa, mistä kiusaaminen kumpuaa. Hänellä on vaikeat välit äitiinsä, hän on joutunut ottamaan paljon vastuuta pikkuveljistään eikä hänen isänsä ole paikalla tyyliin koskaan. Lisäksi hänellä on erittäin myrkyllinen ystävyyssuhde Briellen, koulun queen been, kanssa. Sara noudattaa suositun ystävänsä esimerkkiä ja ottaa Emman tähtäimeensä, koska tällä on useampi seurustelusuhde takana. Saran ja Briellen silmissä useampi seurustelusuhde tekee Emmasta luonnollisesti suurimman lutkan koko ihmiskunnan historiassa. Missään vaiheessa he eivät pysähdy tarkastelemaan omaa käytöstään.

Kiusaamisessahan on loppujen lopuksi kyse siitä, että kiusaajat projektoivat omaa pahaa oloaan muihin. Uhrin ei tarvitse edes tehdä mitään erityistä, vaan olla vain paikalla, kun saattaa joutua hyvinkin julman kiusaamisen kohteeksi. Tease onkin oodi kiusaajien sisuksissa kiehuvalle itseinholle, epävarmuudelle ja pahalle ololle, joita peitelläkseen he pyrkivät aiheuttamaan muille vastaavaa pahaa oloa tunteakseen olonsa paremmaksi. Niin karua touhua, ja sivuilta luettuna se oli todella inhottavaa, mutta realistista.

Tease kerrotaan kahdessa aikatasossa: takaumissa, joissa kuvaillaan menneitä kuukausia ja tapahtumia, jotka johtivat Emman itsemurhaan sekä nykyajassa, jossa Sara ystävineen on keskellä rikostutkintaa ja odottavat oikeudenkäyntiä, joissa heille langetetaan tuomio kuolemantuottamuksesta ja vainoamisesta. Pidin tästä kerrontaratkaisusta todella paljon, sillä se avasi noiden kuukausien tapahtumia lukijalle.

Saran narratiivi sai minulle useaan otteeseen todella pahan olon hänen täydellisen empatian puutteen vuoksi. Hän sylkee loukkauksia kuolleesta Emmasta, haukkuu tätä huoraksi ja lutkaksi ja syyttää tätä kaikesta eikä vähemmästä kuin elämänsä pilaamisesta. Sara väistelee syyllisyyttä vetoamalla kaikkien muidenkin kiusanneen ja että Emma oli itse vastuussa kaikesta, koska ei käytökseltään sopinut Saran ja Briellen muottiin. Sara oli kaiken inhoamani epitoomi. Minulla oli välillä niin likainen olo tätä lukiessa.

En ole yhtään vakuuttunut, että Sara olisi loppujen lopuksi edes käsittänyt, miten väärin toimi ja miten hän ajoi jonkun itsemurhaan. En ollenkaan uskonut häntä, sillä ihan viimeisille sivuille asti hän edelleen kielsi osuutensa ja syytti kuollutta tyttöä kaikesta. Sara aloitti tarinan melkoisen vastenmielisenä persoonana, mutta odotin hänen kokevan jonkinlaisen valaistumisen hetken jolloin hän käsittäisi tilanteen vakavuuden. Sitä ei kuitenkaan tullut. Tämä oli syynä sille, miksi minulla jäi vähän paha maku suuhun lopusta. En pitänyt Sarasta missään vaiheessa, mutta loppu jätti minulle suoranaisen inhon tunteen.

Tease on todella puhutteleva teos. Se tarjoaa hyvin haastavan ja inhorealistisen kuvauksen kiusaajan mielenliikkeistä. Omalta osaltani voin sanoa, etten todellakaan kadu kirjan lukemista, sillä niin voimakkaasta tarinasta on kyse.

Lukunäyte: July

I start silently counting all the white cars while my lawyer keeps talking at me. There are a ton, including mine, which I can’t see from here because I parked on the other side. I see a silver Mercedes just like Brielle’s and remember how her tires got slashed, back when we were all first on the news. Maybe she has a new car now. I shove my hands into my shorts pockets. There’s a gum wrapper on the right side and I knead it into a little ball.

