Glass Houses - Rachel Caine

Nimi: Glass Houses

Trilogia/sarja: The Morganville Vampires, #1

Kirjailija: Rachel Caine

Kustantaja: Signet

Julkaisuvuosi: 2006

Sivuja: 239 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: From the author of the popular Weather Warden series comes the debut of an exciting new series set in Morganville, Texas, where you would be well advised to avoid being out after dark.

      College freshman Claire Danvers has had enough of her nightmarish dorm situation. When Claire heads off-campus, the imposing old house where she finds a room may not be much better. Her new roommates don't show many signs of life, but they'll have Claire's back when the town's deepest secrets come crawling out, hungry for fresh blood. Will she be able to face the town's terror or will she drown like everyone else?

Ajatukseni: Jos olisin tutustunut tähän sarjaan kuusi vuotta sitten ensimmäisten vampyyrikirjojen joukossa, olisin pitänyt tästä aivan varmasti niin paljon enemmän. Nyt? Enpä lähtisi hirveästi hehkuttamaan.

Claire Danvers on 16-vuotias, ikäisekseen todella fiksu ja siksi yliopisto-opiskelija. Valitettavasti hänen vanhempansa eivät halua päästää tytärtään vielä niin nuorena kauan kotoa huippuyliopistoon, joten he panevat hänet Texasin Morganvillen takapajulaan collegeen ”kasvamaan” muutamaksi vuodeksi. Koulussa Claire joutuu heti julman kiusaamisen kohteeksi ja pian koulun queen bee uhkaa jo hänen henkeään. Kun Claire löytää kämppishakemuksen, hän vastaa siihen ja pyytää päästä jakamaan Glass House -talon kolmen muun nuoren kanssa. Claire saa tietää, että Morganville onkin vampyyrivetoinen kaupunki ja hän joutuu opettelemaan nyt uudet pelisäännöt uusien kämppistensä, Michaelin, Shanen ja Even avulla joutuen samalla varomaan yönpimeyttä ja jokaista uhkaavaa varjoa.

Ilmestyessään kymmenisen vuotta sitten Rachel Caine oli varmasti L.J. Smithin, Christopher Piken sekä muutaman muun nuorten aikuisten vampyyrikirjailijoiden joukossa kovassa huudossa. The Morganville Vampires on 15-osainen sarja, joka on saanut todella korkeita pisteytyksiä Goodreadsissä, joten voisi siis kuvitella tämän olevan aivan loistava, ainakin kun vauhtiin pääsee.

Minulle tämä sarja ensimmäisen osan perusteella tuntuu vähän siltä, että pitäisi lukea useampi osa ennen kuin voisin todella sanoa pitäväni tarinasta. En saanut tästä osasta hirveästi mitään irti, sillä tässä vasta esitellään Morganville ja sen säännöt sekä hahmot ja heidän tilanteensa. Kirjan ensimmäisen puolikkaan ajan tässä lähinnä pyöritellään peukaloita ja maalaillaan uhkaavia kuvia vampyyreistä, jotka vaanivat protagonistiamme ihan vain ilkeyttään.

En oikein osaa sanoa, pidinkö tästä kirjasta vai en. Cainen kirjoitus oli jotenkin niin persoonatonta, että se teki tämän lukemisesta kovin mekaanista. Tyyliin tekstiä vain luki eteenpäin, mutta en missään vaiheessa oikein tuntenut mitään lukiessani. En ole varma, pidänkö Clairesta tai muista hahmoista, sillä he kaikki olivat niin kliseisiä ilman mitään omalaatuisuutta. On kaksi über komeaa jätkää, on ”erilaisuuteen” pyrkivä goottityttö ja on Claire, superfiksu, mitäänsanomaton päähenkilö, joka saa kuitenkin kaikkein komeimman jätkän.

Oli tässä ihan jänniä juttuja meneillään ja muutamien hahmojen kohtalot kiinnostavat minua nyt aidosti. Myös miljöö oli aika jees. Pelkästään sarjan nimi, The Morganville Vampires, tuo mieleeni oikein kunnon perus texasilaisen tuppukylän, jossa jokainen hahmo vääntää oikein syvän etelän aksenttia ja siitä minä pidin. Jotenkin tuo tapahtumaympäristö oli niin hupaisa, että se teki siitä kiinnostavan.

