Wayward Pines: Ei pakotietä - Blake Crouch

Nimi: Wayward Pines: Ei pakotietä

Alkuteos: Pines

Trilogia/sarja: Wayward Pines, #1

Kirjailija: Blake Crouch

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2015, Tammi)

Sivuja: 330 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

49. A book based on or turned into a TV show

Kirjankansibingo: Mies

Takakannesta: Tervetuloa Wayward Pinesiin, aitoamerikkalaiseen unelmaan!

      Ja agentti Ethan Burken pahimpaan painajaiseen.

      Salaisen palvelun agentti Ethan Burke saapuu Wayward Pinesin pikkukaupunkiin etsimään kadonneita kollegojaan ja joutuu rajuun kolariin. Tultuaan tajuihinsa Ethan huomaa, että kaikki hänen tavaransa ovat kadonneet. Kukaan ei tunnu uskovan, kuka hän on. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Ethan huomaa, ettei hän saa yhteyttä kaupungin ulkopuoliseen maailmaan. Outo sattumus seuraa toistaan, kunnes Ethan on varma, että jotakin on pahasti vialla. Mitä lähemmäksi totuutta hän pääsee, sitä selvemmäksi käy, ettei idyllinen pikkukaupunki ole ollenkaan sitä miltä näyttää. Mutta ei ole Ethan Burkekaan.

Ajatukseni: Wayward Pines osui silmiini muutama kuukausi sitten Amazonin alennuksessa ja jokin kirjassa kiinnitti huomioni. Ilahduin kovasti kuullessani suomennoksesta ja vieläkin iloisemmaksi minut teki uutinen kirjan pohjalta tehdystä tv-sarjasta. Pines otti aikansa saapua kirjastosta, mutta onneksi sain sen käsiini parahiksi maratonia varten.

Salaisen palvelun agentti Ethan Burke herää tiedottomuuden tilasta joen penkalta keskeltä metsää ilman henkilöllisyystodistusta, kännykkää tai muistikuvia siitä, missä on ja miksi. Hän vaeltaa pieneen aitoamerikkalaiseen kaupunkiin, Wayward Pinesiin, löytääkseen apua. Pian Ethan kuitenkin huomaa, että kaupungissa on jotain outoa meneillään, kukaan ei tunnu uskovan hänen tarinaansa ammatistaan, identiteetistään tai tehtävästään etsiä kadonneet kollegansa eikä pakoon lähteminen olekaan ihan niin yksinkertainen asia.

Olin yllättävän kiinnostunut tästä kirjasta. Luen kyllä mysteeri-trillereitä aina silloin tällöin, mutta Pendergasteja lukuun ottamatta en ole ennen tuntenut näin voimakasta paloa päästä niihin käsiksi. Wayward Pines ei kauan työpöytäni reunalla ehtinyt odottaa, kun lukumaratoniin sen halusin jo mukaan. Itse lukemiseenkaan ei montaa tuntia kauemmin mennyt, sillä kirjaa oli vaikea laskea käsistä.

Aina uutta teosta aloittaessani joudun hetken aikaa totuttelemaan uuteen kirjoitustyyliin. Hyppään uusien hahmojen kenkiin, uusiin juonikuvioihin ja kertojanäänet ovat aina erilaisia, ja kaikkeen tähän tottuminen vie aina jonkun aukeaman verran. Niin tässäkin tapauksessa. Mutta Pinesissa siihen kirjoitukseen tottuminen vei vähän kauemmin. Tyyli oli niin yksinkertaistettua ja kertojan persoonallisuus luihin asti riisuttua, että mietin hetken, oliko tämä kirja kirjoitettu kenties tv-sarjan pohjalta markkinointitarkoituksiin eikä päin vastoin. Olen pari näitä movie/tv-sarja-tie-in-kirjoja lukenut ja yleensä ne ovat aika kalseaa tavaraa.

Mutta kun sain sitä tuulta purjeisiin ja lukeminen rupesi luistamaan, kirjoitustyyli alkoi tuntua luonnollisemmalta ja sopia tarinaan. Päähenkilö on sekaisin kuin seinäkello eikä juurikaan muista elämäänsä, joten se tyhjiö persoonallisuuden kohdalla oli ihan ymmärrettävää. Ei Wayward Pines mikään kirjallinen taidonnäyte ollutkaan, vaan lähinnä kujanjuoksu adrenaliinipiikin voimiinnuttamana.

Syy, miksi epäilin tämän aluksi olleen tie-in-teos oli kirjoitustyylin lisäksi tarinan hyvin trillerimäinen eteneminen. Juoni jyskytti eteenpäin pikajunan vauhtia eikä paljon jääty paikoilleen seisomaan ja asioita kertaamaan. Eteneminen oli sen verran yksioikoista eikä liiemmin kuvailuun keskittyvää, että se toi mieleeni lähinnä pintasilauksen, joka valmistaa lukijan tv-sarjan jännitysnäytelmään.

Mutta olin väärässä ja tämä onkin julkaistu ihan pari vuotta ennen tv-sarjaa. No jaa. Viihdyttävä teos yhtä kaikki ja liimasi onnistuneesti sivuihin. Wayward Pinesin pikkukaupunki ja sen asukkaat saivat kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin ja minua aidosti karmi tapahtumaympäristö ja se kummallinen tunnelma, joka kaiken yllä leijui. Tästä pidin aivan erityisesti.

Loppu on kuitenkin sitten edelleen hieman kysymysmerkin alla. En ole varma, mitä siitä ajattelen. Toisaalta olin ehkä hieman pettynyt, mikä ratkaisu mysteeriin annettiin, mutta toisaalta taas se oli niin uniikki etten voi muuta kuin kovalla jännityksellä odottaa jatko-osia päästäkseni muodostamaan paremman mielipiteen kokonaisuudesta. Tällaisenaan edelleen oudoksun erikoista päätöstä.

Suosittelen Wayward Pinesia mielelläni, sillä nopealukuinen ja näppärä jännäri tämä on eikä loppuratkaisu varmasti ole mistään ennalta-arvattavimmasta päästä.

Tv-sarja täältä tullaan!

Lukunäyte: Ensimmäinen luku, sivu 17

Minä muistan numeroni.

      Ennen kuin otti luurin käteensä hän näppäili numeron muutaman kerran varmuuden vuoksi, ja se tuntui lähtevän sormenpäästä lihasmuistin varmuudella.

      Hän soitti vastapuhelun. Toivottavasti joku olisi kotona, sikkäli kun hän ei asunut yksin. Hän ei tietenkään osaisi sanoa nimeään, ainakaan oikeaa nimeään, mutta että vastaaja tunnistisi häen äänensä ja suostuisi maksamaan puhelun.

      Hän nosti luurin korvalle.

      Vei sormea kohti nollanäppäintä.

      Ei valintaääntä.

      Hän kilkutti luurin koukkua monta kertaa, mutta mitään ei tapahtunut.

      Hän hämmästyi, miten äkkiä kiukku leimahti. Hän paiskasi luurin koukkuun. Pelon ja vihan kuohahdus paisui nopeasti purkautumiskanavaa etsien. Hän vei oikean käden taakse iskeäkseen lasin läpi – viis rystysistä – mutta kylkiluiden kipu peitti alleen kaiken ja pakotti hänet kyyristymään kaksin kerroin puhelinkopin lattialle.

