Intohimon karma: Japanin kummitustarinoita - Lafcadio Hearn

Nimi: Intohimon karma: Japanin kummitustarinoita

Kirjailija: Lafcadio Hearn

Kääntäjä: Juhani Lompolo

Julkaisuvuosi: 2003, Orienta

Sivuja: 160 suomenkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆ 

Takakannesta: KYLMIÄ VÄREITÄ! Mihin ja miten katosivat kuolleitten ruumiit pienessä japanilaisessa vuoristokylässä? Mikä oli todellisuudessa kaunis nuori neito, joka houkutteli Chugoro-samurain vetiseen maailmaan, aaltojen alle? Pystyikö miekalla teloitetun miehen pää puremaan kiveä, kuten pään omistaja ennen tappavaa iskua uhosi? Kenelle esiintyi sokea biwansoittaja Hoichi keskiyöllä sateessa hautausmaalla? Mitä teki Yuki-Onna, kumartuessaan nuoren puunhakkaajan ylle henki jäätä hyytäen? Miten nuori samurai onnistui torjumaan kuolleen tytön häntä kohtaan osoittaman intohimon, vai onnistuiko?

      Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joitten esittäminen jo sinällään herättää ikäviä vavistuksia, puhumattakaan sitten Lafcadio Hearnin tarjoamien tarinoitten antamista, usein kauhuntäyteisistä vastauksista.

      Näissä tarinoissa liikkuvat riivaajat, pirut ja maahiset, ja pahat henget tulevat kiusaamaan eläviä ihmisiä hahmoissa, joita pahaa-aavistamaton ei kykene kuvittelemaankaan.

      Nämä ovat myös klassillisia Japanin rikkaaseen kirjallisuusperinteeseen kuuluvia kertomuksia, joita on syytä lukea jos haluaa selkäpiin kylmistä väreistä saada vilvoitusta helteeseen.

      Lapsille näitä ei suositella iltasaduiksi, eikä aikuisillekaan muuten kuin että valot palavat ja ovet ovat tiukasti kiinni! 

Ajatukseni: En pahemmin perusta novelleista, mutta nähtyäni tämän kirjan kirjastossa uteliaisuuteni heräsi. Japanilainen kulttuuri taruineen ja tarinoineen on hurjan kiinnostavaa ja kauhua rakastavana ihmisenä päätin ottaa selvää, millaisia kummitustarinoita tässä tarjoillaan.

No, nämä eivät nyt ole kauhutarinoita, ainakaan siinä merkityksessä, mitä odotin. Tämä kirja koostuu kahdestakymmenestäneljästä lyhyestä kertomuksesta, joista jokainen kertoo yliluonnollisen tarinan kostavista entisistä rakastetuista, saavutetuista rakkauksista, kostavista kuolleiden hengistä ja muutaman oikein hupaisan kertomuksen oikeudesta, vääryydestä ja haudan takaisista lupauksista.

Nämä lyhyet kertomukset ovat perinteisiä tarinoita, joita on kerrottu satojen vuosien ajan ja kuuluvat japanilaiseen kulttuuriin ja kirjallisuusperinteeseen. Kun pari ensimmäistä kertomusta luin huomasin pettyneeni, sillä nämä eivät olleetkaan Slendermanin tai Bloody Maryn kaltaisia urbaanilegendoja, aidosti pelkoa herättäviä tarinoita. Kirja päätyikin siis pariksi kuukaudeksi keskeneräisenä pöydän reunalle, kunnes tänään päätin suoriutua lopuista tarinoista.

Kun keskityin tarinoihin avoimin mielin ja otin tarinat vastaan sellaisina kuin ne olivat, huomasin jopa nauttivani osasta näistä. Huomasin muutaman tarinan olevan aidosti kiehtovia ja jopa surullisia – pidin niistä. En voi sanoa, että tässä kirjassa olisi ollut varsinaisia helmiä tai huteja, koska niiden asema ei ole ihan sellainen. En muutenkaan oikein katso voivani arvostella tarinoita yksilön sisällön vuoksi, joten arvostelen tätä kirjaa kokonaisuutena.

Lafcadio Hearnin elämäntarina on hyvin mielenkiintoinen. Hän syntyi alun perin Kreikassa vuonna 1850 ja muutti 1980 Japaniin. Hän sai Japanin kansalaisuuden vuonna 1896 ja otti käyttöönsä japaninkielisen nimen, Koizumi Yamunon. Hearn oli vahvasti kiinnostunut japanilaisista kummitustarinoista ja omituisista kertomuksista, joita maan vaihderikkaasta ja värikkäästä kirjallisuushistoriasta löytyy roppakaupalla. Hearn kirjoitti elämänsä aikana useamman kokoelmateoksen japanilaisista tarinoista. Hearn ehti työskennellä myös journalistina ja opettaa Tokiossa yliopistotasolla, ja alkoi tehdä todella loistokasta uraa, mutta kuoli ennenaikaisesti vuonna 1904. Tämän kirjan kokosi itse asiassa kääntäjä Juhani Lompolo hajanaisista Hearnin keräämistä tarinoista, joten tämä kirja on periaatteessa alkuperäisversio.

Kokonaisuutena tämä kirja viehätti minua ja kun aloin oikeasti kunnolla lukea, suoriuduin tästä parissa tunnissa. Pelottaviksi en näitä tarinoita lähde sanomaan tai luokittelisi kauhuksi, enkä sen puoleen usko kenenkään menettävän yöuniaan näitä lukiessa. Ainoastaan näitä sivuja koristavat nō-teatterinaamiot saattavat saada kylmiä väreitä aikaan. Tekstissä oli aika paljon kaikenlaisia virheitä, jotka välillä pistivät kovastikin silmiin ja jotka olisi kunnollisella oikoluvulla voitu helposti korjata. Vähän harva oikolukusiivilä on ilmeisesti ollut tämän kirjan kanssa käytössä.

