Jackaby - William Ritter

Nimi: Jackaby

Trilogia/sarja: Jackaby, #1

Kirjailija: William Ritter

Kustantaja: Algonquin

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 299 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Newly arrived in New Fiddleham, New England, 1892, and in need of a job, Abigail Rook meets R. F. Jackaby, an investigator of the unexplained with a keen eye for the extraordinary – including the ability to see supernatural beings. Abigail has a gift for noticing ordinary but important details, which makes her perfect for the position of Jackaby’s assistant. On her first day, Abigail finds herself in the midst of a thrilling case: A serial killer is on the loose. The police are convinced it’s an ordinary villain, but Jackaby is certain it’s a nonhuman creature, whose existence the police – with the exception of a handsome young detective named Charlie Cane – deny.

      Doctor Who meets Sherlock in William Ritter’s debut novel, which features a detective of the paranormal as seen through the eyes of his adventurous and intelligent assistant in a tale brimming with cheeky humor and a dose of the macabre.

Ajatukseni: Minua harmittaa niin paljon... En pidä tästä tunteesta yhtään. Odotin Jackabyn ilmestymistä kuin kuuta nousevaa ja kun viimein sain sen käsiini, olin onnesta soikeana. Odotin todella hauskaa, veikeää ja nappavaa tarinaa, mutta valitettavasti kirja ei onnistunut saamaan minua täysin vakuutetuksi.

Eletään vuoden 1892 tammikuuta, kun nuori Abigail Rook saapuu New Fiddlehamiin seikkailtuaan sitä ennen pitkin Eurooppaa haluten todistaa pätevyytensä ja osaavuutensa arkeologisilla kaivauksilla vastoin vanhempiensa tahtoa. Abigail päätyy puolivahingossa New Fiddlehamin pieneen, hieman erikoiseen kaupunkiin ja sattumankauppojen jälkeen päätyy eriskummallisen etsivän R. F. Jackabyn assistentiksi juuri kun kaupungissa alkaa murhasarja, jonka tekijä on Jackabyn mukaan suurella todennäköisyydellä kaikkea muuta kuin pelkkä tavallinen ihminen.

Jackaby on hyvä kirja. Hupaisa, mielenkiintoinen ja nokkela, hahmot hyvin kirjoitettuja ja hauskoja ja maailma kiinnostava ja luova. Kaikki elementit loistavalle tarinalle oli hyvin kohdillaan, mutta valitettavasti en rakastunut siihen, kuten niin kovasti toivoin. En saanut irti kaikkea haluamaani, vaikka tästä hyvin pidinkin. Mutta en vain rakastanut...

Abigail Rook, nuori nainen, jolla on jo monia seikkailuja vyöllään, oli ihastuttava päähenkilö ja kertoja. Hänen vanhempansa eivät halunneet hänen tekevän muuta kuin etsivän itselleen hyvän aviomiehen, mutta Abigail itse halusi seurata isänsä jalanjäljissä seikkailuihin. Eräänä päivänä hän siis karkasi eräälle kaivausretkelle Ukrainaan, ajautui pitkin Eurooppaa laivaan ja päätyi lopulta Uuteen-Englantiin, New Fiddlehamiin.

Abigailin tapaaminen etsivä R. F. Jackabyn kanssa oli huvittava, ja minä sain niin voimakkaita Pendergast-viboja. Jackaby oli hahmona nerokas. Hän on eriskummallinen tyyppi, jota ihmiset New Fiddlehamissa katsovat nenänvarttaan pitkin ja jolla on hyvin kummalliset metodit suorittaa etsiväntutkimuksiaan. Abigail tekee nokkelia huomautuksia etsivästä ja kertoo miehestä lukijoille hyvin veikeään sävyyn. Pidin Abigailin kertojanäänestä todella paljon!

Pidin New Fiddlehamin pikkukaupungin tunnelmasta ja kuvailusta. Ritter onnistuu tekemään Fiddlehamin pienestä rannikkokaupungista eräänlaisen koskemattoman mysteerien pesän, jossa asustaa kaikenlaista väkeä, sekä ihmisiä että vähän erikoisimpiakin olentoja. Lukija pääsee tutustumaan Jackabyn esittelemään aivan uudenlaiseen maailmaan yhdessä Abigailin kanssa, jolla on aluksi hieman vaikeuksia uskoa etsivän puheita. Mutta kun kummitus nimeltä Jenny ilmaantuu paikalle ja Douglas-ankka osoittaa hämmentävää ymmärrystä kun sille puhutaan, joutuu Abigail lopulta avaamaan silmänsä ja katsomaan asioita uudella tavalla.

En siis koe, että vika oli kirjassa, kun en kaikista näistä loistavista elementeistä huolimatta onnistunutkaan rakastumaan niin kuin toivoin. Jackaby ei vain ollut se minun kirjani, valitettavasti. Pidin tästä, mutta miksikään lempikirjaksi tämä ei tule koskaan päätymään.

Vaikka Jackaby ei tehnytkään minuun sellaista vaikutusta, mitä alun perin toivoin, uskallan silti suositella tätä muille. Olen täysin varma, että monet saisivat tästä kirjasta enemmän irti, koska huono kirja missään nimessä tämä ei ole.