      Natalie finally shuts up for a minute, just as I get to sixteen white cars. When she speaks again, I hear her. I mean, I forget to block out her voice, so it gets in. “We’re trying to get you out of this. A girl is dead, and everyone wants to hold you and your friends accountable for what happened.”

      “But we’re not,” I blurt out. “We didn’t do anything.”

      “It’s not that simple.”

      “It should be.”

      Natalie heaves a big sigh. “I know, but it’s just not. People are sad and angry and they just want to see how sorry you are.”

      But that’s the thing right there.

      I’m not sorry.

      Emma was a boyfriend-stealing bitch right up until the day in March when she killed herself.

      I didn’t do anything wrong, but she totally ruined my life.

Sudenkorento - Diana Gabaldon

Nimi: Sudenkorento

Alkuteos: Dragonfly in Amber

Trilogia/sarja: Matkantekijä, #2

Kirjailija: Diana Gabaldon

Kääntäjä: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Julkaisuvuosi: 1992 (suomeksi 2004/2013, Gummerus)

Sivuja: 763 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Takakannesta: Muukalaisen aloittama upea historiallinen rakkaustarina jatkuu. Claire Randall palaa Invernessiin oltuaan poissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Matkaseurana Clairella on tyttärensä Brianna, hehkeä punatukka, joka saa miesten päät kääntymään.

      St. Kildan kirkkomaalla Claire näkee odottamatta yli kaksisataa vuotta vanhan hautakiven, jossa on hänen skottirakastajansa nimi. Muistot hurjasta seikkailusta 1700-luvun Skotlannissa nousevat Clairen mieleen, ja Brianna saa kuulla tarinan, josta ei puutu romanttisia käänteitä

Ajatukseni: Voi hyvää päivää että tämän kanssa oli vaikeaa. En tajua, mikä minulla mätti niin paljon, sillä itse kirjassa se vika ei nyt varsinaisesti ollut.

Claire ja Jamie Fraser ovat paenneet Skotlannista Ranskaan ja yrittävät nyt Pariisista käsin tehdä tyhjäksi Kaarle Stuartin vallankaappausyrityksen ja jakobiittikapinan, joka johtaa Cullodenin verilöylyyn ja koituu skottikulttuurin kohtaloksi. Clairen raskaus etenee vaikeasti, mikä on omiaan tuomaan lisää huolia Clairen ja Jamien elämään. Kun mutkikkaat vihjeet vallankaappauksen etenemisestä Ranskassa alkavat paljastua, joutuvat Claire ja Jamie kilpailemaan sekä ajan että yllättävien menneisyyden haamujen kanssa sekä oman elämänsä että koko Skotlannin pelastamisen puolesta.

Aloitin tämän kirjan jo joulukuussa. Alku oli todella mielenkiintoinen – yllättävä, mutta mielenkiintoinen. Aivan kuten monet muutkin, minäkin olin hieman hämilläni, että alussa ollaan 1960-luvulla ja Claire ja Jamie eivät ole yhdessä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Sitten edettiin koko siihen Ranskan-snoozefestiin, jonka aikana laitoin kirjan syrjään useaan kertaan. En ole koskaan ollut järin kiinnostunut Ranskan historiasta (vaikka aate- ja oppihistoriallisesti merkittävä maa onkin) saatika sitten sen hovihörhöilystä, joten en millään saanut itseäni kiinnostuneeksi noista tapahtumista. Lukijalle annettiin niin paljon melko tyhjänpäiväisiä tapahtumia, vai oliko kenties kuninkaallisella hevossiittolalla nyt jokin elämää suurempi merkitys itse juonen kannalta? Yksityiskohtaisuus on ihan kivaa, mutta liika on liikaa.

Sitten kun lähestyttiin kirjan puoliväliä ja muutama edellisestä osasta tuttu kasvo ilmestyivät kuvioihin, homma muuttui taas kutakuinkin mielenkiintoiseksi. En ymmärrä, miten voikin olla näin hankalaa suoriutua yhdestä kirjasta, joka ei siis varsinaisesti ole edes huono. Ei vain napannut mukaan. Kirja päättyi kuitenkin onneksi todella mielenkiintoisella (ja traagisella, ellen jopa sanoisi) nuotilla.