Älä siis lue tätä odottaen kauhutarinoita Kaunan hengessä, koska silloin tulet pettymään. Suosittelen joskus kuitenkin tämän katsastamaan, mikäli perinteiset japanilaiset kummitustarinat kiinnostavat.

Tällä kirjalla kuittaan kirjabingon ruudun Alle 200 sivua. 

Lukunäyte: Furisode, sivu 13

Äskettäin kun kuljin pientä, pääasiassa vanhojen tavaroitten kauppiaitten asuttamaa katua huomasin yhde kaupan ulkopuolella riippumassa furisoden eli pitkähihaisen viitan, joka väriltään oli murasaki- nimellä tunnettua syvänpunaista. Viitta oli sellainen, että sitä olisi voinut käyttää korkea-arvoinen nainen Tokugawan ajalla. Pysähdyin katsomaan sen viittä vaakunamerkkiä (mon) ja mieleeni palasi legenda samanlaisesta viitasta, jonka sanottiin kerran aiheuttaneen Yedon tuhoutumiseen.

Rebel Angels - Libba Bray

Nimi: Rebel Angels 

Trilogia/sarja: Gemma Doyle, #2

Kirjailija: Libba Bray

Kustantaja: Simon & Schuster

Julkaisuvuosi: 2005 (tämä painos 2007)

Sivuja: 548 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★ 

Juonikuvaus: It's the end of the year, and Gemma's looking forward to living it up in London. Balls, fancy gowns and dancing with the handsome Simon Middleton beckon. Best of all, it's time away from Spence Academy – and from the Realms.

      But the lure of the enchanted worlds is strong, and the magic flows freely. Gemma's visions intensify – visions of three girls dressed in white, suffering horror and menace. Clearly all is not well in the Realms – or out of them.

      Set against the rich backdrop of Victorian London, a place of shadows and light, in a time of strict morality and barely repressed sensuality, this compelling sequel reveals that inside great beauty can lie a rebel angel...

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Voi miten iloinen olenkaan, että päätin lukea myös tämän jatko-osan. Rebel Angels oli monin tavoin parempi ja kiehtovampi kuin Kauhun ja kauneuden valtakunta. Nyt on kyllä tehty todellinen karhunpalvelus lukijoille, kun nämä jatko-osat on jätetty suomentamatta!

Eletään joulun aikaa vuonna 1895, ja Gemma ja hänen ystävänsä ovat lähdössä jouluksi kotiin Lontooseen. On kulunut kaksi kuukautta Kauhun ja kauneuden valtakunnan tapahtumista eivätkä tytöt ole sen jälkeen kokeilleen taikaa tai käyneet valtakunnissa. Sitten keskellä yötä Spenceen ilmestyy uusi opettaja, Claire McCleethy, joka herättää Gemman epäluulot heti. Kun on aika palata kotiin jouluksi, on maailma yhtäkkiä ja Gemman ja hänen ystäviensä jalkojen juuressa. He kokevat jälleen valtakuntien ja taikuuden huuman, mutta vaara vaanii heitä joka puolelta: Gemma on vahingossa vapauttanut magian valtakunnissa ja nyt jokainen olento, sekä hyvä että paha, on kykeneväinen käsittelemään sitä. Tyttöjen täytyy siis etsiä maaginen Temppeli ja sitoa taikuus jälleen turvaan pahuuden kynsistä. Myös Kirke on piirittämässä Gemmaa tarkoituksenaan saattaa viimein loppuun se, minkä aloitti monta vuotta sitten.

Rebel Angels oli kyllä niin hyvä kirja eikä missään nimessä kärsinyt jatko-osan kirouksesta. Tarina kantoi jatkuvasti, Libba Bray onnistui liimaamaan minut niin tiiviisti kirjan sivuihin etten millään kyennyt laskemaan kirjaa käsistä. Tarkoitan sitä todella, kun sanon, että kirja pakottaa lukemaan suunnilleen kerralla loppuun.

Minä rakastin kaikkia näitä ihmissuhteita. Harmillisen usein kirjoissa ei ole mitään muita ihmissuhteita meneillään kuin romanssi päähenkilön ja jonkun jätkän välillä, mutta tässä kirjassa se romanssi on edelleen aika pienessä rooleissa ja melko alkutekijöissä. Kurkkua kuristi lukea Gemman välejä hänen kärsivään isäänsä ja vaikeassa asemassa olevaan veljeen. Minusta on aina hienoa lukea sitä, että perhekin on mukana nuorten aikuisten kirjoissa eikä aina vain loista poissaolollaan. Pidin kovasti siitä, miten Bray kuvailee Gemman perheen välejä, jotka ovat niin epätoivoiset, rakastavat, mutta myös tulehtuneet kaiken tapahtuneen jälkeen.

Mutta kaikkein eniten pidin jälleen kerran ystävyydestä. Herkistyn aina kun luen aidosta ystävyydestä, ja tätä kirjaa lukiessa jouduin useaan otteeseen tukahduttamaan kyyneleet, erityisesti kun luin Felicityn kohtauksia. Myönnän, että pelko heräsi sisällä siitä, mitä tulisi tapahtumaan tyttöjen ystävyydelle. Pelkäsin, että joutuisin kokemaan karvaan pettymyksen. Vaikkei tässä osassa sitä pahinta tapahtunut, tyttöjen välillä on edelleen eräänlainen varjo, joka pistää kyseenalaistamaan kuinka aitoa se kaikki on. Käyttävätkö Felicity ja Ann vain hyväkseen Gemman voimia ja voiko Gemma täysin luottaa heidän seisovan hänen takanaan, tapahtui mitä tapahtui? Tätä odotan kovasti viimeiseltä osalta.