Lukunäyte: Chapter Four, sivu 34

”Well, it's hard to know what to expect from you. I don't exactly believe in all this... this... this occult business. I don't believe in house spirits, or goblins, or Santa Claus!”

      ”Well of course not, that's silliness. Not the spirits of goblins, of course, they're quite real, but the Santa nonsense.”

      ”That's just it! How can you call anything nonsense when you believe in fairy tales?”

      ”Miss Rook, I am not an occultist.” Jackaby turned on the landing and faced me. ”I am a man of reason and science. I believe what I can see or prove, and what I can see is often difficult for others to grasp. I have a gift that is, as far as I have found, unique to me. It allows me to see truth where others see the illusion – and there are many illusions, so many masks and facades. All the world's a stage, as they say, and I seem to have the only seat in the house with a view behind the curtain.

Jackaby –sarja

Jackaby (2014)

Beastly Bones (2015) 

Arvotaan Neal Shustermanin Unwind

Alun perin minun oli tarkoitus arpoa tämä upea dystopiakirja tämän kuun lopussa kun kaikki neljä osaa sisältävä setti ilmestyy. Mutta tänään sitten päätin kotimatkalla laittaa kirja jo tänään arvontaan, koska miksipäs ei. Haluan, että tämä kirja luetaan!

Luin itse Unwindin kesällä ja olin sieluani myöten kirjan vallassa. Vuodatukseni voit lukea täältä. Lisää vakuutteluja voit lukea sekä Annamin että Kirjaneidon ylistyslauluista.

Kyseessä on siis englanninkielinen hyväkuntoinen pokkari. Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

      x Arvonta on avoinna kaikille.

      x Osallistua voit jättämällä kuittauksen tämän postauksen kommentteihin.

      x Mikäli osallistut anonyyminä, lisää nimimerkki ja sähköpostiosoitteesi tunnistamista varten.

Arvonta sulkeutuu tiistaina 14.10.2014 klo 20:00. Arvon kirjan sitten joko samana iltana tai seuraavana päivänä ja ilmoittelen onnekkaalle voittajalle täällä blogin puolella.

ARVONTA PÄÄTTYNYT!

Black City - Elizabeth Richards

Nimi: Black City

Trilogia/sarja: Black City, #1

Kirjailija: Elizabeth Richards

Kustantaja: Speak

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 374 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Haastekirja 11/30

Juonikuvaus: A dark and tender post-apocalyptic love story set in the aftermath of a bloody war.

      In a city where humans and Darklings are now separated by a high wall and tensions between the two races still simmer after a terrible war, sixteen-year-old Ash Fisher, a half-blood Darkling, and Natalie Buchanan, a human and the daughter of the Emissary, meet and do the unthinkable—they fall in love. Bonded by a mysterious connection that causes Ash’s long-dormant heart to beat, Ash and Natalie first deny and then struggle to fight their forbidden feelings for each other, knowing if they’re caught, they’ll be executed—but their feelings are too strong.

      When Ash and Natalie then find themselves at the center of a deadly conspiracy that threatens to pull the humans and Darklings back into war, they must make hard choices that could result in both their deaths.

Ajatukseni: Lomalukemistoa, osa 2. Tuota noin. Kaipa voin syyttää vain itseäni, sillä parin vuoden arvostelujen lukemisen jälkeen minulla tuskin olisi kannattunut pitää toiveita kovinkaan korkealla. Mutta silti minulla riitti uskoa paremmasta. Ja petyin.

Natalie Buchanan on Black Cityn kylmäkiskoisen emissaarin tytär ja Ash Fisher on vanhan uskonnon papin puoliverinen vampyyripoika. Eletään maailmassa, jossa darklingit (eli vampyyrit) on ajettu asumaan ghettoihin ja ihmishallituksen diktaattori, Purian Rose, yrittää ajaa uutta lakia, jossa yksikään darkling ei enää koskaan näe ghettoja ympäröivien muurien ulkopuolelle. Samaan aikaan valtiossa riehuu wrath, vaarallinen virus, joka leviää darklingien keskuudessa niittäen populaa kuin heinää. Kaiken tämän kaaoksen keskellä Natalie ja Ash kohtaavat ja kohtalonomaisesti, kaikkien sosiaalinormien vastaisesti rakastuvat.

Aluksi kirja vaikutti lupaavalta. Maailma oli kiinnostava ja hyvin pohjustettu. Richards oli selvästi panostanut maailmaan ja paiskinut töitä tehdäkseen siitä yksityiskohtaisen ja mielenkiintoisen. Molempien protagonistien kertojanäänet olivat selkeitä ja persoonallisia. Olin aidosti kiinnostunut tapahtumista ja pieni toivonliekki lepatti sisälläni. Voisiko Black City sitten olla parempi, mitä monet ovat sanoneet? Ehkä...

Aaaaand crash. And BURN. Sitten romanssi tapahtui. Natalie ja Ash vaikuttivat ensimmäisen sadan sivun aikana hyviltä hahmoilta, joilla on omat ongelmansa ja motiivinsa eivätkä he tulleet toimeen keskenään ennakkoluulojensa vuoksi. Minulla oli melkein hauskaa lukiessani heidän kädenvääntöään.