Kenties ilmestyessään tämä kirja tosiaankin oli vaikuttava ja teinivampyyrit uutuudenviehätyksissään saivat niin monet ihmiset tarttumaan tähän sarjaan, mutta nykypäivänä vampyyrit on jo niin nähty että tarina henki vain silkkaa kliseisyyttä.

Kiinnostavaa sinänsä kuitenkin on, että haluaisin ihan mielenkiinnosta lukea jatko-osankin ihan vain nähdäkseen, että olisiko tällä sarjalla kenties sittenkin vielä toivoa parempaan. Ainakin vaikuttaisi sarja vain paranevan, joten toivo elää!

Lukunäyte: Chapter Two

”You’re sure he’s not a vampire?” Claire said. ”I’ve seen movies. They’re sneaky.” She was kidding. Eve didn’t smile.

      ”Oh, pretty sure. For one thing, he eats Shane’s chilli, which, God knows, has enough garlic to explode a dozen high-quality Dracs. And I made him touch a cross once.” Eve took a big swallow of her Coke.

      ”You -- what? Made him?”

      ”Well, sure, yeah. I mean, a girl can’t be too careful, especially around here.” Claire must have looked blank, because Eve did the eye-roll thing again. It was her favourite expression, Claire was sure. ”In Morganville? You know?”

      ”What about it?”

      ”You mean you don’t know? How can you not know?” Eve set her can down and got up to her knees, leaning elbows on the coffee table. She looked earnest under the thick make-up. Her eyes were dark brown, edged with gold. ”Morganville’s full of vampires.”

      Claire laughed.

      Eve didn’t. She just kept staring.

      ”Um… you’re kidding?”

The Morganville Vampires –sarja

    0.5 The First Day of the Rest of Your Life (2007)

Glass Houses (2006)

    1.4 Eve's Diary

    1.5 Amelie's story (2010)

The Dead Girls' Dance (2007)

    2.6 Grudge (2012)

Midnight Alley (2007)

Feast of Fools (2008)

    4.5 Dead Man Stalking (2010)

Lords of Misrule (2008)

Carpe Corpus (2009)

    6.5 All Hallows (2009)

Fade Out (2009)

    7.5 Worth Living For

Kiss of Death (2010)

Ghost Town (2010)

    9.5 Drama Queen's Last Dance

Bite Club (2011)

    10.5 Automatic

Last Breath (2011)

Black Dawn (2012)

    12.5 Dark Rides (2012)

Bitter Blood (2012)

Fall of Night (2012)

Daylighters (2013)

    15.5 Whisper in the Dark

Maaliskuun kooste

Alun perin suunnittelin, että tekisin näitä koostepostauksia kahden kuukauden välein, mutta nyt kun on aikaa ja olen pelkästään maaliskuussa ehtinyt lukemaan niin paljon niin miksipäs en tekisi tälle kuulle omaa koostetta :)

Maaliskuu on lennähtänyt ohi todella nopeasti. Päivät pitenevät kovaa vauhtia ja nyt kun kellotkit siirrettiin taas kesäaikaan, tuntuu hämmästyttävältä katsoa seitsemältä aamulla ulos ikkunasta ja nähdä kirkastuvan taivaan. En edelleenkään osaa suhtautua miten nopeasti talvi taas meni ohitse! Joulustakin on jo yli kolme kuukautta. Mihin tämä aika oikein kuluu? :o

Purkki täytyy hyvää vauhtia!

Olen ehtinyt lukemaan tässä kuussa normaalia enemmän, nimittäin kymmenen kirjaa, joista osa aika pitkiä. Syynä tälle paljoudelle on se, että lopetin työt helmikuun lopussa ja olen nyt maaliskuun keskittynyt kirjaimellisesti vain lukemiseen. Huhtikuussa kuitenkin aion jättää nämä omavalintaiset kirjat aika lailla pois ja keskittyä täysillä olennaiseen, eli yliopistojen pääsykokeisiin.

Ehdin käväistä myös Stockmannin hulluilla päivillä ja tokihan sitä mukaan muutama kirja tarttui. Täältä löytyy postaus, jossa esittelen hullujen päivien hankintani.

Maaliskuun lukemistoni:

Michael Morpurgo: Private Peaceful

Hieno kasvutarina, jota suosittelen sota-ajankuvauksista kiinnostuneille.