Gemma kasvaa paljon tämän kirjan aikana. Minä pidän Gemmasta, vaikka hänellä on hyvin ärsyttäviä hetkiä silloin tällöin, jolloin hän toimii todella typerästi. Mietin aina, mikä Felicityn ongelma oli – miksi hän on sellainen kuin on? Välillä todella ilkeä ja häijy. Mutta nyt ymmärrän. Nyt todella ymmärrän. Oh, all the feels... Ann saisi edelleen kasvattaa vähän selkärankaa, mutta pidän hänestä ja odotan kovasti millaisen kehityksen hänen hahmonsa vielä tulee saamaan.

Edellisessä osassa pidin Kartikia vähän tohvelina enkä liiemmin välittänyt tyypistä, mutta tässä osassa hän loisti edukseen. En edelleenkään ole mitenkään hullaantunut hänestä, mutta hän sai todella mielenkiintoisia ja hurmaavia piirteitä. Minulla oli hauskaa lukea Gemman ja Kirtikin välisiä kohtauksia, koska he ovat edelleen vähän vierailla vesillä toistensa kanssa. Kyseessä ei ainakaan ole siis insta-love, sillä kumpikaan heistä ei edelleenkään tiedä, mitä tuntevat.

Olin niin viehättynyt tämän kirjan tapahtumaympäristöstä. Edellisessä osassa huomautin, ettei Bray kirjoita täysin totuudenmukaisesti tuosta aikakaudesta ja sama pätee edelleen. Tässä osassa tapahtuu vielä enemmän melkoisen epäuskottavia asioita, kuten vaikka kuusitoistavuotiaan tytön niin helpot vierailut mielisairaalaan tapaamaan erästä potilasta. Minua kuitenkaan ei häirinnyt tällaiset seikat yhtään, sillä kaikki tapahtumat olivat niin mukaansa tempaavia ja viihdyttäviä. Sanoisin, että tämä trilogia kärsisi siitä, jos Bray noudattaisi viktoriaanista etikettiä liian tiukasti. Edellistä osaa lukiessani myös huomasin, kuinka nykyaikaisesti hahmot puhuivat. Se johtui suomennoksesta, sillä tässä kirjassa tuli hyvin esille Brayn käyttämä vanhahtava englanti ja hahmojen dialogien muodollisuus, joka aluksi hämmensi, mutta sittemmin ihastutti minua.

Minulla on vaikeuksia puhua Rebel Angelsistä. Minusta tuntuu kuin en millään osaisi muodostaa lauseita, jotka kuvastaisivat tarpeeksi kattavasti ihastuttavaa lukukokemustani. Minä pidin tästä kirjasta todella paljon, reilusti enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Välillä koin, että tämä kirja olisi voinut olla hieman lyhyempi, mutta toisaalta sitten juoni kulki tasaisesti eteenpäin ja mysteeri piti kynsissään loppuun saakka.

Eli mitä yritän sanoa? Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille, jotka lukivat Kauhun ja kauneuden valtakunnan ja jäivät kaipaamaan jatkoa. Rebel Angels on ehdottomasti lukemisen arvoinen jatko-osa!

Tällä kirjalla kuittaan kirjabingon ruudun Yli 500 sivua.

Lukunäyte: Chapter 4, sivu 36

Pippa comes to me wearing a garland of flowers on her head like a crown. Her hair is black and shining as always. Strands of it fly about her bare shoulders, so dark against the paleness of her skin. Behind her, the sky bleeds red into thick streaks of dark clouds, and a gnarled tree twists in on itself, as if it's been burned alive and this is all that remains of its once proud beauty.

      ”Gemma,” she says, and my name echoes in my head till I can hearr nothing else. Her eyes. There's something wrong with her eyes. They're a bluish white, the colour of fresh milk, circled by a ring of black with one small dot of black in the centre. I want to look away, but I can't.

      ”It's time to come back to the realms...” she says, over and over, like the gentlest lullaby. ”But careful Gemma, my darling... they're coming for you. They're all coming for you.”

      She opens her mouth with a terrible roar, exposing the sharp points of her hideous teeth.

Gemma Doyle –trilogia

A Great and Terrible Beauty | Kauhun ja kauneuden valtakunta (2003/2007)

Rebel Angels (2005)

The Sweet Far Thing (2007)

Mitä mukaan taas tarttuikaan

Olin tehnyt sopimuksen itseni kanssa, etten kirjoja enää ostelisi. Kävin kuitenkin Zeppeliinin Kirjakassi-nimisessä kirjakaupassa nopeasti pyörähtämässä silmiin osuttua punaisia alelappuja. Myrsky ja mylväys, kauhistus ja järkytys – mukaan tarttui taas pari kirjaa. Tämä on varmasti suuri järkytys meille kaikille.

Mutta en voinut vastustaa, kun alelaput näin ja kivoja kirjoja silmiin osui. Löysin Erin Morgensternin Yösirkuksen kovakantisena huikeaan 9,90 euron hintaan, joten kuinka olisin voinut kävellä onneni ohi? Kirja on minulla parhaillaan myös lainassa kirjastosta, koska haluan lukea sen nyt kokonaan, edellisellä lukukerralla kirja kun kesken jäi. Olen siis mielissäni.

Lisäksi ostin Anna Godbersenin Juoruja- ja Erheitä-pokkarit hintaan 6,90 euroa kappaleelta. Olen tyytyväinen näihinkin. Vielä pitäisi tuo Godbersenin Huumaa hankkia, sillä nuo ostamani ovat sarjan toinen ja kolmas osat. Tämä sarja on kiinnostanut jo pidemmän aikaa ja viime aikoina historialliset tarinat ovat alkaneet viehättää minua hyvinkin paljon. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että luen Libba Brayn Rebel Angelsia ja pidän kirjan tapahtumaympäristöstä todella paljon.