Tässä osassa on huomattavasti enemmän hahmoja mitä edellisessä. Unohdin osan heistä sillä samalla sekunnilla kun he sivuilla käväisivät, osa taasen jäivät mielen hyvin mielenkiintoisina ja osa taas on sellaisia, jotka vaikuttivat lähinnä vain surkuhupaisilta (Kaarle Stuart). Tuli mieleen, että kuinkahan totuudenmukaisia nämä hahmotelmat olivatkaan. Oliko oikea Kaarle sellainen miten hänet kuvattiin tässä kirjassa, oliko Ranskan kuningas samanlainen ja niin edelleen... Gabaldonille täytyy kyllä nostaa hattua historiantuntemuksesta, olipa se nyt sitten kovinkin faktuaalista tai ei.

Minulla on niin outo suhde näihin kirjoihin. Tv-sarja on ihan huippu ja se on vienyt minut täysin mennessään (kakkoskauden ekat jaksot ovat olleet todella hyviä), mutta kirjat eivät onnistu tekemään sitä samaa. En tunnu löytävän minkäänlaista tunnesidettä hahmoihin, jonka takia en pahemmin piittaa Clairen ja Jamien romanssista kirjassa. En ole ollenkaan samalla aaltopituudella romanssin kanssa, joten en koe kirjan välittävän juurikaan tunnetta.

Ja silti haluan palavasti päästä etenemään kirjoissa. Haluan kovasti tietää, mitä tulee tapahtumaan kolmannessa osassa, sillä kakkososa päättyi niin mielenkiintoisesti. Minun pitäisi varmaan vain hyväksyä se tosiasia, että tämä kirjasarja ei koskaan tule lukeutumaan suosikkeihini, mutta saatan kuitenkin viihtyä kirjojen parissa ihan muuten vain. Tiedä häntä, erikoinen tapaus tämä Matkantekijä-sarja.

Olen kuullut sanottavan, että Sudenkorento on sieltä ”huonoimmasta” päästä mitä tulee näihin kirjoihin, joten on minulla vielä toivoa. 'Huono' on vähän väärä sana, sillä tokihan tässä on merkittäviä asioita meneillään, mutta noin niin kun yleisen viihdyttävyyden kannalta tämä osa ei kuulemma ole ihan sieltä parhaimmasta päästä.

Haluan nyt päästä kolmanteen osaan, mutta täytyy odottaa varmaan ihan vähän ennen kuin aloitan. Kirja on yli 900 sivua pitkä, joten se vaatii aikaa ja omistautumista. Kesällä, perhaps?

Lukunäyte: Luku 4, Culloden, sivut 57-58

Kasvojen luusto kehittyy kuusivuotiaana, ja sielu kiinnittyy seitsemän vanhvana. Koteloitumisvaihe jatkuu ja saavuttaa huippunsa nuoruusvuosina, jolloin pehmeys jää täydellisesti niiden helmiäishohtoisten persoonallisuskerrosten alle, joiden avulla teini-ikäinen yrittää suojella itseään.

      Seuraavina vuosina kovettuminen leviää keskuksesta, kun ihminen vakiinnuttaa sielunsa tilan ja ”olen olemassa” asettuu kohdalleen kuin meripihkaan kätkeytynyt hyönteinen.

      Olin kuvitellut ohittaneeni tuon vaiheen jo aikoja sitten, kadottaneeni kaiken pehmeyden ja olevani hyvää vauhtia matkalla kohti teräksenkovaa keski-ikää. Frankin kuolema tuntui kutakuinkin murtaneen minut jotenkin. Ja nuo murtumat olivat laajentuneet niin etten voinut enää kieltää niiden olemassaoloa. Olin tuonut tyttäreni takaisin Skotlantiin – tyttären, jonka luut olivat yhtä vahvat kuin ylämaan vuoristo – ja toivonut, että hänen kuorensa pitäisi hänet kasassa, vaikka ”olen olemassa” olisikin vielä hauras.