Sarah Cross: Kill Me Softly (Beau Rivage, #1)

Hah, lol. Yksi yököttävimmistä romansseista mitä olen vähään aikaan lukenut, mutta jatko-osa kiinnostaa silti. Go figure.

Colleen McCullough: Troijan laulu

Aaaah, rakastan tätä kirjaa niin paljon! Yksi ikuisista suosikeistani ja tulen lukemaan tämä tasan varmasti vielä monta kertaa tulevina vuosina. Suosittelen!

Jennifer L. Armentrout: Origin (Lux, #4)

Viihdyttävä ja hyvä kirja Lux-sarjassa, joka kohotteli mielenkiintoisella tavalla jännitystä viimeistä osaa varten. Armentroutin kirjat ovat hupaisaa luettavaa!

Lisa Genova: Edelleen Alice

Koskettava ja ahdistava kirja varhaiseen alzheimerintautiin sairastuvasta naisesta, joka kannattaa ehdottomasti lukea. Kirjasta on tehty myös elokuva, joka pyörii tällä hetkellä teattereissa.

Natalie Whipple: Relax, I'm a Ninja (Relax, I'm a Ninja, #1)

Luin tämän puhtaasta halusta kokea jokin koominen ninjailutarina. Kirja oli ihan hyvä ja nopeasti luettu, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää.

Colleen Clayton: What Happens Next

Minulle tämä oli pienoinen pettymys, sillä odotin kirjalta paljon enemmän.

Libba Bray: The Sweet Far Thing (Gemma Doyle, #3)

Vihdoinkin sain tämä trilogian loppuun. Tämä viimeinen osa oli melkoisen työläs, sillä kirjalla oli liikaa turhaa pituutta, joka häiritsi itse tarinaa. Lyhyempänä olisi toiminut paljon paremmin. Oli kuitenkin hyvä lopetus Gemma Doyle -trilogialle, josta kyllä olen pitänyt kovasti.

Jennifer L. Armentrout: Opposition (Lux, #5)

Hyvä lopetus yllättävän hyvälle sarjalle. Olen tyytyväinen, että tartuin syksyllä tähän sarjaan, sillä olisin missannut monet naurut. Armentorutilla on sellainen mielenkiintoinen kirjoitus- ja kerrontatyyli, jotka koukuttavat ja pakottavat lukemaan häneltä lisää.

Sarah J. Maas: Crown of Midnight (Throne of Glass, #2)

Aivan tajuttoman hyvä jatko-osa! Niin. Hyvä. Vau :D Throne of Glass ei ollut mielestäni se kaikkien huikein kirja, mutta Crown of Midnight luutusi ensimmäisellä osalla lattiat ja vei pisteet niin kirkkaasti kotiin.

10 kirjaa / 4158 sivua

Sain kaksi sarjaa luettua loppuun ja siitä olen aivan erityisen tyytyväinen. Yksi tämän vuoden ykköstavoitteistani on saada luetuksi keskeneräisiä sarjoja loppuun, erityisesti niitä joiden jatko-osat löytyvät jo omista hyllyistäni.

Maaliskuu on ollut kaiken kaikkiaan minulle hyvä lukukuukausi.

Sellaista tänne, mites sinne? Miten teillä muilla sujui maaliskuu? :)

Crown of Midnight - Sarah J. Maas

Nimi: Crown of Midnight

Trilogia/sarja: Throne of Glass, #2

Kirjailija: Bloomsbury USA Childrens

Kustantaja: Sarah J. Maas

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 418 + 16 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Celaena Sardothien is the king's Champion – yet she is far from loyal to the crown, for the man she serves is bent on evil. But working against her master in secret is no easy task. As Celaena tries to untangle the mysteries buried within the glass castle, she can trust no one, not even her supposed allies Crown Prince Dorian, Captain of the Guard Chaol, and foreign princess Nehemia.

      Then, an unspeakable tragedy shatters Celaena's world. She must decide once and for all where her loyalties lie... and whom she will fight for.

Ajatukseni: Jep, Crown of Midnight oli silkkaa kidutusta alusta loppuun. Minä rakastin sitä.