Olisin halunnut hankkia myös Pendergastit itselleni. Ihmeiden kabinetti olisi irronut hintaan 9,90, mutta Kuoleman asetelmaa, Tulikiveä, Veljensä vartijaa eikä Kuolleiden kirjaa löytynyt. Sääli, sillä Ihmeiden kabinetti löytyy jo omasta hyllystä ja mielelläni olisin tuon huipun sarjan seuraavatkin osat omaan hyllyyn hankkinut.

Kesä on nyt sitten minun osaltani virallisesti alkanut ja muutama kirja on nyt erittäin hyvässä vaiheessa. Rebel Angelsin saan ihan pian loppuun, sillä ahmin tarinaa todella nälkäisenä – hyvä kirja ollut tähän mennessä! Lisäksi kiskaisen seuraavaksi Code Name Verityn ja Pilvikartaston loppuun. Niiden jälkeen käyn Dreams of Gods & Monstersin kimppuun.

Että tämmöistä tältä erää! Hyvää kesää kaikille! :D

Kirjabingo kesän iloksi + kuulumisia ja muuta höpinää

Jestas, miten nopeasti aika kuluu! Huomenna on jo kesäkuu!

• Yli 500 sivua: Rebel Angels – Libba Bray 
• Alle 200 sivua: Intohimon karma: Japanin kummitustarinoita – Lafcadio Hearn 
• Historiallinen: Code Name Verity – Elizabeth Wein 
• Kuuluu kirjasarjaan: Scarlet – Marissa Meyer 
• Romantiikka: This Is What Happy Looks Like – Jennifer E. Smith 
• Ostettu kirja: Leviathan – Scott Westerfeld 
• Lainattu kirja: Yhä sininen taivas – Veronica Rossi
• Pokkari: Unwind – Neal Shusterman
• Fantasia: Dreams of Gods & Monsters – Laini Taylor
• Kannen perusteella valittu: Across the Universe: Matka alkaa – Beth Revis
• Dekkari: Ihmeiden kabinetti – Douglas Preston & Lincoln Child

Näin saatamme bingon päätökseen! Bingo tuli O-kohtaan. Siihen kuuluivat Intohimon karma, Ihmeiden kabinetti, Dreams of Gods & Monsters, This Is What Happy Looks Like ja Scarlet. Mahiksia oli useampaankin bingoon, mutta aika meinasi loppua sitten kesken :D

- - - - -

Minäkin innostuin lukemattomien muiden bloggaajien lailla tästä Le Masque Rouge -blogin Emilien hauskasta kirjabingosta ja päätin myös osallistua. Ohjeet bingoon:

Ideana on kuitata bingon tapaan lokeroita lukemalla kirja, joka vastaa lokerossa ilmoitettua asiaa.

 * Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai kulmiin muodostuneista viidestä lokerosta, joista keskimmäinen on kaikille valmiiksi kuitattu.

 * Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon.

 * Luetuista kirjoista ei välttämättä tarvitse tehdä pitkää blogipostausta, mutta edes jonkilainen maininta kirjasta omassa blogissa olisi kiva.

 * Bingot kuitataan tämän postauksen kommenttikentässä oman blogin linkityksen kanssa.

 * Kesän lopussa lähtee muutamalle bingomestarille KIRJAPALKINTO (palkintokirjat päätetään myöhemmin).

Kuulostaa hauskalta ja näin nopeasti kriteerejä silmäillen totesin, että kesällä pyrkimäni lukuprojekti täyttää hyvin monet ruudut. Eikun siis vain lukemaan ja täyttämään! Onnea myös jokaiselle bingoon osallistujalle.

- - - - -

Ja sitten vähän kuulumisia. Minua edelleen kyrsii armottomasti jääkiekon finaalin lopputulos ja koko se ruma katastrofi, mitä se peli tuomarointeineen oli. Se oli niin torkeää ja jäi todella paha maku suuhun.

Maanantaina on viimeiset pääsykokeet enkä voi sanoin kuvailla, miten kovasti odotan niiden olevan ohi. Toivon, että rahkeet riittävät sisään pääsyyn.

Odotan varsinaisen kesän alkua kovasti, monestakin syystä.

Kun pääsykokeet ovat ohitse, tarvitseeko minun edes kertoa, mitä aion tehdä? Aion nukkua. Kunnolla. Paljon. Tuntuu kuin en olisi nukkunut viimeiseen kuukauteen kunnolla. Ja sitten aion lukea. Paljon. Valtaisasti. Minulla on monta vinoa pinoa kirjoja odottamassa vuoroaan, ja tänä kesänä aion lukea niin paljon kuin vain mahdollista. Minulla on ikävä tarinantäyteisiä kesäöitä ja pitkin päivää auringossa lukemista. Pian, hyvin pian, rakkaat kirjani!

Mutta yksi asia, jota odotan ehkä jopa enemmän kuin mitään, on A2-kortin ajaminen ja moottoripyörän hankkiminen. Olen haaveillut omasta pyörästä 15-vuotiaasta asti ja vasta nyt katson, että minulla on todelliset saumat sen hankkimiseen. Tuntuu epätodelliselta, miten lähellä olen yhtä elämäni suurinta haavetta!

Vielä pitää miettiä, minkä pyörän hankin. Joku perus Honda CBR 125R olisi kaltaiselleni ensimmäisen pyörän omistajalle periaatteessa helpoin valinta, mutta toisaalta kuolaan vastaavan Yamaha YZF-R125:n perään. Pitää kyllä miettiä, kuinka paljon haluan laittaa kahden vuoden pyörään, kun meinaan heti mahdollisuuden tullen hommata sitten A-kortin ja toteuttaa sen ultimaattisen tavoitteeni eli hankkia Kawasaki Ninja -sarjaan kuuluvan pyörän.