      Omasta itsestäni en sen sijaan ttiennyt. En tiennyt, mitä olin tai mitä Briannasta tulisi. Tiesin vain, mitä minun oli tehtävä.

      Sillä olinhan palannut ja nähnyt taas unta ylämään viileydessä. Sydämessäni ja korvissani kaikui edelleen unen ääni, jota nukkuvan Briannan hengitys oli entisestään voimistanut.

      ”Sää olet mun”, se oli sanonut. ”Mun! Enkä mää päästä sua koskaan!”

Outlander | Matkantekijä-sarja

    0.5 Virgins (2013)

Outlander | Muukalainen (1991/2002)

Dragonfly in Amber | Sudenkorento (1992/2003)

Voyager | Matkantekijä (1993/2004)

Drums of Autumn | Syysrummut (1996/2005)

The Fiery Cross | Tuliristi (2001/2006)

A Breath of Snow and Ashes | Lumen ja tuhkan maa (2005/2007)

An Echo in the Bone | Luiden kaiku (2009/2010)

    7.5 The Space Inbetween (2013)

Written in My Own Heart's Blood | Sydänverelläni kirjoitettu (2014/2014)

    8.5 A Leaf on the Wind of All Hallows (2012)

9. osa

Parhaat katsomani tv-sarjat, osa 1

Vaikka lukeminen onkin suosikkitapani kuluttaa vapaa-aikaa, olen ahkera myös tv-sarjojen ja elokuvien puolella. Olen tähän mennessä aina vain välillä joissain satunnaisissa postauksissa maininnut tv-sarjoja joita innoissani seuraan, mutta en ole koskaan kunnolla listannut suosikkejani. Päätin nyt sitten alkaa tehdä sekä itselleni että mahdollisesti jotain uutta sarjaa hakeville listausta, jossa esittelen omia suosikkejani.

Toisaalta 'suosikki' ja 'paras' ovat hieman löyhiä käsitteitä, sillä joskus saatan esitellä sellaisiakin sarjoja joita en nyt hulluna fanita, mutta joissa on kuitenkin sitä jotain mikä saa minut jatkamaan aina uuteen jaksoon.

Sarjat ovat sekä jo päättyneitä että edelleen ruudussa pyöriviä. En nyt heti ensimmäiseksi nimeä näitä aivan ehdottomia suosikkeja, kuten Game of Thronesia, Sons of Anarchya tai Supernaturalia, sillä ne taitavat olla aika ilmiselvyyksiä minun kohdallani. Mainitsen ne kyllä jossain vaiheessa, mutta en rykäise kaikkia niitä samaan postaukseen.

Listaan aina kolme sarjaa kerralla. Sarjat eivät ole missään parhausjärjestyksessä!

1. Haven (2010-2015)

5 tuotantokautta

78 jaksoa

Pääosissa: Emily Rose, Lucas Bryant, Eric Balfour

Haven kertoo samannimisestä kylästä Mainessa, jossa vallitsee hyvin omituinen ilmapiiri ja jota vaivaavat yliluonnolliset ongelmat (the troubles). Audrey Parker (Emily Rose) lähetetään FBI:n asioille kylään tutkimaan erään rikollisen omituista murhaa, mutta saakin huomata Havenissä tapahtuvan hyvin outoja asioita. Havenillä tuntuu olevan myös jokin yhteys Audreyn salaperäiseen menneisyyteen, jota hän päättää alkaa selvittää poliisiparinsa Nathanin (Lucas Bryant) sekä laillisen ja laittoman rajamailla steppailevan Duken (Eric Balfour) kanssa. Sarja pohjautuu löyhästi Stephen Kingiin teokseen The Colorado Kid.

Minulle tämä sarja oli täysi yllätys. Ostin kaksi ekaa kautta Kodin ykkösen tarjouksesta randomilla pari vuotta sitten ja katsoin muutaman ensimmäisen jakson ihan läpällä, suhtautumatta ollenkaan vakavasti katsomaani. Siinähän sitten niitä jaksoja toinen toisensa perään katsoin ja aivan huomaamattani olin täysin koukussa. Siis vaikka Haven onkin aika omalaatuinen – tai ihan jopa hupsu – varsinkin alussa, jos sille antaa mahdollisuuden niin saattaa hyvinkin löytää vaikka uuden lempisarjan. Näin minulla. Onkin sääli, että melko harva Havenistä on loppujen lopuksi edes kuullut.