Celaena Sardothien on nyt kuninkaan salamurhaaja, mutta ei täysin tämän määräysvallassa. Hän tekee salamurharetkillään ratkaisuja, jotka voivat saattaa vaaraan ei vain hänet itsensä, mutta myös läheisimmät ystävänsä. Kun Celaena saa seuraavan kohteensa, tajuaakin hän astuvansa pian juonittelun, petturuuden, selkäänpuukotuksen ja salaisuuksien verkkoon, jonka kiristyessä joutuu hän nyt miettimään, mitkä hänen lojaliteettinsa ovat.

Aivan ensimmäinen reaktioni kirjan alusta oli suunnaton hämmästys, että minä yhtäkkiä pidinkin Celaenasta. Edellisessä osassa Celaenan mahtailu ärsytti minua, mutta nyt suureksi ilokseni hän vaikuttikin enemmän inhimilliseltä olennolta, jollaisesta on paljon helpompi pitää. Olen tällä hetkellä niin Team Celaena, etten malta odottaa, mitä jatko-osat hänen osalleen vielä lupailevat!

Nyt kun luin Celaenan tarinaa lähemmin, huomasin miten hieno hahmo on kyseessä. Hän on niin loistavasti kehitetty! Olin aivan häkeltynyt, miten monitasoinen hahmo on kyseessä ja kuinka voimalla hän elää tunteidensa mukaan. Kun Celaena lähtee vähän puolivälin jälkeen metsästykselle (kirjan lukeneet tiedätte, mitä kohtausta tarkoitan...), olin oikeasti niin jäätynyt paikoilleni enkä pystynyt repimään silmiäni irti kirjan sivuista.

Minua hirvitti, miten pimeitä kolkkia Celaenasta löytyy, mutta samalla minua ihastutti, miten voimakkaasti hän antaa myös intohimon elää sisällään, erityisesti vielä kaiken sen jälkeen mitä hän on käynyt läpi. Hän tekee myös aivan mammuttimaisia mokia juuri tuon luonteensa vuoksi, mutta ne tekevät hänestä nimenomaan inhimillisen ja siten myös uskottavan. Vau, olen täysin häkeltynyt Celaenan hahmosta.

Tämän kirjan juoni oli niin jännittävä, että kun vauhtiin pääsee on tämä pakko lukea loppuun käytännössä yhdeltä istumalta. Yksi suurimmista valituksenaiheistani Throne of Glassissa oli juonen ennalta-arvattavuus, mutta tässä osassa mikään se ei ollut ongelmana. Crown of Midnight oli hengästyttävän jännittävä alusta loppuun ja tarjoilee pari niin järkyttävää juonenkäännettä, etten voinut muuta kuin tuijottaa kirjaa täysin jäätyneenä. Ja kuinka tämä loppui? Oumaigaad...

Olen niin Chaolin puolella, ettei Dorian mahdu edes viereen. Ei, Dorian ei mahdu edes samaan huoneeseen Chaolin kanssa. Aaaah, Chaol oli tässä kirjassa niin armottoman ihana! Ja miten paljon hänenkin hahmonsa avautuu lukijoille. Edellisessä osassa oli jo minulle selvää, että Chaol all the way, mutta jäin silti kaipaamaan enemmän syvyyttä hänen hahmoonsa ja sitä minä nyt todellakin sain. Chaol ja Celaena yhdessä ovat kuin raastinrauta sydämelleni.

Sarah J. Maas tietää, miten draamaa ja romanssia kirjoitetaan. Hän kiduttaa lukijaa herkullisella draamalla, pistää kiemurtelemaan tuolilla, anelemaan armoa, että Maas päästäisi hänet viimeinkin tuskistaan, vapauttamalla edes hieman sitä julmaa, tukahduttavaa tunnelmaa, jotta lukija saisi hieman vedettyä henkeä. HAHAHHAA, mutta ei! Armoa ei anneta! Maas hykertelee itsekseen tuntiessaan sen lukijoiden tuskan, mitä hän tarinallaan saakaan aikaan. Crown of Midnight polkee lukijan sellaiseen henkiseen monttuun, että itsensä kokoaminen tämän jälkeen on valtava haaste.

Crown of Midnight oli todellinen vuoristorata ja aivan loistava jatko-osa, joka ei pysähdy hetkeksikään. Olin täysin tämän kirjan pauloissa, nautin aivan suunnattomasti juonikuvioista, draamasta sekä Celaenasta ja Chaolista. Rakastin tätä kirjaa niin paljon!