Kaiken muun hienouden päälle on vielä jalkapallon MM-kisat! Ei hitto että olen näitä arvokisoja odottanut! Vaikka suosikkini on Hollanti, olen silti realisti ja tiedän, että Hollannilla on melkoisen laihat mahdollisuudet pärjätä näissä kisoissa. Silti toivon Hollanille hyviä kisoja. Kaikki jees kunhan vain Espanja ei voita. Kyllä, olen edelleen katkera Espanjalle edellisistä MM-kisoista ja erityisesti finaalista.

Olen niin innoissani tästä kesästä, etten meinaa nahoissani pysyä! Toivon, oi toivon, että tästä tulisi kaikkein paras kesä ikinä ja pääsisin (kaikkiin) tavoitteisiini.

Tällaista kuuluu siis minun kesääni (toivon mukaan)! Mitä odotatte omiltanne? Kertokaa ihmeessä kuulumiset!

Inhuman - Kat Falls

Nimi: Inhuman

Trilogia/sarja: The Fetch, #1

Kirjailija: Kat Falls

Kustantaja: Scholastic Press

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 375 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: To fear is human...

      In the wake of a devastating biological disaster, the United States east of the Mississippi River has been abandoned. Now called the Feral Zone, a reference to the virus that turned millions of people into bloodthirsty savages, the entire area is off-limits. The punishment for violating the border is death.

      Lane McEvoy can't imagine why anyone would risk it. She's grown up in the shadow of the great wall separating east from west, and she's curious about what's on the other side – but she's not that curious. Life in the West is safe, comfortable... just how she likes it.

      But Lane gets the shock of her life when she learns that someone close to her has crossed into the Feral Zone. And she has little choise but to follow. Lane travels east, completely unprepared for what she finds in the ruins of civilization... and afraid to learn whether her humanity will prove her greatest strenght or a fatal weakness.

Ajatukseni: Onko Inhuman tosiaankin Kat Fallsin kirjoittama kirja? Saman Kat Fallsin, joka kirjoitti ihastuttavat Veden alla ja Vastavirta -kirjat? En vieläkään voi uskoa sitä. Tuntuu käsittämättömältä, miten upea Veden alla oli kaikilla tavoin ja Inhuman on... tällainen.

Yhdysvaltojen itäinen osa on eristetty läntisistä valtaisalla muurilla, kun idässä yhdeksäntoista vuotta aikaisemmin irti pääsi ihmisiä eläimellisiksi pedoiksi muuttava virus. Muurin ylittäminen on ehdottomasti kiellettyä, mutta kun Lane saa kuulla isänsä kadonneen toiselle puolelle, annetaan Lanelle kaksi vaihtoehtoa: joko mennä etsimään isänsä ja toimittaa hänelle tärkeä tehtävä tai isä pidätetään lainsuojattomana rikollisena muurin ylityksestä ja teloitetaan. Lane päättää siis lähteä tuonne vaaralliselle alueelle, josta hän on kuullut vain pelottavia satuja. Muurin toisella puolella hän kohtaa paljon enemmän vaaroja kuin olisi voinut edes painajaisissa uneksia, mutta myös saa paljon enemmän kuin olisi voinut toivoa.

Tätä lukiessa suussa maistui tuhkalta. Inhuman ei ollut huono, vaan niin tajuttoman pitkäveteinen, päähenkilön kertojan ääni on todella monotoninen ja maailmanrakennus, vaikkakin yksityiskohtaista, oli todella tylsää. Tämän kirjan lukeminen aiheutti päänsärkyä ja joka kerta, kun joku hahmoista avasi suunsa tunsin halua sytyttää pienen nuotion ja käyttää näitä sivuja sytykkeenä. En ymmärrä, olin Veden alla -sarjan jälkeen niin innoissani tästä kirjasta, mutta näin jälkeenpäin en voi kun todeta, että olisi ollut parempi jättää lukematta.

Lane oli idiootti. Hän on aina elänyt suuren muurin länsipuolella turvallista elämää ilman suuria huolia tai vaaraa. Hänen isänsä, muurin ylitse aina luikkiva lainsuojaton, joka hakee itäpuolelta taidetta ja muita arvoesineitä palkkiota vastaan, on kuitenkin pakottanut tyttärensä ottamaan itsepuolustus- ja selviytymiskursseja, näin valmistaen tytärtään tämän tietämättä kaikkeen, mitä eteen saattaa tulla. Lane muka myös rakastaa eläimiä yli kaiken ja tietää niistä valtaisasti, ja silti hän on täysin avuton palikka, joka ei osaa tehdä edes tulta ilman tulitikkuja. Hän ei osoita millään tavalla tietojaan eläimistä ja aina avukseen hän tarvitsee yhtä tai kahta karskia miestä pelastamaan hänet joka tilanteesta. Miksi väittää, että Lanella on taustaa itsepuolustuksessa ja vastaavassa, mutta sitä ei näytetä millään tavalla itse tarinassa? Kuinka typerää! Minäkin voin väittää olevani huippulahjakas rock-artisti, mutta kun ei näyttöä väitteen paikkansa pitävyydestä ole niin kuka sitä uskoisi? En edes minä itse.

Olen edelleen ällistynyt, miten en tätä kirjaa lukiessani nähnyt häivähdystäkään siitä ihastuttavuudesta, mitä Veden alla tarjosi. Falls kirjoitti niin ihastuttavia hahmoja, suloisen romanssin, upean maailman ja hauskaa huumoria edelliseen sarjaansa, mutta tässä ei ollut jälkeäkään siitä. Fallsin kirjoitus on edelleen visuaalista ja hän osaa kyllä viritellä jännitystä juuri oikeilla hetkillä, mutta se ei oikein onnistunut herättämään tätä tarinaa eloon.