Romanssi oli niin naurettava insta-love, etten tiennyt miten päin olla. Se oli niin... en keksi edes sopivaa sanaa kuvaamaan sitä. Täysin naurettava. Insta-love toimii ehkä kerran kolmestakymmenestä mikäli – siis mikäli – se on kirjoitettu hyvin. Black Cityn kohdalla se ei toiminut, ei lähimaillakaan. En voi sanoin kuvailla, kuinka... irrallinen romanssi oli. Se oli niin irrallinen, että jopa minä olen sanaton.

Romanssi yhtäkkiä vain nakattiin silmille ja se perusteltiin kohtalonomaisella soul mate – anteeksi, Blood mate – tyyppisellä lässytyksellä. Tuo Blood mate -juttu ei ollut mitään tuubaa pahimmasta päästä, koska Richards kuvaili sitä kiinnostavalla tavalla, mutta että ”rakkaus” roihahti alle viikossa ja päähenkilöpari vannoo ikuista ja syvää rakkautta toisiaan kohtaan oli jo melko kaukaa haettua. En täysin vastusta tätä kohtalo-haluaa-meidät-yhteen–kaavaa, kunhan sillä ei perustella insta-lovea, mutta harmillisen usein kirjailijat käyttävät sitä hyväkseen päästäkseen sieltä, mistä aita on matalin. Minusta lähinnä tuntui, että Richards halusi vain vähän turhan kipeästi saattaa hahmonsa yhteen eikä oikein viitsinyt käyttää aikaa kehittääkseen heidän suhdettaan. No, ei ole ensimmäinen kerta kun tätä tapahtuu.

Heti kun päähenkilöpari loikkaavat toistensa huulille, kaikki muu katosi tästä tarinasta. Mitään ei oikein tapahtunut ja homma muuttui niin tylsäksi, että jouduin välillä taistelemaan jatkon kanssa. Natalie muuttui persoonaksi, jonka kanssa en haluaisi olla ystäviä. Hän suutelee Ashia ensimmäisen kerran, päättää sillä samalla sekunnilla olevansa palavasti rakastunut tähän ja seuraavalla sivulla lemppaa ainoan ystävänsä, Dayn, koska tällä on aito, perusteltu syy vihata Ashia. Tämän jälkeen Natalie jurnuttaa sitä, miten Day ei ymmärrä hänen ja Ashin syvää rakkautta ja miten hyvä tyyppi Ash todellisuudessa on. Tämä tulee saman hahmon suusta, joka parikymmentä sivua aikaisemmin vannoi kaiken nimeen inhoavansa jätkää.

Mutta jooh, jos nyt ohitetaan tuo romanssi ja puhutaan kirjan muista elementeistä, voin rehellisesti kehaista niitä. Maailma todellakin oli kiinnostava ja hyvin yksityiskohtaisesti mietitty. Richards teki tässä hyvää työtä. Lisäksi pidin Richardsin vampyyriolennoista ja siitä, ettei kertaakaan tässä kirjassa mainita sanaa 'vampyyri'. Näistä annan pisteitä tälle kirjalle.

Huonoista puolistaan huolimatta haluan lukea jatko-osan, koska kun tuo romanssi pyyhkäistään maton alle ja keskitytään politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin niin siinä tosiaan oli kiinnostavia juttuja meneillään. Lopussa kirjailija jätti kunnon täkyn, joka todella houkuttelee lukemaan jatkon.

Black City oli kuin Marie Lun Legendin, Theo Lawrencen Mystic Cityn ja Stephenie Meyerin Twilightin risteytys. En voi pitää tätä mitenkään kauhean tehokkaana koukkuna, mutta hei... ihan luettava kirja tämä on. Ja kaunis kansikin löytyy.

Lukunäyte: 2, Natalie, sivu 9

The Darkling boy's eyes narrow. ”You're the Emssary's daughter?”

      Fear tiptoes down my spine. I gulp, realizing the danger I'm in.

      ”I don't want any trouble,” I say.

      ”Too late for that, blondie.” The corners of his mouth curl up to reveal his fangs.

      I hurriedly edge away from him. My back slams into the cold stone wall. I'm trapped.

      The Hazer girl groans.

      ”I thinks she's going to be okay. There's no need for anyone else to get involve,” I say, panic rising in my voice.

      We eye each other steadily, waiting to see that's going to happen next. There are only two options: he lets me go and trusts I won't report him. Or he kills me.

      My heart bangs against my chest. I hold my breath, waiting.

      He snarls. ”Tell anyone about me, and you're dead.”

      He gets to his feet, and in a flash, he's gone.

Black City –trilogia

Black City (2012)

Phoenix (2013)

Wings (2014)

Blackfin Sky - Kat Ellis

Nimi: Blackfin Sky

Kirjailija: Kat Ellis

Kustantaja: RP Teens

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 300 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: A mysterious town, a tangle of secrets, and one girl who could unravel it all.

      Skylar Rousseau is no stranger to the strange. After all, she lives in the town of Blackfin, where the weathervane will follow your movement instead of the wind.

      Even so, being told that she has been believed to be dead for three months when she has experienced life as usual is... odd. And strange dreams leading her to a dusty circus in the middle of the dark, foreboding woods only make the situation more curious. Yet Sky will need to unravel both the present and the past solve the mystery of her own existence.