Kolmas osa, Heir of Fire, täytyy lukea heti kun sen käsiini saan. En uskalla edes lähteä arvailemaan, mitä Maas tarinallaan vielä tekee. Olen vältellyt spoilereita kuin ruttoa, koska en halua edes pientä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää. En malta odottaa!

Suosittelen tätä sarjaa aivan ehdottomasti!

Lukunäyte: Chapter 3, sivut 17-18

Celaena sprinted through the darkness of the secret passageway, her breathing ragged. She glanced over her shoulder to find Cain grinning at her, his eyes like burning coals.

      No matter how fast she ran, his stalking gait easily kept him just behind her. After him flowed a wake of glowing green Wyrdmarks, their stange shapes and symbols illuminating the ancient blocks of stone. And behind Cain, its long nails scraping against the ground, lumbered the ridderak.

      Celaena stumbled, but remained upright. Each step felt like she was wading through mud. She couldn't escape him. He would catch her evetually. And once the ridderak got hold of her... She didn't dare glance again at those too-big teeth that jutted out of its mouth or those fathomless eyes, gleaming with the desire to devour her bit.

      Cain chuckled, the sound grating on the stone walls. He was close now. Close enough that his fingers against the nape of her neck. He whispered her name, her true name, and she screamed as he –

Throne of Glass –sarja

    0.1-0.5 The Assassin's Blade (2014)

Throne of Glass (2012)

Crown of Midnight (2013)

Heir of Fire (2014)

Queen of Shadows (2015)

5. osa (2016)

6. osa (2017)

Hullujen päivien kirjasaldo

En ole mikään yletön hullujen päivän fani enkä ollut siellä käynyt muutamaan vuoteen, mutta tänään kuitenkin käväisin Akateemisen puolella hakemassa edellisen päivän kirjatilauksen sekä vilkaisin samalla, mitä muuta sieltä löytäisin.

Ensimmäisenä kun sisään pyöröovista astuin, mitä näinkään: Niin. Paljon. Ihmisiä. Ihan kuin kepillä sohaistuun muurahaispesään olisin astunut (tässä syy, miksi en käy liiemmin hulluilla päivillä) ja siinähän sitten meni aikansa ennen kuin Akateemiseen edes pääsin.

Kieltämättä hulluissa päivissä parasta on kirja-alennukset. Kiistatta parasta, IMO. En tietenkään kävellyt kaupasta ulos tyhjin käsin ja on kyllä niin hyvä mieli, sillä seitsemän kirjaa noin kolmellakympillä oli kyllä todella huokeaa. Pokkarit hintaan 3,90 kappale ja yksi kovakantinen hintaan 9,90.

Tässäpä kirjallinen saaliini!

Hullujen päivien saldo (kaksi puuttuu) sekä Kasper.

x Hugh Howey: Siirros (Siilo, #2)

Jouduin keräämään leukani lattialta, kun tämän näin hintaan 9,90. Viime syksyn uutuuskirja, näin halvalla! Olen edelleen häkeltynyt. Siilon ostin viime kesänä Adlibriksen kesäalennuksesta ja totta kai halusin myös tämän jatko-osan itselleni, mutta kuvittelin jo, että joutuisin vähintään kesään tai jopa ensi vuoteen alennusta odotella. Näytin varmaan kulta-aarteen löytäneeltä kaupasta ulos kävellessäni.

x Lars Kepler: Hypnotisoija (Joona Linna, #1)

Olen halunnut lukea tämän kirjan aina siitä asti, kun elokuva ilmestyi. Minun oli tarkoitus myös käydä elokuva katsomassa, mutta se sitten syystä tai toisesta jäi. Ajatus kirjan lukemisesta on kuitenkin jäänyt takaraivoon pyörimään. Nyt kun se istui niin sopivasti hyllyllä, nappasin sen mielissäni mukaan.

x Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa (Arianna de Bellis tutkii, #1)

Vera Valan kirjoja on luettu paljon blogimaailmassa ja minäkin olen kiinnittänyt huomioni niihin. Italia on sydänmaani ja sinne sijoittuvaa kirjallisuutta on kiva lukea aina silloin tällöin.