Tässä oli kolmiodraama! Miksi ihmeessä? Kolmiodraamat ovat jo menneen talven lumia. Toinen poika oli ärsyttävä ylimielinen mäntti, mutta joka on myös tavallaan kaikkein uskottavin: hän on elänyt koko elämänsä muurin turvattomalla puolella, joten ympäristö on tehnyt hänestä karun ja niin kylmän rationaalisen, että hänestä saa melkein julman kuvan. Siinä missä ajattelen, että Rafe on hyvä hahmona, en kuitenkaan oikein pidä hänestä romanssissa. Everson taasen on mukava, vakaa kuin kallio ja selvästi kunnioittaa muita ja hänellä on prioriteetit kohdillaan. Mutta kumman uskon Lanen loppupeleissä valitsevan? No totta kai Rafen. Because the asshat always gets the girl. Sehän on selvä, koska tyttö aina parantaa mulkvistin mustuneen sydämen ja tekee tästä kultahilettä röyhtäilevän prinssin. Mukavat tyypit jäävät aina nuolemaan näppejään. Kolmiodraamat saavat nyt lakaista itsensä maton alle.

Sain tätä lukiessa hyvin typeriä mielikuvia enkä voinut ottaa vakavasti sitä aspektia, jonka oli tarkoitus tehdä tästä dystopiasta omaperäinen. Tässä kirjassa dystopisen maailman perustus on virus, joka muuttaa sen saaneet eläimiksi. Eli jos olet saanut porsaan DNA:ta viruksen mukana, sinusta tulee ennemmin tai myöhemmin porsas. Minä en nähnyt mielessäni mitään muuta kuin piirretyt, joissa eläimet kulkevat kahdella jalalla, käyttävät vaatteita ja käyttäytyvät kuin ihmiset, hyvänä esimerkkinä vaikka Babar. En voinut suhtautua tähän vakavasti...

Juoni kulki epätasaisesti eteenpäin. Ensimmäiset 50 sivua meinasivat sammuttaa jo kiinnostukseni. Sitten oli vähän toimintaa ja taas tylsyyttä. Viimeisillä 50 sivulla tilanne ratkesi, koska deus ex machina. Tällainen ei ole hyvää tarinankerrontaa. Toki maailma oli yksityiskohtainen ja Falls käytti mukavasti aikaa sen kuvailuun ja selittämiseen, mutta Lanen monotoninen, persoonaton kertojan ääni teki siitä todella tylsän. Ainoita hyviä puolia tässä oli suloinen pieni apinapoika Cosmo ja Rafen jonkinlainen hahmokehitys.

Inhuman oli minulle pettymys. Odotin Kat Fallsin uutukaiselta enemmän. Minua harmittaa nyt niin paljon, koska olisin todella halunnut pitää tästä. No, aina ei voi voittaa tai onnistua, ja tässä tapauksessa tämä kirja ja minä emme kohdanneet toisiamme.

Lukunäyte: Chapter 2, sivu 32

The door on the right rolled open and I found myself staring into a gaping darkness. Feeling close to heart failure, I stepped into the tunnel.

      ”One last thing,” she said. ”I'm sure you've heard that the Ferae virus isn't as lethal as it was nineteen years ago.”

      I nodded, though I wasn't planning on testing it out.

      ”Then you've probably also heard that instead of dying, when peopleget infected now, they mutate.”

      A cold feeling crept along my neck. ”Those are just stories.”

      ”No, actually, they're not. So be careful.”

      Every muscle in my body went rigid. ”What? Are you saying there are mutants over there?

      ”On the far side of the river, yes. Stick to the island and you should be fine. Good luck, Delaney.” Spurling pressed the lock pad again and the door slid shut behind me.

Fetch –trilogia

Inhuman (2013)

-2. osa nimeämätön- (2014)

-3. osa nimeämätön- (2015)

Sellainen vähän suurempi kirjatilaus

Tein tällä kertaa vähän suuremman kirjatilauksen ja hankin nyt niitä kirjoja, jotka haluan palavasti lukea. Seuraavan kerran tilaan tuskin mitään ennen elo- tai syyskuuta, jolloin ilmestyy monia minua kiinnostavia kirjoja ja jatko-osia, joita olen kovasti odotellut. Kesän aikana yritän jättää kirjaostot vähemmälle, koska toteutan vihdoikin suuren haaveeni, eli ostan moottoripyörän, ja siihen saan sitten sitä rahaa enemmänkin laittaa. Mutta joskushan ne unelmat täytyy saada toteuttaa, ja nyt on minun aikani toteuttaa tämä!

Tämä suurempi tilaus sisälsi yhteensä huimat kymmenen kirjaa, joista viisi on kovakantisia ja yksi suomenkielinen. Yksi näistä kirjoista on hommattu CDON.comista saatuani siitä viiden euron alennuksen, ja yksi kirja on vielä matkalla, joten kuvassa sitä ei näy. Saanen siis esitellä taas hyllyni uusimmat tulokkaat!

Theo Lawrence: Toxic Heart (Mystic City, #2)

Fate brought them together, fire will tear them apart.

      The uprising has begun. Mystic City is in the throes of revolution, led by Hunter, rebel mystic and Aria's true love.

      To save the city, Aria needs to find a weapon of great power: the heart of a dead mystic. But her enemies are aso searching for it, and Aria's downfall is their deepest desire.

      Will the rebellion destroy the city or can a renegade heart save them all?

~ ~ ~ ~ ~

Luin ensimmäisen osan, Mystic Cityn, joskus syksyllä ja tämä toinen osa nousi lukulistalleni. Haluan aivan erityisesti Toxic Heartin kanssa nähdä, miten suhtaudun Ariaan päähenkilönä, sillä lukiessani Mystic Cityä pidin Ariasta yllättävän paljon ottaen huomioon kuinka laput silmillä hän seikkaili menemään ja nyt jälkeenpäin sitten mietin, miksi tarkalleen ottaen pidinkään Ariasta niin yllättävän paljon.