Ajatukseni: Blackfin Sky oli hetken mielijohteen ostos, jonka otin lomalukemiseksi. Mitä voin sanoa? Mysteeriset kannet viehättävät minua. Mutta sirkus viehättää minua vieläkin enemmän. 'Sirkus' on uusi lempisanani.

Skylar Rousseau ilmestyy eräänä aamuna Blackfinin lukioon ja kaikki tuijottavat häntä kuin aaveen nähneenä. Heille Sky onkin aave: kolme kuukautta sitten hänen eloton ruumiinsa löydettiin vedestä hänen kuudentenatoista syntymäpäivänään. Sky kuitenkin väittää olleensa nuo kolme kuukautta elossa ihan normaalisti. Kaikki muuttuu oudommaksi, kun Sky huomaa tuntevansa vetoa Blackfinin pahamaineisen metsän keskellä sijaitsevaan poroksi palaneeseen sirkukseen. Samalla joku, tai jokin, ilmiselvästi varjostaa häntä eikä Skylle jää pian muuta vaihtoehtoa kuin alkaa tonkia syvältä sekä sirkuksen että hänen oman perheensä menneisyyttä.

Aluksi en ollut fani. En klikannut kirjoituksen eikä tarinankerronnan kanssa, Sky tuntui liian etäiseltä ja juoni tuntunut ilmoittelevan itsestään kuin vasta puolen välin tienoilla. Myönnän, että henkilökohtaiset ennakko-odotukseni olivat suunnilleen nollissa, mutta Goodreadsin huikean korkea pisteytys latasi minuun kuitenkin toivoa. Olin siis hieman turhautunut, kun kirja tuntui niin vieraalta enkä meinannut saada siitä mitään irti.

Joten leimatkaapa otsaani nyt todellisesti yllättynyt, kun kerron kirjan sulkiessani olleeni vaikuttunut ja jopa hullaantunut. Blackfin Sky oli tunnelmaltaan ja tapahtumaympäristöltään todella kiehtova, ja sitten kun kirja tosiaan kiskaisi minut mennessään, en millään voinut laskea sitä käsistäni.

Sirkus... voi sirkus. Sirkuksessa on jotain niin voimakasta lumovoimaa, joka vaikuttaa minuun suunnattomasti. Cirque du Soleilin päätyttyä (voi taivas, ihmiset, ette voi kuvitellakaan...) tilasin sillä samalla sekunnilla Lisa Mantchevin Théâtre Illuminata -trilogian. Quidam oli upea ja nyt etsin kuumeisesti sen kirjavastinetta... Ristiretkeni saattaa olla epätoivoinen, mutta aina saa yrittää.

Blackfin Sky muuttui aivan erityisen karmivaksi, kun neljä poikaa yrittävät haudata päähenkilömme elävältä. Homma noiden veljesten kanssa menee tuostakin vielä hullummaksi, mutta en halua paljastaa miten. Noiden sekoboltsiveljesten lisäksi palaneen sirkuksen rauniot ja sitä ympäröivä metsä lisäävät karmivuusastetta usealla pykälällä. Tunnelmaltaan tämä kirja oli todellista herkkua.

Ensimmäisen puolikkaan ajan en oikein saanut minkäänlaista näppituntumaa kirja juonesta. Mysteeri tuntui irralliselta enkä oikein osannut yhdistää sen elementtejä keskenään mitenkään järkevästi. Kokonaisuuden löytäminen ja näkeminen vei hieman aikaa, mutta lopussa kaikessa oli järkeä.

Tämä kirja on aika lyhyt, mutta koen, että Ellis sai kerrottua kokonaisen tarinan lyhyesti ja ytimekkäästi. Niin yksinkertaisella kirjoituksella ja tarinankerronnalla saadaan (välillä) ihmeitä aikaan. Kaikkien kirjojen kohdalla en voi antaa tällaisista ratkaisuista aplodeja, mutta tämän kirjan kanssa se toimi erittäin hyvin.

Blackfin Skyta suosittelen kaikille. Tämä oli oikein mielenkiintoinen tarina uniikilla mysteerillä ja todella kiehtovalla tapahtumaympäristöllä. Nyt mitä enemmän mietin, niin en ole aikaisemmin lukenut mitään tällaista. Loistavaa työtä, Ellis!

Lukunäyte: Chapter 4, sivu 39

There was not one speck of light to show where she was, but she could feel she was in an enclosed space. Sky lay still for a moment, waiting for her brain to catch up with her surroundings. Was she in bed, or not?

      With one hand, Sky tried to reach for the switch on the electrical cord of her bedside lamp, but her fingers knocked up against something hard and smooth. Then her elbow met the the same resistance as she tried to reposition herself to feel what it was.

      Weird dreams.

      Her breath bounced back at her, and further exploration showed that there was another barrier only inches in front of her face.

      It's like I'm in some kind of crate or something. Or...

      Realization hit her at the same moment her forehead banged against the underside of the coffin lid.

      Sky stuggled to get her arms free, feeling the cramped enclosure pressing in on her even more noe that she knew where she was.

      Not enough space. Can't breathe!

Syyskuussa tuli ostettua vähän kirjoja

MarikaOksa haastoi ostamaan syyskuun aikana kirjoja ja tekemään niistä kuun lopussa postauksen. Sanomattakin selvää, että hyppäsin iloissani mukaan haasteeseen.