      Nyt kallontyven tykytys hyökyi yli.

      Hän näki kaiken kahtena, sitten maailma sumeni ja lopulta pimeni...

Wayward Pines –trilogia

Pines | Wayward Pines: Ei pakotietä (2012/2015)

Wayward | Salaisuus (2013/2015)

The Last Town | Viimeinen kaupunki (2014/2016)

Muukalainen - Diana Gabaldon

Nimi: Muukalainen

Alkuteos: Outlander

Trilogia/sarja: Matkantekijä, #1

Kirjailija: Diana Gabaldon

Kääntäjä: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Julkaisuvuosi: 1991 (suomeksi 2002/2013, Gummerus)

Sivuja: 825 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

29. A book set somewhere you've always wanted to visit

Takakannesta: Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.

      Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa.

      Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

No nyt nämä kuvioni ovat selkiytyneet riittävästi voidakseni stressata vähän vähemmän ja ottaa kiinni näitä rästipostauksiani. Lähdin yliopistotulokset saatuani vielä samana iltana Turkuun seuraavan päivän asuntonäyttöihin ja sainkin juuri sen kämpän, minkä halusin. Minulla on nyt virallisesti uuden kotini avaimet taskussa ja muutan vajaan kahden viikon päästä. Jännittää... :D

Muukalainen on nyt vihdoinkin luettu. Kesti jotain puolitoista viikkoa suoriutua tästä möhkäleestä. Olihan tuo lukurupeama kyllä melkoinen (nuo yli 800-sivuiset kirjat vaativat niin paljon huomiota), mutta kun niistä ensimmäisistä parista sadasta sivusta selvisi niin veihän se tarina sitten mennessään.

On vuosi 1945, toinen maailmansota on juuri päättynyt ja Claire Randall lähtee aviomiehensä Frankin kanssa Skotlantiin toiselle kuherruskuukaudelle herättääkseen avioliittonsa kipinän pitkän erossaolon jälkeen. Muuta kun Claire vaeltaa Craigh na dunin kivikehälle, huomaa hän yhtäkkiä siirtyneensä ajassa taaksepäin vuoteen 1743. Hän on joutua Frankin esi-isän, Jonathan ”Black Jack” Randallin raiskaamaksi, kun hänet pelastaa kilttiin pukeutunut ylämaalainen. Claire viedään MacKenzien klaanin johtamaan Leochin linnaan, jossa joutuu kehittämään itselleen uuden menneisyyden, palauttamaan mieleensä historiaan intohimoisesti suhtautuneen Frankin kertomuksia tuon ajan tavoista ja yrittää samalla löytää tiensä takaisin kivikehälle ja omaan aikaansa. Kaikki muuttuu kuitenkin monimutkaisemmaksi, kun Claire tutustuu skottinuorukaiseen, Jamie Fraseriin, johon huomaa alkavansa tuntea aina vain enemmän vetoa. Pian ajatus kotiinpaluusta alkaa tuntua vaikeammalta kun elämä menneisyydessä alkaa rakastajan kanssa tuntua paljon houkuttelevammalta.

Olen nähnyt viimeisen vuoden aikana aivan valtavasti hypetystä tästä kirjasta booktubessa tv-sarjan seurauksena ja siksi minulla olikin aika monumentaaliset ennakko-odotukset. No ne odotukseni eivät aivan täyttyneet, mutta toisaalta sain myös enemmän mitä toivoin. Ei, en aivan lumoutunut romanssista tai kirjan Jamiesta, mutta toisaalta ihastuin täysin miljööseen ja Gabaldonin lumoavaan tyyliin kuvailla Skotlantia. Lisäksi kirjailijan kattava tuntemus maan menneisyydestä oli kuin hunajaa historiaa rakastavalle sielulleni. Muukalainen ei kenties ole mistään vakavimmasta päästä otettava kirja, mutta viihdyttävää ja kevyttä luettavaa kyllä.

Tiedättekö niitä minäkertojia, jotka ovat niin näkymättömiä ettei lukiessa heihin juurikaan kiinnitä huomiota? Tällaiset kertojat eivät herätä mielipidettä puoleen eikä toiseen. He vain... ovat. Minulle Claire Beauchamp/Randall/Fraser oli vähän tällainen. Joskus puolivälin tienoilla havahduin siihen, etten ollut muodostanut hänestä minkäänlaista mielipidettä ja etten hahmottanut mitään kunnollista persoonallisuutta hänessä. Hän tuntui sopeutuvan vähän turhan helposti 1700-luvun Skotlantiin ja minua vähän myös ihmetytti, miten nopeasti hän miehensä Frankin unohti Jamien tavattuaan. Clairesta ei juurikaan kerrottu lukijalle ja hänen kokemuksensa sairaanhoitajana toisen maailmansodan myrskyissä jätettiin todella vähälle huomiolle.

Clairea on kyllä kehuttu vahvaksi ja nokkelaksi hahmoksi, mutta minulla ei jäänyt oikeastaan mitään tällaista mieleen. Ehkä olin vain niin kiinnostunut muista seikoista (Jamie, miljöö, juoni näin yleisesti ottaen) etten antanut itse kertojalle sitä hänen tarvitsemaansa huomiota voidakseni muodostaa paremman mielipiteen. Toisaalta sitten kun aloin kiinnittää enemmän huomiota Claire hieman jopa ärsytti minua. Hänen reaktionsa tuntuivat oudoilta ja hän vaikutti vanhemmalta mitä oli. Minun piti vähän väliä muistuttaa itselleni, että hän oli 27-vuotias eikä jotain lähemmäs neljäkymmentä. Hänen kokemusensa lienee vanhentaneet häntä ennenaikaisesti, mutta kun noita kokemuksia ei juurikaan pohdittu, en oikein pystynyt yhdistämään niitä Clairen hahmoon.

Jamie Fraser. Mies, joka on sulattanut niin monien sydämet ja jonka toivoin lumoavan minutkin. Vaikka pidinkin Jamiesta ihan hyvin, sain hänestä silti hieman pösilön kuvan. Syy tähän löytyi lähinnä suomennoksesta, ei siitä millainen hahmo todella oli. Alkuperäinen teksti on kirjoitettu skottiaksentilla, mutta suomennos oli jotain omituista suomalaisten murteiden hybridiä... En oikein pidä puhekielisestä tekstistä kirjoissa. Olisin mieluummin lukenut kirjakielistä tekstiä skottihahmojen suusta, vaikka se olisikin kenties vienyt ”särmää” hahmoista.

Uskolliset hahmot voittavat minut aina puolelleen, niin tässäkin tapauksessa, ja kyllähän tuo Jamien persoonallisuus oli välillä hyvinkin herttaista luettavaa. Toki hän teki asioita joista jäi vähän paha maku suuhun, mutta nekin olivat (valitettavasti) ajan henkeen kuuluvaa. Kyllä, näin nykyajan arvomaailmaan tottuneen henkilön on vaikea antaa anteeksi joitain tämän kirjan juttuja, mutta historiallisessa konstekstissaan ne olivat (valitettavan) realistisia. Gabaldon on onnistunut vangitsemaan tarinaansa ajan hengen, sekä hyvässä että pahassa.