x Anne Frank: Päiväkirja

Luin tämän jo yläasteella, mutta pitäisi lukea kyllä uudestaan. Muistan ensimmäisellä lukukerrallani kirjan tehneen minuun niin suuren vaikutuksen, erityisesti kun Anne oli samanikäinen kuin minä lukiessani kirjaa ja ajatus siitä, mitä Anne kävi niin nuorena läpi sai kyllä palan nousemaan kurkkuun. Luettuani kirjan loppuun itkin koko loppuillan ja yön. Se taisi olla myös se hetki, jona toinen maailmansota iskostui mieleeni pysyvästi ja on yhä edelleen antiikin ja keskiajan rinnalla se ajanjakso, joka kiinnostaa minua kaikkein eniten.

x Ville Kivimäki: Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945

Kun tämä kirja ilmestyi ensimmäisen kerran tiesin, että tämä on pakko lukea. Minulta löytyy muutama talvisotaa ja jatkosotaa käsittelevää kirjaa, mutta itse sotien lisäksi minua kiinnostaa se psykologinen vaikutus, mikä niillä oli sotilaisiin. Mitä olen kuullut, monet veteraanit sanovat ettei sodista haluttu puhua ja että haluttiin vain yrittää jatkaa normaalia elämää, mutta voi vain kuvitella millainen myrsky heidän mielissään sodan jälkeisinä vuosina oli. Pelko, viha, katkeruus... Tämä kirja käsittelee kuulemma todella mittavasti ja taitavasti noiden vuosien aiheuttamia psyykkisiä jälkiä.

x Blaine Harden: Leiri 14: Pako Pohjois-Koreasta

Leiri 14 on sanottu olevan yksi kammottavimmista Pohjois-Koreaa käsittelevistä kirjoista, mitä on kenties koskaan julkaistu. Luin Kim Hyun Heen ravistelevan Sieluni kyyneleet viime syksynä ja minulle sitten suositeltiin myös tätä kirjaa, joten halusin lisätä tämän Pohjois-Korean ”kokoelmaani”. Nyt kun hieman tämän kirjan taustoista otin selvää, törmäsinkin tähän artikkeliin, jossa Shin Dong-hyuk (jonka pakomatkasta Leiri 14 kertoo) tunnustaakin, ettei kirja olekaan täysin paikkansa pitävä. Mutta tästäkin huolimatta Shin Dong-hyukin tarina on varmasti aivan järkyttävä ja kuvaa sitä todellisuutta, mitä tuhannet vangit Pohjois-Korean vankileireillä joutuvat kokemaan ja kärsimään. Tämä kirja puuttuu tuolta yllä olevasta kuvasta, koska Akateemisen jälkeen kävin isäni luona ja lainasin hänelle tämän sillä reissulla.

x Alex Kershaw: Dachaun vapauttaja: Pitkä marssi Sisilian maihinnoususta keskitysleirin porteille

Jatkamme sarjassa toinen maailmansota ja sen kärsijät ja toteuttajat. Kyseessä on elämäkerrallinen tarina yhdysvaltalaisesta upseerista Felix Sparksista, joka oli osana Sisiliaan vuonna 1943 tehtyä maihinnousua, siirtymistä Italiasta Ranskaan ja Saksan rajoille taistellen SS-joukkoja vastaan, päätyen lopulta vapauttamaan Dachaun keskitysleirin vangit ja teloittamaan sitä vartioineet natsit. Voin sanoa jo tässä vaiheessa, että tämä kirja tulee olemaan todella rankkaa luettavaa. Taisin Dachaun tarinan lukea ensimmäisen kerran Tieteen kuvalehden pikkusiskosta eli Historia-lehdestä ja se on jäänyt mieleeni. Tämäkin kirja puuttuu kuvasta, sillä jätin sen isälleni lainaan.

~ ~ ~ ~ ~

Tulipa vakavahenkisiä kirjoja hommailtua. No, nämä tuovat sopivaa vastapainoa fantasialle sun muulle, mitä hyllyistäni riittävästi kyllä löytyy. Olen edelleen hämilläni, miten halvalla nämä kaikki irtosivat ja kyllä ne hullut päivät pisteet kotiin veivät hintojen puolesta. Hyvä päivä siis :D

Tuliko teillä käytyä hulluilla päivillä ja tuliko hommailtua mitään kirjoja?