Olen kohta katsonut loppuun viidennen ja sitä myötä viimeisen kauden ja on aika haikeaa joutua heittämään hyvästit. Olen tykästynyt sarjaan niin paljon ja hahmokehitys on ollut todella mielenkiintoista seurattavaa. Varsinkin Nathanin ja Duken vääntö on ollut hulvattoman hauskaa tuotantokausien ajan. Sarja on ollut erittäin iloinen yllätys minulle. Suosittelen Haveniä niille, jotka haluavat katsoa fantasiasta, mysteeristä sekä draamasta ammentavaa omaperäistä sarjaa mukavalla ja suhteellisen rennolla tunnelmalla ja ihanalla rantakaupungin tapahtumaympäristöllä. Vinkkaan vain, että turhan vakavasti ei kannata katsomaansa suhtautua tai luovuttaa liian aikaisin.

2. Roswell (1999-2002)

3 tuontantokautta

61 jaksoa

Pääosissa: Shiri Appleby, Jason Behr, Katherine Heigl, Brendan Fehr, Majandra Delfino

Liz Parkeria (Shiri Appleby) ammutaan eräänä kohtalokkaana päivänä ja hänet parantaa Max Evans (Jason Behr), hieman erikoinen ja hiljainen poika. Käykin ilmi, että Max sisarensa Isabelin (Katherine Heigl) ja parhaan ystävänsä Michaelin (Brendan Fehr) kanssa ovat ihan eri planeetalta ja saapuivat Maahan vuoden 1947 Roswellin maahansyöksyssä. Liz ja hänen ystävänsä Maria (Majandra Delfino) ja Alex (Colin Hanks) muodostavat uusien alieniliittolaistensa kanssa ryhmän, jota jahtaavat hyvin vaaralliset ihmiset.

Roswell lienee kaikille tuttu. Se on niin ikoninen kun puhutaan teiniromanssisarjoista, että kaikki ovat varmasti vähintään nimellisesti siitä kuulleet. Sarjan intro, Didon Here With Me, on sellainen, joka nostattaa minussa aivan valtavan nostalgian tunteen aina sen kuullessani. Roswell on edelleen yksi ehdottomista lempisarjoistani, ja kun kaudet lisättiin Netflixiin tässä joku aika sitten niin eipä mennyt aikaakaan kun olin jaksot jo läpi katsonut. Taas.

Roswellissa on jotain niin hellyttävää ja herkkää että siitä on vaikea olla pitämättä. Kyseessä on yksi parhaista teineille kirjoitetuista sarjoista erittäin symppiksillä hahmoilla, puhumattakaan aidosti koskettavasta draamasta. Roswellin katsoo todella nopeasti läpi, sillä pitkästä sarjasta ei ole kyse. Roswell on vielä sitä aikaa, kun teiniromansseja ruudulle osattiin kirjoittaa.

3. Nikita (2010-2013)

4 tuotantokautta

73 jaksoa

Pääosissa: Maggie Q, Shane West, Lyndsy Fonseca, Melinda Clarke

Nikita pohjautuu ranskalaiseen samannimisen elokuvan pohjalta kirjoitettuun kanadalaiseen La Femme Nikita -tv-sarjaan. Sarja kertoo Nikitasta (Maggie Q), koulutetusta palkkatappajasta, joka kolme vuotta sitten pakeni Yhdysvaltain hallituksen salaista osastoa, Jaostoa (Division), ja on päättänyt nyt tuhota tuon osaston. Hänellä on apunaan Alex (Lyndsy Fonseca), nuori nainen, joka on soluttautunut Jaostoon ja tekee myyräntyötä osastossa sisältä käsin.