Minua ihastutti Gabaldonin laaja tietämys Skotlannin historiasta ja odotan jatko-osia nyt mielenkiinnolla päästäkseni näkemään, kuinka hän käsittelee jakobiittikapinan ja Cullodenin taistelun, niistä seuranneen klaanien alasajon ja skottiperinteiden kieltämisen. Uskaltaako Gabaldon todella alkaa kirjoittaa historiaa uusiksi vai tanssahteleeko hän vain noiden tapahtumien ohi vältellen sitä suurta vastuuta mitä historiallisten tapahtumien uudelleen kirjoittaminen tulisi olemaan? Tätä odotan mielenkiinnolla.

Aluksi suhtauduin tähän pelkkänä toiveidentäyttymysromanssina, jossa hyvin simppelillä fantasiakikkailulla (tässä tapauksessa aikamatkustuksella) saadaan vahva naishahmo urhoollisen skottiherkun sänkyyn komeissa ylämaan maisemissa. Ja sellaistahan tämä tiettyyn pisteeseen asti olikin. Mutta tässä annettiin loppua kohden viittauksia paljon monimutkaisemmasta tarinasta merkittävien historiallisten tapahtumien siivittämänä, joka levittyy sarjan kahdeksan osan mitalle ja useamman vuosikymmenen ajalle. Tästä syystä minulla on uskoa sarjalle vaikka kuinka paljon.

Kenties nämä valituksenaiheeni pohjautuvatkin siihen, että pidän tv-sarjasta aivan valtavasti ja siinä kaikki tuntuu vain niin paljon paremmalta. Sarjan Jamie on niin paljon viehättävämpi ja Claire miellyttävämpi päähenkilö (kunhan häneen totuin). Pidän päähenkilöparin kemiasta reilusti enemmän sarjassa enkä kyseenalaista Clairen tunteita yhtään niin kuin mitä kirjaa lukiessani tein. Ylipäätään uskon koko romanssiin enemmän. Tv-sarja on onnistunut tarinassa mielestäni niin paljon paremmin.

Muukalainen oli viihdyttävä, vaikkei nyt aivan ihastuttanutkaan minua niin kuin toivoin. Pitkäksi kirjaksi tämän kyllä lukee suhteellisen nopeasti ja pääasiassa tarina eteni miellyttävää tahtia eteenpäin. Myönnettäköön, että myös hitaampia, vähän puuduttaviakin jaksoja kirjassa oli ja hieman meinasi välillä tylsistyttää Clairen ja Jamien auvoisen avio-onnen kuvailu monen kymmenen sivun ajan.

Aion erittäin mielelläni lukea jatko-osat ja lähiaikoina mieluiten, mutta veikkaan näiden parin seuraavan viikon olevan niin kiireisiä (pitää muuttaa 600 kilsaa etelämpään ja saada uusi asunto asuttavaan kuntoon) että lukuaika tulee muutenkin olemaan aika kiven alla.

Tämä kirja löi lukkoon haaveeni Skotlannin-matkasta ja The Great Glen Wayn vaelluksesta. Taas yksi matkakohde lisää tähän loputtomaan listaani!

Lukunäyte: Toinen luku, Kivikehä, sivu 54

Olin kerran nukahtanut öiseen aikaan matkustaessani autossa, ja liike ja ääni olivat luoneet harhan suloisesta painottomuudesta. Kun kuljettaja ajoi sillalle liian kovaa ja menetti ajokkinsa hallinnan, heräsin kelluvasta unestani suoraan kirkkaiden ajovalojen loisteeseen ja vauhdilla putoamisen ällöttävään tunteeseen. Tuo äkillinen muutos vastasi lähinnä sitä tunnetta, jonka nyt koin, mutta valitettavan heikko vertaus sekin oli.

      Näkökenttäni tiivistyi yhdeksi tummaksi pisteeksi. Sitten kaikki katosi, enkä ähnyt enää pimeyttä, vaan kirkkaan kuilun. Tunsin pyöriväni huimaavaa vauhtia tai tuntui kuin minut olisi käännetty ylösalaisin. Yksikään kuvaus ei kuitenkaan tee oikeutta kokemalleni täydellisen hajoamisen tunteelle, oli kuin minut olisi isketty valtavalla voimalla jotakin olematonta päin.

      Totuun on, että mikään ei liikkunut, mikään ei muuttunut, mitään ei tuntunut tapahtuvan, ja siitä huolimatta koin niin perustavanlaatuista kauhua, etten enää tiennyt, kuka tai mikä ja missä olin. Olin kaaoksen ytimessä, enkä voinut taistella sitä vastaan sen paremmin mieleni kuin kehonikaan voimin.

Outlander | Matkantekijä-sarja

    0.5 Virgins (2013)

Outlander | Muukalainen (1991/2002)

Dragonfly in Amber | Sudenkorento (1992/2003)

Voyager | Matkantekijä (1993/2004)

Drums of Autumn | Syysrummut (1996/2005)

The Fiery Cross | Tuliristi (2001/2006)

A Breath of Snow and Ashes | Lumen ja tuhkan maa (2005/2007)

An Echo in the Bone | Luiden kaiku (2009/2010)

    7.5 The Space Inbetween (2013)

Written in My Own Heart's Blood | Sydänverelläni kirjoitettu (2014/2014)

    8.5 A Leaf on the Wind of All Hallows (2012)

9. osa

Kesäkuun kooste + mahtavia uutisia!

No oho, kylläpä on aika taas mennyt nopeasti.

Ei kun ihan oikeasti, ihan äsken oli vasta toukokuu ja puhuin niin haikaillen kesäkuusta ja kaikesta siitä ajasta lukea ja tehdä kaikenlaista... Nyt on kesäkuu ohi ja suurin saavutukseni oli Game of Thrones -maratoni. Käyhän se näinkin :D

Tänään sain uutisen, joka pisti sydämeni skippaamaan lyönnin: pääsin opiskelemaan Turun yliopistoon ykköspaikkaani! Uskontotiede täältä tullaan!

Olen niin fiiliksissä! En ollut uskoa silmiäni kun kävin opintopolusta katsastamassa tilanteen. Pidin tuota folk./kans./usk.-vaihtoehtoa mahdottomana, sillä uskoin pääsykokeen menneen niin huonosti kun aikakin loppui kesken... ja sitten käykin näin :o

Mutta kyllä kelpaa! Nyt sitten alkaa se kauhea paniikki asunnosta ja muutosta ja vastaavaa...

Sitten taas kirja-aiheeseen. Kesäkuussa tuo lukeminen jumitti hiukan tv-sarjojen katsomisen vuoksi. Oli jotenkin sellainen vetämätön olo kaikkien noiden odottavien teosten kanssa eikä mikään oikein kunnolla houkutellut. Otin kuitenkin itseäni niskasta ja osallistuin myös lukumaratoniin, jonka aikana luin 507 sivua. Sellainen ihan ok lukukuukausi tämä on ollut, vaikka vähän vaikeaa välillä olikin.

Kesäkuussa luettua:

Jodi Lynn Anderson: The Vanishing Season

Tästä ei ole liiemmin mitään sanottavaa muuta kuin että kova pettymys.

Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma (Pendergast, #4)

Lempikirjoja! Ei muuta sanottavaa :D

E.L. James: Fifty Shades of Grey (Fifty Shades, #1)

Hyi. Hyyyyyi. Aivan järkyttävää kuraa! Kirja sai minussa nousemaan sellaista raivoa että olisin halunnut polttaa koko paskan tuhkaksi hymyillen samalla leveästi. Huonoin kirja mitä olen ikinä lukenut.

Diana Gabaldon: Muukalainen (Matkantekijä, #1)

Nyt se on luettu. Ihan monumentaaliset odotukseni eivät täyttyneet, mutta pidin kirjasta kuitenkin kovasti ja aion mielelläni jatkaa sarjan parissa. Bloggaus tulossa!

Mary Crockett & Madelyn Rosenberg: Dream Boy

Luin tämän hetken mielijohteesta. Ei ollut hääppöinen. Bloggaus tulossa!

Blake Crouch: Wayward Pines – Ei pakotietä (Wayward Pines, #1)

Luin tämän lukumaratonin aikana ja pidin kyllä, vaikka hieman outo maku erityisesti lopusta suuhun jäikin. Bloggaus tulossa!

6 kirjaa / 2870 sivua

Hyvää heinäkuun alkua kaikille!

Maratonin päivittyvä postaus | Loppufiilikset

Aika on koittanut. On 26.6. ja blogistanian laajuinen, viidettä kertaa järjestettävä lukumaratoni starttaa. Tätä on odotettu. Monissa blogeissa ollaan jo hyvässä vauhdissa ja nyt piakkoin minäkin loikkaan ilonpitoon mukaan.

Lukemiseni ja sivujen laskeminen alkaa klo 18:00. Tarvitsee ensin hoitaa muutama homma ja tehdä kaikki asiat niin valmiiksi kuin mahdollista, että pystyn sitten keskittymään ilman jatkuvaa keskeytystä ja paikasta toiseen säntäilyä. Taktiikkani illalle: luen niin kuin normaalisti lukisin. Kun en ota paineita, suoritukseni ovat paljon parempia. Kunhan vauhtiin pääsen, todennäköisesti tulen valvomaan aamuyöhön asti.

Tässäpä lukupinoni. Pahoittelen huonosta valotuksesta!

Tämä on siis päivittyvä postaus, johon tulen kirjaamaan edistymiseni. Seuraava päivitys on sitten lukemisen aloittaminen!

~ ~ ~ ~ ~

26.6., klo 18:00 – Julistan maratonin virallisesti alkaneeksi.

Parveke kiiltää, kahvit on keitetty ja olen valmis tähän rykäisyyn. Aloitan tänään klo 18:00 ja jatkan huomiseen klo 18:00 asti. 24 tuntia siis. Päätin sittenkin ottaa lämpimät Wayward Pinesilla, sillä eilen sitä hieman ehdinkin jo aloittaa ja tarina vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Ehdin eilen sivulle 55 ja alan siitä eteenpäin laskea etenemistäni.

Klo 19:50 – Hyvin menee lyhyistä keskeytyksistä huolimatta.

Olen koukuttunut. Wayward Pines on meinaan niin creepy, etten malta odottaa saavani tietää, mitä on tekeillä! Luen varmaan nyt heti loppuun, sillä en voisi kuvitellakaan jättäväni tätä nyt kesken.

Sivuja luettu: 120

Klo 21:45 – Loppu häämöttää ekassa kirjassa.

Alan olla loppusuorilla Wayward Pinesissa ja olen pitänyt kovasti lukemastani. Pidin puoli yhdeksältä noin puolen tunnin tauon ja söin vähän ja lueskelin muiden maratonikuulumisia. Ihan hyvin tämä lukeminen on sujunut, vaikka välillä huomio onkin herpaantunut toisaalle.

Sivuja luettu: 210

Klo 23:00 – Ensimmäinen kirja luettu.

Wayward Pines on saatu päätökseen. Todella hyvä kirja, joskin loppuratkaisu jätti hieman erikoisen maun suuhun. En vielä tiedä, kuinka siihen suhtautuisin. Seuraavana vuorossa Sabaa Tahirin An Ember in the Ashes. Ensin kuitenkin tauon paikka.

Sivuja luettu: 275

Klo 23:45– Tauko ohi ja takaisin kirjan pariin.

Voisi jatkaa lukemista. Alkoi väsyttää yhtäkkiä aivan älyttömästi, vaikka luulin että paljon myöhempään jaksaisin valvoa. Toisaalta viime yönä jäivät ne unet vähän lyhemmiksi ja siivosin tänään parvekkeen, että ehkäpä siinä sitä syytä... Noh, luen sen minkä jaksan ja jatkan sitten huomenna. 

27.6., klo 3:00 – Ei jaksa enää lukea.

Jaksoin lukea vielä 70 sivua, mutta sitten väsymys vei voiton ja pistin kirjan syrjään. Tarina vaikuttaa todella hyvältä enkä haluan laimentaa sitä siksi etteivät silmät pysy auki. Jumituin sitten kuitenkin Youtuben ääreen... Voisi alkaa nukkumaan.

Sivuja luettu: 345

Klo 13:40 – Sain vasta nyt kiskottua itseni ylös sängystä.

Sain vasta nyt herättyä ja olen edelleen ihan tiltissä. Nukuttaaaa... mutta minulla on vielä vähän yli neljä tuntia aikaa lukea ja haluan edetä vielä jonkin verran. Pakko keittää niin vahvaa kahvia että lusikka jää pystyyn.

Klo 17:25 – Jumittaa ja väsyttää.

Nyt takkuaa ja pahasti. On jumittanut koko päivän enkä ole edennyt kunnolla missään kirjassa. Aloitin Tahirin kirjan rinnalle Sarah J. Maasin Heir of Firen. Molemmat kirjat vaikuttavat hyviltä, mutta kun lukeminen ei nyt yleisesti ottaen suju niin niihin keskittyminen on vaikeaa. Väsymys painaa mieltä niin raskaasti että olo on ihan turtunut. Tekisi mieli vain kaivautua takaisin sänkyyn ja nukkua kellon ympäri, mutta olen muutenkin nukkunut jo tyyliin kymmenen tuntia tästä maratonista niin ei raaski enää. Univelka alkaa selvästi ottaa kiinni. On tämä nyt niin vaikeaa :D No, puoli tuntia vielä!

Sivuja luettu: 506

Klo 18:10 – Urakka ohi.

En ole viimeiseen puoleen tuntiin enää lukenut, sillä kun ei suju niin ei väkisin. Maratoni meni aikalailla niin kuin odotin, eli jotain sain aikaan, mutta mihinkään huippulukemiin en päässyt. Sain kuitenkin lukufiiliksen takaisin ja aion An Ember in the Ashesin lukea mahdollisiman pian loppun, sillä hyvä kirja on kyseessä.

~ ~ ~ ~ ~

Jälkifiilikset
 

Luettua:

Blake Crouch: Wayward Pines: Ei pakotietä, 275 sivua

Sabaa Tahir: An Ember in the Ashes, 156 sivua

Sarah J. Maas: Heir of Fire, 76 sivua

Luettua yhteensä: 507 sivua

24 tunnista luin yhteensä ehkä 7-8 tuntia. Univelka alkoi painaa tänään niin kovasti, että oli silkkaa tuskaa nousta silloin yhden jälkeen. Nämä maratonit tulevat nyt vähän huonoon saumaan, kun en ole virkeimmilläni :D

Mutta viis tuosta määrästä, sillä pääsin siihen ultimaattiseen tavoitteeseeni: saada takaisin sen, tavoittelevani lukufiiliksen, mitä olen koko kesäkuun ajan kaivannut ja hakenut. Olen aivan varma, että tämän rykäisyn jälkeen lukemiseni sujuu vallan mainiosti. On ollut ikävä aktiivista lukemista. Haluan lukea Tahirin teoksen loppuun mahdollisimman pian, sillä se vaikuttaa aivan mahtavalta.