- - - - -

Marie Rutkoski: The Shadow Society

Darcy Jones doesn't remember anything before the day she was abandoned as a child outside a Chicago firehouse. She has never really belonged anywhere – but she couldn't have guessed that she comes from an alternate world where the Great Chicago Fire didn't happen and deadly creatures called Shades terrorize the human population.

      Memories begin to haunt Darcy when a new boy arrives at her high school, ad he makes her feel both desire and desired in a way she hadn't thought possible. But Conn's interest in her is confusing. It doesn't line up with the way he first looked at her.

      As if she were his enemy.

      When Conn betrays Darcy, she realizes that she can't rely on anything – not herself, not the laws of nature and certainly not him.

      Darcy decides to inflitrate the Shadow Society and uncover the Shades' latest terrorist plan. What she finds out will change her world forever...

~ ~ ~ ~ ~

Tämä kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Rinnakkaisia maailmoja? Kiitos kyllä, luen mielelläni. Luen erittäin mielelläni aina vähän erilaista fantasiaa.

- - - - -

Jennifer E. Smith: This Is What Happy Looks Like

If fate sent you an e-mail, would you answer?

      Graham Larkin and Ellie O'Neill meet – albeit virtually – when Grahan accidentally sends Ellie an e-mail about his pet pig, Wilbur. The two seventeen-year-olds strike up an e-mail relationship, even though they don't even know each other's first name.

      In a witty and unforgettable correspondence, Graham and Ellie share details about their lives, hopes, and fears. But they don't know the secret hidden in Ellie's family tree, and Ellie is unaware of Graham's life in the spotlight.

      When Graham seizes an opportunity to spend time in Ellie's tiny hometown of Henley, Maine, he takes their relationship from online to in person. But can two people from such different worlds be together despite the odds stacked against them?

~ ~ ~ ~ ~

Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea oli niin tajuttoman suloinen kirja, etten voinut vastustaa kiusausta kokeilla kirjailijalta myös toista kirjaa. This Is What Happy Looks Like kuulostaa aivan erityisen hauskalta ja söpöltä romanssilta. Kansikin on niin suloinen, ettei mitään rajaa!

- - - - -

Lauren Oliver: Panic

Panic began as so many things do in Carp, a dead-end town of 12,000 people in the middle of nowhere: because it was summer, and there was nothing else to do.
      Heather never thought she would compete in Panic, a legendary game played by graduating seniors, where the stakes are high and the payoff is even higher. She’d never thought of herself as fearless, the kind of person who would fight to stand out. But when she finds something, and someone, to fight for, she will discover that she is braver than she ever thought.
      Dodge has never been afraid of Panic. His secret will fuel him, and get him all the way through the game, he’s sure of it. But what he doesn't know is that he’s not the only one with a secret. Everyone has something to play for.
      For Heather and Dodge, the game will bring new alliances, unexpected revelations, and the possibility of first love for each of them—and the knowledge that sometimes the very things we fear are those we need the most.

~ ~ ~ ~ ~

Oliverin dystopinen Delirium-trilogia oli sen verran hyvä, että minua kiinnostaa lukea Oliverin muutakin tuotantoa. Teen tunnustuksen: kun ensimmäisen kerran luin vajavaisen juonikuvauksen kauan ennen kirjan ilmestymistä, ensimmäisenä mielessäni puhkesivat tuomiopäivän pasuunat toitottamaan tämän Nälkäpelin kopioksi. Niin monet ovat kuitenkin totaalisesti tyrmänneet tuon väitteen. Haluan siis lukea tämän Oliverin uusimman realistisen jännityskirjan, jossa ei ole mitään fantasian eikä dystopian elementtejä mukana.

- - - - -

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu, #1)

Tulen ja jään laulu alkaa.

      Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.

      Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.

      Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”

~ ~ ~ ~ ~

Hyvin harvoin ostan kirjoja suomeksi, mutta kuollakseni haluan tämän sarjan kokonaisuudessaan omaan hyllyyni juuri näillä hienosti kuvitetuilla kansilla. On sarjoja, jotka nyt vain on pakko itselle saada, ja Valtaistuinpeli on minulle sellainen. Tehtyäni tuon Adlibriksen tilauksen päätin, etten tilaisi enää muuta, mutta sitten oli kuin itse kohtalo olisi ivannut päätöstäni ja sain CDON.comista viiden euron alennuksen kirjaostokseen. Joten kuinka olisikaan voinut vastustaa, tämänhän minä niin palavasti halusin. Tilasin myös tv-sarjan ensimmäisen kauden, ja kesällä voinkin sitten velloa Martinin luomassa maailmassa mielin määrin. Tästä kirjasta olen aivan erityisen innoissani!

- - - - -

Melissa Landers: Alienated (Alienated, #1)

Two years ago, the aliens made contact. Now Cara Sweeney is going to be sharing a bathroom with one of them.

      Handpicked to host the first-ever L'eihr exchange student, Cara thinks her future is set. Not only does she get a free ride to her dream college, she'll have inside information about the mysterious L’eihrs that every journalist would kill for. Cara's blog following is about to skyrocket.

      Still, Cara isn't sure what to think when she meets Aelyx. Humans and L'eihrs have nearly identical DNA, but cold, infuriatingly brilliant Aelyx couldn’t seem more alien. She’s certain about one thing, though: no human boy is this good-looking.

      But when Cara's classmates get swept up by anti-L'eihr paranoia, Midtown High School suddenly isn't safe anymore. Threatening notes appear in Cara's locker, and a police officer has to escort her and Aelyx to class.

