Nimi: The Things You Kiss Goodbye
Kirjailija: Leslie Connor
Kustantaja: Katherine Tegen Books
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 368 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆
Juonikuvaus: Bettina Vasilis can hardly believe it when basketball star Brady Cullen asks her out, and she just about faints when her strict father actually approves of him.
But when school starts up again, Brady changes. What happened to the sweet boy she fell in love with? Then she meets a smoldering guy in his twenties, and this “cowboy” is everything Brady is not—gentle, caring, and interested in getting to know the real Bettina.
Bettina knows that breaking up with Brady would mean giving up her freedom—and that it would be inappropriate for anything to happen between her and Cowboy. Still, she can’t help that she longs for the scent of his auto shop whenever she’s anywhere else.
When tragedy strikes, Bettina must tell her family the truth—and kiss goodbye the things she thought she knew about herself and the men in her life.
Leslie Connor has written a lyrical, heartbreaking, and ultimately hopeful story about family, romance, and the immense power of love.
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.
The Things You Kiss Goodbye oli viimeinen vuoden 2014 lukemani kirja. Käänsin viimeiset sivut vain tunteja ennen keskiyötä. Voimme siis pitää tätä kirjaa eräänlaisena vuoden päättäjänä eikä se sellaisena ollut laisinkaan mistään huonoimmasta päästä.
Bettina Vasilis tuntee olevansa maailman onnekkain tyttö, kun koulun korisjoukkueen suosittu ja komea Brady Cullen pyytää häntä ulos. Brady on herkkä, ujo ja ottaa Bettinan huomioon kaikessa. Myös Bettinan todella tiukka kreikkalainen isä antaa heidän seurustelulleen siunauksensa ja sallii Bettinalle hiukan vapautta. Mutta sitten kesä päättyy, koulu alkaa ja Brady muuttuu. Hän saattaa nolata Bettinan kaikkien edessä, mutta nauraa leikkimielisesti päälle. Hän saattaa pitää tätä kädestä niin lujaa, että sormet rusentuvat. Hän saattaa tarttua tätä käsivarresta niin että Bettina löytää myöhemmin mustelmia. Eräänä päivänä Bettina pakenee Bradyn luota ja törmää samalla vanhempaan mieheen, Cowboyihin. Bettina alkaa päivittäin käydä Cowboyn autovertaalla hakemassa turvaa ja lohtua tukalaan tilanteeseensa eikä kumpikaan heistä voi pitkään pitää tunteitaan kurissa.
Yritän lukea enemmän realistista fiktiota ja contemporarya, mutta minulla on vaikeuksia löytää sellaista, mikä herättäisi minussa oikeaa kiinnostusta. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki YA-contemporaryt ovat niin samanlaisia ja sellaisia, jotka antaisivat ainutlaatuisen kuvan ovat melko harvassa. Tiedän, että niitä helmiäkin löytyy, mutta en vain ole tarpeeksi niitä etsinyt.
The Things You Kiss Goodbye kuitenkin herätti jostain syystä mielenkiintoni. Se on taas niitä maagisia syitä, joita en osaa selittää, mutta ne silti vetävät katseeni puoleensa niin pitkään kunnes kirjan yksinkertaisesti luen. Pidin tästä kirjasta yllättävänkin paljon ja tarina onnistui herättämään minussa monenkirjavia tunteita ja ajatuksia.
It's hard to remember exactly how the bad stuff began... or when it turned from amusement to malice.
Tapa, jolla Connor kuvaili Bettinan henkistä kuihtumista ja haavoittuvaisuutta tuntui todella realistiselta. Aluksi Bettina antaa anteeksi Bradyn tekosia, sillä hän ei halua liioitella tai vaikuttaa liian hysteeriseltä. Hän ei halua näyttää ulospäin kärsivänsä Bradyn tekosista, koska Brady nauraa niille kuin hyvällekin vitsille. Brady on komea ja korisjoukkueessa ja todella suosittu, toisin kuin taiteellinen Bettina, joka on ulkopuolinen tuossa joukossa. Jos hän avaisi suunsa, hänet syrjäytettäisiin täydellisesti. Bettina ei myöskään voi vain jättää Bradyä tai kertoa vanhemmilleen, mitä on tekeillä, sillä hän pelkää isänsä syyttävän häntä siitä. Hän ei halua joutua luopumaan niistä pienistä vapauksista, joita hänelle on Bradyn vuoksi annettu.