Tämäkin oli minulle aikamoinen yllätys. Olin joskus jotain tästä sarjasta kuullut, joten kun antikvariaatissa ensimmäisen kauden näin, otin riskin ja ostin sen. Eräänä hitaana ja flunssaisena aamuna päätin katsoa pari jaksoa ja arvatkaa kuinka kävi. Jep, olin ihan täysin koukussa jo ensimmäisen jakson jälkeen. Nikita on niin näppärä ja toiminnallinen sarja kiinnostavilla hahmoilla, että oli pakko katsoa läpi kaikki kaudet jonkun kahden viikon sisällä.

Voisin kuvitella, että Nikita nappaisi parhaiten niille, jotka tykkäävät katsoa agentti-/vakooja-/palkkatappajatrillereitä ja/tai kunnon kickass-naispäähenkilöitä hoitamassa homman kotiin. En tule koskaan ymmärtämään, miksi tämä sarja lopetettiin neljänteen kauteen tai miksi neloskausi sisältää vain kuusi (6!) jaksoa. Sarja oli saanut positiivista palautetta ja lukuun ottamatta muutamia yliyrittämisen merkkejä käsikirjoituksen puolesta, olisi tätä voitu hyvinkin jatkaa edes kunnon kokopitkän neloskauden verran. Huoh.

~ ~ ~ ~ ~

Tässä on listaukseni ensimmäinen osa! Seuraava osa tulee ilmestymään tässä jossain vaiheessa kunhan saan haalittua sarjoja kasaan niistä loputtomista mitä olen vuosien varrella katsonut.

Oletko katsonut jotain näistä? Mitä tykkäsit? Kiinnostuitko?

~ ~ ~ ~ ~

Parhaat katsomani tv-sarjat

Osa 1
Osa 2

Osa 3

~ ~ ~ ~ ~

Winter - Marissa Meyer

Nimi: Winter

Trilogia/sarja: The Lunas Chronicles, #4

Kirjailija: Marissa Meyer

Kustantaja: Feiwel and Friends

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 824 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Princess Winter is admired by the Lunar people for her grace and kindness, and despite the scars that mar her face, her beauty is said to be even more breathtaking than that of her stepmother, Queen Levana.

      Winter despises her stepmother, and knows Levana won’t approve of her feelings for her childhood friend—the handsome palace guard, Jacin. But Winter isn’t as weak as Levana believes her to be and she’s been undermining her stepmother’s wishes for years. Together with the cyborg mechanic, Cinder, and her allies, Winter might even have the power to launch a revolution and win a war that’s been raging for far too long.

      Can Cinder, Scarlet, Cress, and Winter defeat Levana and find their happily ever afters?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Nyt se on sitten tämäkin sarja ohi. Onneksi saan hyvästellä nämä kirjat hyvillä mielin, vaikka hieman haikeaa se onkin.

Luonnollisesti kun kyseessä on sarjan viimeinen osa, pienimuotoisia spoilereita on seuraavassa kappaleessa luvassa!

Keisari Kai on tehnyt vallankaappaussuunnitelman Cinderin ja kumppanien kanssa, mutta valitettavasti siihen kuuluu Lunaan matkustaminen ja hääsuunnitelmien jatkaminen kuningatar Levanan kanssa. Cinder puolestaan suunnittelee vallankumousta, valtaistuimensa palauttamista ja Scarletin pelastamista yhdessä Thornen, Cressin, Wolfin ja Ikon kanssa. Lunassa alkaakin ennennäkemätön taistelu Cinderin ja Levanan välillä, jossa on vaakalaudalla sekä Lunan että Maan tulevaisuudet.

Nyt on turvallista jatkaa!

Myönnän hieman säikähtäneeni, kun kirjan sivumäärä ensin julkaisiin. Yli 800 sivua päätösosassa? Libba Brayn Gemma Doyle -trilogian päätösosa, The Sweet Far Thing, kompastui omaan yli 800 sivun pituuteensa, joten pelkäsin saman tapahtuvan tälle. Mutta ei, Winterissä ei ollut tätä vikaa. Tapahtumat, hahmot ja juoni kantoivat hyvin loppuun asti, jahka alun hapuilun jälkeen päästiin vauhtiin.