Minä olen hommannut tässä kuussa niin paljon kirjoja, että melkein jo hävettää. Mutta vain melkein :D Uuden kännykän myötä innostuin sekä Google Playn että Amazonin kirjavalikoimista, minkä seurauksena olen ladannut yhteensä 98 e-kirjaa. Kyllä, luitte oikein. 98 kirjaa.

Mutta ei, en todellakaan ole ostanut noita kaikkia. Ostelen paljon kirjoja, mutta joku raja se minullakin on :D Suurin osa on ladattu ilmaiseksi ja olen todellisuudessa maksanut vain murto-osasta noista. Niistä, mistä olen maksanut ovat olleet hinnaltaan yleensä 0.99-3.99 dollaria. Monet kovasti haluamani kirjat ovat irtonneet todella halvalla, joten niitä olen lataillut paljon.

Olen käynyt myös kirjakaupoissa ja antikvariaateissa. Yleensä tilailen kirjani mieluummin nettikaupoista, koska siten ne ovat reilusti halvempia, mutta kyllä siinä on joku hohto käydä ostamassa kirja ihan kaupasta ja saada se mukaan heti. Sitä kirjaa on kiva hypistellä käsissä kassajonossa ja se on mukava viedä kotiin heti. Lisäksi kirjakaupat saavat suuren plussan siinä, että hyllyjä selatessa voi löytää vaikka minkälaisia aarteita, joiden luota ei yksinkertaisesti voi vain kävellä pois. Ne on pakko ottaa mukaan.

Syyskuun kirjahankintani kaikessa komeudessaan.

Akateemisesta ostamani kirjat:

x J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta -trilogia

x Dmitri Gluhovski: Metro 2033 ja Metro 2034

x Rainbow Rowell: Fangirl

x Liz de Jager: Banished

Vihdoinkin ostin Sormuten Herrasta -trilogian itselleni! Entinen pokkaripainos on niin piesty ja sydäntäsärkevässä kunnossa, etten uskalla enää edes koskea siihen. Mutta nyt minulla on tämä ihana järkäle, jota en voi lakata selailemasta (ja halailemasta).

En voinut enää vastustaa Fangirlin kutsuhuutoa. Ihmiset ovat oikealla ja vasemmalla laonneet kumarrukseen Rainbow Rowellin jalkoihin ja ylistykset hänen kirjoistaan ovat kaikuneet kautta valtakuntain. Tunnen oloni melkein ulkopuoliseksi. Siispä ostin Fangirlin.

Antikvariaatista mukaan tarttui:

x Philip Pullman: His Dark Materials -trilogia

x Cornelia Funke: Rosvoruhtinas

Löysin tämän iiiihanan Pullmanin trilogian painoksen, enkä voinut jättää sitä jälkeen. En vain voinut. Kannen kuvitus on niin ihana – miljoona kertaa upeampi mitä elokuvakannet, jotka löytyvät hyllystä. Nyt sitten kipeästi haluan lukea tämän trilogian uudelleen. Rosvoruhtinas on ihastuttava tarina ja sijoittuu lempikaupunkiini, joten sekin tarttui mukaan.

Adlibriksen kirjatilaukseni:

x William Ritter: Jackaby

x M. R. Carey: The Girl with All the Gifts

x Christian Schoon: Zenn Scarlett ja Under Nameless Stars

x Kat Ellis: Blackfin Skyn

Jackabya olen odottanut jo kesäkuusta lähtien, joten tilasin kirjan heti kuin mahdollista. The Girl with All the Gifts on saanut todella mielenkiintoisia arvosteluja ja kansi on todellinen katseenvangitsija, joten haluan ehdottomasti kirjan lukea. Schoonin kirjat sekä Ellisin Blackfin Skyn lisäsin tilaukseen hetken mielijohteesta.

Ja sitten olisi e-kirjat. En todellakaan ala listaamaan kaikkia niitä, mutta muutaman tässä nimeän:

x Jennifer L. Armentrout: Obsidian (ilmainen), Onyx, Opal ja White Hot Kiss

x Michael Grant: Gone, Hunger ja Lies

x J.D. Netto: The Whispers of the Fallen

x Michelle Hodkin: The Unbecoming of Mara Dyer

x Teal Haviland: Inception

x Rainbow Rowell: Eleanor & Park

x Samantha Shannon: The Bone Season

Edit 30.9.2014 klo 23.13
Terveiset Thessalonikista! :D

Otan vapauden vielä päivittää kolme kirjaa syyskuussa hankkimieni kirjojen listaan. Löysin täältä paikallisen kirjakaupan, jossa oli laaja englanninkielisten klassikoiden valikoima hintaan kolme euroa kappale. Kolme euroa! Valikoin siis mukaan muutaman opuksen:

x Jane Austen: Sense and Sensibility
x Alexandre Dumas: The Man in the Iron Mask
x Jules Verne: Journey to the Centre of the Earth

Nyt voin virallisesti ilmoittaa, että olen tyytyväinen syyskuun hankintoihin. Aarteita, oi aarteita!

Lähtö on jo huomenna...?

Syksy on edennyt huimaa vauhtia ja nyt yhtäkkiä, ilman että olen edes tajunnut, Kreikan-matka on jo oven takana.