Opposition - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Opposition

Trilogia/sarja: Lux, #5

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Hodder & Stoughton

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 456 + 179 sivun Shadows-prequel englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

7. A book with nonhuman characters

Juonikuvaus: From Jennifer L. Armentrout, author of the Covenant series, comes the stunning, hotly-anticipated climax to the New York Times bestselling Lux series.

      In this stunning series climax, Daemon and Katy join forces with an unlikely enemy to ensure the survival of not only their love for each other, but the future of all mankind. Opposition will bring forth a new dawn to the Lux universe, where man must stand with alien to survive, and the future, no matter the outcome, will never be the same.

Ajatukseni: Puolisen vuotta sitten päätin lukea kirjan, joka ei ollut aikaisemmin herättänyt minussa mitään mielenkiintoa. Olin täysin vakuuttunut, että tulisin inhoamaan kirjaa mikäli edes aloittaisin. Kannetkin ovat niin pahannäköisiä...

Obsidian tuli kuitenkin vastaan ilmaiseksi Google Playn valikoimissa ja jonkin tajunnan sumentumisen hetkellä aloitin lukemaan sitä, ja kuinka kävikään: kirjahan oli aivan pirun viihdyttävä ja yllättävän koukuttava. En suhtautunut lukemaani todellakaan vakavasti, sillä kirja henki niin voimakasta Twilight-ivaa että sekös oli ratkiriemukasta.

Koukutuin kuitenkin tähän sarjaan niin pahasti, että luin ensimmäiset kolme osaa viikossa. Olin aidosti yllättynyt, kuinka minulla kävikään tämän sarjan kanssa. Sen sijaan, että olisin inhonnut lukemaani, minä viihdyinkin niin hyvin ja pidin näistä kirjoista, vikoineen ja kaikkineen. Harvemmin minulla käy näin päin!

Jätä seuraava kappale lukematta, mikäli et ole edellisiä osia lukenut!

Luxenit ovat saapuneet maapallolle ja ovat aloittaneet valloituksen. Kaupunkeja on tuhottu, ihmisiä tapettu ja alienit ovat asuttaneet tärkeiden johtohenkilöiden ruumiita aloittaakseen suunnitelmansa maanvalloitukseen. Luxenin saapumisen hetkellä Daemon, Dee ja Dawson joutuivat saapuneiden tovereidensa imuun ja ovat olleet kadoksissa useamman päivän, Katyn, Archerin, Lucin ja Bethin jääden odottamaan heitä. Kun Katy ja Archer lähtevät ulos hakemaan tärkeitä tarvikkeita, joutuvat he kamppailun keskelle ja Katy joutuu todella miettimään, taisteleeko hän Daemonin kanssa eri puolilla tuossa lajien lopullisessa selviytymiskamppailussa.

Nyt on turvallista jatkaa!

Kävipä vähän hassusti tämän kanssa. Olin noin 65% kohdalla tätä lukemassa, suuri taistelukohtaus oli juuri ottanut osansa ja minä ajattelin, että oliko tuo äskeinen sittenkin vain joku kyläkahakka ja jotain vielä suurempaa tulisi tapahtumaan. Yli 30% kirjasta oli vielä jäljellä. Odotin jännityksen ja malttamattoman odotuksen sekaisin tuntein, mitä vielä tulisi tapahtumaan, klikkasin seuraavan sivun auki ja mitä näenkään? 

Epilogue

MITÄ?! Tuijotin hämmentyneenä tuota sivua. Olinko todellakin lukenut tämän loppuun tajuamatta sitä lainkaan? Vai oliko tämä tiedosto pakattu jotenkin oudosti ja epilogi heittäytynyt kirjassa täysin väärään kohtaan? Selasin epilogin ja huomaan, että viimeiset ~30% kirjasta on Shadows-prequel, eli sarjan esiosa joka kertoo Dawsonin ja Bethin tarinan.

En ollut ollenkaan valmistautunut näin äkilliseen loppuun. Kun sanon äkillinen, tarkoitan kirjaimellisesti kirjan loppuneen ennen kuin tajusinkaan. Tuntuu kuin tiiliseinään olisin kävellyt. Tai kävellyt jyrkänteeltä. Ikinä ennen sarjan loppu ei ole tullut näin puun takaa ja onnistunut yllättämään minua niin perusteellisesti. Jestas, jouduin asennoitumaan tähän kirjaan täysin uudelleen ja arvioimaan tunnetilaani tuon lopun perusteella, mitä sitten sain. Jep, olen tyytyväinen Oppositioniin ja kuinka se päätti tämän sarjan. Se oli riittävän rankka, katkeransuloinen ja surullinen palvelemaan tätä koko sarjaa kunnialla.