      Cara finds support in the last person she expected. She realizes that Aelyx isn’t just her only friend; she's fallen hard for him. But Aelyx has been hiding the truth about the purpose of his exchange, and its potentially deadly consequences. Soon Cara will be in for the fight of her life – not just for herself and the boy she loves, but for the future of her planet.

~ ~ ~ ~ ~

Tässä on toinen niin armottoman suloiselta vaikuttava kirja, että minun oli pakko hankkia tämä. Katsokaa tätä kantta ja sen värimaailmaa! Kirja on saanut paljon positiivia arvosteluja monissa kirjablogeissa ja -vlogeissa, että todella haluan lukea tämän.

- - - - -

Imogen Howson: Linked (Linked, #1)

Elissa used to have it all: looks, popularity, and a bright future. But for the last three years, she’s been struggling with terrifying visions, phantom pains, and mysterious bruises that appear out of nowhere. Finally, she’s promised a cure: minor surgery to burn out the overactive area of her brain. But on the eve of the procedure, she discovers the shocking truth behind her hallucinations: she’s been seeing the world through another girl’s eyes.

      Elissa follows her visions, and finds a battered, broken girl on the run. A girl – Lin – who looks exactly like Elissa, down to the matching bruises. The twin sister she never knew existed. Now, Elissa and Lin are on the run from a government who will stop at nothing to reclaim Lin and protect the dangerous secrets she could expose – secrets that would shake the very foundation of their world. Riveting, thought-provoking and utterly compelling, Linked will make you question what it really means to be human.

~ ~ ~ ~ ~

Isoveljeni ei kykene ymmärtämään, miten voin hankkia niin paljon kirjoja pelkästään kannen perusteella tietämättä itse kirjasta mitään. Hänen mielestään se on typerää. Vastaan, että voi olla typerää, mutta sillä tavalla olen löytänyt monia huippuja kirjoja ja yllättynyt toden teolla useaan otteeseen. Linkedin valitsin juuri tuon kannen takia ja ilokseni myös huomaan, että kirja on dystopiaa. Koen siis tehneeni hyvän valinnan.

- - - - -

Alexandra Bracken: The Darkest Minds (The Darkest Minds, #1) ja Never Fade (The Darkest Minds, #2)

When Ruby woke up on her tenth birthday, something about her had changed. Something alarming enough to make her parents lock her in the garage and call the police. Something that gets her sent to Thurmond, a brutal government ”rehabilitation camp.” She might have survived the mysterious disease that's killed most of America's children, but she and the others have emerged with something far worse: frightening abilities they cannot control.

      Now sixteen, Ruby is one of the dangerous ones.

      When the truth comes out, Ruby barely escapes Thurmond with her life. Now she's on the run, desperate to find the one safe haven left for kids like her-East River. She joins a group of kids who escaped their own camp. Liam, their brave leader, is falling hard for Ruby. But no matter how much she aches for him, Ruby can't risk getting close. Not after what happened to her parents.

      When they arrive at East River, nothing is as it seems, least of all its mysterious leader. But there are other forces at work, people who will stop at nothing to use Ruby in their fight against the government. Ruby will be faced with a terrible choice, one that may mean giving up her only chance at a life worth living.

~ ~ ~ ~ ~

Yksi lempikirjavloggarini Christine on pauhannut näistä kirjoista niin innokkaasti, että se into tarttui myös minuun. Tilasin samalla kertaa siis sekä ensimmäisen että toisen osan, mutta koska haluan spoilata itseäni mahdollisimman vähän, en halua edes lukea toisen osan takakantta. Tuossa yllä on ensimmäisen osan kuvaus.

- - - - -

Amy Plum: After the End (After the End, #1)

She’s searching for answers to her past. They’re hunting her to save their future.

      World War III has left the world ravaged by nuclear radiation. A lucky few escaped to the Alaskan wilderness. They've survived for the last thirty years by living off the land, being one with nature, and hiding from whoever else might still be out there.

      At least, this is what Juneau has been told her entire life.

      When Juneau returns from a hunting trip to discover that everyone in her clan has vanished, she sets off to find them. Leaving the boundaries of their land for the very first time, she learns something horrifying: There never was a war. Cities were never destroyed. The world is intact. Everything was a lie.

      Now Juneau is adrift in a modern-day world she never knew existed. But while she's trying to find a way to rescue her friends and family, someone else is looking for her. Someone who knows the extraordinary truth about the secrets of her past.

~ ~ ~ ~ ~

Olen odottanut After the Endin ilmestymistä jo hyvät pari kuukautta ja olen todella mielissäni, että sain sen viimein tilattua. Kirja on vielä matkalla, joten fyysistä kappaletta en vielä ole saanut, mutta eiköhän se parin päivän päästä ole postiluukussa. After the End vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teokselta juonikuvauksen perusteella ja odotankin jännityksellä, millainen tarina on kyseessä. Jälleen kerran huutelen kannen upeutta!

- - - - -

Olen taas niin mielissäni näistä! Se tunne, kun avaa paketin ja pääsee hypistelemään tuoreita opuksia ensimmäisen kerran, on paras. Vaikka tietää, mikä tilauksen sisältö onkaan, siinä on silti jotain hohtoa nostella kirjoja yksi kerrallaan paketista ja ihailla jokaista uutta tulokasta läheltä.

Nyt minulla on kesäksi niin paljon luettavaa, etten varmasti voi valittaa ainakaan tylsyyttä. Sitä odotan kyllä kovasti. Kesäkuun alussa on vielä yhdet pääsykokeet ja sen jälkeen pääsen vetämään henkeä.

Mites te muut, oletteko ostelleet viime aikoina kirjoja? Tilaatteko yleensä vai menettekö kirjakauppaan ostamaan? Onko joku näistä listaamistani kirjoista kiinnostava tai jo luettu? Odotatteko kenties jotain tiettyä kirjaa innolla? Jakakaa ihmeessä tuntemuksianne!