Bettina tuntee olevansa täysin vankina tuossa suhteessa, mutta sitten hän tapaa Cowboyn. Repesin hillittömään nauruun kun Cowboy (dat nickname tho...) esiteltiin ensimmäisen kerran:
I saw the blur -- western boots and blue jeans. - - He had sandy hair and a square jaw. He was long and skinny. A thick belt rode low on narrow hips – chunky buckle. His smokes were rolled up in the sleeve of his T-shirt.
Ei voisi enää mennä tuosta kornimmaksi, ei vaikka tyypillä oli päässään vielä stetsoni, vyöllään lasso ja otsaan tatuoitu I, COWBOY. Voi elämä nyt ihan oikeasti! (He was long and skinny? Long on pitkä maata pitkin... Mielikuvani Cowboysta muuttui juuri lehmipojasta matelijaksi.)
On jännää sinänsä, että Bettinan ja Cowboyn välinen suhde oli todella hyvin rakennettu ja kirjoitettu. Pidin heidän välisestä kemiastaan ja heidän kohtauksiaan oli kiva lukea. Mutta. En siltikään tykännyt siitä, että kaikki muuttui lopulta romanttiseksi. Ei pelkästään siksi, että tunsin oloni hieman epämukavaksi Cowboyn ollessa niin paljon Bettinaa vanhempi, vaan lähinnä siksi, että platoninen suhde olisi auttanut Bettinaa kasvamaan itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi luonteeltaan eikä hän olisi vain seilannut yhden miehen käsivarsilta toisille. Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, ettei romanssia olisi tarvittu ja että pelkkä ystävyys olisi toiminut niin paljon paremmin.
Toinen asia, mikä minua jäi vaivaamaan oli se, ettei Bradyn äkkinäistä 180-asteista luonteenmuutosta selitetty oikein mitenkään. Minusta olisi ollut mielenkiintoisempaa, jos näitä syitä oli valotettu enemmän, mutta vaikutti lähinnä siltä, että kirjailija halusi keskittyä ainoastaan Bettinan ja Cowboyn väliseen suhteeseen ja jättää Bradyn pelkäksi ”pahikseksi”. Lisäksi en oikein pitänyt siitä, millaiseen nuottiin loppu jäi.
Parisuhdeväkivalta on haastava aihe sen karmeassa realistisuudessaan ja koen, että Connor käsitteli sen ihan hyvin. Hän kuvasti onnistuneesti sitä, miten myös sellaiset pienet teot, kuten ilkeät tokaisut, häijyt pilat ja julkiset nolaamiset voivat olla joskus jopa pahempia kuin fyysinen kaltoinkohtelu. Bettina alkoi miettiä, oliko vika kenties hänessä itsessään ja siinä, ettei hän tehnyt riittävästi Bradyn eteen. Kun hän läheni Cowboyta, hän tunsi pettävänsä Bradyä, vaikka tämä satuttikin häntä. Se oli aika kamalaa.
The Things You Kiss Goodbye oli aika hyvin onnistunut teos, jonka luki todella nopeasti. Haluaisin lukea enemmän tällaista contemporarya, sillä synkkä pohjavire tarinassa kiinnostaa minua enemmän mitä höttöinen romanssi. Jos tiedätte jotain tällaisia kirjoja, suositelkaa ihmeessä!
Lukunäyte: Chapter 8
Brady whispered close in my ear. ”Come on...” he urged, secretly brushing the uotside of my thigh with his knuckels. I shifted away from him mostly because his breath was tickling me.
”I'm not going,” I said. ”Not today. I have art –”
”Art, schmart! So what?” He grabbed my hand, full wrap, and pulled on me – just fooling around at first. But he had my fingers all bunched together and he was squeezing too hard.
”Ow! Brady!” I pushed against him with my other had. He tugged me.
”Come on, come on!” He laughed, and squeezed harder. I felt metal digging into flesk, my finger bones rolling over one another. It husr so much I coundn't make a sound. Finally, I let out a cry. I pounded his shoulder with my fist. He let go. I bent forward, gasping. I pressed my throbbing hand between my knees and shook the other uselessly in the air.
”What?” he said. ”What?”
I shook my head. Coudn't answer. I wanted him to shut up. I squeezed my eyes closed and huge, hot teardrops spilled. It got quiet all around us. People were watching.
”Are you crying? What! You're faking it.” He gave me a push.