Toimintaa ja muuta ryminää ei tästä puuttunut. Olin huolissani, olisiko Armentroutista tekemään todella rankkoja ratkaisuja ja olisiko tämä osa ylipäätään riittävän eeppinen päättämään tapahtumia, jotka näin suuressa mittakaavassa (alieni-invaasio) ottavat osansa. Mutta minusta Armentrout onnistui hyvin. Sakkia kuoli oikealla ja vasemmalla, kaupunkeja meni palasiksi eikä tässä päitä kenelläkään silitelty.

Kun miettii, mitä kaikkea hahmot ja aivan erityisesti Katy ovat käyneet läpi, huomaa miten pitkän matkan he ovat kulkeneet. Katy on saanut kyllä todellakin monen litran kauhalla iloja ja suruja niskaansa ja muutaman kohtaukset todella olivat vaikeita lukea. Edelleenkään en Daemonista välttämättä oikein pidä, mutta on hän ihan jees hahmo, joka myös osaltaan on kasvanut ja muuttunut näiden kirjojen myötä todella paljon. Olen varma, että hardcore-Daemon-fanit saivat hänen hahmostaan paljon enemmän irti mitä minä, mutta hei, ainakaan tyyppi ei enää herättänyt minussa halua lyödä häntä jollain kovalla jonnekin todella herkkään paikkaan.

Kenties ainoa huono puoli tässä kirjassa oli se, että ensimmäinen puolikas oli vähän hitaammanpuoleinen ja minulla jumitti siinä vaiheessa. Ei tylsä, mutta hidas ja täynnä Daemonin ja Katyn romanttisia hetkiä, joten niiden lukeminen oli minulle hieman tylsistyttävää. Lisäksi minua edelleen pistää silmään kaikki ne viittaukset populaarikulttuuriin, sillä jotenkin ne minusta tuntuvat niin... teennäisiltä. En osaa sanoa miksi, mutta minussa herää sellainen väen väkisin väännetyn huumorin tunne niistä viittauksista.

Opposition oli hyvä sarjan päätösosa. Se oli riittävän rankka ja armoton, mutta samaan aikaan paljon draamaa ja romanssia sisältävä kirja. Minä viihdyin hyvin ja koen, että Lux-sarja on saanut kiitettävän päätöksen.

Jep, edelleen sanon, ettei tämä sarja mistään vakavimmasta päästä ole eikä tätä kannata todellakaan lukea odottaen jotain maailmanmullistusta. Huumorilla vain!

Minulta löytyy tällä hetkellä muutama muukin (krhm, neljätoista) Jennifer L. Armentroutin e-kirjaa ja olen täysin varma, että tulen nekin lukemaan. Pidän hänen kirjoitus- ja kerrontatyylistään ja jos voin samalla tavalla hänen muitakin kirjojaan lukea, tiedän tulevani viihtymään niiden parissa.

Lukunäyte: Chapter 2, Katy

I saw him.

      And he saw me.

      He stood at the end of the aisle in his true form, shining as bright as a diamond. He didn’t look any different than the rest of the Luxen, but every ounce of my being knew it was him. The very cells that made me who I was snapped alive and cried out for him. He still was the most beautiful thing I’d ever seen. Tall and shining like a thousand suns, edges shimmering a faint red.

      I took a step forward at the same moment he did, and I reached out to him the way we could, because when he had healed me all that time ago, he’d connected us together. Forever.

      Daemon? I called out to him through the connection.

      He disappeared from in front of me, moving too fast for even me to track.

      ”Kat!” Archer yelled. At the same time, I swore I heard my name echoing in my head in a deeper, smoother voice that caused my belly to flip and the strings attached to my heart to pull taut.

      Warmth traveled across my back and I turned, coming face-to-face with dazzling emerald-colored eyes; skin that seemed to always be tan, no matter the time of year; broad, sweeping cheekbones; and unruly black hair that brushed equally dark eyebrows. Full lips tipped up at the corners tightly.

      It wasn’t Daemon.

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)