Huomeniltana olisi tarkoitus ensin lentää Helsinkiin ja sitten varhain tiistaiaamuna jatkaa Saksan kautta Kreikan Thessalonikiin noin viikon mittaiselle lomalle. Lähden sinne veljeni kanssa ja tapaamme paikan päällä isämme ja hänen naisystävänsä.

Tapamme aikaa yön yli lentoasemalla ja luulen vähän, että nukkumisesta ei siellä tule mitään, joten tarvitsen jotain mielenkiintoista luettavaa mukaan. Veljeni ei oikein innostunut tuosta lentokenttäyöstä, mutta minä pärjään missä vain kunhan on musiikkia ja kirja kourassa :D Kolme pokkaria kuulostaa omaan korvaan hyvältä, ja jos tuntuu, että lukeminen loppuu kesken, olen lataillut e-kirjoja kännykkään vaikka hur mycket.

Valmiiksi jo ikävä...

Nyt syyhyää jo kädet reissuun lähdöstä! En ole käynyt ulkomailla pariin vuoteen, joten on kiva lähteä. Sovimme tapaavamme Thessalonikissa, koska aiomme mennä katsomaan Cirque de Soleilia, joka on kaupungissa samaan aikaan. Odotan jännityksellä tuota esitystä – olen nimittäin joskus kuusivuotiaana viimeksi nähnyt sirkusesityksen :D

Takaisin tulemme lauantai-iltana kymmenen aikoihin ja sen jälkeen hyppäämme linja-autoon, joka lähtee kello 1:30. Olemme takaisin kotona aamulla joskus yhdeksän kiemuroissa. Molemmat matkapäivät ovat aika pitkiä, mutta ei se mitään, kasvattaa vain luonnetta.

Yritän kestää vielä vuorokauden tässä jännityksessä :D

Opal - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Opal

Trilogia/sarja: Lux, #3

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Entangled Teen

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 325 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä 

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: After everything, I’m no longer the same Katy.

      I’m different... And I’m not sure what that will mean in the end. When each step we take in discovering the truth puts us in the path of the secret organization responsible for torturing and testing hybrids, the more I realize there is no end to what I’m capable of. The death of someone close still lingers, help comes from the most unlikely source, and friends will become the deadliest of enemies, but we won’t turn back. Even if the outcome will shatter our worlds forever.

      Together we’re stronger... and they know it.  

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä. 

Kirjasarjan maratoonaaminen ei ole ehkä ihan se minun juttuni. Yleensä tarvitsen hieman (tai joskus enemmänkin... monet jatko-osat kirkuen kaipaavat lukemista) aikaa pureskella edellisen osan tapahtumat läpi ennen jatko-osaan tarttumista ja joskus minun pitää ihan kunnolla nollata ajatukseni ennen sarjan jatkamista.

Tämän sarjan kohdalla kävi nyt niin, että ensimmäinen osoittautui niin hupaisaksi kirjaksi, että jatkoin heti toiseen ja vielä kolmanteenkin osaan, koska en voinut lopettaa lukemista. Luin viikon aikana kolme kirjaa viidestä ja noin tuhat sivua tätä tarinaa, enkä missään nimessä sano katuvani. Mutta nyt kolmannen osan jälkeen tarvitsen hengähdystauon.

Dawson on elossa ja palannut takaisin perheensä luokse. Jos Katy ja kumppanit luulivat, että Dawson olisi ainoa menneisyyden haamu, joka hyppää takaisin elävien kirjoihin, he ovat väärässä: Blake on myös palannut. Blake lyö kovan kovaa vasten ja tekee heille uhkavaatimuksen: Katyn, Daemonin ja kumppaneiden täytyy auttaa Blakea saamaan takaisin Chris, Luxen, jonka kanssa Blakella on samanlainen alieniside, mikä Katyllä ja Daemonilla. Chrisin lisäksi Blake tarjoaa mahdollisuutta saada takaisin Beth, Dawsonin tyttöystävä. Vastalahjana Blake lupaa olla paljastamatta Katyn uusia voimia puolustusministeriölle. Syntyy siis sopimus, jossa jokainen yrittää saada haluamansa ja samalla suojella rakkaimpiaan uhalta, joka vaanii heitä joka puolelta. 

Toinen osa, Onyx, jäi niin jännään kohtaan, että olin todella innoissani tästä osasta. Odotin huippua, intensiivistä, nopeaa ja jännittävää juonta, ripauksen koskettavaa draamaa ja hauskoja, komedisia hetkiä, mutta... Mutta en täysin saanut haluamaani. Edellisestä osasta jäi niin monia juonikuvioita odottamaan jatkoa (Dawsonin paluu, Deen ja Katyn ystävyyden mureneminen, Will...), mutta näitä ei oikein kunnolla edes käyty läpi. 

Nyt kun kyseessä on sarjan kolmas osa, luulisi, että panokset ovat jo niin korkealla ettei toimintaa voisi puuttua ja se olisi nonstoppia. Siksi olin vähän pettynyt, että toiminnan sijaan tässä osassa keskityttiin lähinnä Katyn ja Daemonin pehmopornoromanssiin ja lukemattomiin suutelukohtauksiin, jotka alkoivat ihan rehellisesti sanottuna kyllästyttää ties kuinka monennen suutelusession jälkeen. Oikeasti, osa noista kohtauksista oli pidempiä mitä ne muutaman toimintakohtaukset. Tämä vaivasi minua, etenkin kun niin paljon muutakin tärkeämpää oli meneillään.