Tsemppiä vielä niille, jotka urakkaa jatkavat! :)

Kesäisen lukumaratonin valmisteluja

Huomenna alkaa blogistanian viides kesälukumaratoni! Jeeee!

Olen suunnilleen valinnut kirjat, jotka aion/haluan/yritän lukea. Saatan kyllä helposti seilata teosten välillä, sillä tämänhetkinen mielialani on todella ailahteleva. Yksi kirja houkuttelee juuri nyt, mutta sitten on tuo toinen, ehkä myös kolmaskin... Olen koko kesäkuun aikana lukenut niin vähän, että hieman hirvittää, kuinka jaksan loikata maratoniin ”kylmiltään”.

No, vaikka en pystyisi keskittymään lukemiseen ja saisinkin vain parisataa sivua luettua, se ei nyt juurikaan haittaisi. Tärkeämpää on saada se lukemisen fiilis ja rytmi takaisin, joita onkin ollut jo ikävä. Tv-sarjat ovat vallanneet elämäni viimeisten kolmen viikon aikana niin tehokkaasti, että alkaa lähinnä jo kyllästyttää tuo ruudun tuijottaminen.

Työpöytäni reunalla on pinossa tällä hetkellä kuusi aivan erityisen kovasti houkuttelevaa teosta, jotka olen maratonille varannut:

• Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
• Susan Ee: End of Days (Penryn and the End of Days, #3)
• Sabaa Tahir: An Ember is the Ashes (An Ember in the Ashes, #1)
• Megan Miranda: Hysteria
• Blake Crouch: Wayward Pines: Ei pakotietä (Wayward Pines, #1)
• Sarah J. Maas: Heir of Fire (Throne of Glass, #3)

Tahirin kirja on näistä se, johon aion ensisijaisesti keskittyä, sillä mieleni halajaa tällä hetkellä jotain oikein kovasti kehuttua YA-kirjaa (joka ei kuitenkaan ole jatko-osa). Lisäksi aion yrittää ehtiä myös Maasin kirjaan. Susan Een End of Daysille taidan omistaa ihan oman päivänsä, mutta olkoon sekin nyt tuossa pinossa. Saatan lukea jotain e-kirjaakin, sillä aina kun minulla on näin vetämätön olo fyysisten kirjojen kanssa, e-kirjat auttavat fiiliksen nostattamisessa niiden ollessa niin helppoja. E-kirjaksi olen valinnut Melissa Grayn The Girl at Midnightin, joka on kiinnostanut minua jo kauan.

Saa tosiaan kyllä nähdä, miten huomenna sujuu. Tämänhetkisistä tuntemuksista huolimatta olen ihan positiivisin mielin ja uskon pystyväni edes jonkintasoiseen suoritukseen. Jos ei niin otan uusinnan sitten omia aikojani :D

Aloitan lukemisen todennäköisesti aika myöhään (kenties alkuillasta?), sillä aion nukkua pitkään. Lisäksi luen parhaiten illalla/yöllä, kun mitkään häiriötekijät eivät vaivaa ja kaikki ympärillä on hiljaista ja liikkumatonta. Aion tehdä itse maratonin seuraamiseen vielä erikseen oman päivittyvän postauksen.

Huomenna kuulemme siis luku-urakan merkeissä!

Blogistanian kesälukumaraton + GoT + Outlander

Hyllytontun höpinöitä -blogissa järjestetään lukumaratoni, jonka ajankohta on 26.6.2015. Osallistua voit yllä mainitun blogin kommenttikentässä, joten tule ihmeessä mukaan! Kesäinen lukumaratoni järjestetään nyt viidennen kerran ja itse osallistun toivoen, että session aikana saan lyhennettyä lukulistaani edes parilla teoksella. Tein kesäkuulle suuret lukusuunnitelmat, mutta olen pahasti niistä jäljessä. Yksi syy: Game of Thrones.

Ollaan nyt kaverin kanssa viimeisten kahden viikon aikana katsottu neljä kautta yhtä kaikkien aikojen mahtavinta sarjaa. Olemme kulkeneet tunneskaalan päästä päähän monta kertaa, tuijottaneet paskahalvauksen saaneena paria kohtausta ja hurranneet kovaan ääneen eräälle ”tragedialle” (sarja tuo meissä esiin parhaat piirteemme :D). Game of Thrones on yksi kaikkien aikojen pahimmista mindfuckeryistä ikinä. Hahmot puukottavat toisiaan selkään (tämä kirpaisee aivan erityisesti) ja kuolevat laumoittain, tilanteet vaihtuvat todella nopeasti ja edelleen pitää epäillä tiettyjen hahmojen motiiveja ja miettiä, mihin he pyrkivät. Eipähän ainakaan ole tylsää sarjaa katsoessa.

Olen tullut siihen tulokseen, että ainoa hahmo josta uskallan todella tykätä on Jaqen H'ghar.

♥♥♥

On suorastaan naurettavaa, miten kovasti olen kyseiseen hahmoon kiintynyt (enkä toivu ikinä, jos hänelle tapahtuu jotain...) :D On niitä muitakin hyviä hahmoja joiden puolesta pelätä. Tyrion. Arya. Jon Snow. Daenerys. Viime aikoina jopa Jamie Lannister (kuka olisi uskonut!). Loput suosikkini sitten ovatkin lahdattu todella julmasti ja verisesti. Kiitos särystä ja kivusta, George R.R. Martin.

Suunnitellaan kaverin kanssa huomiselle ja ylihuomiselle vitoskauden katsomista ja odotan jo kauhulla, kuka kuolee seuraavaksi. Shit's about to hit the fan...

Game of Thronesin ohella olen viettänyt jonkin verran aikaa myös kirjojen parissa. Aktiivisesti luen Diana Gabaldonin Muukalaista, joka on nyt viimein kunnolla napannut minut mukaansa. Kirja ei tehnyt ensimmäisten parin sadan sivun aikana suurta vaikutusta vaikka sitä mielelläni luinkin. Kyllä se into siitä kuitenkin elpyi. Ihan hirveästi ei kirjassa tapahdu, mutta Gabaldon osaa kirjoittaa sen verran kiinnostavaa tekstiä ja hupaisaa dialogia, että ahmin sivuja aivan huomaamattani.

En voinut hillitä itseäni ja aloitin Outlander-tv-sarjan katsomisen. Pidän huolen etten katso ohi kohdan mihin kirjassa olen edennyt, mutta se on vaikeaa ja kysyy itsehillintää. Haluaisin vain katsoa sarjan yhdeltä istumalta ja huokailla sen autenttista tunnelmaa ja puvustusta ja maisemia... ja Sam Heughania, joka sopii Jamien rooliin aika pirun täydellisesti. Samin ansiosta opin pitämään kirja-Jamiesta. Kesti aika monta jaksoa oppia pitämään myös Caitriona Balfesta Clairen roolissa, mutta nyt kun puolet sarjasta on katsottu voin todeta hänen kyllä sopivan Claireksi todella hyvin. Nautin muuten aivan suunnattomasti päähenkilöparin välisestä kemiasta ja ruudulla he sopivat mahtavasti yhteen.