Tuntuu niin erikoiselta ajatella, että siitä on muutamaa kuukautta vaille kaksi vuotta kun Cinderin luin. Silloin hullaannuin täysin Meyerin luoman maailman luovuudesta ja kuinka hienosti kirjoitettu ja suunniteltu kirja olikaan kyseessä. Olen jokaisesti osasta pitänyt aina enemmän mitä edellisestä, samalla pohtien kuinkahan eeppisesti Meyer meinaa sarjansa päättää.

No eeppistähän se meno olikin. Hommaa puskettiin menemään tiejyrän lailla laajalla rintamalla eikä hetkeksikään pysähdytty aloilleen. Vallankumouksen kuvailu oli tehokasta ja uskottavaa, sillä Meyer selvästi pohjaa sen ajatukseen What is a leader without any followers. Jos haluaa vallankumouksen tehdä, kannattaa aloittaa ruohonjuuritasolta.

Minusta on aina todella mukava lukea tapahtumista lopun jälkeen, tyyliin miten hahmot sopeutuvat uuteen tilanteeseen, kuinka maailmaa aletaan mahdollisesti rakentaa uudestaan ja mitä ylipäätään tapahtui sen loppuhuipennuksen jälkeen. Siksi olin todella iloinen, että Meyer ei lopettanut kirjaa liian aikaisin vaan jatkoi vielä viitisenkymmentä sivua lopun jälkeen. Itse asiassa tällä hetkellä haluan kovasti lukea Stars Above -novellikokoelman, missä puidaan tapahtumia parin vuoden jälkeen Winteristä.

Nyt minun tekee todella paljon lukea myös Fairest, kolmannen ja neljännen osan väliin sijoittuva verrattain lyhyt (n. ~250 sivua) kirja Levanasta. Tässä kirjassa pääsimme kurkistamaan Levanan pään sisään ja jessus miten hullu hahmo on kyseessä! Aivan tajuttoman mielenkiintoinen, sillä hän ihan oikeasti tuntui uskovan itseään ja uskovansa olleensa oikeassa. Ihanan kammottava ja hullu hahmo, jonka ajatusmaailma oli kiehtova. Juuri tällaiset pahikset ovat niitä parhaimpia!

On aika haikeaa heittää hyvästit tälle huikealle sarjalle. Olen niin haltioitunut maailmasta ja hahmoista, sillä olenhan viettänyt niiden parissa vajaa kaksi vuotta. Hyvillä mielin jätän jäähyväiset (ellen sitten saa käsiini Fairestia tai Stars Abovea).

Suosittelen kovasti tätä sarjaa ihmisille. Ja hei, missä suomennokset? Tässä olisi oivallinen ja varmasti tykätty sarja suomennettavaksi!

Lukunäyte: Ten, Cinder, sivu 89-90

”Terrorists?” said Iko, looking around the group. ”does she mean us?”

      Cinder dragged a frustrated hand down her face. Kai would be a great leader, was a great leader, but hadn't yet been given the chance to prove himself. It made her stomach churn to think that his reign could be cut short, and all because of her.

      She wanted to hug Kai and tell him they were idiots. They had no idea how much he cared about his country's welfare.

      But that's not what he needed to hear.

      Her retina display switchedbetween her most-watched feeds. Body counts; death tolls; footage from the plague quarantines; teenagers standing in line outside recruitment centers, too many of them looking almost giddy to join the fight and defend their planet from this invasion. Levana on her sheer white veil.

      She sent the feeds away.

      Kai was watching her. ”It's time, Cinder.”

      Time to say good-bye. Time to move ahead. Time to let go of the little utopia they'd cocooned themselves in.

      ”I know,” she said, her voice sad and heavy. ”Thorne, let's get ready to take Kai home.”

The Lunar Chronicles –sarja

    0.5 Glitches (2011)

    0.6 The Little Android (2014)

Cinder (2012)

    1.5 The Queen's Army (2012)

Scarlet (2013)

Cress (2014)

    3.5 Carwell's Quide to Being Lucky (2014)

Winter (2015)

    4.5 Stars Above (2016)