Armentrout on hyvä kertomaan tarinaa ja hänen kirjoituksensa on nokkelaa ja persoonallista. Katyn kertojanääni on hauska, omaleimainen ja itseironinen eikä hän pelkää sanoa asioita suoraan. Armentroutin kirjoitusta on mukava lukea ja tuon humoristisuuden vuoksi olenkin osaksi jaksanut ahmia kolme hänen kirjaansa peräkkäin.

Tämä on kuitenkin yksi syy siihen, miksi kaipaan pientä hengähdystaukoa näistä kirjoista. Kaipaan jotain... uutta. Kaipaan erilaisia kertojanääniä ja näkökulmia ja uusia tarinoita. Tässä on syy sille, miksi en yleensä maratoonaa sarjoja. Kuulostaa pahemmalta mitä tarkoitan, jos sanon, että kyllästyn. En kyllästy, vaan paremminkin alan kaipaamaan vain uusia hahmotuttavuuksia ja erilaisia tarinoita.

Sitten tuli loppu. Ja loppu oli taas kerran todellinen koukku. Tämän Armentrout osaa todella hyvin. Koukut. Katy-Daemon-ähkystä huolimatta haluan lukea kaksi viimeistäkin osaa todella kovasti. En kuitenkaan ihan heti niihin tartu, vaan pidän nyt määrittelemättömän, vaikkakin lyhyen tauon ja luen jotain muuta tässä välissä.

Hyvä kirja kyseessä on ja tuon lopun vuoksi olen valmis antamaan tälle osalle kolme puoli tähteä. Heikompi kuitenkin mitä edellinen osa. 

Lukunäyte: Chapter 2, sivu 15

I stared down at the dead man, dressed like he was prepared to join the rebel alliance on the Hoth system. My thoughts were a little hazy at first, which was why it took me a few seconds to realize, dressed like that, he'd really blend in with the snow. Except for all the red streaming from his head...

      My already pounding heartbeat skyrocketed. ”Daemon...?”

      He pivoted, slipping back into his human form as he wrapped an arm around my waist, pulling me back from the carnage.

      ”He's a-an Officer,” I stuttered, smacking at his arms to get free. ”He's with the–”

      Dawson suddenly stood in the doorway, his eyes glowing much like Daemon's were. Two bright lights, like polished diamonds. ”He was sneaking around outside by the tree.”

      Daemon's arm loosened. ”You... you did this?”

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)

Onyx - Jennifer L. Armentrout

Nimi: Onyx

Trilogia/sarja: Lux, #2

Kirjailija: Jennifer L. Armentrout

Kustantaja: Entangled Teen

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 439 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆ 

Juonikuvaus: Being connected to Daemon Black sucks…

      Daemon’s determined to prove what he feels for me is more than a product of our bizarre connection. I’ve sworn him off even though he’s running more hot than cold these days. But against all common sense, I’m falling for him. Hard.

      Our relationship issues aren’t out biggest problem…
      The Department of Defense is here. If they ever find out what Daemon can do and that we’re linked, I’m a goner. So is he. And when a new boy shows up a school with a secret of his own, things get complicated fast. I need to choose between my own instincts and Daemon’s.

      But then everything changes…

      I’ve seen someone who shouldn’t be alive. Daemon’s never going to stop searching until gets the truth. What happened to his brother? Who betrayed him? And what does the DOD want from them—from me?

      No one is who they seem. And not everyone will survive the lies. 

Ajatukseni: Saatan menettää nyt kaiken katu-uskottavuuteni kun sanon, että minä todella pidin tästä kirjasta. Obsidian oli positiivinen yllätys minulle enkä melkein voinut uskoa itseäni, että viihdyin kirjan parissa niin hyvin. Nyt sitten olen vieläkin hämmästyneempi itseni suhteen, sillä Onyx onnistui todella koukuttamaan minut.

Edellisen osan tapahtumista on kulunut kuukausi pari ja Katy ja Daemon ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti. Daemon on lämmennyt kovasti ja erittäin mielellään näyttää tunteensa ja halunsa, mutta Katy taasen ei oikein osaa uskoa noiden tunteiden johtuvan mistään muusta kuin heidän välilleen muodostuneesta alieniyhteydestä Daemonin parannettuaan hänet voimillaan. Näiden kahden välisen draaman lisäksi epäilyksiä ja huolia aiheuttavat myös kaupunkiin tullut uusi poika, Blake, joka kiinnittää huomionsa Katyyn, Halloweenin oudoista tapahtumista kiinnostuneet puolustusministeriön porukat sekä Katyssä tapahtuvat oudot muutokset. Pian Katy ja Daemon huomaavat olevansa salaisuuksien, valheiden ja juonien verkon keskellä ja jokainen verkkooon sotkeutunut on hengenvaarassa.

Olipas tässä kyllä melkoista menoa. Aloitin lukemaan tätä kahvitauolla tiistaina ja jouduin todella pidättelemään maanjäristystä vastaavaa naurua jo heti ensimmäisessä luvussa. En malttanut pitää näppejäni erossa kännykästäni, koska kirja vaatimalla vaati jatkaa lukemista aina mahdollisuuden tullen (e-kirjat ovat yllättävän käteviä kännykältä luettuna!). Luin aamulla, luin töissä tauoilla, luin kotona töiden jälkeen, luin illalla ennen nukkumaanmenoa. Luin aina kuin mahdollista. Niin koukuttava tämä oli.