Niin viihdyttävää :D

Sarja on kaiken kaikkiaan ollut todella hyvä ja uskollinen kirjalle, antaen sitä kaipaamaani perspektiiviä kerrontaan, syventäen hahmoja ja tehden heistä kiinnostavampia. Olen erittäin tyytyväinen sekä lukemaani että näkemääni.

Että tällaista täällä :D Lukumaratonia odotan nyt kovasti, sillä minulla on monia kirjoja, joiden perään olen haikaillut jo pidemmän aikaa. Ennen maratonia aion kuitenkin lukea loppuun Gabaldonin kirjan ja yrittää suoriutua vihdoin myös Anthony Doerrin teoksesta. Sitä onkin jo odotettu.

Kuulkaamme piakkoin enemmänkin Outlanderin merkeissä!

Hyvää juhannusta kaikille! :)

Fifty Shades of Grey - E.L. James

Nimi: Fifty Shades of Grey

Trilogia/sarja: Fifty Shades, #1

Kirjailija: E.L. James

Kustantaja: Vintage Books

Julkaisuvuosi: 2011

Sivuja: 514 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ☆☆☆☆☆

20. A book at the bottom of your to-read list

Juonikuvaus: When literature student Anastasia Steele goes to interview young entrepreneur Christian Grey, she encounters a man who is beautiful, brilliant, and intimidating. The unworldly, innocent Ana is startled to realize she wants this man and, despite his enigmatic reserve, finds she is desperate to get close to him. Unable to resist Ana’s quiet beauty, wit, and independent spirit, Grey admits he wants her, too – but on his own terms.

      Shocked yet thrilled by Grey’s singular erotic tastes, Ana hesitates. For all the trappings of success – his multinational businesses, his vast wealth, his loving family – Grey is a man tormented by demons and consumed by the need to control. When the couple embarks on a daring, passionately physical affair, Ana discovers Christian Grey’s secrets and explores her own dark desires.

      Erotic, amusing, and deeply moving, the Fifty Shades Trilogy is a tale that will obsess you, possess you, and stay with you forever.

Ajatukseni: Fifty Shades of Shit, Fifty Shades of fucked up bullshit, Fifty Shades of relationship abuse, Fifty Shades of boring sex scenes, Fifty Shades of snoozefest, Fifty Shades of is it over yet... paskalla kirjalla on monta nimeä.

Varoitan nyt etukäteen, että aion repiä tälle kirjalle uuden kakkosen, joten omalla vastuulla jatkakaa eteenpäin. Aion ladata niin tulikiven katkuista tekstiä, että ainakin teitä on varoitettu.

Miksi ihmeessä tämä trilogia löytyy hyllystäni? Oli kaunis kesäkuinen iltapäivä vuonna 2012, kun vierailin Kuopion Suomalaisessa kirjakaupassa aikomukseni ostaa jotain mieluista luettavaa mökille. Hyllyjä silmäillessäni juttelin samalla mukavalle myyjälle, jonka kanssa sitten vaihdoin hyviä lukuvinkkejä (minä suosittelin häntä tutustumaan Pendergasteihin ja hän vinkkasi minulle Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjaa). Pian myyjä palasi kuitenkin töidensä pariin ja minä jäin katselemaan tarjontaa. Sitten silmiini osui jotenkin etäisesti tutunnäköinen kansi uutuushyllyllä. Fifty Shades... missä olin nähnyt kannen aikaisemmin?

Tämä oli vielä sitä aikaa, kun kirjablogimaailma oli minulla täysin tuntematon käsite, Goodreadsistä en ollut kuullutkaan enkä vielä tajunnut, mitä kaikkea kirjallisuuteen liittyvää netistä saattoikaan löytää. Mutta Fifty Shadesin kansi oli jostain jäänyt mieleen. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, minulla on joskus tapana valita kirjoja täysin randomilla luettavaksi. En välttämättä tiedä kirjasta yhtään mitään ennen kuin valikoin sen luettavaksi. Nappasin siis kaksikymppiä maksavan, kolme kirjaa sisältävän setin mukaani ja vein sen kassalle samaisen myyjän eteen. Näin jälkeenpäin naurattaa tyypin ilme kun hän vilkaisi ensin ostoksiani ja sitten uudelleen minua (uskottavuuteni varteenotettavana lukijana taisi tippua ropisten) :DD

En todellakaan tiennyt, mitä silloin ostin. Vasta kun olin repinyt muovin pois ja ottanut ensimmäisen kirjan selailuun, silmiin osui pari seksikohtausta. Siis hetkinen, olinko siis ostanut eroottista kirjallisuutta tietämättäni? Myyjäkin oli tiennyt, mutta minä en. Seuraavaksi ihmettelin miksei boksissa lukenut EROTIIKKA kissan kokoisilla kirjaimilla. Miksei minua varoitettu? Mutta sitten näinkin sen. Sanat 'erotic romance' löytyivät boksin pohjasta.

Todellinen syy kuitenkin sille miksi tämä trilogia on kolme vuotta kerännyt pölyä kirjahyllyni päällä on siinä, että sain tietää tämän olevan Twilight-fanfictio. En ollut uskoa silmiäni, kun sen ensimmäisen kerran luin. En kyennyt sulattamaan koko konseptia. En ollut ostanut siis pelkästään erotiikkaa, mutta myös Twilight-pornoa tietämättäni.

Miksi ihmeessä nyt sitten tämän luin? Peer pressure. Alun perin aioimme kimppalukea tämän kavereiden kanssa ennen elokuvaa, mutta kukaan meistä ei saanut aikaiseksi tarttua kirjaan. Menimme kuitenkin katsomaan leffan ja niinkin surkea kuin se olikin, ehdin pienen hetken jo luulla, että kenties huumoria polttoaineena käyttäen saattaisin saadakin kirjan luettua. Yritin sitä kuitenkin vasta nyt kesällä, kun aikaa vihdoinkin on.

Mitä nyt siis ajattelen kirjasta?

Ensin olin:

Sitten olin:

Ja lopuksi olin:

Fifty Shades of Grey on huonoin kirja, mitä olen ikinä lukenut.

Elokuvan jälkeen ajattelin siis että ehkä, kenties kirja saattaisikin olla ihan hupaisaa luettavaa. En missään vaiheessa uskonut, että pitäisin tästä, mutta en myöskään odottanut tuntevani näin voimakasta halua tuhota jotain. Sanotaan, että hyvä kirja herättää tunteita... Niin tekee myös huono sellainen. Oli täysin kirjan onni ettei lähelläni ollut avotulta, sillä mitä pidemmälle tarinassa etenin sitä enemmän minun teki mieli polttaa koko roska.

Kirja alkaa siitä, kun 21-vuotias kävelevä siveysvyö nimeltä Anastasia Steele – kavereiden kesken Anabella Siveysvyö – menee sairaan kämppiksensä Rosalien Katen sijasta haastattelemaan megarikasta Edward Cullenia Christian Greytä yliopiston sanomalehden artikkelia varten. Yllättäen näillä kahdella synkkaakin ja pian Despootti Cullen on stalkkaamassa Siveysvyötä minne tämä meneekin. Siveysvyö yhtäkkiä huomaa olemansa seksuaalinen olento, jolla ei ole oksennusrefleksiä ja joka immenkalvonsa rikkoutumisen jälkeen on valmis naimaan missä vain, milloin vain, miten vain. Mutta Despootti ei olekaan vain kaunis naama, vaan hänellä on jotain synkkää meneillään: hän on sadisti, joka saa nautintonsa metsästämällä uusia piiskattavia ja päästessään hitaasti katkaisemaan selkärangan uudelta hakattavaltaan. Vuosituhannen eroottisin tarina parisuhdeväkivallasta on käsissämme.

En voinut lakata räkättämästä kirjan ensimmäisen puolikkaan aikana, kun kaikki oli niin Twilightia, mutta kärjistettynä aivan naurettavuuteen saakka. Vedet silmissä nauroin kaikille kliseisille ja korneille vuorosanoille, Anan naiiviudelle, järkyttävän huonolle kirjoitukselle... Ensimmäisen puolikkaan pystyin ottamaan vielä huumorilla.

Ana on yksi maailmankaikkeuden historian typerimpiä, naiiveimpia, idioottimaisimpia ja heikoimpia hahmoja, mitä olen epäonnekseni joutunut kokemaan. Ana on tunne-elämältään syvällinen kuin kusirapakko ja ainoa asia, mitä hänen mielessään liikkuu, on Christian Grey ja hänen mahtava ”miehuutensa”.

Christianin kanssa Ana huomaa pystyvänsä kaikkeen. Tuplaorkut ensimmäisellä kerralla ja parit vielä siihen päälle? Sisäinen nymfomaani on herännyt. Lisäksi Ana huomaa olevansa oraalinen luonnonlahjakkuus ja ettei hänellä ole oksennusrefleksiä.

Moving down, I push him into my mouth. He groans again. Ha! My inner goddess is thrilled. I can do this. I can fuck him with my mouth.

Onnittelut Ana! Olemme kaikki niin ylpeitä sinusta!

Vannon, että Ana on jakomielitautinen. Hän ei pelkästään kehitä itselleen alter egoa, jota luonnehtii ”sisäiseksi jumalattarekseen”, vaan myös kuvittelee alitajuntansa olevan vielä erillinen persoona, joka puhuu hänelle.

My subconscious is staring at me in awe.

My subconscious scowls at me... Fucking – not lovemaking.

I stare myself in the bathroom mirror. You can't seriously be considering this... My subconscious sounds sane and rational, not her usual snarky self.

ALITAJUNTA EI PUHU SINULLE!!! Jessus että minua otti päähän tämä! Eikä pelkästään tuo sisäinen jumalatar ja puhuva alitajunta, mutta myös Anan sielunelämän kuvaukset:

Oh my. Christian Grey's lost look.

Holy shit. Did I just say that?

I flush... oh my... wishes do come true.

I flush. Oh my... Why did he say he couldn't make love?

Oh my, holy fuck, jeez, oh my, oh my, crap, jeez, holy shit, oh my. Anan sanavarasto parhaimmillaan.

Neiti Anabella Siveysvyö McSyväkurkku huomaa siis libidonsa heräänneen kohdattuaan Despootti Creeper von Stalkersonin, mutta kuten jokainen selväpäinen ihminen, hän ei ole ihan mielissään ajatuksesta tulla hakatuksi jos ei tee mitä mies haluaa. Despootilla on nimittäin sellainen käsitys asioiden hoidosta, että jos nainen vaikka pyörittää silmiään tai kehtaa – le gasp – juosta pakoon hänen nyrkkiään, oikeuttaa se tarttumaan vyöhön tai yksinkertaisesi läimimään avokämmenellä. Se tuottaa hänelle selvää mielihyvää ja hän vielä kehtaa yrittää verhota parisuhdeväkivallan nautinnoksi.

”No – stop seeing pain everywhere. It's mainly pleasure.”

Fuck you. Se tuottaa sinulle mielihyvää. Sinä saat tyydytyksen siitä, että pääset runnomaan toisen tahdottomaksi. Hanki pumpattava Barbara ja jätä naiset rauhaan.

Heidän välinen suhteensa ei todellakaan ole yhteisymmärryksessä toteutettu. Ei. Todellakaan. Ana on omien sanojensa mukaan täysin kokematon eikä edes oma käsi ole käynyt 'down there'. Sitten hän tapaa Christianin, joka näkee hänessä vain jalkovälin kahden tikun nokassa. Ana ei tiedä yhtään sen paremmin ja ollessaan niin tajuttoman naiivi, onko ihmekään että Christian onnistuu viettelemään hänet?

Anasta Christian saa kaiken, mitä on ikinä halunnut: runnottavan, jota manipuloida, naida ja jolta pääsee hitaasti katkaisemaan selkärangan. Vai väitättekö että tyyppiä kiinnostaa Anan viehättävä persoonallisuus tai monipuolinen ajatusmaailma?

”Is that all you want me for – my body?” I whisper.
“That and your smart mouth,” he breathes.

Niin ja Christianhan haluaa nimenomaan käydä syvällisiä keskusteluja Anan kanssa:

”I'm so glad you're here,” he whispers. ”I can't wait to get you naked.”

Niin, näettekö! Heidän persoonallisuutensa kohtaavat niin selkeästi kaikkien näiden syvällisten keskustelujen jälkeen. Todella sivistävää luettavaa.

Mutta nyt ihan vakavalla naamalla. Heidän suhteensa ei todellakaan ole vapaaehtoista tai yhteisymmärryksessä toteutettua. Saatuaan tietää Anan täydellisestä kokemattomuudesta, Christian on enemmän kuin mielissään päästessään hakkaamaan hänestä mieluisan: pelotellun, hiljaisen, jokaista väärää liikettä kavahtavan seksinuken.

Holy cow. He wants to hurt me... how do I deal with this? I can't hide the horror on my face.

”Please don't hit me,” I whisper.

RUN, YOU STUPID WOMAN, RUN FOR YOUR LIFE!

Christian vielä kehtaa yrittää maalata väkivaltaisuuttaan ja kieroutunutta mieltään dominanssin rooliksi.

”Are you going to hit me?”

”Yes, but it won't be to hurt you. I don't want to punish you right now. If you'd caught me yesterday evening, well, that would have been a different story.”

"Quite frankly, I'm looking forward to the next time my palm is ringing with pain."

He narrows his eyes again.

”Careful,” he warns.

I blanch. ”Are you going to hit me again?”

Siis tässä on Mies isolla M:llä! Kuka ei hakkaisi tyttöystäväänsä, uhkailisi tätä ja nauttisi siitä?

Christian jatkuvasti manipuloi Anaa pitääkseen tämän itsellään. Tyyppi ei anna hänelle mahdollisuutta rauhassa arvioida haluaako ryhtyä suhteeseen vai ei. Christian stalkkaa Anaa, ilmestyy jatkuvasti paikalle, harrastaa seksiä hänen kanssaan vaikuttaakseen päätöksentekoon ja on täys mindfuckery koko ajan.