Olen aidosti hämmästynyt, kuinka voimakkaasti elin mukana tässä tarinassa, etenkin kun ensimmäisen osan jäljiltä ajattelin suhtautuvani tähän tarinaan pelkkänä huumorimyllynä, jota lukiessa voin nakata raskaat ajatukset mäkeen ja nauttia silkasta komediasta. Mutta tätä lukiessa syvennyin enemmän ja enemmän tarinaan ja aivan erityisesti viimeinen neljännes pisti todella istumaan tuolin reunalla. Viimeiset ~40 sivua olivat niin intensiivisiä, että meinasin tuhota kynteni. Nuo sivut myös nostivat tähdellä tämän kirjan arviota.

Katy on edelleen aika loistava, sillä hän ei hevillä unohda Daemonin törkeää käytöstä heidän ensitapaamisellaan, kävipä Daemon nyt kuinka kuumana tahansa. Daemonin parannettua Katyn, heidän välilleen on muodostunut nyt yhteys ja tästä syystä Katy ei osaa suhtautua heidän tuntemaansa vetovoimaan aitona eikä oikein usko Daemonin vakuutteluja heränneistä tunteista. Katy on vahva, omilla jaloillaan seisova päähenkilö, joka ymmärtää oman arvonsa eikä edelleenkään anna Daemonin hyppiä silmilleen tai olla liian kiimainen. Sain usein repeillä ääneen hahmojen letkautuksille:

”Humping my leg like a dog in a heat every time I'm around you doesn't prove you like me, Daemon.”

Oikein, Katy! Olin kuolla nauruun niin monta kertaa. Oikeasti, huumori kukoistaa todella vahvasti tässäkin kirjassa. Daemon osoittaa parantaneensa luontoaan hieman ja pidänkin hänestä ehkä ihan vähän enemmän, mutta viihdyin heidän välisen draamansa parissa lähinnä silloin kun he ovat nokittain käyden kunnon tahtojen taistoa asiassa kuin asiassa. En kuitenkaan hehkuta hahmoja täysillä. Katylläkin oli välillä aika rasittavat hetkensä ja silloin tällöin halusin ravistella häntä. Daemoninkin otti pannuun välillä ja lujasti, mutta hei, ainakaan en halunnut kuristaa häntä tässä osassa.

Sävyltään juoni oli kuitenkin yleisesti ottaen tummanpuhuvampi. Panokset kovenevat rutkasti, kun tapahtumat eivät ole enää pienen piirin juttu, vaan jopa Yhdysvaltain puolustusministeriö nostaa päätään tapahtumien johdosta. Homma muuttuu aina vain vaarallisemmaksi, kun puolustusministeriön ja Daemonien ja kumppanien avaruusoliorodun, Luxenin, viholliset, Arumit, alkavat lähestyä heitä joka puolelta. Lisäksi menneisyyden aaveet alkavat ilmoitella itsestään.

Kyllä, tämä oli tietyllä tavalla aika ennalta-arvattava ja aika monien hahmojen motiivit osasi arvata hyvin nopeasti heidän pelmahtaessaan paikalle. Siinä vähän ennen puolta väliä juoni tuntui pysähtyneen paikoilleen ja vähän turhempi draama vei liikaa sivutilaa. En ole turhan draaman ylin ystävä, joten tuon pätkän lukeminen vähän ärsytti.

Näistä miinuksista huolimatta tämä oli todella viihdyttävä ja yllättävän koukuttava lukukokemus. Olen vieläkin ihmeissäni, kuinka suhtautumiseni tähän sarjaan on muuttunut viikossa näin päinvastaiseksi ja nyt suhtaudun jopa aika vakavasti ajatukseen jatko-osien lukemisesta. En nimittäin jättäisi niitä välistä mistään hinnasta. Kolmas osa on aloitettu jo!

Uskallan melkeinpä jo suositella tätä sarjaa muillekin. 

Lukunäyte: Chapter 4, sivu 40

Glass shattered.

      I jumped at the sound and then hurried to the kitchen, thinking someone had broken the window from outside, but it wasn't like we had a lot of visitors out here unless it was a Department of Defence officer bum rushing the house. At that thought, my heart tripped up a little as my gaze went to the counter below an opened cupboard. One of the tall, frosted glasses was in three large pieces on the counter.

      Drip. Drip. Drip.

      Frowning, I looked around, unable to figure out the source of the noise. Broken glass and water dripping... Then it struck me. My pulse sped up as I opened up the fridge.

      The jug of tea was on its side. Lid off. Brown liquid ran across the shelf, spilling down the sides. I glanced at the counter. I'd wanted tea, which requires a glass and, well, tea.

      ”No way,” I whispered, backing up. There was no way the act of wanting tea had somehow caused this.

      But what other explanation could there be? It wasn't like there was an alien hiding under the table, moving crap around for fun. 

Lux –sarja

    0.5 Shadows (2012)

Obsidian (2011)
    1.5 Oblivion (2015)

Onyx (2012)

Opal (2012)

Origin (2013)

Opposition (2014)