Despootti ensin kiristää Siveysvyötä ultimatumeilla:

”You can walk away any time, Anastasia. I won't stop you. If you go, however – that's it. Just so you know.”

Ja seuraavaksi manipuloi vetoamalla hänen tunteisiinsa:

”I still want more," I whisper.

”I know," he says. "I'll try."

I blink up at him, and he reliquishes my hand and pulls at my chin, releasing my trapped lip. "For you, Anastasia, I will try.”

Miksi Anan täytyy muokkaantua Christianin mieliksi, mutta tämä ei tule ollenkaan vastaan? He käyvät asiasta pari keskustelua ja minun teki mieli lempata koko paska ikkunasta:

”Okay, and what do I get out of this?”

He shrugs and looks almost apologetic.

”Me,” he says simply.

Mutta eihän saa! Sopimukseen kuuluu ehto, ettei Ana saa koskea tai edes katsoa häntä.

”Why can't I look at you?”

”That's a Dom/sub thing. You'll get used to it.”

Will I?

”Why can't I touch you?”

”Because you can't.”

Niin kerrohan Christian vielä mitä Ana saakaan irti tuosta suhteesta. Ei tässä vielä kaikki. Christian suorastaan vaatii Anaa taipumaan tahtoonsa ja kokeilemaan uutta, mutta ei itse kykene samaan.

”More,” he says again softly. Testing the word – a small, simple word, but so full of promise. His thumb traces my lower lip. ”You want hearts and flowers.”

I nod again. He blinks down at me, and I watch his internal struggle played out in his eyes.

”Anastasia.” Hi voice is soft. ”It's not something I know.”

Ja ruoskituksi tuleminen ei ole sellaista, mitä Ana tietää ja silti sinä vaadit häntä tottelemaan.

Christian ei halua mitään muuta kuin heikon naisen, jota muokata mieleisekseen:

”The ownership thing, that's just terminology and goes back to the principle of obeying. It's to get you into the right frame of mind, to understand where I'm coming from. And I want you to know that as soon as you cross my threshold as my submissive, I will do what I like to you. You have to accept that and willingly. That's why you have to trust me. I will fuck you, any time, any way I want – anywhere I want. I will discipline you, because you will screw up. I will train you to please me.”

”I don't want to change you. I'd like you to be courteous and to follow the set of rules I've given you and not defy me. Simple,” he says.

Christian on täys mulkku koko jätkä. En kykene käsittämään, mikä hänessä on niin seksikästä tai haluttavaa. Jos joku haluaa selittää tämän, kommenttikenttä on vapaana.

Mitä pidemmälle tarinassa edetään, sitä enemmän pääsemme huomaamaan, kuinka Christian murskaa Anaa ja saa tämän pelkäämään jopa vitsailua:

Christian's mouth drops open in shock, and I cannot keep a straight face any longer and grin at him like an idiot.

”Gotcha!”

He narrows his eyes, and I immediatly stop laughing. In fact, he looks rather forbidding. Oh, shit. My subconscious quails in the corner as all the blood drains from my face, and I imagine him putting me across his knee again.

”Gotcha!” he says, and smirks.

Ja kaiken tämän jälkeen, kaiken sen paskan jälkeen, mitä Christian on tehnyt, Ana rakastuu tyyppiin.

Mutta koska Christian on rikas ja hyvännäköinen, hänelle annetaan anteeksi ja hänestä maalataan seksisymbolia, joka saa naisten polvet veteliksi yhdellä silmäyksellä. Vai väitättekö, että jos tyyppi olisi joku viisikymppinen nakkikioskin kulmilla noljuva Pena niin hänen peräänsä kuolattaisiin samalla tavalla? Älkää naurattako. Minun puolestani jätkä pitäisi vetää munista hirteen.

En voi edelleenkään uskoa, että tämä kirja on olemassa. Mitä tämä ihan oikeasti on muuta kuin Twilight-pornoa? Tai siis, mitä tämä muuta on kuin väkivaltaista Twilight-pornoa?

Eksplisiitit seksikohtaukset (jotka olivat muuten aivan harvinaisen tylsiä ja toistelevia) eivät ole mitään uutta, mutta kun ne luetaan Twilightin näkökulmasta, johan alkaa ihmisiä kiinnostaa.

Teenpä kuitenkin selväksi sen, että tässä ei ole kyse siitä että tyyliin vihaisin eroottista kirjallisuutta tai BDSM:mää tai vastaavaa. Ei, kyse ei todellakaan ole siitä. Erootiikassa tai BDSM:ssä tai niistä nauttimisessa ei ole mitään vikaa ja aikuset ihmiset minun puolestani tehköön mitä lystää niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja turvallista. Jos nautit omaehtoisesti jostain – have at it, hoss! Minä olen viimeinen ihminen, joka lähtee ketään tuomitsemaan. Tässä kyse oli siitä ettei Anan ja Christianin suhde ollut kumpaakaan noista.

Minun ongelmani on kaksijakoinen. Ensinnäkin, tämä kirja ei ansainnut tulla julkaistuksi. Ei todellakaan. Jo pelkästään kirjoitus oli niin järkyttävän huonoa, että oikoluku ja editointi loistivat poissaolollaan. Kirja on viisisataa sivua pitkä. Viisi. Sataa. Sivua. Ja jäljellä on vielä kolme kirjaa. Tässä ei yksinkertaisesti ollut riittävästi tarinaa edes yhdeksi kirjaksi, joten mitä pirua niihin muihin on sitten tungettu? Eeeh... en välttämättä edes halua tietää. Toiseksi, tämä kirja ei kuvasta mitään BDSM-suhdetta, vaan romantisoitua parisuhdeväkivaltaa. Yllä olevista lainauksista löydät perusteet väitteelleni.

Huokaus, hyllystäni löytyy vielä jatko-osatkin... Täytyy kyllä sanoa, etten haluaisi koskea niihin viiden metrin seipäälläkään. Ei tarina voi kuin mennä pahemmaksi tästä.

Fifty Shades of Grey, I'm done with you. Good day, sir.

Lukunäyte: Chapter two, sivu 25

Holy crap. What the hell is he going here, looking all outdoorsy with his tousled hair and in his cream chunky-knit sweater, jeans, and walking boots? I think my mouth has popped open, and I can't locate my brain or my voice.

      ”Mr. Grey,” I whisper, because that's all I can manage. There's a ghost of a smile on his lips and his eyes are alight with humor, and if he's enjoying some private joke.

      ”I wan in the area,” he says by the way of explanation. ”I need to stock up on a few things. It's a pleasure to see you again, Miss Steele.” His voice is warm and husky like dark melted chocolate fudge caramel... or something.

      I shake my head to gather my wits. My heart is pounding at a frantic tempo, and for some reason I'm blushing furiously under his steady scrutiny. I am utterly thrown by the sight of him standing before me. My memories of him did not do him justice. He's not emerely good-looking – he's the epitome of male beauty, breathtaking, and he's here. Here in Clayton's Hardware Store. Go figure. Finally my cognitive functions are restored and reconnected with the rest of my body.

Fifty Shades –sarja

Fifty Shades of Grey | Fifty Shades – Sidottu (2011/2012)

Fifty Shades Darker | Fifty Shades – Satutettu (2011/2012)

Fifty Shades Freed | Fifty Shades – Vapautettu (2011/2012)

Grey (2015)